Alottelisin kirjottaan "manga"-aiheista tarinaa...

Saatoin todella kuvitella tuon "trailerin" mielessäni... Tarinasta tulee varmasti jännittävä ja hieno! Itsekin rakastan kirjoittamista, ja minulla on kesken tällä hetkellä yli 15 tarinaa, joista kaikista tulee ainakin kirjan pituisia (miten tuon nyt määrittelisi, kuitenkin, yli sata A4-sivua tai jotain). Yhdestä stoorista tulee peräti kirjasarja. Miten hienoa olisikaan, jos ne joskus julkaistaisiin (kunhan nyt saan ne valmiiksi ^_^). Mutta nyt aloitin jutun itsestäni, hyvä minä... Joka tapauksessa, kunhan olet tarinaasi jonkin matkaa kirjoittanut, pistä sitä ihmeessä tänne mun (ja tietysti muidenkin) luettavaksi! Vai haluaisitko mailikamun toisesta, pian 16-vuotiaasta kirjoittajasta? Jos niin, mailaile ihmeessä mulle, os. [email protected]. Kiitos, jos jaksoit lukea tämän ^o^

Voi vitsi kun on huippu tarina!!! Ihailen kekseliäisyyttäsi, kun ossaat kekata noin mahtavia juttuja tarinoihin.. SIIS HUIPPU!!! 4-10 arvostelu taulukosta 10!!!!!

Niinkuin äskeiset tuossa sanoivat, ei ainakaan kekseliäisyydestä ole puutetta! Pidin kyllä.

hullut ideat o aina positiivisia. niitä kannattaa viljellä! ite ku kirjotan, yritän tehä stooriin sellasia yksityiskohtia ja makupaloja, mitä kukaan ei oo ennen kekannu... ya know^_^ että anna palaa vaah...

miten joku voi olla noin hyvä kirjottaja.....olen sanaton....siis tosi hyvin kirjotettu...ala ihmeesä kirjotaa sitä..

Päiveetä immeiset, se on Deneesis, joka puhuu.

Kiitos hyväksyttävästä palautteesta, olen jo aloittanut tarinaa ja luultavasti ekaa matskua tulee lähipäivinä. Täytyy kuitenkin sanoa, että en ole mitenkään kummoinen kirjoittaja, pystyn kuvittelemaan ton tarinan mangana, mutta koska mua ei oo kirottu piirtämisen lahjalla (ötf, epiä), täytyy mun kirjoittaa se. Siksi toivonkin, ettette pettyisi jo alkusanoihin, ne oli melkoista örvellystä^^!… Mutta vauhtiin päästyäni tarinan (pitäisi) parantua… Ja julkaistuani kotisivuni (tai oikeastaan ATK-tunnilla tekemät sivuni =/ ) sieltä luultavasti löytyy vähän kuvallista matskua, mm. mangakuvia ja luonnoksia salaperäisestä Senzo-jijistä…

Jäipä tuolloin viime kerralla muuten mainitsematta että toi tarina on omistettu rakkaalle keijulleni Shinjulle, joka ns. ”opasti mut ” mangan ja animen maailmaan..! Ja osaksi suurelle Muchulle, josta sain inspiksiä tarinaan. Muchulla on myös kotisivut, www.hullujenhuone.com. Kantsii käydä, oikeesti, Muchu on se joka osaa piirtää. Sillä on omaa sarjista ja kaikkee… Nyyh, heittäydyinpä nyt tunteelliseksi.

Mutta mutta, eipä tässä muuta sitte ku että laittelen ekoja fontteja ku olen saanu stooria hieman eteenpäin… Että nuh nuh!

Terveisin

DanZ eli tutummin Deneesis

Hyvää päivää ihmiset, se on Deneesis tässä. Kuten olette varmaan huomanneet, eka osaa ”Matka Toiseen Maailmaan”-tarinaan on tullut, laittakaa palautetta hiukkasen siitä.

Nyt olen saanu tehtyä lisää, se on tuossa alapuolella. Itse kun luin sitä, tajusin, että se oli oikeastaan kokonaan pelkkää himoa teini lässyn lässyn-kirjoitelmapaskaa, mutta koska en osaa piirtää sitä, kidutan teitä kirjoitetulla versiolla.

Tietenkin, jos joku olisi niin ihana ja osaisi piirtää, niin otan haastajia kyllä vastaan, multa voi kysellä piirtäjänpaikasta vaikka e-maililla ([email protected]). Piirtäjiä tietenkin voi olla useampia, niin yhelle ei tulisi niin suurta urakkaa. Sarjista esitettäisiin mun tulevilla kotisivuilla (laitan osoitetta kun saan ne ehkä joskus jopa tehtyä) tietenkin piirtäjien omalla nimellä/nimimerkillä. Muutakin tarinaan liittyvää voi rohkeasti kysellä multa tossa aiemmin mainitussa e-mailissa.

Duh, mutta mitäs tässä muuta jaaritteleen. Tarina tosiaan jäi siihen, kun tytöt Deneesis ja Shinju löysivät itsensä Anima-ulottuvuudesta. Nyt se jatkuu ja tiedossa on kaikkea hassua ja jopa kiihkeämpää menoa (ei, en tarkoita mitään hentaita!^^). Pjoop, tästä se sitten lähtee!

************

Vähän ajan päästä tie rupesi muuttumaan synkäksi. Puut olivat kuivuneita, pelottavanmuotoisia käppyröitä, ympärille oli usvaa, kuolleet lehdet peittivät soratien, taivas oli harmaa ja missään ei näkynyt minkäänlaista elämää. Tytöt katsoivat toisiaan huolestuneina, Pikachu Shinjun sylissä vaikersi. ”Mihinkähän tää tie johtaa?” Shinju kuiskasi Deneesikselle. Deneesis katseli ympärilleen ja vastasi: ”Luultavasti joko jollekin kummitustalolle tai kouluun…”.

Kuljettuaan jonkin aikaa tytöt alkoivat hahmottaan jotain epämääräistä. He tajusivat, että metsä rupesi loppumaan, sillä he hahmottivat rakennusten siluetteja sumun keskeltä. Tytöt rupesivat juoksemaan onnessaan, tietäen pääsevänsä viimein pois synkästä metsästä. Lopulta he pääsivät metsän reunalle ja meinasivat tiputtaa silmänsä nähdessään, mihin he olivat tulleet.

He tajusivat seisovansa valtavan aution kaupungin reunalla. Kaupunki oli aavemainen, sillä missään ei näkynyt elonmerkkejä, pelkkää usvaa ja sen keskellä valtavia pilvenpiirtäjiä. Tytöt huokaisivat. ”Mikä tää paikka on?” Shinju huokaisi. Deneesis seisoi hiljaa, ja kuiskasi lopulta: ”En ole varma, mutta tuo torni…” Den osoitti etusormellaan sumusta nousevaa tornia, joka muistutti Pariisin Eiffeliä ”…näyttää ihan Tokyo Towerilta.”

