Alokasaikaan voi sattua kaikenlaista, kun on herranpelko vielä juuritulleissa alokkaissa herkimmillään.
Niinpä minullekkin sattui näin. Olen vähän hiljaista sorttia muutenkin, ja kun vielä armeija oli sellainen uusi jännittäväpaikka. Niin yleensä olinkin alussa siellä enimmäkseen hiljaa, puhuin vain kun jotain kysyttiin.
Tosin kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus aina esim. sulkeisten aikaan minä tuppasin hymyilemään sille touhulle ja niille alikessujen jutuille, vaikka silloin pitikin olla naama peruslukemilla. Eihän niille härskeille alapää jutuille ainakaan itkemään voinut ruveta.
Joten tietenkin ne alikessut aina huomauttivat siitä, kun minä aina virnuilin mutten muuten oikein saanut sanaa suustani. Ja uhkasivat vielä joskus hymyni hyydyttää sopivan tilaisuuden tullen.
Niinpä sitten eräänä viikonloppuna, kun olin kiinni armeijassa. Ja oli vaan vähän porukkaa lauantai iltana kasarmilla. Oltiin juuri käyty normaalisti saunomassa. Ja palattiin oleilemaan tupiin ja useat sotilaskotiin tv:tä katsomaan.
Jo saunassa oli pari alikessua taas ihmetellyt minun hiljaa olemistani melkein aina. Mutta minkäs teet kun ei saa sanaa suustaan, niin ei.
Olin silloin sellainen pieni, hoikka ja melkein kaljuksi ajeltu. Joten ei kokonikaan vuoksi tehnyt olla kovin suulas, kuin ihan hyvien kavereiden seurassa. Siellä saunassa nimenomaan se toinen alikessu sanoi, että minun on heti saunan jälkeen ilmoittauduttava heidän tupaansa. Niin he järjestävät minulle vaikka suullista puheopetusta, tai sitten siivouspalvelua jos opetus ei kiinnostaisi.
Niinpä minä sitten meninkin saunanjälkeen heidän tupaansa. Koputin ja astuin sisään ja sanoin niin kuin kuuluukin. Käskystä paikalla alokas "minä". Enkä muuten ollut uskoa korviani, kun kuulin mitä he olivat keksineet minua varten.
He olivat päättäneet antaa minulle aivan muuta kuin puheopetusta.
Heti sisään päästyäni, toinen alikessu karjaisi. Vaatteet pois alokas. Minä vähän emmin mitä ne meinaa, mutta pakkohan niitä oli totella. Kun toinen vielä oli heti kiertänyt oven ja minun väliin, etten ainakaan voinut karata. Vaikkei siitä karkaamisesta olisikaan ollut mitään hyötyä kasarmilla.
Niinpä minä olinkin pian pikkumustissa siinä heidän edessään. Käsky kuului vaatteet pois, sanoi vielä toinen kerran. Tarkoittaa kaikkia vaatteita. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin heittää ne housutkin pois.
Noniin sanoi toinen alikessu. Nyt kun alokas on pelkkä alokas, ilman titteleitä. Niin vedäpä sitten siinä käteen, niin mekin nähdään hymyilyttääkö alokasta vieläkin. Vai pitääkö sekin pikkuhinttarille opettaa kädestäpitäen, sanoi toinen. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa runkkailemaan, kun näyttivät olevan niin tosissaan molemmat.
Runkkaamaan tottuneena minulla ei ollutkaan mitään vaikeuksia saada seisokkia aikaiseksi. Ja pian alkoi terska punoittaa ja kiimatipat kostuttaa sitä. Vielä kun toinen tuli taakseni ja läiskäisi paljaalle pyllylle kämmenellä aika mojovan iskun, niin minähän sain lastin lentämään melkein heti siihen tuvanlattialle.
Komentava alikessu sanoi, että hyvinhän se alokas on oppinut ainakin käyttämään omaa asettaan. Sitten se sanoi, että nyt vielä annetaan siitä ainaisesta hymyilystä palvelussa, vielä kunnon selkäsauna, niin eiköhän hymy ala hyytymään.
Niinpä toinen tulikin ja tarttui minuun käsipuolesta kiinni. Talutti minut sen toisen alikessun polvelle poikittain, ja piteli siinä minua kiinni. Kun toinen alkoi läiskiä minun paljaita pakaroita avokämmenellä. Tuntui että varmaan koko kasarmi kuulee, sellainen läiske siinä kävi kun se hakkasi pyllyni ihan punaiseksi ja helläksi. Ainakin kymmenenminuuttia sitä läiskintää kesti, ja välillä se kysyi että vieläkö hymyilyttää.
Eikähän siinä pian enää hymyilyttänyt, kun pakaroita kuumotti ja poltteli se hakkaaminen. Minulla alkoi seisomaan uudelleen sen käsittelyn aikana, muttei ne sitä millään tavoin noteeranneet. Minä luulin ensin, että ne varmaan kohta alkavat nussia minua pyllyyn. Kun siihen minä olin vähän jo silloin taipuvainen. Muttei ne sitten olleetkaan sitä varten minua käsitellyt. Vaan yksinkertaisesti halusivat antaa minulle kunnon opetuksen.
Sitten ne vaan lopettivat kurituksen. Käskivät pyyhkiä lattialta pois sen siemennesteen ja palata tupaan iltatoimille. Pylly oli kyllä kipeä pitkänaikaa, mutta kyllä myös hymyillessä palveluksessa tuli tuo kuritus aina mieleen. Ja jotenkin sitä uusintaakin toivoi, muttei sitä sitten koskaan kuitenkaan tullut. Vaikka selvästi huomasinkin niiden alikessujen tarkailevan ja virnuilevan aina joskus minulle.
