Tekeminen jumittaa

No oma graduni on aivan loppusuoralla. Tekstiä syntyi minulla päivää kohden hyvin erilaisia määriä. Joskus sain aikaan vain puoli sivua ja joskus tuli päivän mittaan jopa 10 sivua tekstiä. Riippuu erittäin paljon työn vaiheesta, innostukesta ja virkeystilasta.

Ehdotankin, että lukisit vain enemmän aiheeseen liittyviä artikkeleja ja kirjoja. Tätä kautta saat itsekin uusia ideoita ja pystyt näin kirjoittamaan myös omia kommentteja. En tiedä, että mikä alasi on, mutta kannnattaa varmasti lukea enemmän alaan liittyviä uusimpia artikkeleja kuin kirjoja. Artikkelit eivät ole niin raskaslukuisia ja ne sisältävät uusinta tietoa. Artikkeleja löydät varmasti joko oman oppilaitoksesi kirjastosta tai sitten voit mennä vaikkapa oppilaitoksesi kirjaston koneelta erilaisiin artikkelitietokantoihin. Itse koin nämä netttitietokannat erittäin hyödylliseksi. Artikkelit pdf-muodossa, joten pelkkä prittaus riitti. Ja aineoiston hakukin on huomattavasti helpompaan kuin perinteisten lehtien ja muiden julkaisujen etsiminen.

Itsekin olen välillä epäillyt omien näkemysteni esittämistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos vain perustelen omat kommenttini huolella, ei kenelläkään voi olla mitään sanottavaa niistä. Tai toki voi olla, mutta ainakin olen perustellut näkemykseni ja näin kukaan ei ainakaan voi suoralta kädeltä totaalisesti teilata näkemyksiäni.

Itselläni on vähän samanmoisia ongelmia. Olen tehnyt kandidaatintutkielman, kun meillä se oli pakollinen. Kandista tuli reilu 40 sivuinen. Tarkoitus on nyt jatkaa/laajentaa kandia graduksi. Eli sivuja tarvittaisiin vielä noin 30.

Helppoahan se on sanoa laajentavansa työtä, mutta kun ei ollenkaan tiedä, että kuinka. Aiheesta ei ole pahemmin kirjoja ja lehtiartikkeleitakin aiheesta julkaistaan harvoin. Olen harkinnut kyselytutkimusta, mutta en tiedä riittäisikö siitä tekstiä tuon 30 sivun verran.

Kandia kirjoitin päivässä niin paljon kuin jaksoin, kuitenkin niin, että olin virkeänä ja jaksoin ajatella. Ei todellakaan mitään aivot narikassa meininkiä. Mielestäni on parempi kirjoittaa heti kunnolla, ettei sitten tarvitse kirjoittaa koko tekstiä uudestaan vaan muotoiltavaksi jää vähemmän tekstiä.

Se punainen lanka on hyvä olla mukana kokoajan, kunhan vain tietää mikä se on. Itselläni meni kauan, ennenkuin hoksasin mistä punaisessa langassani oli kyse. Ehkä juuri sen vuoksi, että kokosin kandini oikeastaan vaan sillä perusteella, minkälaista materiaalia oli saatavilla. Se oli kuin olisi tehnyt palapeliä. Tuntui että arvosanaan ET riitti, kun olin perustellut hyvin sen mitä tutkin. Eli periaatteessa voisi tutkia lähes mitä vain, on vain osattava perustella riittävän huolellisesti, miksi tarkastelee mitäkin asiaa ja minkä takia tarkastelee juuri sillä tavalla kuin tarkastelee.

Kun epäilet, että työstäsi tulisi pelkkä referaatti eri kirjoista, luulen ettei näin käy. Sillä se miten otat asioita kirjoista ja muokkaat asiat uudelleen eri järjestyksessä ja eri tavalla omassa tutkimuksessasi, muodostaa asioista omanlaisia näkemyksiäsi. Tosin kyselytutkimuksella tutkielmaan saa yksilöllisempää ja mahdollisesti arvokkaampaa tietoa, josta on mahdollista vedellä omia johtopäätöksiä tutkielmaan, jos niitä vartavasten haluaa korostaa. Luulen ainakin niin.