Shinju vilkaisi Deneesistä. ”Tokyo Tower? Ei kait me nyt Japanissa asti olla?” Shinju kysyi hämmästyneenä. Den katsoi vakavana Shinjua alias Kagomea. ”Et varmaan unohtanut, että useimmat mangat ja animet on tehty Japanissa ja ne koskevat Japania?” hän kysyi sarkastisesti. Shinju katsoi aavekaupunkia. ”Mutta… Eikö Tokio ole yksi maailman vilkkaimpia kaupunkeja?”. Den kohautti olkiaan. ”Tää vaikuttaa jotenkin oudon… tutulta. Aivan kuin olisin nähnyt tämän jossain animessa tai mangassa.” Shinju katsoi kauhistuneena Deniä. ”Okei, ala kertomaan, missä sä oot nähny tälläisen tilanteen. Mä ainakin haluaisin tietää, mitä me tullaan kohtaamaan!”

Deneesis rypisti otsaansa. ”Ei tule mieleen… Niin tuttua, mutta ei siltikään…” Den katsoi Shinjua. ”Mennään katsomaan, löytyykö tuolta ketään, joka voisi hehkuttaa tätä tilannetta.” Shinju näytti hämmästyneeltä. ”Tuonneko? Hulluko olet?! Mitä tuolle kaupungille on tapahtunut, voi tapahtua meillekin!” Shinju sanoi vastaan. Den katsoi kaupunkia ja rupesi kävelemään sitä kohti. ”Voit sä jäädä tänne jos sua pelottaa” Den katsoi Shinjua ilkeästi hymyillen ”mutta mä ainakin haluan tietää, miten me tästä jatketaan eteenpäin. Niin että…” Den sanoi ja jatkoi matkaansa. Shinju huokaisi syvään ja juoksi Pikachu sylissään Denin perään.

He kulkivat eräällä kävelykadulla, jolla oli kymmeniä vaate-, sähkö- ja lahjatavaraliikkeitä ja kahviloita ja pikaruokapaikkoja. Missään ei näkynyt elonmerkkejä. ”Tää alkaa oleen melko pelottavaa” Den kuiskasi. ”Ei ketään maailman vilkkaimmassa kaupungissa…” He jatkoivat matkaa ja tulivat laajalle moottoritielle. Ei yhtään autoa tai ihmistä missään.

”Missä kaikki ovat?” Shinju kysyi itseltään: tämä juttu hämmensi kumpaakin tyttöä. He näkivät ainoastaan kerrostaloja ja moottoritietä niin pitkälle kuin sumu salli. Tytöt kuuntelivat löytääkseen mitään elollista. Ainoastaan hento tuuli vihelsi heidän korviinsa.

Den rikkoi hiljaisuuden sanomalla: ”Tää on jostain animesta, sen mä tiedän”. Shinju suhahti; tämä kuuli vihdoinkin jotain. Omituista suhinaa. Jostain yläpuolelta, joka lensi heidän yläpuoleltaan. ”Kuulitko sä ton äskesen?” Den ei vastannut.

Shinju vilkaisi Deniä; tämä seisoi paikallaan katsoen vaan eteenpäin. ”Den, onko kaikki OK?” Deneesis aukaisi hieman suutaan ja kuiskasi hennosti: ”Neon Genesis Evangelion”.

Shinju hämmästyi. Den katsoi suu vielä hieman raollaan Shinjua silmiin ja sanoi: ”Tää on Neon Genesis Evangelionista”

Shinju katsoi Deneesiksen silmiä; pupillit olivat pienemmät kuin nuppineulan nupit. Deneesis oli peloissaan. ”Mistä sä sen noin vaan keksit?” Shinju kysyi hiljaa vaikeasti hymyillen, ääni pelolla korostettuna. Den katsoi taas eteenpäin ja nosti varovasti kätensä. Hän osoitti jotain. Shinju katsoi, mitä Deneesis osoitti, ja nähtyään sen mitä Den oli pelästynyt, hän henkäisi pelokkaasti.

Sumun keskellä seisoi valtava hahmo. Hahmo oli lähes pilvenpiirtäjän kokoinen, se seisoi noin 300 metrin päässä tyttöjä. Sumun takia sitä ei erottanut kunnolla, mikä se oli mutta sen pystyi arvaamaan.

Hahmo liikkui. Se otti selvästi askeleen tyttöjä päin. Kuului äänekästä natinaa ja isoa järähtelyä kun se astui askeleen. Lopulta se oli niin lähellä että tytöt erottivat sen selvästi.

Se oli yksi Enkeleistä, jotka aiheuttavat hankaluuksia Neon Genesis Evangelionissa tuhoamalla Tokiota. Tämä Enkeli oli eräänlainen linturobotti; sen pää muodostui ilkeistä viirusilmistä ja terävästä, valtavasta papukaijannokasta. Sillä oli selässään metallista tehdyt valtavat linnunsiivet ja teräväkyntiset kädet. Vahvannäköiset linnunjalatkin päättyivät tappavanteräviin kynsiin.

Noin sadan metrin päässä papukaijarobotti pysähtyi ja katsoi maahan, missä tytöt vapisivat toisiinsa kietoutuneina. Robotti nosti päänsä kohti taivaita ja päästi korviavihlovan karjahduksen. Tytöt ja Pikachu vaipuivat maahan pidellen korviaan.

Olento lopetti huutamisen ja katsoi taas tyttöjä. Tytötkin katsoivat robottia ja tajusivat, että olento rupesi taas liikkumaan heitä kohti!

Den veti Pikachua sylissään puristavan Shinjun pystyyn ja kuiskasi hiljaa tälle: ”Peräännytään hitaasti, katsekontakti koko ajan päällä, tekemättä mitään nopeita liikkeitä, niin ehkäpä se toteaa meidät vaarattomiksi-”

Den ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun kun Enkeli kiristi huutaen vauhtiaan kohti tyttöjä. Den kääntyi ja veti Shinjua kädestä huutaen: ”JUOKSE!”

Tytöt juoksivat henkensä edestä moottoritiellä uhkaavaa olentoa karkuun. ”Nyt mä tajuan miksi tää kaupunki vaikutti vähän kuolleelta. Ja mä en ees tykkää Neon Genesis Evangelionista!” Den huohotti. Shinju juoksi tämän rinnallaan, Pikachu keikkuen pelokkaana Shinjun olkapäällä. ”Pikapika!” se vaan huusi.

”Hitto, missä Eva on silloin kun sitä tarvitaan?” Den huusi. Samassa heidän edestään kuului myös valtava tömähdys. Tytöt hidastivat vauhtiaan ja lopulta pysähtyivät katsoen eteensä.

Heidän edessään noin parin sadan metrin päässä seisoi Eva-yksikkö 01, robotti, jota ohjasi ihminen ja jonka tarkoitus oli tarkoitus taistella Enkeleitä vastaan. Se oli myös valtava ja julmannäköinen.

Tytöt vilkaisivat taakseen; Enkeli oli pysähtynyt ja katsoi Eva 01:stä. Silmänräpäyksessä Enkeli oli avannut yläruumiistaan luukun, josta se ampui ohjuksen kohti Eva 01:stä. Eva ei ehtinyt väistää vaan se osui sitä rintaan ja sai sen kaatumaan. Kohti tyttöjä.

Tytöt katsoivat kuin halvaantuneina kaatuvaa robottia. Lopulta Shinju tuli ”tajuihinsa” ja veti Deniä kädestä. He rupesivat juoksemaan kohti moottoritien reunaa, tietäen, etteivät he ehtisi alta. Silti he juoksivat henkihieverissä Evan lähestyessä heitä kohti.

Juostessaan Shinju sulki silmänsä ajatellen; En minä näin halunnut kuolla. Kyyneleet valuivat väkisinkin hänen silmistään.