Niinpä minullekkin sattui näin. Olen vähän hiljaista sorttia muutenkin, ja kun vielä armeija oli sellainen uusi jännittäväpaikka. Niin yleensä olinkin alussa siellä enimmäkseen hiljaa, puhuin vain kun jotain kysyttiin.
Tosin kaikki sai alkunsa siitä, kun joskus aina esim. sulkeisten aikaan minä tuppasin hymyilemään sille touhulle ja niille alikessujen jutuille, vaikka silloin pitikin olla naama peruslukemilla. Eihän niille härskeille alapää jutuille ainakaan itkemään voinut ruveta.
Joten tietenkin ne alikessut aina huomauttivat siitä, kun minä aina virnuilin mutten muuten oikein saanut sanaa suustani. Ja uhkasivat vielä joskus hymyni hyydyttää sopivan tilaisuuden tullen.
Niinpä sitten eräänä viikonloppuna, kun olin kiinni armeijassa. Ja oli vaan vähän porukkaa lauantai iltana kasarmilla. Oltiin juuri käyty normaalisti saunomassa. Ja palattiin oleilemaan tupiin ja useat sotilaskotiin tv:tä katsomaan.
Jo saunassa oli pari alikessua taas ihmetellyt minun hiljaa olemistani melkein aina. Mutta minkäs teet kun ei saa sanaa suustaan, niin ei.
Olin silloin sellainen pieni, hoikka ja melkein kaljuksi ajeltu. Joten ei kokonikaan vuoksi tehnyt olla kovin suulas, kuin ihan hyvien kavereiden seurassa. Siellä saunassa nimenomaan se toinen alikessu sanoi, että minun on heti saunan jälkeen ilmoittauduttava heidän tupaansa. Niin he järjestävät minulle vaikka suullista puheopetusta, tai sitten siivouspalvelua jos opetus ei kiinnostaisi.
Niinpä minä sitten meninkin saunanjälkeen heidän tupaansa. Koputin ja astuin sisään ja sanoin niin kuin kuuluukin. Käskystä paikalla alokas "minä". Enkä muuten ollut uskoa korviani, kun kuulin mitä he olivat keksineet minua varten.
He olivat päättäneet antaa minulle aivan muuta kuin puheopetusta.
Heti sisään päästyäni, toinen alikessu karjaisi. Vaatteet pois alokas. Minä vähän emmin mitä ne meinaa, mutta pakkohan niitä oli totella. Kun toinen vielä oli heti kiertänyt oven ja minun väliin, etten ainakaan voinut karata. Vaikkei siitä karkaamisesta olisikaan ollut mitään hyötyä kasarmilla.
Niinpä minä olinkin pian pikkumustissa siinä heidän edessään. Käsky kuului vaatteet pois, sanoi vielä toinen kerran. Tarkoittaa kaikkia vaatteita. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin heittää ne housutkin pois.
Noniin sanoi toinen alikessu. Nyt kun alokas on pelkkä alokas, ilman titteleitä. Niin vedäpä sitten siinä käteen, niin mekin nähdään hymyilyttääkö alokasta vieläkin. Vai pitääkö sekin pikkuhinttarille opettaa kädestäpitäen, sanoi toinen. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa runkkailemaan, kun näyttivät olevan niin tosissaan molemmat.
Runkkaamaan tottuneena minulla ei ollutkaan mitään vaikeuksia saada seisokkia aikaiseksi. Ja pian alkoi terska punoittaa ja kiimatipat kostuttaa sitä. Vielä kun toinen tuli taakseni ja läiskäisi paljaalle pyllylle kämmenellä aika mojovan iskun, niin minähän sain lastin lentämään melkein heti siihen tuvanlattialle.
Komentava alikessu sanoi, että hyvinhän se alokas on oppinut ainakin käyttämään omaa asettaan. Sitten se sanoi, että nyt vielä annetaan siitä ainaisesta hymyilystä palvelussa, vielä kunnon selkäsauna, niin eiköhän hymy ala hyytymään.
Niinpä toinen tulikin ja tarttui minuun käsipuolesta kiinni. Talutti minut sen toisen alikessun polvelle poikittain, ja piteli siinä minua kiinni. Kun toinen alkoi läiskiä minun paljaita pakaroita avokämmenellä. Tuntui että varmaan koko kasarmi kuulee, sellainen läiske siinä kävi kun se hakkasi pyllyni ihan punaiseksi ja helläksi. Ainakin kymmenenminuuttia sitä läiskintää kesti, ja välillä se kysyi että vieläkö hymyilyttää.
Eikähän siinä pian enää hymyilyttänyt, kun pakaroita kuumotti ja poltteli se hakkaaminen. Minulla alkoi seisomaan uudelleen sen käsittelyn aikana, muttei ne sitä millään tavoin noteeranneet. Minä luulin ensin, että ne varmaan kohta alkavat nussia minua pyllyyn. Kun siihen minä olin vähän jo silloin taipuvainen. Muttei ne sitten olleetkaan sitä varten minua käsitellyt. Vaan yksinkertaisesti halusivat antaa minulle kunnon opetuksen.
Sitten ne vaan lopettivat kurituksen. Käskivät pyyhkiä lattialta pois sen siemennesteen ja palata tupaan iltatoimille. Pylly oli kyllä kipeä pitkänaikaa, mutta kyllä myös hymyillessä palveluksessa tuli tuo kuritus aina mieleen. Ja jotenkin sitä uusintaakin toivoi, muttei sitä sitten koskaan kuitenkaan tullut. Vaikka selvästi huomasinkin niiden alikessujen tarkailevan ja virnuilevan aina joskus minulle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...