ihan hirveästi lukea muiden tekemiä graduja, koska aika monesti muiden tekemät työt tuntuvat huippuhyviltä omaan työhön verrattuna. Se tunne mielestäni tulee anoastaan siitä, että muiden aiheet tuntuvat vierailta ja näin vaikeilta ja sitten ajattelee, etten itse ikinä kykene samaan. Muut varmasti ajattelevat omasta aiheestasi samoin.
Sinulla on samoja ajatuksia kuin lähes kaikilla gradun tekijöillä, juuri tuo, että ajattelet työsi olevan referaatti ilman omia näkemyksia ym. Itse kamppailin graduani tehdessä saman ajatuksen kanssa ihan loppuun asti, eikä se helpottanut sittenkään kun sain työn valmiiksi ja palutettua=)
Itselläni oli kyllä punainen lanka, joskin sen toteutuminen ei tyydyttänyt minua lainkaan, oli vaan pakko ajatella, etten pysty parempaan. Hyvä siitä kuitenkin tuli, olen tyytyväinen arvosanaan sekä ylipäätänsä siihen, että sain sen tehtyä. Vielä, tein työtä vaihtelevasti 2-8 tuntiin päivässä, en suinkaan joka päivä, koska pakotettuna ei ajatus kulje. Ei kuitenkaan kannata odottaa inspiraatiota, sitä ei välttämättä tule ikinä.
Mielestäni ihan hyvä tapa on kirjoittaa joka päivä edes jotain, saahan sen pyyhittyä pois ja hyvällä tuurilla saatat saada jonkun loistavan ajatuksen kirjoittaessasi. Mutta yksi erittäin hyvä neuvo on se, että älä ikinä lopeta päivän työtä sellaiseen kohtaan, ettet tiedä kuinka jatkaisit sitä, koska kynnys jatkaa työtä nousee korkeammaksi ja tuntuu hankalalta.

Sain gradun palautettua joulukuussa, mutta tuskaista sen tekeminen oli mullekin. Aloitin sitä opintojen ohessa, mutta tekeminen venyi ja aihekin vaihtui, samoin kuin ohjaaja. Uusi aihe, oma tavoitteenasettelu ja välitavoitteet auttoivat. Tein kuitenkin gradua pitkään (liian pitkään), sykleissä. Yksi sysäys eteenpäin alkuvaiheessa oli se, että tein metodiosuuden esseenä syventäviin opintoihin.

Pahinta oli varmaan se, että gradusta tuli jo alussa peikko, sen kuvitteli ensin liian vaikeaksi saavuttaa. Välillä kirjoittaminen jumiutui kokonaan. Kun menin syksyllä töihin ja sain kuulla, kuinka paljon valmistuminen vaikuttaa palkkaan, päätin että on vain pakko yrittää kirjoittaa. Kaikki syksyn viikonloput siinä sitten menikin, vähemmän tai enemmän.

Nyt kun työ on kunnialla läpi, ja vielä hyvin arvosanoin, mietin mitä olisin heti alussa voinut tehdä toisin. Kannattaa luonnostella kirjoitusrunkoa eli tehdä vaikka alustava sisällysluettelo, vaikka se tuleekin ehkä muuttumaan. Graduohjaajaa vaivasin liian vähän -en meinannut uskaltaa näyttää tekstiäni, kun se ei tuntunut valmiilta. Kannattaa rohkeasti luetuttaa tekstiä muilla. Kannattaa myös tehdä välitavoitteita ja kirjoittaa tekstiosioita. Niitä voi sitten aina muokata ja muutella.

Tsemppiä!

Kuulostaa tutulta. Itse olen ottanut tavoitteeksi kirjoittaa gradu tämän kevään kuluessa. Nyt olen jo päässyt alkuvauhtiin, mutta yhtäkkiä tuntuu ettei tästä aiheesta ainakaan näin tule mitään. Otinkin heti yhteyttä proffaan ja menen torstaina jututtamaan ja hakemaan hyviä neuvoja.

Mitään muuta tekemistä tälle keväälle en ole ottanut joten gradu on pakko tehdä. Toisaalta ajattelen että eihän tässä ole kysymys kuin yhdestä "kurssista" jonka suoritan itsenäisesti ja tekemällä pienen tutkimustyön.

Kannattaa ottaa välietappeja ja kirjoittaa vaikkei lopputulos aina niin mahtavalta tunnukaan. Sitä aikaisemmin laadittua tekstiä on kuitenkin helpompi muokata kuin tyhjää paperia. Aloita siitä mikä tuntuu helpoimmalta. Ja kun on edes muutama sivu kirjoitettuna niin mieliala kohoaa kummasti. Ja keskeneräistä työtä ei kannata liian rankasti alkaa arvostelemaan vaan panosta siihen lopputulokseen.

Olen sopinut proffan kanssa välietapit jolloin lähetän hänelle pätkiä työstäni luettavaksi. On siis pakko kirjoittaa ja pakko miettiä myös sitä mitä kirjoittaa. näin tulee ainakin tehtyä, suosittelen sinullekin, luetuta työtäsi jollakin ja sovi etukäteen milloin minkäkin verran palautat luettavaksi. Ja muista että ne on aina niitä raakaversioita ei lopullisia.

Gradussa ei tarvi mitään uutta ja ihmeellistä keksiä tai luoda. Piekmminkin on kysymys aikaisempien teorioiden soveltamisesta omaan tutkimuskohteeseen. Eli siinähän tulee paljonkin referoitua noita teorioita, vaikka niitä myös kommentoidaan. Ja vasta siinä vaiheessa kun omaa materiaalia analysoi pääsee enemmän sellaiseen luovaan vaiheeseen. Tohtorin väitöskjirja on sitten erikseen...

Paljon tsemppiä! Saapa nähdä keskeyttääkö maaliskuussa syntyvä vaavi tämän gradun teon. Toivotaan ettei!