Vanhuus tulee väjäämättä, mutta itsekullekin melkein kuin salaa.
Työn, kiireiden ja aktiivielämän tuomien paineiden alla sen tuloa odottelee jopa myönteisenä tapahtumana.
Mikäpä onkaan silloin, kaikista huolista vapaana pällistellä rannoilla ja toreilla kaikkien hyväksymänä, eläkkeensä ansainneena seniorikansalaisena.
Voihan LEHMÄISÄN PYMPPELI, kaikkea sitä tulee luulleeksikin.
Eläkeläinen on kakkosluokan kansalainen. (paitsi verotuksessa)
Todellisessa elämässä 65-vuotiaasta aletaan jo kehitellä vanhusta joka loppuelämänsä toikkaroi toisten tiellä terveyskeskuksissa päätyen verorahoilla ylläpidettyyn laitokseen.
Mitä se vanhuksen elämä muutenkaan on?
Usein elämänkumppani jättää,syystä tai toisesta.
Edessä yksinäisyys,ajan kultaamat muistot.Ystävien ja tuttavien vähäisyys, minne lienee kadonneet. Lapset tai lapsenlapset pistäytyvät katsomassa, tunti tai pari sujuu mukavasti, enää parikymmentä tuntia, vähän päälle
ja taas vuorokausi mennyt.
Mennyt myös itsetunto, kelpaa enää pelleksi,pelleksi jonka pelleilylle ei tarvitse nauraa.
Pitkään voi tapella vastaan, lopuksi kuitenkin vaietaan hävinneeksi.
Mitäs minä taas eläkepäivistä odottelinkaan?
Jk. Olemme eläneet merkittävää ajanjaksoa jonka aikana vanhuksetkin ovatmuuttuneet, oman ikääntymisemme myötä, vuosi vuodelta, varovastikin arvioiden, siedettävimmiksi jopa ymmärrettävimmiksi.
Työn, kiireiden ja aktiivielämän tuomien paineiden alla sen tuloa odottelee jopa myönteisenä tapahtumana.
Mikäpä onkaan silloin, kaikista huolista vapaana pällistellä rannoilla ja toreilla kaikkien hyväksymänä, eläkkeensä ansainneena seniorikansalaisena.
Voihan LEHMÄISÄN PYMPPELI, kaikkea sitä tulee luulleeksikin.
Eläkeläinen on kakkosluokan kansalainen. (paitsi verotuksessa)
Todellisessa elämässä 65-vuotiaasta aletaan jo kehitellä vanhusta joka loppuelämänsä toikkaroi toisten tiellä terveyskeskuksissa päätyen verorahoilla ylläpidettyyn laitokseen.
Mitä se vanhuksen elämä muutenkaan on?
Usein elämänkumppani jättää,syystä tai toisesta.
Edessä yksinäisyys,ajan kultaamat muistot.Ystävien ja tuttavien vähäisyys, minne lienee kadonneet. Lapset tai lapsenlapset pistäytyvät katsomassa, tunti tai pari sujuu mukavasti, enää parikymmentä tuntia, vähän päälle
ja taas vuorokausi mennyt.
Mennyt myös itsetunto, kelpaa enää pelleksi,pelleksi jonka pelleilylle ei tarvitse nauraa.
Pitkään voi tapella vastaan, lopuksi kuitenkin vaietaan hävinneeksi.
Mitäs minä taas eläkepäivistä odottelinkaan?
Jk. Olemme eläneet merkittävää ajanjaksoa jonka aikana vanhuksetkin ovatmuuttuneet, oman ikääntymisemme myötä, vuosi vuodelta, varovastikin arvioiden, siedettävimmiksi jopa ymmärrettävimmiksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
varsinkin jos ei ole koskaan harrastanut mitään
aikaisempinakaan vuosina --vain ainaista työntekoa. Kyllä sillon on vitsit vähissä. Nythän on muuten ainakin asutusalueilla eläkeläisillä jos jonkinlaista toimintaa --sinne vaan joukkoon tummaan . Vai pidätkö itseäsi vielä "liian nuorena "menemään läkeläisten porukkaan?
sinulle huono päivä tänään. Kelaahan asiaa uudellen. Vielä, yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, tuntuu ihanalta kun kalenterissa on maininta "ei ole pakko". Siis itse voit määrätä mitä teet, mihin menet tai mitä et halua. Ihana vapaus.
Sait sen käsityksen että kirjoitin itsestäni, se oli tarkasti arvioitu, mutta ...väärin.
Annoit hienoja vinkkejä harrastuksista, jopa eläkeläistoiminnoista ohjeita.
