Asumme saaressa, todella pienellä paikkakunnalla, jolla tuskin on tarvetta sijaisperheille. Ja tuskin järjestävät PRIDE-koulutustakaan.
Asumme isossa maatalossa saaressa heppojen ja koirien kanssa. Koulu olisi samassa saaressa, muualle täytyy mennä lossilla tai yhdysaluksella.
Jos oma kunta ei järjestä sijaisvanhemmuustoimintaa niin onko meidän mahdollista saada sijaislapsi jostakin toisesta kunnasta tms? Entä miten suhtaudutaan kun asumme tällaisessa paikassa, johon on vähän huonot kulkuyhteydet (mies käy kuitenkin joka päivä mantereella töissä, joten täysin mahdottomat ne eivät ole)?
Asumme isossa maatalossa saaressa heppojen ja koirien kanssa. Koulu olisi samassa saaressa, muualle täytyy mennä lossilla tai yhdysaluksella.
Jos oma kunta ei järjestä sijaisvanhemmuustoimintaa niin onko meidän mahdollista saada sijaislapsi jostakin toisesta kunnasta tms? Entä miten suhtaudutaan kun asumme tällaisessa paikassa, johon on vähän huonot kulkuyhteydet (mies käy kuitenkin joka päivä mantereella töissä, joten täysin mahdottomat ne eivät ole)?
Vastaukset 3
Vanhimmat
lue ketjun miten sijaisvanhemmaksi neuvotaan. jotut laset saattavat jopa kaivat eristämistä, joka saarellanne olisi luontevaa ei leimaavaa. mutta silloin voit varautua monien ongelmien kanssa painimaan.
Mekin asutaan pienellä paikkakunnalla lähellä isoa kaupunkia. Otin isomman kaupungin sosiaalitoimistoon yhteyttä, josta neuvottiin oikeaan paikkaan. Nyt olemme projektissa mukana. Saimma valita joko yksilökoulutuksen tai pride-koulutuksen. Nyt odottelemme jännityksella perhetyöntekijän ja psykologin kotikäyntiä.
Me asuimme tosi pitkään, paikassa jossa ei ollut mitään....kauniit maisemat.....myymäläauto ja kirjastoauto, ainoa ns. harrastus oli kalastus ja luonto ja joku pieni kerho, jossa ei paljon muita ollut, toki kylässä asui muutama lapsi, mutta ei paljoa.
Koulumatkat olivat pitkiä, mutta lapset/nuoret viihtyivät siellä tavattoman hyvin, meillä ei ollut nuorien kanssa mitään isompia ongelmiakaan ja sossut olivat tyytyväisiä paikan sijaintiin.
Minusta pieni paikka on paljon parempi, kuin yltäkylläinen monien harrasteiden paikka.
Lapsi joutuu itsekkin miettimään, mitä tekee, eikä aina hae ohjattua toimintaa, se on vähän niinkuin ennenvanhaan elämää.