Kävimme Pride-kurssia ja suunnittelimme sijaislapsen ottamista. omia lapsi meillä ei ole...vielä. Tämän kun sosiaaliviranomaiset kuulivat, että harkitsemme jossain vaiheessa omien lasten tekemistä, he sanoivat ettemme sovi sijaisperheeksi. Minä en vaan tätä käsitä. Eikö sijaislapsen tulee kasvaa ja kehittyä normaaliperheessä sisarusten kanssa? Miten voidaan perheeltä "kieltää" lastenteko? Olen 31 ja mieheni vuoden vanhempi. ei me aiota jättää perheen rakennusta sen varaan, että on ainoastaan sijaislapsia! kyllä minä niitä omiakin joskus haluan! Toisaalta en näe estettä, että meille tulisi sijaislapsi ennen vauvaa ja sitten parin vuoden päästä se vauva? Ei käy sosiaalitädeille....ja sitten ihmetellään kun ei ole riittävästi sijaisperheiksi haluavia.
Sijaisvanhemmuus ei sovi meille
K&K
141860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yleensä sijaislapsi pyritään sijoittamaan siten, että hän tulee perheen nuorimmaksi.
Siten saa tarvitsemansa huomion.
Jaksaisitko sijaislapsen ongelmia, jos sinulla olisi pieni vauva?
kun me, kesken lapsettomuushoitojen otimme yhteyttä Helsinkiin sijaislapsi aattein, meille sanottiin samoin.
ensin omat ja sitten jos into riittää, palataan asiaan. ja niin me teimme.
kyllä se silloin kirvelsi, mutta omien lasten kasvun seuraaminen on monta kertaa auttanut määrittelemään "normaalin". eikä vain siten kuin ensiksi teille tulee mieleen! oman lapsen äkäilyn ja kiukuttelun seuraaminen auttaa käsittämään mikä on ikätasoista ja asiaan kuuluvaa, milloin on kiltteydestäkin syytä huolestua.
ennemmin kiinnitin huomiota ikääsi! jos et 31 vuotiaana jo ole valmis "hankkimaan" omaa heti niin taidat saada hyvästellä koko ajatuksen. onko lapsi teille pikemmin haave_sitten joskus_ vai todellinen tässä ja nyt ajatus?
Olette jo sen verran vanhoja, että ette te voi ottaa nyt sijaislasta ja sitten joskus miettiä, että teette oman. Biologinen kello tikittää...
Teette nyt ensin oman ja katotte sitten.
T. 28v 3 omaa biolasta
Ehkäpä se on toisaalta yritystä haukata liian iso kakku kerralla, jos haluaa omien rinnalla kasvattaa sijoitettua lasta. Ajatukseni oli, että sijaislapsi voisi elää sisaruksena sisarusten rinnalla, nähdä syntymisen ihme ja kokea isommaksi sisarukseksi "syntyminen". Ehkä se on mahdotonta.
Miksi olemme näin "vanhoja" ja ilman lapsia? Siksi, että olemme olleet vasta vuoden naimisissakin. Tapasimme 3-kymppisinä. Eipä olla ehditty vielä kaikkea. Ja miksi sijaisvanhemmuutta? Se tulee varmaan selkäytimestä!: Mieheni on entinen sijaislapsi, oli 4 vuotta sijoitettuna perheeseen äitinsä mielenterveysongelman takia ja minä sitten olen vauvana adoptoitu! Ehkä siitä löytyy jotain selitystä tällekkin....
Ei siinä, että kerkeättehän te varmasti rakastua vuodessa, mutta kuinka vankalla pohjalla on loppu tulevaisuutenne vuoden seurustelun jälkeen? Onhan se alussa ihanaa ja olette aikuisia ihmisiä, mutta realistinen pitää olla.
Ei siis millään pahalla todellakaan. Kyllä sijaisvanhemmista on pulaa, mutta lapset pitää sijoittaa paikkaan missä ne elävät parikin kymmentä vuotta.
Ai, moraalisaarnaa...
Kyllä yhdessä olomme, 2,5 vuotta mielestäni ihan riittävä lastenkin suunitteluun, ei tänä päivänä enää kymmentä vuotta suhteessa hillota! Me emme ainoastaan seurustele, vaan olemme myös naimisissa! Ikäkin kyllä kertoo jotain harkintakykyä ihmisessä, eri asia jos olisimme 10 vuotta nuorempia!
Sijaisvanhempien suhteen iällä on sijoittajalle merkitystä.
2,5 vuotta ei kahden ihmisen suhteessa ole vielä aika eikä mikään.
Toisaalta varmasti sijoittajataho miettii, että jos ja kun teille on biologisiakin lapsia suunnitteilla, niin parempi ensin elää ns. normaalia lapsiperheen elämää, joka sekin on teille uutta ja vaatii parisuhteelta enemmän kuin kahden aikuisen elämä.
Meitä ei kiinnosta sijaisvanhemmuus. Olemme tavallinen perhe, jossa yksi lapsi. omakotitalo ja hyvät työt. Tilaa meillä olisi vaikka kuinka monelle lapselle, mutta me ei haluta avata ovia kaikenmaailman hamppareille ja lusmuille, puhumattakaan sossuista! Emme halua tilittää tekemisiämme ulkopuolisille eikä kysellä lupia menemisillemme. monet sanovat täällä ettei lomaakaan voi pitää! Eikö tuossa työssä ole lakisääteistä lomaa? Olen ymmärtänyt, että on. Miksette sitä pidä?