Ne olivat kiitettäviä vinkkejä ja ah,niin ratkaisevan salaisia.Niitä ja niihin ei varmaankaan tarvitsevat itse huomaa hakeutua.
Tärkeintä tässä on se että sait ilmaista oman myötäelämisesi tason, noin melkein kuin kasvokkain,sillä usein se on vaikeaa pompankaulukset pystyssä poispäin ryntääville.
Kysyit,pidänkö itseäni liian nuorena?
Vastaan että paremminkin epäsopivana joukkoon jossa mielipiteesi on vallitsevana.
Tällä en kuitenkaan tarkoita että omat mielipiteeni olisivat ainoat oikeat.
Hyvää kevättalvea ja makoisia pullakaffeita.
Kieltäydyn olemasta vanhus.
Eläkkeelle päästyäni olen aloittanut kaksi hienoa harrastusta, olen mukana yhdistystoiminnassa ja opetellut omin avuin PC:n käytön.
Minä en hittovieköön ole mikään vanhus.
Omakotitalon hommat menevät pualison kanssa kimpassa ja kesät vielä jaksetaan puurtaa mökillä.
MIKÄS HÄTÄ TÄSSÄ ON SAA PUHUA SUUNSA PUHTAAKSI KUKAAN EI VOI MITÄÄN VOI VAIKKA PANKINKI RYÄSTÄÄ
VALTIO ELÄTTÄS SITTE LOPUN IKÄÄ,EI KU OIKEESTI KYL
VÄHÄN ON PULA OMAN IKÄISISTÄ SINKUISTA KUN MUNKIN TUTUILLA ON KAIKILLA VIÄLÄ UKOT ELOSSA NIIN ON PULAA REISSUKAVEREISTA TYKKÄISIN KOLUTA LUONNONPUISTOJA
JA LAPISSAKIN OLIS TAAS KIVA KÄYDÄ, MUT YKSIN EI OLE
KIVA RESSATA KUN EN VIIDY MISSÄÄN TURISTI RANNOILLA ENKÄ KAPAKISSA,MUT SE ON VAAN TYYDYTTÄVÄ
SIIHEN MITÄ ON ONHAN SULLAKIN TÄÄ KONE,ETTÄ PÄÄSET PULISEMAAN MUNKI MUKULAT HOMMAS MULLE TÄN EIHÄN TÄÄ ELÄVÄÄ IHMISTÄ KORVAAMUTTA PREMMAN PUUTTEESSA
TÄHÄN ON TYYDYTTÄVÄ,PÄÄ PYSTYYN JA KUKKA RINTAAN EI ANNETA PERIKSI
Tuleehan se vanhuus jokaiselle väistämättä, totta. Mutta paljon riippuu elämäntavasta ja mielialasta, milloin itsensä vanhukseksi tuntee. Ikäihmiseksi kylläkin on tässä pakko jo tunnustautua.
Ylikypsä vihannes! Näen sen silmissäni! En hitsi-vieköön yhdy edelliseen. Provonhan tuon täytyy olla.
Eläkkeelle pääsy useimmille meistä on varmaan ollut suurenmoinen helpotus, joskin tuttavapiirissäni on edelleen eräs työelämään kaipaavakin. Vielä seitsenkymppisenäkin! (Mitenkähän pärjäisikään?) Mutta työelämä olikin hänen ainoa tapansa elää, viettää aikaansa.
Ihanaa, kun on aikaa! Ihanaa, kun saa tehdä lähes mitä haluaa! Ihanaa, kun ei ole kuitenkaan jämähtänyt paikoilleen. Ihanaa, että meillä "raksuttaa" - edes joltisenkin. Ihanaa, vaikka mitä! En minä ole tuntenut itseäni missään vaiheessa kakkosluokan kansalaiseksi - niin paitsi mm. nuo eläkkeen korotusasiat. Mutta niihinkin tottuu. Talouselämän pyörittämiseen toiset ovat tärkeämpiä, ei kai mahdeta mitään.
Yksinäisyys? Yksin, mutta ei välttämättä yksinäinen. Tästä aiheesta olemme paljon ennenkin keskustelleet. Ja muistoissa on mukava elää. Kaikenkaikkiaan ikäihmisenä ei ole lainkaan harmillista elää - kun Luoja suo meille vain terveyttä, joskin sairauksia on kaikissa ikäluokissa.
