Paras presidentti on ollut ja on Urho Kaleva Kekkonen. Kekkonen ajatteli kansan parasta hoitaessaan virkaansa. Hän laittoi itsensä likoon pienen ihmisen ongelmia ratkoessa. Hän työskenteli pitkiä päiviä pienellä palkalla verrattuna myöhempiin presidentin palkkoihin.
Kekkonen jätti meille vauraan, rauhallisen maan, mutta sitä samaa ei voinut sanoa enää Koiviston jälkeen.
Kekkosen aikaan eivät tunarit olleet suosiossa, mutta hänen jälkeensä tunarit tekivät hallaa maallemme.
Katsoin kauhistuen sitä mielialalääkkeiden määrää mitä minun presidentilleni syötettiin. Ei tarvitse ihmetellä, että hänen mieli sekosi. Kekkonen joutui jatkuvasti katsomaan, että tunarit eivät vie maatamme perikatoon.
Historia on opettanut, että näistä tunareista yksi oli Koivisto monen muun ohella. myöhemmin on maassamme vaikuttanut muitakin s...t.... tunareita, kuten esim. Sailas.
Kekkonen jätti meille vauraan, rauhallisen maan, mutta sitä samaa ei voinut sanoa enää Koiviston jälkeen.
Kekkosen aikaan eivät tunarit olleet suosiossa, mutta hänen jälkeensä tunarit tekivät hallaa maallemme.
Katsoin kauhistuen sitä mielialalääkkeiden määrää mitä minun presidentilleni syötettiin. Ei tarvitse ihmetellä, että hänen mieli sekosi. Kekkonen joutui jatkuvasti katsomaan, että tunarit eivät vie maatamme perikatoon.
Historia on opettanut, että näistä tunareista yksi oli Koivisto monen muun ohella. myöhemmin on maassamme vaikuttanut muitakin s...t.... tunareita, kuten esim. Sailas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kekkonen oli hyvä presidentti, mutta alkoi pitää itseään korvaamattomana - suhteellisuudentaju vääristyi - pitkän virkakauden vuoksi.
Voimien alkaessa ehtyä ennen niin vahva presidentti masentui, kun huomasi heikkenevänsä. Lähes kaikki läheiset ikätoverit ja ystävät olivat jo kuolleet; Kekkonen jäi Tamminiemen vangiksi.
Aivorungon verenkiertohäiriö - välitön kuolinsyy muuten - aiheutti pahentuessaan poissaolokohtauksia ja todellisuudentajun yhä runsaampaa menetystä.
Kirkkaitakin hetkiä oli, mutta ajan saatossa yhä vähemmän. Silloin Kekkonen tajusi oman tilansa, paitsi että luuli edelleen olevansa presidentti. Noita hetkiä varten tarvittiin antidepressantteja.
Dokumentissa oli yksi viimeisistä kuvista, jolloin Kekkonen oli jalkeillaan. Hän näytti komeammalta kuin koskaan, ilman vahvoja silmälaseja, kasvojen turvotus - mikä oli Kekkosen virassa ollessa jatkuvaa - oli laskenut ja hän näytti todella hyvältä.
Kuolema kuitenkin kohtasi isänmaan hyväksi kaikkensa antaneen ja vaatimattomista oloista ponnistaneen presidentin muutama päivä ennen hänen 86-vuotispäiväänsä elokuun lopulla 1986.