Kun matkaa oli vielä kymmenen metriä ja Eva oli enää parin metrin päässä heistä, tytöt tunsivat jotain. Heidän kummankin silmänsä olivat kiinni ja he kuulivat vain valtavan rysähdyksen Evan osuessa asvalttiin ja tunsivat valtavan ilmavirran saattavan heitä eteenpäin. Den hämmentyi; kuoliko hän niin nopeasti, ettei tuntenut kipua?

Den avasi silmänsä; hän oli edelleen Tokiossa ja jatkoi matkaa poispäin roboteista, mutta ei omilla jaloillaan. Hän tunsi käsivarren puristavan hänen ympärillään.

Den vilkaisi käsivarren omistajaa, ja ilme olisi kyllä ollut näkemisen arvoinen, varsinkin Shinjulla, joka myöskin tajusi olevansa täysissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikka hänestä tuntuikin, että järki olisi jäänyt puolimatkaan. Kummatkin nimittäin tunnistivat pelastajansa: puolidemoni Inuyasha.

Lopulta Inuyasha pysähtyi eräälle kujalle ja tiputti tytöt tielle. Den pyyhkäisi hiuskiehkuran silmiltään ja Shinju puristi Pikachua sylissään, irroittamatta katsettaan muukalaisesta.
”Tyhmiä tyttöjä, jäädä nyt tuollain metallikasojen alle” Inuyasha mutisi nakaten pitkät valkoiset hiuksensa olkansa yli, seisoen tyttöjen edessä ylimielisen näköisenä. Tytöt vilkaisivat toisiaan, sitten Pikachua ja hymyilivät ilkeästi. Shinju nakkasi Pikachun Inun syliin ja sanoi: ”Annapa vähän sähköä.”

Lopulta, kun Inu oli lopettanut kipinöimisen, tytöt kiittivät tätä pelastamisesta. Inuyasha katsoi heitä ihmeissään. ”Ketä te olette?” tämä kysyi. Tytöt katsoivat toisiaan: Eikö Inuyashan pitäisi tuntea Kagome?

”Inuyasha ei tunne teitä,” kuului tuttu käheä ääni ”koska kun muutin teidät Kagomeksi ja Shampooksi, poistin heidät periaatteessa kokonaan Anima-maailmasta” Senzo-jiji sanoi ilmestyen yhtäkkiä roskiksen päälle. ”Eli teidän pitää aloittaa tutustuminen kokonaan alusta. Ja kun lähdette täältä, tilanne muuttuu normaaliksi.”

Tytöt katsoivat Senzo-jijiä hämmentyneinä. Tämä jatkoi: ”Käskin Inuyashan katsoa vähän teidän peräänne, arvasin että joutuisitte heti pulaan”. Inuyasha tuhahti.

Den oli aivan sekaisin kaikesta. Eli kukaan tässä maailmassa ei tuntisi heitä, vaikka he olivatkin erittäin oleellisia henkilöitä animessa ja mangassa? ”Hitto,tää homma haisee…” Den mutisi.

Katsottuaan taas roskiksen päälle Deneesis huomasi, että Senzo-jiji oli taas kadonnut. Myös Inu oli kadonnut, vaikkeikaan niin kauas, sillä tämä käveli poispäin tytöistä. Shinju alias Kagome nousi ylös ja juoksi Inun luokse. ”Hei, kiitti vielä kerran ku pelastit meidät. Meille olis oikeesti käyny tosi huonosti, jos sä et olis tullu” Shinju sanoi.

Inu pysähtyi ja katsoi Shinjua silmiin. ”En olisi tajunnut tehdä sitä, jos Senzo-jiji ei olisi käskenyt katsoa teidän peräänne. Senzo-jiji on tosi voimakas henkilö täällä, hänen sanansa on laki”. Sanottuaan tämän Inuyasha jatkoi matkaansa Shinju kävellessä tämän vierellä ja Deneesiksen hieman heidän perässään, katsellen merkkejä Evan ja Enkelin taistelusta.

Kauempana moottoritiellä oli kauhea häsellys; pahasti ruhjottua Evaa nostettiin eräänlaiselle lentotelakalle ja lennätettiin asvalttiin auenneen luukun kautta maan alle. Deneesiksen helpotukseksi myös Enkeli oli hajotettu niin, ettei se liikkunut enää. Sen ympärille oli kerääntynyt paljon tutkijoita.

”Meidän pitää mennä, täällä alkaa kohta kauhea hälinä ja ihmispaljous” kuului Inuyashan ääni. Inu rupesi juoksemaan kohti kaupungin laidan metsää, Den, Shinju ja Pikachu perässä.

Lopulta he olivat päässeet metsän suojiin ja tytöt huohottivat pitkän juoksumatkan jälkeen. Inuyasha tarkasti, ettei lähimetsässä ollut mitään uhkaavaa vaaraa ja rupesi kävelemään syvemmälle metsään, tytöt taas kannoillaan.

”Vien teidät erääseen kylään, jossa voitte levätä. Kaede pitää teistä huolta siellä.” Inuyasha sanoi pitkän hiljaisen kävelymatkan jälkeen. Tytöt vilkaisivat toisiaan.

Lopulta he tulivat kylään. Se oli melko pieni, vain kymmenisen puutaloa ja jonkin verran peltoa siellä täällä.

Inuyasha johdatti tytöt isoimpaan rakennukseen, jossa heitä vastassa oli kauniita palvelijattareita ja vanhan näköinen nainen, jolla oli silmälappu oikean silmän päällä. Den ja Shinju tunnistivat naisen mangan perusteella Kaedeksi, Inun entisen ”tyttöystävän”, joka nykyään on kuollut, pikkusiskoksi. Kaede kumarsi syvään ja samoin tekivät palvelijattaret. Shinju ja Deneesiskin päättivät etiketin takia tehdä niin. Inuyasha seisoi kädet puuskassa, sanoen Kaedelle: ”Senzo-jiji käski sinun pitää näistä hyvää huolta, vanha eukko.”

Kaede katsoi Inuyashaa hymyillen pirullisesti. ”Sinä se et koskaan muutu luonteeltasi” hän sanoi lempeästi. Inuyasha tuhahti ja käveli ulos jättäen tytöt Kaeden luokse. Kaede katsoi tyttöjä lempeästi. ”Älkää välittäkö Inuyashasta, hän on aina tuollainen. Minulle on kunnia saada teidät matalaan majaani vieraikseni. Minä olen Kaede” nainen sanoi ojentaen kätensä tyttöjä kohti. Den ojensi vähän hämmentyneenä kätensä ja sanoi muistaen Senzo-jijin käskyn: ”Ette saa kertoa kenellekään, että olette maasta…” ”Minä olen Shampoo ja tämä tässä” Den sanoi osoittaen Shinjua, ”on Kagome”.

Kaede katsoi Shinjua. ”Kagome…” Nainen näytti miettiväiseltä. ”Miten nimesi vaikuttaa niin tutulta?” hän kysyi. Shinju vilkaisi Deniä ja sitten taas Kaedea. ”Eh, olen varma ettemme ole tavanneet” Shinju sanoi vaivaantuneena. Kaede hymähti. ”Hmmm. Kaipa olen kuullut sen nimen joskus kauan sitten. No, unohdetaan se ja olkaa kuin kotonanne, Miryo ja Agena näyttää teille huoneenne, niin saatte puhdistautua ennen syöntiä.” Hän osoitti kahta kaunista palvelijatartaan, jotka kumarsivat ja pyysivät meitä seuraamaan heitä.