Itsetunnosta. Sitä ei pidä menettää. Olemme mitä olemme. Samanlaisia tai erilaisia. Sanotaan, että vanhana olisi viisaampi. Ehkä joissakin asioissa pitää paikkansakin. Olemme harkitsevampia, ymmärtäväisempiä itseä ja toisiamme kohtaan. Mutta erilaisia tunteita meissä vielä löytyy, jotka kuohahtelevat. Mielestäni se on hyvä. Onko sinusta?
Osaat imaista mielipiteesi kirjoittamallakin varsin kauniisti.
Ajatuksiisi voi yhtyä, jopa "raksuttamiseen",samoin käsitykseesi yksin/yksinäinen.
Tunteista on hieno iloita,vaikkakin elämässä kertynyt negatiivinen painolasti herkistää tarpeettoman vahvasti nykyisyyttäkin.
Hyvää jatkoa!
...elämässä kertynyt negatiivinen painolasti... aikamoisen veikeää ilmaisua, jos minun sisintäni kuvaat, vai tarkoititko meistä ihmisistä yleensä?
Hyvää jatkoa myös sinulle!
Kuten jälleen havaittiin, en osaa ilmaista itseäni selvästi.
Kirjoituksessani tarkoitin vaan ja ainoastaan oman, eletyn elämäni tuomaa kuormaa tunne-elämääni.
Hyvää jatkoa, lukisin mieluusti enemmänkin kirjoituksiasi.
Terveisin.
Näin vähän arvelinkin, ihan totta.:) Halusin varmistaa.
Siitä tämä mokoma kirjallinen viestintä onkin joskus vaikeaa: minä ajattelen näin, mutta miten kolahtavat sanat toiseen. Siispä sinnitellään!
Ja kiitos kohteliaisuudesta!
- Aina vain pyryttää! -
Voisi olettaa, että kirjoituksessasi tuon viimeisen lauseesi johdosta olisin intoutunut osallistumaan palstoilla nyt hetken aikaa enemmän. Tai tarkemmin tässä mietittyäni näin on saattanut käydäkin, positiivisella palautteella kun on voimansa.
En kuitenkaan kysy, oletko vielä tyytyväinen kirjoitteluihini. Nimittäin siltä varalta, ettet olisikaan. Haluan vain näin tervehtää. Ja samalla kertoa, että minäkin lukisin mieluusti sinun kirjoituksiasi enemmänkin, mihin olet häipynyt?
En huomannut aikaisemmin palata palstalla näin pitkälle,lueskelin tuota viimeistä (toistaiseksi?)
kirjoitustasi illallakin ja olen entistä vakuuttuneempi kirjoitustaidostasi, mukanaeläytyvänä, herkkänä ihmisenä.
Harvoin tulee kirjoitettua, useammin luen toisten mielipiteitä.
Vaikeus kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä lienee suurin syy.
Hyvää jatkoa, Helena.
Että suluissa nyt sitten yksinkertaisuuteni vuoksi vielä selventävä lausuma... oikein hyvä, luetun ymmärtämisessäni on ollut puutteita.:)
Vaan tiedätkö mitä? Nyt edessäni on ihan uusi vanha laite. Vävypoika kävi juuri asentamassa.
Olen hurmiossa! On ääntäkin!
Isompi ruutu, siis tekstitkin. Kyllä nyt pitäisi ymmärryskykynikin parantua, ainakin näin toivossa elän. Eli kirjoitellaanhan edelleen entisenlaisesti? Eikä muistella.
Hyvin tuntuu palstalaiset ikääntyneen. Paljon tuntuu olevan tarmoa ja toimintaa, ikävystymisestä ei tietoakaan. Harrastuksiakin laidasta laitaan,peräänantamattomuuttakin roppakaupalla, se antaa hienon viestin ikätovereille.Kaikki siis tälläisenään hyvin,mitään muutoksia ei tarvita, vai? Eläköön eläkeläiselämä.
Kuitenkin, tämän t-kone-elämän ulkopuolella, elää vaikeissa olosuhteissa ikätovereitamme sairaina,taloudellisissa vaikeuksissa,unohdettuna. Onko heillä toivoa hiukkaakaan paremmasta tulevaisuudesta?
Aloitin kirjoitukseni kysymyksellä joka,kuten Helena40 epäili, provoahan seoli.
Toivomuksenani oli herättää seniorikansalaiset,varsinkin eläkeläisjärjestöissä mukanaolevat muistamaan mitä mahdollisuuksia joukkovoimalla voi aikaansaada,ei ehkä "meidän ikäisille" vaan tuleville seniori-ikäisille.
Käytin (ainakin koitin)käyttää hyväkseni ihmisen perinnäistä viettiä kurkistaa verhon takaa tulevaisuuteen. Toivoin joidenkin nuorempien eläkeläisten kurkistavan palstallemme ja kiinnostuvan yhteisestä asiastamme.