Oletteko koskaan ajatelleet mitä tuollaisten tosi vaikeiden lasten pitäminen omien lasten kanssa aiheuttaa heille vaikkapa pitemmällä aikavälillä? Kuinka paljon omat lapset saavat vaikutteita näistä pienistä ihmisistä, jotka osaavat ja tietävät jo vaikka mitä? Kammottaa ajatuskin, että perheeseemme tulisi joku "nuolemunpimppiä"-lapsi oman lapsemme kanssa elämään...huh sentään. laitokseen tuommoiset kuuluvat.
Vai käytkö lemmikkieläinpalstallakin provosoimassa että "meille ei koiraa tule" ja ruokapalstalla "meillä ei ruokaa laiteta". Ettäs kehtaat, aikuinen ihminen!
siis on hyvä tuoda julki tuo ns_normaali_kanta.
meillähän on oikeasti joku aivosolu vinksallaan toisten auttamiseen, kun olemme sijaisvanhemmiksi ryhtyneet.
me olemme oppositio, vähemmistö, marginaaliryhmä. se pitää aina muistaa.
valtaväestö ajattelee juuri noin itsekkäästi asioista, eikä tajua, että meidän työmme nostaa koululuokkien tasoa, kun sijoitetut lapset kuitenkin voivat paremmin kuin kotona jatkavat.
kyllä joka kyläkouluun ja kaupunkiluokkaan sopii huostaanottamattomia "pimpinnuolijoita", jotka olisi kuulunut huostaanottaa. ja joka luokan vanhemmissa on äitiköitä, jotka ihmettelevät miksei mutään tehdä, mutta MEILLE ei ainakaan tuollaisia oteta.
ja kaikkialla on bioäitejä joille äitikkä on taivaanlahja (koska äitikkä ei millään ottaisi vierasta lasta kotiinsa kasvamaan) ja sijaisvenhemmat rikollisia lapsenryöstäjiä.
Tylyjä tyyppejä! Mutta ehkä se onki ainoo asenne miten tuossa työssä pärjää, mene ja tiedä häntä sitten?!?
Ei tämä minun näkökantani niin outo ole. Luemme muiden "tavisten" kanssa näitä juttuja silmät päässä pyörien silloin kun ehditään. Ei tuo sijaisvanhemmuus niin kummallista olisi, jos lapset olis noin niinku suurinpiirtein edes normaalin rajoissa, mutta eihän nuo teidän lapset, sorry vaan, ole enää edes ihmisiä. Mitä niille on kotonaan tapahtunut?
Meidän kaupunginosan pienessä koulussa on tietääkseni yksi sijoitettu, eikä ainakaan hän ole mitenkään ihmeemmin koulun tasoa nostanut! Ainoa lapsi, joka varmasti provosoi muita, riitelee ja varastelee (oikeasti), rikkoo naapureiden postilaatikoita, ikkunoita, autojen sivupeilejä. Eipä kovinkaan hyvää mainosta sijaisperhetoiminnasta meille muille ns. normaaleille. Ei mielipiteeni itsekkyyttä ole, vaan tervettä järkeä ja halua suojella omaa perhettä huonoilta vaikutteilta!
>mutta eihän nuo teidän lapset, sorry vaan, ole enää edes ihmisiä.<
Törkeä ainakin olet.
Sikiönä on saanut nauttia niin alkoholia, lääkkeitä kuin huumeitakin.
Synnyttyään on saanut jatkaa rauhoittavien käyttöä, ettei turhia kitise, kun äidillä ja hänen vaihtuvilla poikaystävillään kavereineen on ollut muuta tekemistä, kuin vauvanhoitoa.Lapsi on oppinut varhain, ettei hänellä tai hänen tarpeillaan ole mitään arvoa.
Koska lapsi on ollut yllättävän vahva, on häne selvinnyt hengissä ensimmäisistä kaoottisista vuosistaan ja oppinut etsimään ruokaa ja suojaa,olemaan ainoa aikuinen perheessään, sekä muuttunut ilmapuntariksi äitinsä ja muiden lähipiirin ihmisten tunnetilojen suhteen.
Koulun aloittaessaan hänet on useasti viety lstenkotiin tai kriisisijoitusperheeseen, kotona on laukannut perhetyöntekijää, sosiaalityöntekijää, kodinhoitajaa, poliisia yms. tuhkatiheään, lapsi on ehkä ollut äitinsä kanssa huumevieroituksessa tai vankilassa.
Viimeinen huostaanotto on tehty tilanteesta, jossa naapurit ovat tehneet taas kerran lastensuojeluilmoituksen ja sosiaalityöntekijä poliisin kanssa menee kotiin, jossa äiti kavereineen on melskannut yökaudet täydessä seilissä, kämppä on kaatopaikkana ja lapsi konttaa ihmisen ulosteiden, homeisten ruuantähteiden, tyhjien viinapullojen ja/tai huumeruiskujen seassa sekaisin nälästä, unenpuuttesta ja hänelle annetuista aineista.
Me myös kolmenkymmenen ja reilu kaksi vuotta naimisissa. Kävimme pride-kurssin, emmekä kelvanneet. Omiakin on kaksi (minun) ja yhteisiä olisi haluttu, vaan ei ole kuulunut.
Käskettiin selvittää miksi ei yhteisiä lapsia tule ja palata asiaan sitten jos niiden hankkiminen ei ole mahdollista. Muutoin pitää tehdä omat ensin.
Lapsettomuuteen on nyt löytynyt sitten useampi syy (ei ylitsepääsemättömiä, mutta kuitenkin). Yhtään ei huvita hoitoihin lähteä. Olen varmaan outo, kun olisin mielummin ottanut sen sijoitetun?!