Jouduin lopettamaan 13,5 vuotiaan cockerini sen sairastuttua yllättäen vakavasti viime viikolla.
Tämä suru on niin pohjattoman suuri etten tiedä miten voin päästä yli.
Lisäksi toinen koirani suree järkyttävän paljon kaveriaan ja etsii sitä joka päivä.
Se vielä lisää tuskaa kun niin raskasta katsoa.
Sureekohan muutkin koira ihmiset näin kauheasti vai olenko ihan pimee kuin näin järjetön suru ja itku?
Tämä suru on niin pohjattoman suuri etten tiedä miten voin päästä yli.
Lisäksi toinen koirani suree järkyttävän paljon kaveriaan ja etsii sitä joka päivä.
Se vielä lisää tuskaa kun niin raskasta katsoa.
Sureekohan muutkin koira ihmiset näin kauheasti vai olenko ihan pimee kuin näin järjetön suru ja itku?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmasti kaikki surevat rakkaan lemmikin pois nukkumista. Olipa kyseessä koira, kissa tai vaikka hamsteri, luopuminen on aina raskasta. Voimia!
Hamsteri ei oo lemmikki. Eikä kourakaan oo lemmikki. Ne o eläimiä.
Koira on perheenjäsen. Se on useinkin se kaikkein rakkain. Eräskin joutui saikulle naapurin koiran poismenon johdosta. Ne oli olleet lenkkikaverit jo vuosia. Eihän sitä voi aikuinen mies mennä töihin itkemään.
Useimmat ihmiset surevat lemmikkiään syvästi. Suru lievittyy ajan mittaan, mutta voi tulvahtaa hetkellisesti esiin vielä vuosien, jopa kymmenien vuosien kuluttua.
Lemmikki on usein ainutlaatuinen hyvä ystävä, uskollinen ja luotettava kumppani, jonka kanssa omistaja elää tiiviissä vuorovaikutuksessa. Molemminpuolinen kiintymys on lujaa. Tälläisen suhteen päättyminen lemmikin kuolemaan on todella raastava kokemus.
Ai jaa
osanotto.
Kyllä surusi on tuttu juttu. Meillä on menossa 9.koira kun nuorempana niitä oli aina kaksi. Nyt on vain yksi, kunto ei riitä useampaan. Muistan hyvin tunteen että oma elämä päättyy saman tien. Musertava suru.
Hoidin myöskin koiraveroasioita aikoinani ja ja useammin kuin kerran ääneni sortui puhuessani ihmisen kanssa joka soitti kertoakseen että hänen koiransa oli lopetettu. Se oli kamalaa, tiesin mistä asiakas puhui.
Ennen tätä nykyistä koiraa meillä oli Jere jonka kaveri Tara jouduttiin lopettamaan.
Jere masentui täysin, olin tosi huolissani siitä. Se ei juurikaan noteerannut vierailijoita, kyhnötti vain vakiomakuupaikallaan ja oli apaattinen. Kaikki sukulaisetkin huomasivat asian.
Ostin sille leluja mutta niistä se viis välitti. Sitten päätettiin vuokrata viikoksi mökki.
Siellä sitten se alkoi kiinnostumaan muustakin kuin omasta surkeasta olotilastaan. Siitä alkoi kausi että vuokrasimme koko vuodeksi ko.mökin ja siellä ei vain Jerellä, vaan myös meillä itsellämme oli hyvä olla.
Tänäkin päivänä mökkeillään koko kesä ja se on tärkeää tälle viimeiselle koirallemme joka juuri täytti kolme vuotta.
Ps Vielä puolen vuoden jälkeen saattaa tulla spontaani itku koiran vuoksi mutta itke aina kun siltä tuntuu. Välillä miehenikin totesi että taas on ikävä. Minä siihen että niin.
Mutta voin luvata sulle että kyllä se ajankanssa helpottaa. Tsemppiä ja olen pahoillani puolestasi.
Kyllä suree ja se on luonnollista.