Miryo ja Agene osoittivat meille huoneemme. Ne olivat normaalikokoisia ja kauniisti sisustettuja. Yhdellä seinällä oli puulattialla patja, ovea vastakkaisella seinällä oli iso ikkuna-aukko, jonka kumpaakin puolta koristivat punaiset silkkiverhot. Patjaa vastapäätä oli pieni pöytä, jossa oli kynttilöitä ja pieni peili. Pöydän vieressä oli pieni vaatekaappi.

Palvelijattaret näyttivät meille myös kylpemishuoneen. Se oli avara huone, jossa yhdellä seinällä oli pesuvateja ja kaksi isoa saavia, joissa toisessa oli kuumaa vettä ja toisessa taas kylmää. Viereisessä huoneessa taas oli allas, jossa oli lämmintä vettä. Altaan reunoilla oli kynttilöitä. Kaikki oli niin täydellistä, tytöt ajattelivat.

Sillä välin…

Miten Kagome vaikutti niin tutulta? Ja miten niin minun pitäisi tuntea hänet? Näitä Inuyasha ajatteli istuskellessaan puussa. Outo tyttö oli aiheuttanut hänessä oudon tunteen. Jotain sellaista, jota hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut.

”Äh, ei tästä tule mitään. Minun täytyy udella Kagomelta, kuka hän on oikeassa elämässä…” Inu sanoi ja hyppäsi alas puusta. Inu juoksi kylään kohti Kaeden taloa.

”Hae vielä kylmää vettä, tämä on turhan kuumaa” Shinju sanoi Deneesikselle kylpemishuoneessa kokeillessaan kädellään pesuvettä. Den nyökkäsi ja otti ämpärillä kylmää vettä toisesta saavista. Kantaessaan painavaa astiaa kohti Shinjua häntä alkoi vaivaan; mitä minun pitäisi muistaa kylmästä vedestä?

Ei kulunut hetkeäkään kun Den liukastui vesilätäkköön ja lensi selällään nakaten kylmän veden ilmaan. Den näki vain veden joka lensi kohti häntä, muistaen samalla, että kun Shampoo joutui kylmän veden kanssa kosketukseen, tämä muuttuisi…

”Aaaaaarghhmiiiaaauuu!” kuului veden tippuessa Denin alias Shampoon huuto. Shinju katsoi säikähteenä Deniä ja kirkaisi tajutessaan, ettei Den ollut enää siinä vaan…

”Mjaau?” Den sanoi. ”Mjaau? Mitä tuo nyt oli olevinaan?” Den ajatteli. Sitten hän muisti; kun Shampoo joutui kylmään veteen, tämä muuttui-

”Kissaksi.” Shinju sanoi. Den vilkaisi itseään; hän oli tosiaan muuttunut kissaksi. Hänen silkkinen turkki oli kermanvalkea ja korvat, hännänpää ja tassut olivat mustat. ”Olin unohtanut kokonaan tuon jutun Shampoosta!” Shinju hekotti, kumartui ja silitti kissaksi muuttunutta Shampoota. Den veti kyntensä esiin ja oli muka raapivinaan Shinjua.
Samassa kuului kauheaa rytinää.

*************

Inuyasha meni sisään Kaeden taloon, kukaan ei huomannut häntä ruuanlaiton ohella. Inu haisteli ilmaa; tytön haju tuntui ilmassa. Inu rupesi seuraamaan hajua.

Hän tuli Shinjun huoneelle, mutta huoneeseen mentyä hän tajusi, ettei tämä ollut siellä. Hän jatkoi matkaansa, tajuamatta, mihin oli menossa.

Yhtäkkiä Inu kuuli kiljaisun: Tytöt ovat taas pulassa! Inu rupesi juoksemaan kohti hajun loppupäätä. Kohta tämä oli kylpyhuoneen ovella. Mitään ajattelematta tämä paiskautui kylpyhuoneen ovea vasten lentäen siitä läpi.

Tytöt katsoivat oven läpi lattialle lennähtänyttä myttyä ja jäykistyivät täysin. Lopulta Inu nousi ylös ja ällistyi täysin näkemisestään; kissa ja Kagome täysin alasti.

Tilanne oli hyvin vaivaantunut. Inuyasha vain tuijotti Kagomea, Kagome eli Shinju katsoi Inuyashaa suu auki. ”Huh, onneksi Shampoolla on tää kiva kirous” Den ajatteli. Lopulta Inuyasha alkoi änkyttään: ”Äh, siis k-kun minä kuulin sen h-huudon, niin minä l-luulin teidän o-olevan pu-pulassa…” Shinju otti nopealla liikkeellä lattialta tyhjän pesuvadin ja nakkasi sen voimalla Inun otsaan. ”Auts!” Den ajatteli.

Inu pääsi juuri ja juuri alta ennen kuin uusi tavararyöppy lensi häntä päin. ”Hitto! Tämä ei alkanut hyvin…” Inu ajatteli juostessaan ulos Kaeden talosta.

Den näki kuinka Shinju tärisi. Tämä käveli kohti allashuonetta ja meni lämpimään veteen. Den hyppäsi perään ja nousi ylös taas Shampoona. ”Shinju, ootko sä okei?” Shinju istui altaassa katsoen veteen. Den nakkasi vettä tämän kasvoille, ei mitään reaktiota. Lopulta Den otti Shinjua hiuksista kiinni ja upotti tämän kasvot pariksi sekunniksi veteen. Lopulta tämä tokeni ja katsoi hämmästyneenä Deniä. ”Shinju… Kaikki oli mun syytäni. Mun ei olisi pitänyt kiljaista saaden Inuyashan luulemaan, että olisimme vaarassa…” Shinju pudisti päätään. ”Ei se ollut sun vikas, olisin mäkin huutanu jos päälleni olisi lentänyt kymmenisen litraa jääkylmää vettä” Shinju sanoi hymyillen.

Tytöt istuivat hiljaa altaassa, kunnes päättivät mennä peseytymään. Kuivateltuaan ja puettuaan he menivät omiin huoneisiinsa. Shinju istui patjallaan, puristaen tyynyään syliinsä. ”Missä Pikachukin on kun sitä tarvitsisi?” Shinju ajatteli.

Shinju muisteli äskeistä tapahtumaa. Hän kuuli hajoavan oven ja näki sielunsa silmin Inun hämmästyneen ja harhailevan ilmeen. ”Se… SIKA!” Shinju huudahti repäisten tyynyn kahtia. Höyhenet leijailivat ympääriinsä kuin lumihiutaleet. ”Okei, oli ehkä parempi, ettei Pikachu ollutkaan täällä…” Shinju mietti optimisena.

Heti perään kuului koputus. ”Sisään!” Shinju huikkasi. Luultavasti Den, joka haki häntä syömään. Shinju erehtyi täysin, sillä sisään astuikin Inuyasha.

Inu katsoi Shinjua katuvaisen näköisenä, pää alhaalla. Hän piti käsiään selkänsä takana. ”Haluan puhua kanssasi” Inuyasha sanoi vetäen kätensä selän takaa. Hän ojensi kädessään kaunista, sinistä kukkaa.

Shinju otti vastahakoisena kukan Inulta ja haistoi sitä. ”Kiva tuoksu” hän sanoi lopulta. Inu hymyili sarkastisesti: ”Nyt sinä valehtelet. Pääskyvuokko ei tuoksu miltään”.

