jos meinaatte hankkia seropin... niin suosittelisin etsimään itsellenne koiraa eläinsuojeluista, koska sieltä yleensä löytyy paljon hylättyjä koiria...!!!
hei kaikki seropien hankkiat!!!
angel00
5620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eläinsuojelusta en suosittele kokemattomalle koiraa, oli mikä oli.
Ja miksi seropin? On siellä kuule hyljättyjä puhdasrotuisiakin.
Ei kaikki löytökoirat ole ongelmakoiria, jotka tarvitsevat koirapsykologin uudeksi omistajakseen. Löytis katsoo millainen koira on ja etsii sopivan omistajan, ei tarvitse ottaa ensimmäistä joka on tarjolla.
Mielestäni pentu ei sovi kokemattomalle ekaksi koiraksi, sen saa helposti pilattua. Sitävastoin aikuinen löytökoira on jo oma persoonansa ja paljon paljon helpompi kuin pentu.
Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä koiria vailla koteja!
He-syn koirat tai vastaavien paikkojen koirat ei käy kaikille.
Hesylläkin useat koirat ovat ns.keski-ikäisiä ja niin h....tin rujon näköisiä että kukaan normaali ei hae itsellee sellaista pitkän ajan toverikseen,kun löytyy sellaisiakin jotka miellyttää myös esteettisesti.
Esim. nuo mitä tälläkin foorumilla jotku miiting aina kehoittaa katsomaa,eli joku viron koiratarhan koirat niin sieltä en hakisi ainuttakaan.
Katsoin yks päivä tuota linkkiä ja koirat oli sen näköisiä että esim. lapsia en veisi 10 metriä lähemmäs.
Seropikin voi olla kaunis ,hyvä luonteinen ,oppivainen ja ja haluttu.ystävä. Sitä hankittaessa voi olla selkeän kriittinen ilman että omatuntoa alkaisi mitenkään soimata.
Luin edellise ketjun ja huomasin olevani em. kokematon uusi koiranomistaja. SILTI kaikki on mennyt hyvin. Koiraani oli pahoinpidelty, sosiaalistaminen jätetty, kun he olivat edellisessä perheessä (siinä alkuperäisessä) pitäneet koiraa parvekkeella. Ei ollut edes sisäsiisti, saati sitten olisi tajunnut muuta maailmanmenoa. Valmistauduin koirantuloon lukemalla puoli vuotta kasvatusoppaita, nettipalstoja, rotujen omia sivuja jne. Lisäksi olen ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä, ei vaan ole omaa hurttaa ollut aikaa ottaa.
Ja nyt kun on aikaa olen viettänyt koiran kanssa n. 95% viikosta. Noin kolme tuntia viikossa olen jossain muualla. Tämä aika, rutiinit, rakkaus, kuri ja perussäännöt, jotka pitää koko ajan olla samat ovat saaneet tästä entisestä luonnonlapsesta oivallisen kumppanin ja perheenjäsenen. Paljon on vielä opittavaa, mutta jos on vähäänkään pohjaa koirassa, niin kyllä siitä hyvä tulee.
Lisäksi tuo ulkonäkö juttu. Kävin katsomassa muitakin koiria, mutta anteeksi vain koiruudet, ne näyttivät piskeiltä. Omani on musta, puolipitkäkarvainen, iso karvaturri ja ehdottoman söpö. Niin söpö, että joudun ihmisiä ja varsinkin lapsia toppuuttelemaan, ettei saa tulla taputtelemaan, kun on koulutus kesken...
Ja tässä on nyt sitten eletty koiran jälkijunassa tullut murkkuikä ja kaikki ihmeellisyydet.
Kaunista kevättä kaikille ja onnea koiranhankintaan!