moi mulla on kavereita ja yksi ystävä mutts joskus tuntuu että olen ihan yksin eikä kukaan ymmärrä tai välitä!!!Kavereiden jutut kuulostaa tyhmiltä eikä niiden vitseille aina jaksaisi nauraa ja moni kaveri saattaa torua ja haukkua jos on tehnyt jotain väärin, he luulevat siloin että sanovat sen tsoukilla mutta minusta tuntuu kuitenkin pahalta...
Miten saisin lisää itseluottamusta että pääsisin näiden torujen ylitse enkä ottaisi niitä niin vakavasti vai pitäisikö puhua mutta se on niin vaikeaa...apuja kaivataan...
Miten saisin lisää itseluottamusta että pääsisin näiden torujen ylitse enkä ottaisi niitä niin vakavasti vai pitäisikö puhua mutta se on niin vaikeaa...apuja kaivataan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
get a new friends
"get a new friends" ehheheee, Suomi - oikea enklannin asijjantuntijoiden maa. :)
Mulla on tiätkös vähäsen sama ongelma. Sitä on vähä vaikea selittää tunteiden kautta. =0, Tuntuu ihan ku kaikki yhteinen olis yhtäkkiä kadonnu sen parhaan kaverin kans ja joku hemmetin tyhjiö ilmestyy sen tilalle. Vaikka oon kans kuullu tuon, että pitäis ettiä uusia kavereita, niin ei se ny niin vaan onnistu. Mulla tosin on käyny ny niin, että oon löytäny enemmän yhteistä sellasen kaverin kans jonka kans aijemmin ei oo ollu oikein paljo tekemisis. Täs ei ollu ny kylläkään mitään varsinaista vastausta sun kysymykseen, mutta nyt tiät, ettet oo ainoa. =)
Uskon että sulla on vaikeeta. Mullakin oli viime vuonna. Toisinaan pelkkä juttelu ja 'yhteisen linjan löytäminen' auttaa. Mä ja mun ystävä ollaan esikoulusta asti oltu yhres parhaita kamui että myö tunnetaan toisemme paremmin jo kun itsemme...se on vain sellaista. Eli, mulla oli viimevuonna sama tunne sen kanssa, mutta joidenkin asioiden turha murehtiminen vasta sitä kaveruutta murentaakin. Toisinsanoen, neuvoisin tekemään niin kuin mä, tai ainakin saman tyylisesti. Mä annoin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli mä annoin asioiden kulkea omalla painollaan. Tosin, en ihan kaikkea. Vain ne jotka tuntuivat satuttavan. Tottakai mua harmitti se etäisyyden tunne:'et hei, toi ei ole se sama tyyppi.' mutta lopulta ne jutut jotka ei naurattanut silloin on nyt tosi huvittavia juttuja. Se saattoi loukata, toisinaan pahastikin, mutta ei se tiennyt sitä itse että oli loukannut mua niin pahasti. Se kato ei näkynyt musta kuinka syvästi mä hämmennyin siitä että joku mulle niin tärkee tulee sanelee mulle törkeyksii. Mutta minkäs sille voi. Nyt myö ollaan tosi hyvää pataa ja aiotaan mennä kesällä jonnekin 'pitkäletti-musta-hevari-mättö-hullu meininki-festareille', mutta toivottavasti teillä käy yhtä onnekkaasti kuin mulle ja mun ystävälle...se sunkin kamus saattaa vaan olla yhtä hölmö kun mun ettei se älkkää kaikkee ihan heti ennen kun sitä menee läpsäsee poskelle. (puhuin kuvainnollisesti)