Meille iäkkäimille jäisi silloin tukijan osa.
en minäkään tunne itseäni kovin vanhaksi,peiliin kurkistan harvoin ja nopsaan.
Joskus joku saattaa vähän ihmettelyä äänessä kysyä,vieläkö sinä teet sitä ja sitä.
Esimerkkinä voisi sanoa vaikka tanssimassa käynnin,näin lähestyessä 70:ntä ,onko se kiellettyä.
Minä tanssin mielelläni ja nautin sen tyyppisestä liikunnasta,terveyteni sen vielä sallii ,siksi aion jatkaa,kyselyistä huolimatta.
Kuntoilulajinakin se on hyvä,minä en juuri muuten urheile/kuntoile,kävelen kyllä.
Tämä tietokone pitää ajatuksen jollakin tapaa liikkeessä,siksi tykkään tännekin kirjoitella.(ärsytän jopa)
Lapsillani ,heidän perheillään on omat touhunsa,ja olen kovin onnellinen,etten tarvitse heitä rasittaa omilla vaivoillani.
Yksinäisyyden tullen,luen näitä viestejä ja vastaan uutterasti,aika menee,ei ehdi pitkästyä ja vaikertaa yksin oloaan.
Yhdistystoimintaan pystyisi monet eläkeläiset ottamaan osaa ja kynnys ei sinne ole korkea.
Siellä reissataan ja viihdytään monissa kerhoissa ,samankaltaisten kanssa.
Minä olen monen käsivarteen tarttunut, houkutellut mukaan ja siellä he viihtyvät, niinkuin minäkin.
Eilen oli meillä kerho ,mistä tuohtuneena kaupungin asioiden hoitoon,laitamme julkilausuman lehteen,kannanottona asioiden ,meidän mielestä oikeammasta hoitamisesta.Joukkovoimaa tämäkin.
Olemme vielä vireitä ihmisiä ,me eläkeläiset.
Terveisiä eläkeläisjärjestöille: Joukkovoimaa näinä aikoina varmaan löytyisi, taitaa olla vain niin, että yhteinen organisaatio (apäpoliittinen) vain puuttuu.
Eikös tämä Tony Halme ollut oikeinkin innokas veteraanien ja eläkeläisten 'puolustaja'?
Mitähän joukkovoimasta tulisi,olihan se eläkeläis
puoluekin joskus tapetilla vaan missähän nyt luuraa.Vähempiosaisia on ollut aina ja tulee olemaan,miksikä se siitä muuttuisi.Pitää olla korkea virkamies että saisi hyvän eläkkeen.
Mutta sen olen huomannut että kun eläkeikä lähestyy niin kiireet alkavat,koska silloin pitää ehtiä tekemään sellaista mitä ei työssäolo aikana ehtinyt ja nyt pitäisi saada se aika kiinni.
lehmäisän pymppeli olipa hauska manaus,en ole enne kuullukkaa.pittääpä kokkeila eläkeläisten talolla;))
kyllä sie rape oikeassa olet että ei aina huomioidta yli 50 vuotiasta. mutta en mie ihan vihannekses sanos;)))
joskus on tult esii kaavakkeessa missä pittää ikä ilmottaa siin on lueteltu ylleensä näin 18-25, 25-35, 35-50 vuotiaat ja lopuksi 50- ,johon se loppuu. ei oteta ennää huomioo,50-60, 60-70 niitä lukuja ei näy missää.
sie kysyt ,mitä se vanhuksen elämä muuntenkaa on.:)
voi ystäväin,sehän vast elämää onkii. paljon eletty vuosii, mahottomati muistoja.
tuntuu niin äveriäälle ko on saant nähhä niin monenlaista aikaa. nähä mite elämä on muuttunt, hevopelistä autoon, kotinkoneita ei olt,eikä muutakaa tekniikkaa.
yhen "tekniikkan ihmeen" muistan vieteri hiiren erään talon pikkutyöllä,ja sitä lapset kovast ihastel.
ihmisetkii on muuttunt, 8 vanhat lapset on mielestäin älykkäämpii ko mie sen ikäsenä. ihmisen aivot on vissii kehiintynemmät ko enne,hyo on hyvin tietävii.
ulkosestikin ihmiset on muutunt,hyö on nykyää pitempii. sen näkkee minun torpassa ko ovenaukot levveitä ja matalii, niis saap moni nykyihminen kyyristyy.
muotii on olt vaik minkälaista naisilla ja miehilkii. monet muotitanssit on tanssittu ajan saatossa.
