Mistä tietää, onko esivaihdevuodet alkaneet?

Oikeestaan tajusin tän jo...

Se huonosti suomea puhuva lääkäri ei edes tiedä, mitä on esivaihdevuodet, vaan päätteli FSH arvosta, että mulla ei ole vaihdevuosia. Luulee kai, että menopaussi on sama kuin vaihdevuodet.

Eli vasta menopaussissa (esivaihdevuosien jälkeen) FSH arvo nousee.

Eli, mitä tästä opimme:
1. Älä luota kaikkien lääkärien diagnooseihin.
2. Ole kiitollinen, kun edes pääsit labrakokeisiin.
3. Mene labrakokeiden tulosten jälkeen yksityiselle.
4. Älä lähetä tyhmiä kysymyksiä nettiin. ;)

Moneskohan vikaan mennyt diagnoosi tää oli kaupungilla? Tulee äkkiä laskien kolme aiempaa mieleen, yksi solisluun murtuma (ei röntgenkuvausta), yksi anemia (ei labralähetettä), yksi tulehtunut hammas (ei kuvattu). Kaikissa vasta toinen lääkäri toisella käynnillä (ja kaksi kertaa ihan liian myöhään tapahtuneella käynnillä, mm. hampaaseen ehti tulla mätää, hemoglobiini meni tosi alas, olin jo puolikuollut väsymyksestä).

Tulis varmaan muitakin, kun miettis. Mun olemuksessa on kai jotain, josta voi päätellä, että toi nyt ei ainakaan ole kipeä. Saavat taas ihmetellä kaupungilla, kun meikäläisestä ei näy moneen vuoteen mitään tietoja. Miks menin taas luottaa kaupungin terveyskeskukseen?

Luin viestisi jo eilen, mutta en vastannut, koska olen jo vaihdevuosissa, enkä voi vertaistukea antaa.

Koska et ole saanut vastauksia, kerron sittenkin kokemuksiani: minä kävin nelikymppisenä monta kertaa hormonitesteissä, koska itse arvelin olevani esivaihdevuosissa. Testit näyttivät, että hormonitoimintaa on ja sitä myöten (työterveys)lääkäri sanoi, että vaihdevuodet eivät ole alkaneet.

Syy, miksi itse epäilin vaihdevuosia, olivat voimakkaat mielialavaihtelut, kiukku, alakulo, toivottomuus jne, vaikka kaikki oli oikein hyvin. Minua ei huvittanut mikään ja se näkyi kotona, jossa en jaksanut olla innostunut. Minulle oli kutakuinkin samantekevää, pysynkö hengissä vai kuolenko pois. Se oli ikävää myös lasten ja puolison kannalta.
Tällä kokemuksella väitän, että minun olisi kannattanut mennä vaihdevuosiin erikoistuneelle gynelle juttelemaan. Ihan varmasti minulla on ollut alhaiset estrogeenitasot ja pienellä hormonilisällä olisin saanut elämänhaluni takaisin.

Tällä hetkellä minä käytän estrogeenia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen iloinen, tasapainoinen, jaksan innostua ja kokea tunteita. Olen saanut tulevaisuudentoivoni takaisin. Lisäksi rutikuiva ihoni ja hiukseni voivat hyvin, sekä limakalvot ovat kunnossa. Kaikista näistä fyysisistä oireista olen kärsinyt vuosikymmeniä.

Itse ainakin olen vahvasti esivaihdevuosien kannalla. Toki vanheneminen itsessäänkin antaa oireita, jos niitä osaa kuunnella. Pari - kolme vuotta sitten FSH oli normaali. Kuumia aaltoja on ollut jo ennen sitä siinä vaiheessa kiertoa, kun hormoniarvot ovat oletettavasti matalimmat (kuukautiskierron loppu ja seuraavan alku, eli menkkojen tienoo). Nyt kierto on tämän vuoden alusta lyhentynyt parilla päivällä, sitä ennen oli säntillisesti menkat 12 - 13 x/v. Vuoto on runsastunut, muttei kohtuuttomasti.

Itselläni on muutenkin mielialaoireita (diagnooseja), mutta ne eivät ärtymystä ja räjähdysherkkyyttä lukuunottamatta liity hormonikiertoon. Luin myös jostain, että jos haluaa saada lapsia, niin parasta ennen on äidin vaihdevuosi-ikä - 10 vuotta. Olen ollut ilman kunnollista ehkäisyä 7 - 8 v ilman raskaaksi tuloa (pari epäillystä välillä ollut, mutten ole edes testiä tehnyt, kun vuoto on aina alkanut). Eli munasolujen laatu on ilmeisesti heikennyt (nuoruudelta on pari raskautta, muttei synnytyksiä, ja silloin tulin raskaaksi lähes kertalaakista). Vaihdevuodethan liittyvät nimenomaan munasolujen kulumiseen loppuun. Eli loppuvaiheessa munasolujen laatukaan ei ole enää hyvä. Ja vuotojen tiheneminen liittyy siihen, että aivojen FSH yrittää piiskata viimeisiä heikkolaatuisia munasoluja kypsymään. Eli siinä vaiheessa FSH:n pitäisi olla jo kohonnut.

Toisaalta odotan vaihtareita. Meidän suvussa ne ovat olleet melko helpot anemisoitumisia lukuun ottamatta. Itse kärsin enemmän luonnollisesta hormonikierron vaihtelusta. Keltarauhashormoni turvottaa. Harrastan laulua, ja äänenikin on sameampi keltarauhashormonihuipun aikana. Sitä ei tarvita mihinkään...

Kuunnellaan kroppaamme ja luotetaan itseemme. Kaikkea ei ole tarpeen tutkia ja hoitaa. Ja osaa oireista voi hoitaa varsin luonnonmukaisestikin.

Kiitos vastauksista. Kyllä nämä vaihdevuosioireilta kyllä tuntuvat. Palelee ihan mahdottomasti ja sitten on samaan aikaan naama ihan punaisena. Viisveisaan jostain FSh arvoista.

Mun terkkari sanoi tänään, että kuukautiskierron muuttuminen olis ekoja merkkejä. Muuten oireet on niin epämääräisiä, ettei voi muuta kuin mennä lääkäriin, jos ne alkaa haittaa liikaa elämää.

Mitään luotettavaa testiä ei kuulemma oo, millä vois mitata, onko vaihtarit alkanu ennenkuin kuukautiset loppuu kokonaan.

Eläköön vaihdevuosi-ikäisten naisten arvo lääketieteessä! Vaihdevuodet ei taida paljon kiinnostaa tutkijoita.

Kun minulla ei ollut enää kuukautisia kohdunpoiston vuoksi. Ei ollut sitä mittaria käytössä. 43-vuotiaana minä tasainen ja rauhallinen ihminen aloin tuntea kiukkua. Muistan kuinka poskeni oikein punottivat kun kiukustuin jostain. Vakuutusyhtiökin sai kerran kokea kiukkuni / palautteeni. Otin itseeni myös jostain pienistä asioista jotka eivät ennen olleet liikuttaneet minua suuntaan tai toiseen. Olen nyt 55-vuotias ja käyttänyt hormonihoitoa (1 mg) tuosta 43-vuotiaasta lähtien. Tulihan ne kuumat aallotkin sitten täysillä kun munasarjatkin meni valtiolle. Muistelen, että yöunetkin alkoivat häiriintyä noihin aikoihin. Tuo 1 mg ei vie minulta ihan kokonaan aaltoja pois, mutta ne ovat selvästi vähentyneet vuosien saatossa. Kesäkuumasta en pidä vieläkään.