Shinju hymyili, vaikkakin hyvin vähän. ”No, nätti nimi sitten. Oliko sulla jotain asiaa vai ruvettiinko tässä pelkästään luettelemaan jonkin kukan ominaisuuksia?”

Inu katsoi lattiaa ja avasi suunsa: ”No, tuota… Se mitä tapahtui äsken, tuolla kylpyhuoneessa, niin se oli oikeastikin vahinko. Kuulin kiljahduksen ja…”

”Tiedän, selitit tuon jo silloin. Et kuitenkaan saanut päähäsi lähteä saman tien pois vaan jäädä tuijottelemaan?” Shinju sanoi etsien lattialta esineitä, jolla nakata Inuyashaa.

”No, minä… Äh, ei tästä tule mitään!” Inu tuhahti ja lähti huoneesta. Parin sekunnin päästä Shinju ryntäsi ulos mutta Inuyasha oli kadonnut. Samalla hetkellä Den tuli ulos viereisestä huoneesta. ”No, joko mennään syömään?”

Shinju katsoi vielä käytävään, mihin Inuyasha oli kadonnut. Hän puristi vieläkin pääskyvuokkoa kädessään. Shinju vilkaisi Deniä hymyillen, laittoi kukan korvansa taakse koristeeksi ja vastasi: ”Mennään vaan!”

He tulivat huoneeseen, jossa matala ruokapöytä notkui kaikenlaisia herkkuja. Kaede toivotti heidät tervetulleiksi vaatimattomalle päivälliselle. Den ja Shinju asettuivat tyynyjen päälle ja saivat eteensä lautasen, jossa oli misokeittoa alkuruuaksi. Pääruuaksi he saivat herkullista curry-udonia ja nuudeleita. Jälkiruuaksi nautittiin raikkaita hedelmiä.

Tyttöjen kiitettyä Kaedea ja keittäjiä maasta taivaisiin he vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Alkoi olla jo melko pimeää, joten he valmistautuivat yöpuulle. Palvelijattaret olivat ruokailun aikana tuoneet heidän huoneisiinsa tummansiniset yökimonot, joissa oli kanjimerkkejä. Tytöt vetäytyivät omiin sänkyihinsä juteltuaan ensin vähäsen käytävällä.

Yö. Pimeyttä ja sirkkojen siritystä. Tumma hahmo nousee Shinjun ikkunasta huoneeseen. Kuunsirpin valo osuu Inuyashan kasvoille. Tämä hiipii Shinjun patjan vierelle ja istahtaa tähän katsoen nukkuvaa Kagomea. ”Kuka hän on? Miten voin tuntea jotain tälläista?” hän ajatteli katsellessaan Kagomen eli Shinjun nukkuvia kasvoja. ”Hän on niin…” Inuyasha ei suostunut ajattelemaan sitä. Hän ei saa näyttää tunteitaan, hänen piti olla kylmäsydäminen puolidemoni. Hän ei tosiaankaan ollut tunteilleen antautuva ihminen!

Mutta siltikin… Kagomea katsellessaan Inuyashan veri kohisi hänen suonissaan. Lopulta hän ei enää kestänyt vaan kohottautui Kagomen ylle ja suuteli tätä huulille.

Lopulta Inuyasha nousi ylös. ”Äh, kyllä huomaa että minä olen puoleksi ihminen! Pahus…” Inuyasha ajatteli ja hyppäsi ulos ikkunasta ja juoksi jo lähestyvän aamun kasteen peittämällä ruoholla kohti metsää.

Shinju avasi silmänsä ja nousi istualleen ja katsoi Inun menoa. ”Inuyasha…”

**************


Seuraavana aamuna maittavan aamupalan jälkeen Shinju pyysi Deniä avukseen etsimään Inuyashaa. Tytöt kävelivät metsässä huhuillen väliä Inua, tuloksia tuottamatta. Lopulta he olivat täysin eksyksissä.

Pitkän matkan jälkeen he vajosivat maahan. ”Missähän me nyt ollaan?” Shinju kysyi. Deneesis oli hetken hiljaa, mutta sitten: ”Miten olis Kontionlahti?”

Shinju vilkaisi Deniä, joka osoitti jotain metsässä. Tai pikemminkin jotakuta.

Shinju tunnisti hahmon lähes heti; mustat, pitkät, osaksi pystyssä olevat hiukset, tummat kulmakarvat… Ilmiselvä…

”MUCHU?!?” tytöt sanoivat yhteen ääneen.

Muchu katsoi tyttöjä hämmentyneenä. ”Hei, tunnenko mä teidät?” Jostain kauempaa kuului tytön ääni: ”Muchu-kulta, mihin sä oikein katosit?”

Muchu katsoi metsään huikaten: ”Täällä, Nayru! Täällä on joitakin muita!”

Metsästä astui vaaleahiuksinen tyttö, jonka tunnisti heti Nayruksi. Tällä oli hiuksissa oksanpätkiä ja hän oli muutenkin kuin parin pellon läpi vedetty tyyppi.

”Hei, meni vähän aikaa tuon yhen hassun pensaan kanssa, se kutitti inhottavasti” Nayru hekotteli. Muchu irroitti yhen lehden Nayrun hiuksista. ”Oliko se tämännäköinen?” hän kysyi Nayrulta, joka vastasi nyökäten. Muchu katsoi lehteä ja sanoi: ”Hmmm, Nayrusta kyllä uskoisi, että hän raivaisi tiensä vaikka läpi myrkkymuratin…”

Muchu heitti lehden pois ja ojensi kätensä. ”Mä oon tosiaan Muchu ja toi on Nayru.” Pusikosta rymisti vielä yksi henkilö. ”Joo, ja tuo on Igor…” Igor oli tikunlaiha olio, jolla oli valtavat silmät, ei puhunut hirveän järkevillä lauseilla ja kuolasi. Lisäksi se tuijotti melko murhanhimoisesti ja mutisi välillä jotain aivoista.

”Ette sattumoisin oo nähny Tylypahkaa, satuttiin tässä eksymään Kiellettyyn metsään ja nyt pitäisi päästä takaisin ajoissa liemitunnille, ettei Kalkaros parkitse meitä” Muchu kysyi ohimennen. Tytöt katsoivat toisiaan ja pudistivat päätään.

”Hmmmm, no, ei voi mitään. Seuraa, Nayru!” Muchu sanoi ja lähti takaisin tulosuuntaansa Nayru ja Igor uskollisina kannoillaan. Tytöt katsoivat tämän omituisen kolmikon menoa. ”No huhhuh!” Shinju sanoi lopulta.

Yhtäkkiä he kuulivat rapinaa takana olevasta pensaasta. Tytöt käännähtivät salamannopeasti, Den nosti salamannopeasti maasta kepin ja nakkasi sen pensaaseen. Pusikosta kuului tuskallinen ulvahdus ja pensaasta nousi ihmisen pää.

Shinju ja Deneesis tunnistivat hahmon; Miroku. Hän oli eräs omalaatuinen pappi ja Inuyashan kaveri. Omalaatuisella tarkoitetaan perverssiä.^^!

Mirokulla oli mustat lyhyet hiukset, musta buddhalaispapin viitta ja kädessään buddhalaispapin sauva, jonka päässä roikkui kultainen rengas. Miroku hieroi päätään ja hymyili vaikeasti. Tytöt pyytelivät anteeksi; mistä he olisivat voineet tietää?