jokasel on nykyää kahvinkeitin, eikä kukkaa pese ennää nyrkkipyykkii.
kyllä mie ussein aattelen ja siunailen ko pesukonneesee pyykkii pistän, että kiitokset ko ei tarvii näin pakkasella männä navettaa pyykille.
vanhuksenkin on kevyttä ellää ja etenkii jos on viel kippee. niin paljo kotikonneet ja autot helpottaa elämää.
terveyskeskukset on myös lähempänä. ja minul ei ole muuta ko hyvvää sanottavvaa tervkeskuksesta ja sairaalasta.
suomes ihminen saap hoitoo vaik ei ois rahhaakaa.
ennen ko täältä meiltäkii lähti kaupunkii yhteytet oli sellaset, että se ol päivän reissu.
maailman kaikkeutestakin tiietää paljon enenpi ja raamatunkii sais kirjottaa uuvellee. tiede on tehny semmosii saavutuksii,ettei miun järellä niitä ymmärretä, miun pittää vaa yrittää ellää vaiston ja sillä millä tuntee,intuitiolla. mutta mukava niistä on lukkee täältä netistäkkii.
tämä tietokone on avant miulle ihan uuven maailman, tämän käyttö pitäs jokkaisen opetella, sillä täältä saap tietoo joka asiaan.
yks suurempii muutoksii on ,että ihmiset puhuu ja näyttää enenpi tunteitaa. halataa ja ollaa hellii toista kohtaa. tuol puhumisel on niin suur merkitys. sitä pitäs meiänkin ikästen oppia,myö ko on totuttu pitämää kaik sisuksis vaik mite kirvelis.
ihmiset rinnalta tietyst saattaa poistuu, niinko minultkii män jalmari. mutta kun suru laantuu on jatkettava uusin eväin elämää.
elämäs on niin paljo mielenkiintosta asiaa mitä vanhuskin voip tehhä. jos pystyy liikkumaa on eläkeläisten seurat on parhaammasta päästä, siel on vertaisiaa, ja ain joku itseää vanhempi et voip tuntee itsensä nuoreks.:))
meil jalmari ol järjestyksen ihminen ja sellanen jämpttiys seuras minnuu toistakymmentä vuotta. kirjotin itelle lukujärjestyksiä mitä pittää tehhä viikon aikana,pidin silviisii itselle kuria, muute olisin herent laiskottelemaa.:))
nyt minnuu jo hymyilyttää. pari vuotta sitte revin jo valmiiksi viivottamain vihkon. ei ennää lukujärjestyksii. vein myös jalmarin muotokuvan toisee huoneesee,siin ko hänel on liian tuima ilme muutoksiin. ja nythä mie elän ko pellossa teen mitä mieli lystää.;)))
sanonkin sinulle rape että oottele vaa innolla eläkkeelle tuloa, se on ko olisit paratiisin esikartanossa ,levollinen olo ei kiire mihinkää.sie tuut näkemää ja ihastelemaa asioita jota ei kiireissää ehtint eikä kiinnostannu,kaikkeen on aikaa.
aatteles mite mukavalta tuntuu aamulla ko saat istuu sänkyn laialla ja tuumata,että mitäs mukavaa mie tännää tekisin.
loppujen lopus kaik on itestä kiinni, mite sie elämää katsot, teetkö päivästä hyvän tai huonon, ajatuksella sie sen rakennat.
rakkain terveisin lyyli
Kun ei edes eläkkeelle kunnolla ehdi silloin varmaan tulevaisuudessa se eläkeikäkin on vasta tuolla 75-80 vuoden paikkeilla jote n älä sinä huoli veitikka nuori
Useasti olen miettinyt,
missä on ne huivipäiset mummot.
Ennen totuin että mummot pitää
huivia leuan-alle sidottuna.
Ja myös näyttivät mummoilta ja
olivatpa vielä ylpeitä siitä.
Kuulin usein, että Herran armosta
olen saanut näin pitkän elämän.
Nyt mummot kulkevat talvellakin
ilman huivia tai pipoa.
Permanentti hiuksissa,
meikatuin kasvoin.
Mutta niin se aika rientää
ja me ajan mukana.
Eihän nykyään ole ylikypsiä
vihanneksia.
Kun on kaikenmaailman
poppakonsteja.
Ainahan ei ole eläkettä
maksettukaan, ei ollut mitään
millä olisi saanut toreilla tähystellä
saati sitten ostella mitään.
Työstä piti leipänsä ansaita
niinkauan kuin vähänkin
voimia riitti.