Koska olen itse isoäidin iässä ja luonteeltani hamsteri, on minulle kertynyt tavaraa vuosikymmenien ajalta. Laskin mm. että vanhimman ja uusimman huonekaluni ikäero on n. 140 v. Monet kuolinpesät suvun piirissä on koluttu, ja aina kun joku haluaa päästä jostakin vanhasta esineestään, kysyy hän aluksi minulta josko se minulle mahtuisi. Kaapit ovat tietenkin aika täynnä, kun tämä keräily on minulla ollut pikkulapsesta asti verissä.
No. Tästä johtuen tietenkin vaellan kaikki antiikkimessut ja vanhantavaran kierrätykset. Silmääni on pistänyt se, että vanhoja tavaroita ei tunnuta huollettavan ollenkaan. Myynnissä on juuri samoja esineitä kuin mitä minulla on , mutta paljon huonokuntoisempina. Kuparipannut ovat vuosien rasvassa ja noessa, kiilloittamattomina ja harmaina. Messinki, jonka hoitaminen ei mielestäni kaipaa kuin kuumaa vettä ja saippuaa, on kiillotonta ja likaista.
Monet lautaset, kipot ja kupit ovat joko lohjenneita tai sitten niitä on käytetty kukkapurkkien aluslautasina. Kannut ovat sisältä kammottavan näköisiä.
Kuitenkin niiden arvo muka on siinä, että ne ovat vuosikymmeniä vanhoja. Ehei, vuosikymmeniä sitten hankitut tavarat pitää olla käyttökunnossa.
Tietenkin rakas voi olla rikkinäinenkin esine, johon liittyy tunnearvoja, mutta tunnearvoista ei makseta. Kirpputorikama on aina halpaa, ei siellä makseta maltaita v. 1910 Arabian lautasesta, jota on pidetty huonosti.
Antiikkiliike ei sitä edes huoli.
Jos mennään ihan antiikkiin, eli vuosisataisiin esineisiin, silloin voimme antaa lohkeamien ja muun epäkurantin anteeksi.
Minua surettaa aina. Vanhaa tavaraa on pidettävä hyvin! Pölyt pois, liat pestään. Otetaan selvää, kuinka esine pitää puhdistaa. Kiiltäväksi puleerattua puuta ei saa missään nimessä pyyhkiä kostealla tai käyttää siihen nykyajan silikoneja kiiltoa parantamaan! Kuiva, pehmeästä puuvillaisesta langasta virkattu tomuliina on yhä mitä parhain vanhojen esineiden pyyhkimiseen. Kaupasta saa myös kirjavia pölyhuiskia, jotka ovat myös hyviä.
Toivoisin, että vanha tavara saisi arvoisensa kohtelun. Joka sukupolvessa pitää olla hamsterisieluisia ihmisiä,, muuen kaikki vanha menee uuden edestä roskikseen, mutta pitää muistaa, että tämän päivän "vanha tavara" muuttuu antiikiksi vasta ehkä 100 v. kuluttua.
Silloin vain parhaat ovat jäljellä.
No. Tästä johtuen tietenkin vaellan kaikki antiikkimessut ja vanhantavaran kierrätykset. Silmääni on pistänyt se, että vanhoja tavaroita ei tunnuta huollettavan ollenkaan. Myynnissä on juuri samoja esineitä kuin mitä minulla on , mutta paljon huonokuntoisempina. Kuparipannut ovat vuosien rasvassa ja noessa, kiilloittamattomina ja harmaina. Messinki, jonka hoitaminen ei mielestäni kaipaa kuin kuumaa vettä ja saippuaa, on kiillotonta ja likaista.
Monet lautaset, kipot ja kupit ovat joko lohjenneita tai sitten niitä on käytetty kukkapurkkien aluslautasina. Kannut ovat sisältä kammottavan näköisiä.
Kuitenkin niiden arvo muka on siinä, että ne ovat vuosikymmeniä vanhoja. Ehei, vuosikymmeniä sitten hankitut tavarat pitää olla käyttökunnossa.
Tietenkin rakas voi olla rikkinäinenkin esine, johon liittyy tunnearvoja, mutta tunnearvoista ei makseta. Kirpputorikama on aina halpaa, ei siellä makseta maltaita v. 1910 Arabian lautasesta, jota on pidetty huonosti.
Antiikkiliike ei sitä edes huoli.
Jos mennään ihan antiikkiin, eli vuosisataisiin esineisiin, silloin voimme antaa lohkeamien ja muun epäkurantin anteeksi.
Minua surettaa aina. Vanhaa tavaraa on pidettävä hyvin! Pölyt pois, liat pestään. Otetaan selvää, kuinka esine pitää puhdistaa. Kiiltäväksi puleerattua puuta ei saa missään nimessä pyyhkiä kostealla tai käyttää siihen nykyajan silikoneja kiiltoa parantamaan! Kuiva, pehmeästä puuvillaisesta langasta virkattu tomuliina on yhä mitä parhain vanhojen esineiden pyyhkimiseen. Kaupasta saa myös kirjavia pölyhuiskia, jotka ovat myös hyviä.
Toivoisin, että vanha tavara saisi arvoisensa kohtelun. Joka sukupolvessa pitää olla hamsterisieluisia ihmisiä,, muuen kaikki vanha menee uuden edestä roskikseen, mutta pitää muistaa, että tämän päivän "vanha tavara" muuttuu antiikiksi vasta ehkä 100 v. kuluttua.
Silloin vain parhaat ovat jäljellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"valitettavasti" olen langennut samanlaiseen kuoppaan, kuin sinä. sillä joka paikka tuntuu olevan wanhaa tavaraa täynnä aj lisää tulee koko ajan. Olet oikeassa, että wanhasta tavarasta tulee pitää huolta ja välttää modernien puhdistus yms. aineiden käyttöä, sillä niiden reaktiot saattavat olla melko yllättäviä vanhojen pintakäsittelyiden kanssa. Toivoisin vain, että porukka oppisi ymmärtämään tuon vanhan tavaran säästämisen tärkeyden, sillä miltei kaikki nousee arvoonsa, ennenpitkää.