Miroku katsoi tyttöjä pilke silmäkulmassa ojentaen samalla kätensä. ”Hyvää huomenta, neidit. Minä olen Miroku, entäs kenet minulla on kunnia tavata näin upeana aamuna?” Miroku kysyi Deniltä ja Shinjulta. Tytöt hymyilivät ja esittelivät itsensä, kysyen sen jälkeen: ”Hei, etkös sä ole se Inuyashan pappikaveri?”

Miroku sulki silmänsä ja hymähti hyväksyttävästi. ”Kyllä, minä olen pappi, mutta minut raukka on tuomittu varmaan kuolemaan” Miroku näytti kämmentään, jossa oli suojuksella peitetty Kazaana, eli musta-aukko, joka pystyy imaisemaan kaiken sisäänsä ja on ennustettu että Miroku, kuten Mirokun isä ja isoisäkin, imeytyy siihen ”ja haluaisin suvunjatkajan ennen sitä joten siksi haluaisin kysyä teiltä, haluaisiko teistä jompikumpi synnyttää minulle tämän suvunjatkajan.”

Oli pitkä hiljaisuus. Tytöt tuijottivat Mirokua tyrmistyneinä suut auki, Mirokun ilme alkoi pikkuhiljaa muuttua vaivalloiseksi. Tytöt sulkivat suunsa, vilkaisivat toisiaan, sitten Mirokua ja hymyilivät pirullisesti.

Muutaman sekunnin kuluttua Miroku löysi itsensä täysin mukiloituna maasta, raajat kääntyneinä mahdottomiin asentoihin tyttöjen jatkaessa matkaansa hekotellen. ”Äääh, Inuyasha taisi olla oikeassa, että tämä juttu ei toimisi…” Miroku kähisi syljeksien verta.

”Prkl, luulin, että ainoastaan Amerikassa on lapsiinsekaantujapappeja…” Deneesis vitsaili. Sanottuaan tämän, tytöt pysähtyivät. Kylmä hiki imestyi otsalle, tytöt pidättelivät henkeään. Heidän eteensä oli nimittäin ilmestynyt jostain kummasta hahmo. Den ja Shinju eivät tunnistaneet hahmoa, sillä tämä seisoi varjossa. Ainoa, jonka he näkivät oli metrinen samuraimiekka kymmenen sentin päässä heidän kaulastaan.

”Hmph, ette varmaan tienneet, että papin pahoinpitely on rangaistava teko Japanissa?” hahmo sanoi astuen auringonvaloon. Hahmolla oli purppura samuraipusero, valkoiset housut, punaiset hiukset, armottomat silmät ja ristin muotoinen arpi poskessa. Hän oli Rurouni eli Vaeltaja Kenshin.

Tytöt tuijottivat silmät suurina samuraita. ”Hei, Shinju, eikö Kenshin ollutkin kylmäverinen tappaja…?” Deneesis kuiskasi Shinjun korvaan. Kenshin kuuli tämän, sillä hän itse vastasi: ”Kyllä, minä tapan ihmisiä, mutta vain sen ansaitsemia, kuten teitä. En pidä siitä, että ihmisiä hakataan turhan päitten. Siksi minun täytyy,” Kenshin oli juuri iskemässä miekalla ”tappaa teidät!”

Tytöt kirkaisivat ja painoivat kätensä pään pääle, valmistautuivat tappavaan iskuun. Juuri ennen osumaa, kuului

”Klang!”

Tytöt hämmästyivät, kun eivät vuotaneetkaan verta. Tytöt vilkaisivat Kenshiniä, jonka miekan oli pysäyttänyt…

”Inuyasha!” tytöt huudahtivat yhteen ääneen. Inuyasha oli pysäyttänyt Kenshinin miekan omalla miekallaan, Tetsusaigallaan. Aika näytti pysähtyneen, kummankaan miekkailijan ilmekään ei värähtänyt. Lopulta Kenshin hymyili pirullisesti. ”Kas, en olisi uskonut, että suuri Inuyasha vajoaisi pahalle tielle!” Inuyasha työnsi miekallaan niin, että Kenshinin miekka lensi tämän käsistä komealla kaarella muutaman metrin päähän. Kenshin seisoi aseettomana paikoillaan, Inuyasha työnsi miekkansa takaisin vyöhönsä. ”Pappi, nimeltään Miroku on ystäväni. Tunnen hänet, ja jos tytöt ovat hänet hakanneet, hän on luultavimmin ansainnut sen.” Inu sanoi sarkastisesti.

Kenshin näytti miettiväiseltä. ”Hmmm, pitäisikö tuota uskoa?” Samassa kuului tuttu käheä ääni läheisen puun oksilta. ”Usko pois, Rurouni Kenshin, näin kaiken, ja usko vaan, hän ansaitsi sen”.

Kenshin vilkaisi Senzo-jijiin ja kumarsi tälle syvään. ”Jos te sanotte niin, suuri Senzo-jiji, niin minun pitää vaan väistyä ja pyytää anteeksi käytöstäni.”

Senzo-jiji hymyili ja sanoi: ”Olet hyvä ihminen, Kenshin, kun puolustat heikompia, mutta siitä ei useimmiten seuraa kuin huonoa. Muista tämä ja mene!”

Kenshin nosti miekan maasta, laittoi sen huotraansa ja kumarsi anteeksipyytävästi tytöille ja katsoi samantien metsään. Tytöt katsoivat toisiaan, ja Inuyasha kysyi: ”Oletteko kunnossa? Mitä ihmettä te näin syvällä metsässä edes teette, olette kohta Tokion reunalla”

Shinju sanoi: ”Me, tai oikeastaan mä etsin sua. Haluaisin puhua kanssasi”. Inuyasha näytti hieman hämmentyneeltä. Lopulta hän nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti kylää Shinju vierellään. Den vilkaisi sinne päin, missä Tokio sijaitsi, mietti, ja huikkasi Shinjulle: ”Mä meen käymään Tokiossa, kun kerrankin ollaan näin kaukana kotoa!”

Shinju vilkaisi Deniä huolestuneena. ”No, hyvä on, mutta ole oikeastikin varovainen, muista miten kävi, kun viimeksi seikkailtiin Tokiossa!” Den hymyili muistellessaan Evangelion- tapahtumaa ja sanoi: ”Kyllä mä pärjään, tulen illemalla. Älä musta huolehdi, jutelkaa te ihan rauhassa.” Sen sanottua Den rupesi juoksemaan kohti Tokiota.

Shinju jatkoi matkaansa kohti kylää Inuyashan kanssa. Shinju tunsi jotain sykähdyttävää sisällään, kun Inu otti häntä kädestä ja hymyili lempeästi. Inuyasha vei hänet kylän lähellä olevan meren rannalla sijaitsevalle suurelle kalliolle. Oli suunnilleen keskipäivä, aurinko lämmitti ihoa, meri kohisi hiljaisena ja lokit kirkuivat vaaleansinisellä, pilvettömällä taivaalla. Shinju ja Inuyasha istuivat viileälle kivikalliolle.

