Kuinka saan koiran pitämään itsestäni

Kuulostaa lapselliselta... ja lapsihan sinä oletkin...
Mutta no vaikka koira ns. Kiintyy yhteen isäntään, se ei tarkoita etteikö tykkäisi tai tottelisi muita.
Meillä 4 koiraa avopuolisoni kanssa, kun muutimme yhteen toin mukanani kaksi seropia. Tietenkin koirat ovat eniten minuun kiintyneet. Jos olen esin reissussa vanhempi osottaa mieltää avokille syömättömyydellä ja haluttomuudella lenkkeillä. Nuorempi taas ei ole moksiskaan ja silti vaikka vanhempi on minuun vahvasti leimautunut tottelee erittäin hyvin myös avokkiani.
Sitten meille tuli ajurin pentu 2v sitten. Kiintyi molempiin ja tottelee molempia hyvin, mutta välillä pokkuroi avopuolisolleni vastaan. Minä yleensä sanon viimeisen sanan sille luupäälle.

N. Vuosi sitten otimme kodin vaihtaja ajurin (4v) se tottelee ja on leimautunut molempiin eikä kokeile kumpaakaan eikä pahemmin näytä merkkejäkään että olisi enempää kumpaankaan meistä leimautunut kuin toiseen.
Joten sanoisin että koulutus ja johtajuus on a ja o koirien kanssa. Koirasi ei kunnioita sinua jos pitää sinua heikkona johtaja verrattuna muihin...

Samaa mieltä. Koira kiintyy kyllä kaikkiin perheenjäseniin mutta johtajaa se palvoo, kunnioittaa ja tottelee.
Käytä paljon aikaa koiran kanssa, kouluta positiivisesti ja ulkoiluta. Mutta rajojen laittamisella ja päättäväisellä periksiantamattomalla käytöksellä osoitat koirallesi että sinulla on johtajan kykyjä. Pois siis surku ja itsesääli! Koiran kunnioitusta ei kerjätä vaan se ansaitaan.

Eipä siihen voi ihan hirveästi vaikuttaa, siihen "kemiaan" minkä perusteella joku koira kiintyy johonkin ihmiseen. Vähäsen kuitenkin.. Yleensä koira tosiaan tykkää semmosesta joka sitä lenkittää, ruokkii, kouluttaa ja muutenkin hoitaa. Lisäksi ei kannata liikaa yrittää, koska jos olet koko ajan "tyrkyllä", koirasi alkaa pitää sinua itsestäänselvänä, tai pahimmillaan jopa ärsyttävänä. Ole vain mukava, reilu ja luotettava, ja tee seurastasi tavoittelemisen arvoista..

Meilläkin on muuten manssi, eikä se minun mielestä ole mikään yhden ihmisen koira. "Oman perheen koira" kylläkin, siinä mielessä että se ystävystyy hitaasti, eikä ole heti kaikkien kaveri. Mutta niitä hyviä ystäviä sillä on kyllä useampi kuin yksi :)

Kohtele koiraa oikeudemukaisesti,älä kovakouraisesti tai rankaisten.Kouluta nameilla, ei kovilla otteilla.Jos koiralla on hauskaa kanssasi,se pitää sinusta.Jos pakotat sitä, kohtelet kaltoin,se kyllästyy, ja sitten ei sinusta piittaa.

Mulla oli sama tilanne sun ikäisenä, sain perheeseen sen oman koiran jonka hoidin siis täysin itse. Koska minä ruokin, lenkitin, koulutin ja tein kaiken koiran kanssa itse niin olihan se aika selkeää että se koira myös seurasi minua, nukkui vieressäni ja kun tultiin kotiin niin aina ensimmäisenä minua vastassa vaikka äitini olisi mennyt edeltä sisälle. Koira ei myöskään antanut toisten tehdä hoitotoimenpiteitä sille kuten leikata kynsiä tai puhdistaa korvia ja lenkillä jos oltiin niin vaikka koirakaverit huiti pitkin mettiä niin tämä piti aina silmällä että olin vielä messissä. Kaikki tottakai leikkivät ja rapsuttelivat koiraa päivittäin mutta tästä huolimatta koira kulki aina siellä missä minäkin. Toisaalta kyseessä oli ihan eri rotu ja tuo taisi nimenomaan olla sellainen 'yhden' ihmisen koira niin en ihmettele että oli koko ajan minussa kiinni.

Uskon että jos se olet sinä joka koiran hoitaa ja etenkin ruokkii ja lenkittää niin eiköhän se sun rinnalla sillon kulje, älä ota stressiä vaan luo hyvä suhde koiraan alusta asti niin hyvin se menee! Ja jos koira on kaikkien kaveri niin ole vaan iloinen, se on paljon parempi vaihtoehto kuin pelkoagressiivinen koira joka ei anna kenenkään muun koskea, etenkin kaupungissa tuommoisen omistaminen on aikamoinen homma. Itsekin koulukiusattuna ymmärrän täysin sun tilanteen ja mulla se oli juuri tuo koira joka auttoi jaksamaan!