Oli jonkin aikaa ihan hiljaista. Inuyasha katseli Shinjua, joka taas katsoi lähes tyynelle merelle. ”Etkö sinä sanonut, että sinulla oli jotain asiaa?” Inu kysyi lopulta. Shinju vilkaisi hieman levottomana Inuyashaa silmiin. Sitten hän veti syvään henkeä ja sanoi lopulta: ”No, tuota… Äh, en tiedä mistä aloittaisin. No… Aloitetaan vaikka tästä.” Shinju huokaisi taas syvään ja jatkoi katsoen Inua vakavasti silmiin. ”Mä olin viime yönä hereillä.”

Inu näytti hiukan syylliseltä, mutta peitti sen saman tien. ”Mitä sitten?” hän sanoi välinpitämättömästi. Shinju katsoi taas merelle. ”Se oli silloin, kun sä kävit mun huoneessa.”

Inuyasha oli ihan hiljaa. Hänen vatsastaan kouraisi. Hiki valui hänen otsaltaan ja hän tärisi hieman hermostuneena. Kagome oli hereillä, kun hän… Ei…

Kummatkin olivat ihan hiljaa, kunnes: ”M-minä voin se-selittää…” Muuta Inuyasha ei ehtinyt sanoa, kun Shinju painautui häneen kiinni, otti käsillään hennosti Inuyashaa päänsivuista kiinni, sulki silmänsä ja suuteli tätä.

Inuyasha tiesi punastuvansa. Suudelma oli niin… hento mutta samalla kiihkeä. Se hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Inu sulki silmänsä, se saisi kestää koko hänen loppuelämänsä. Hän tunsi sen saman tunteen minkä aiemminkin Shinjun nähdessä, mutta nyt paljon voimakkaampana.

Lopulta Shinju irrottautui Inuyashan huulista ja avasi silmänsä. Ne katsoivat Inuyashan vaaleisiin silmiin, tämän syvimpään sieluun. Shinju vetäytyi kauemmas ja katsoi Inuyashan hämmästynyttä ilmettä kuin tutkiskellen. Sitten hän tuhahti, mutisi jotain, nousi ylös ja juoksi kohti Kaeden taloa. Inuyasha jäi istumaan, katsellen Shinjua, kunnes tämä katosi taloon. Mikä sille tuli, hän ajatteli.

”Hitto. Hitto. Hitto hitto hitto HITTO!!!” Shinju manasi huoneessaan hakaten tyynyllä seinään. Sitten hän lysähti patjalleen huohottaen. Hitto, mä vaan häpäisin itseni!, Shinju akirkui mielessään. Miten mä voin olla näin tyhmä!

Shinju veti silkkiverhot ikkunan eteen ja sytytti pari laventelituoksukynttilää. Hetken päästä huoneeseen levisi rentouttava laventelin tuoksu, joka teki Shinjun melko uneliaaksi. Hän makoili sängyllään, sulki silmänsä ajatellen kaikkea mukavaa. Kohta hän kuuli, kun ovea avattiin ja Shinju avasi silmänsä. Inuyasha astui sisään ja sulki oven.

”Mikä sinulle oikein tuli?” Inuyasha kysyi kädet puuskassa. Shinju nousi unenpöpperöisenä istualleen ja katsoi välinpitämättömästi Inua. ”Äh, alkoi tympimään, kun häpäisin itseni sun eessäs” Shinju sanoi haukotellen.

Inu näytti hämmästyneeltä. ”Miten niin häpäisit?” hän kysyi ja kyyristyi Shinjun tasolle. Shinju katsoi toiseen suuntaan ja huokaisi päätään pudistellen. ”No ku mä luulin että sulla oli joitain tunteita mua kohtaan, mut sit sen… suudelman jälkeen mä näin, ettet sä halunnu sitä!”

Inuyasha näytti entistä ällistyneemmältä. ”Kuka muka on noin väittänyt, minä olin vain yllättynyt, minä tässä luulin että tunteemme oli yksipuolisia minun kohdaltani!” Inu rähjäsi.

Shinju katsoi Inuyashaa silmiin. ”Todista se.” Inu katsoi hämmästyneenä. ”Mitä?” hän kysyi.

”Todista se, että sulla on tunteita mua kohtaan.” Shinju toisti vakavana.

Inuyasha näytti hämmästyneeltä. Todista… ”Siis.. että minä…” Inuyasha änkytti. Halusiko Kagome tosiaan sitä? Oliko se totta?

Shinju/Kagome istui patjalla kädet puuskassa vaativa katse silmissä. ”Minä odotan!”

Inuyasha nousi hämmentyneenä ja hieman hermoissaan pystyyn. Tai ainakin yritti, sillä osa hänen asustaan jäi hänen jalkansa alle ja sai tämän kaatumaan. Suoraan Shinjun päälle.

Inuyasha yritti saada vähän käsillä vastaan, ettei läsähtäisi koko voimalla tytön päälle. Se ei paljoa auttanut, ainoastaan hidasti kaatumista hieman ja niin Inu vajosi Shinjun päälle.

He katsoivat toisiaan silmiin muutaman hetken. Inu huohotti. Kuinka kaunis hän onkaan! Inuyasha ei voinut enää vastustaa, he olivat vain muutaman sentin päässä toistensa huulista. Inuyasha sulki silmänsä ja suuteli Kagomea. Hän tunsi Shinjun rakkautta hamuavat huulet ja kielen. Shinju sulki myös silmänsä ja kietoi kätensä Inun ympärille. Tunnelma oli otollinen kynttilöineen ja siitä huokuvine tuoksuineen.

He suutelivat toisiaan vaikka kuinka kauan, heidän välillään roihusi lemmenliekki. Inuyasha tunsi Kagomen hennon ruumiin allaan, Kagomen rinnat painautuivat häntä vasten. Tajuamattaan Inuyasha suuteli myös Kagomen kaulaa ja solisluiden aluetta Kagomen huohottaessa ja silittäessä Inuyashan valkeita hiuksia.

Inuyasha irroitti huulensa Kagomesta ja katsoi huohottaen tämän silmiin. Ne olivat raollaan, ja vaativat lisää. ”Inuyasha…” Shinju voihkaisi ja suuteli tätä uudestaan.

***************************

Erottuaan Shinjusta ja Inusta Deneesis jatkoi juosten matkaa kohti Tokiota. Lopulta, päästyään metsän laidalle hän hidasti ja käveli kaupunkiin.

Melko lähellä oli hedelmä- ja vihannestori, jossa hän näki hahmoja tutuista mangoista ja animeista; Fruit Basketin nuoria, Sailor Moonin Bunnyn (animessa Annie) ja Liman ja Mamorun alias Tuxedo Maskin, Meitantei Conanin Shinichi Kudon ja Ran Morin, Dragonballin Bulman, Faken poliisikaksikon Deen ja Randyn, Hunter X Hunterin Gon-pojan ja Henkien Kätkemän Chichiron.

Jonkin ajan kuluttua nälkä alkoi kaivertaan Deniä. Deneesis katseli ympärilleen ja näki pari kahvilaa. Muistettuaan, ettei hänellä ollut yhtään rahaa hän vaipui epätoivoon. Hän istui keskellä toria sijaitsevan suihkulähteen reunalle. Hän katseli pikkulasten leikkiä, jossa he läträsivät lähteessä ja nakkelivat kikattaen toisten päälle vettä. Siinä samassa Deneesis sai idean!

--------------------------------------

Että sellaista tällä kertaa. Laitelkaa palautetta, niitä on kiva lukea vaikka ei olisikaan niin positiivistakaan.

Ens kerralla tiedossa eli In Next Episode of Matka Toiseen Maailmaan mm.:

*Shampoo-kissa vaanii pientä mustaa porsasta* ”Viimeinkin… RUOKAA!” *hyökkää*
*kuva vaihtuu Inuyashaan, joka herää alastoman Kagomen/Shinjun vierestä, miettii* ”Hmmm… Mitä viime yönä tapahtuikaan…?”
*Kasumi puhuu Deneesikselle:* ”Mikset jäisi yöksi? Yöllä on vaarallista kulkea metsässä ja meiltä kyllä löytyy vierashuoneita!”
*Kaede katsoo tutkiskellen huonovointista Kagomea* ”Hmmmm, voisiko olla…?” *hämmentynyt Shinju* ”Mitä? Mikä voisi olla…?”
*Ryoga istuu yöllä huoneessaan, Deneesis istuu hänen vieressään* ”Kuule, mä oon pahoillani siitä, mitä meille tapahtui viimeksi, mut mä voin selittää…!”
*Deneesis katsoo silmät suurina Shinjua* ”Kaede sanoi sinä MITÄ?!?”
*Senzo-jiji tytöille* Minulla olisi ratkaisu Shinjun ongelmaan, mutta se ei ole varmasti teidän mielestä hyvä…”

-------------------------------------------------

Siihen asti saatte kärsiä vanhoista tarinoistani. MUAHHAHHAA!

Deneesis

Okei, tää on omistettu pätkän päätähdille eli Muchulle ja Nayrulle… ja Igorille.

”Shampoo?!” Ryoga huusi metsässä. ”Missä ihmeessä tyttö oli?” Ryoga mietti huolestuneena ääneen. ”Shampoo…! Minä… haluan selittää!” Ryoga sanoi vilkuillen ympäriinsä, etsien tyttöä, jota oli loukannut pahoin henkisesti, että osin fyysisesti. Samassa hän kuuli pensaiden kahinaa ihan vierestään. ”Shampoo?” Ryoga kysyi toivekkaana tiiraillen pusikkoa. Hän ojensi kätensä puskaan ja tavoitti ohuen käsivarren. ERITTÄIN ohuen käsivarren. ”Mmmmmh… Ahdistelijan aivoja…” kuului tyytyväinen ääni pensaasta.

Ryoga säikähti ja ensimmäisenä reaktiona veti käsivarren omistajineen pensaasta nakaten sen päänsä yli suoraan lähimmäiseen puuhun pahki. Kuului iso, kaikuva ”Thonk!” ja tikunlaiha olento valui puunrunkoa pitkin päälleen maahan. ”Mmmmh, veren makua suussa…” olento, jollaista Ryoga ei ollut koskaan nähnyt, sanoi valtavat, sieluttomat silmät Ryogaan kohdistettuna.

Samassa Ryoga kuuli lisää kahinaa samasta pensaasta, eikä hän jäänyt tällä kertaa aikailemaan. Ryoga otti vauhtia ja potkaisi pensaaseen päin näkemättä tulevaa uhriaan. Ryoga näki oudon tyypin lentävän komeassa kaaressa taakse päin, kappas kappas, suoraan orjantappurapensaaseen. Kuului kauhea huudahdus, kun outo poika osui piikkiokiin. ”Muchu, mitä sie huudat, tappoko joku sut taas?!” kuului nuoren naisen ääni kauempaa. Ryoga meni lähemmäs pensasta, josta ryömi ihan tavallinen poika nyppien piikkejä ihostaan ja mustasta kaavustaan ja hieroen otsaansa, johon Ryogan potku oli näköjään osunut.

”Ääk! Tai siis… Anteeksi, olen hyvin pahoillani! Ette saisi hiipparoida tuolla tavalla, teille voi käydä vielä tosi huonosti, tai siis…” Ryoga yritti selittää äkkipikaista hyökkäystään. Saman tien Muchun vierelle ilmestyi vaaleatukkainen tyttö. ”Voi, Muchuseni, siulla käy aina näin. Eikö tällaiset tappelut ylivoimaisten mangahahmojen kanssa jo riitä?” Nayru saarnasi nyppiessään äidillisesti orjantappuroita Muchun poskesta.

Ryoga tuijotti ihmeissään tätä outoa paria. ”Ööh, onko teitä vastaan tullut muitakin..?” Ryoga kysyi varovasti. Nayru innostui puhumaan niin kovasti, että huitoessaan käsillä onnistui paiskaamaan Muchun taas tekemään tuttavuutta piikkipensaan kanssa. ”Oi voe tokkiinsa, me ollaan kohdattu tänään Rurouni Kenshin, Son Goku, pari hassunisoa pokémonia ja Tuxedo Mask! Mikset sie Muchu voi olla yhtä kooli kuin Tuxedo?” Nayru kysyi valittavalta piikkipensaalta ja sai vastaukseksi pelkästään painokelvotonta tavaraa.

Ryoga katsoi Nayrua kuin mielisairaalasta karannutta. ”Ai, sepä kiva” hän sanoi mitään tajuamatta ”mutta oletteko kenties nähneet tyttöä? Hoikka, mustat pitkät hiukset, luultavimmin surullisen näköinen?” Ryoga kuvaili. Nayru näytti miettivän, mutta kohta hän sanoi: ”Oi, kyllähän me, sen ison kaupungin laidalla, tyttö istui jollakin kivellä metsän laidalla. Päätettiin jättää rauhaan, halusi olla näköjään rauhassa, pääteltiin se siitä tavasta, mitä se käytti Igorille” Nayru sanoi osoittaen vieläkin maassa makaavaa tikku-ukkoa ”ilmaistakseen, että tämän olisi parempi häipyä. Kesti vähän aikaa, että saatiin kaikki solmut Igorista auki…” Nayru sanoi kädet puuskassa tuijottaen olentoa, joka alkoi pikkuhiljaa liikkumaan.

”Tarkoitatteko Tokion laidalla?” Ryoga kysyi voitonriemuisena. Nayru nyökkäsi ja tajusi, että tuntematon poika oli juoksemassa jo puolen sadan metrin päässä. Nayru katsoi pojan menoa niin kaun kuin tämä vielä näkyi ja kääntyi sitten piikkipensaan puoleen. ”Mikset sie Muchu voi olla yhtä hyvännäköinen kuin tuo poika?” Nayru kysyi kurotellessaan kaulaansa pensaaseen. Ensin kuului lisää painokelvotonta mutinaa ja sitten: ”Auta mut nyt ylös täältä ja mieluusti tämän päivän aikana!”

Siin’ se… En usko, et Nayru puhuu tollasella murteella (?) mutta se teki siitä eiku hänestä jotenkin… öööh… *napsuttelee keskittyneenä sormiaan* kyl mä sen sanan joskus keksin… No ihan sama…

just... minusta kyseinen tarina ei oikein miellyttänyt:( kun olen katsonut kaikelaisia animeja ja nyt niistä sekoitus...jossa hahmot ovat "hieman" erillaisia kuin mitä ne ovat itse oikeissa animeissa. en nyt tiedä mitä tuosta tarinasta pitävät ,tykkäävät tästä viestistäni, mutta se nyt vain on mielipiteeni. :( ei voi mitään.

Todella hienoa! Jatka kirjoittamista! Itse en päässyt kaikissa kohdissa mukaan, mutta tykkäsin kumminkin! odotan todella, että näen tämän vielä joskus.