tulipa mieleen hauska tarina 10 vuoden takaa.
Lähdin pienen poikani kanssa yökylään Espooseen ja vein sekarot. paimenkoirani veljelleni hoitoon,koska en voinut ottaa sitä mukaan.
Ennen lähtöäni siirsin lankaliittymääni tulevat soitot kyläpaikan numeroon.
Veljeni avovaimo oli lähdössä töihin kun vein koiran heille(tuttu paikka koiralle),mutta lupasi pitää koiralle vähän aikaa seuraa ja jättää ruokaa ym.
Sanoin Jackielle että oopas nyt kiltisti ja nähdään huomenna,se kattoi hyvin murheissaan mua kun arvasi jäävänsä ilman meitä..
Lähtiessä muistutin vielä kerran että ulko-ovi täytyy laittaa takalukkoon,muuten lähtee koira rappukäytävään,tassua ovenkahvaan ja menoksi.
Saavuin pienen kaupunkikierroksen jälkeen Espooseen,jossa kyläpaikan emäntä ihmetteli saamaansa outoa puhelua.Joku oli soittanut Itä-Helsingistä ja kertonut löytäneensä heidän koiransa!Paitsi ettei heillä ollut koiraa..
Ja numerokin oli ihan väärä kuin kaulapannassa.
Olivat sitä kovasti soittajan kanssa ihmetelleet!
Istuttiin siinä sitten kahvilla kunnes mulla välähti että olin siirtänyt nroni heidän puhelimeensa.Karmea paniikki kun tajusin että koira on ties missä ollut jo monta tuntia!
Soitin veljeni avovaimolle töihin ja tiukkasin oliko ovi laitettu takalukkoon,ööh oli kai,hänen muistaakseen.Soitti kuitenkin siskolleen joka kävi tarkistamassa tilanteen.Ovi selällään ja koira tiessään.Onneksi ei oltu pöllitty telkkaria tms.
Kysyin koiraa pieneläinklinikalta ja poliisilta,ei tietoa kellään.Kyllä olin sydän kylmänä!Soitto parille kotiäitinaapurille että passaavat ikkunassa ja pihassa jos koira ilmestyy paikalle.Hoitopaikasta oli n. 5 km.Vaan eipä näkynyt haukkua..
Parin tunnin kuluttua soi puhelin.Koiran löytäjä kokeili uudestaan väärää numeroansa,oli soittanut puh. yhtiöön ja valittanut että on linjat sekaisin!Neuvo oli että kokeilee myöh. uudestaan,jos on tehty numeron siirto.
Kyseinen rouva ei ollut moisesta kuullutkaan.
Oli nähnyt koiran juosta jolkottavan ajoradan reunaa(matkalla kotiin) ja huikannut sille moit josta koira ilahtuneena tuli häntä haistelemaan.Fiksuna ihmisenä otti pannasta kiinni ja näki numeron ja nimen.No ei ollut hihnaa mutta sai onneksi pannasta taluttamalla koiran kotiinsa,josta soitti heti 'minulle'.Hän oli ensin luullut että kyseessä on joku törkeä tyyppi joka hylkäsi koiransa ja sujuvasti valehteli numerosta johon löytäjä soitti!Ja niin ihana koira,osasi näköjään avata ovet ihan itse,pitihän sille syöttää koko paketti lenkkiä.
Kyllä olin hänelle kiitollinen!Yhdessä hekotettiin asialle kun väärinkäsitys selvisi,mutta kielsin antamasta enempää herkkuja mestaripummaajalle.
Eräs tuttu haki koiran myöhemmin polkupyörällä ja vei sen veljelleni.Oli ravannut kuin unelma pyörän vieressä 2 km.
Kukaan ei kysynyt multa oonko vienyt koiraa pyörän vierellä.Oisin voinut kertoa ettei se osaa..kaataa koko pyörän,kokeiltu on monta kertaa!
Kun koira pääsi takaisin veljeni luo,oli heti mennyt tassulla kokeilemaan ovenkahvaa..Takalukossa oli ja pysyi siihen asti kun kaverin seur. päivänä hain!
Onneksi kaikki päättyi onnellisesti,ja jatkossa pysyi ovetkin takalukossa hoitopaikassa.
Nyt on ystäväni jo vihreillä niityillä,mutta aina välillä näitä tulee mieleen...
Lähdin pienen poikani kanssa yökylään Espooseen ja vein sekarot. paimenkoirani veljelleni hoitoon,koska en voinut ottaa sitä mukaan.
Ennen lähtöäni siirsin lankaliittymääni tulevat soitot kyläpaikan numeroon.
Veljeni avovaimo oli lähdössä töihin kun vein koiran heille(tuttu paikka koiralle),mutta lupasi pitää koiralle vähän aikaa seuraa ja jättää ruokaa ym.
Sanoin Jackielle että oopas nyt kiltisti ja nähdään huomenna,se kattoi hyvin murheissaan mua kun arvasi jäävänsä ilman meitä..
Lähtiessä muistutin vielä kerran että ulko-ovi täytyy laittaa takalukkoon,muuten lähtee koira rappukäytävään,tassua ovenkahvaan ja menoksi.
Saavuin pienen kaupunkikierroksen jälkeen Espooseen,jossa kyläpaikan emäntä ihmetteli saamaansa outoa puhelua.Joku oli soittanut Itä-Helsingistä ja kertonut löytäneensä heidän koiransa!Paitsi ettei heillä ollut koiraa..
Ja numerokin oli ihan väärä kuin kaulapannassa.
Olivat sitä kovasti soittajan kanssa ihmetelleet!
Istuttiin siinä sitten kahvilla kunnes mulla välähti että olin siirtänyt nroni heidän puhelimeensa.Karmea paniikki kun tajusin että koira on ties missä ollut jo monta tuntia!
Soitin veljeni avovaimolle töihin ja tiukkasin oliko ovi laitettu takalukkoon,ööh oli kai,hänen muistaakseen.Soitti kuitenkin siskolleen joka kävi tarkistamassa tilanteen.Ovi selällään ja koira tiessään.Onneksi ei oltu pöllitty telkkaria tms.
Kysyin koiraa pieneläinklinikalta ja poliisilta,ei tietoa kellään.Kyllä olin sydän kylmänä!Soitto parille kotiäitinaapurille että passaavat ikkunassa ja pihassa jos koira ilmestyy paikalle.Hoitopaikasta oli n. 5 km.Vaan eipä näkynyt haukkua..
Parin tunnin kuluttua soi puhelin.Koiran löytäjä kokeili uudestaan väärää numeroansa,oli soittanut puh. yhtiöön ja valittanut että on linjat sekaisin!Neuvo oli että kokeilee myöh. uudestaan,jos on tehty numeron siirto.
Kyseinen rouva ei ollut moisesta kuullutkaan.
Oli nähnyt koiran juosta jolkottavan ajoradan reunaa(matkalla kotiin) ja huikannut sille moit josta koira ilahtuneena tuli häntä haistelemaan.Fiksuna ihmisenä otti pannasta kiinni ja näki numeron ja nimen.No ei ollut hihnaa mutta sai onneksi pannasta taluttamalla koiran kotiinsa,josta soitti heti 'minulle'.Hän oli ensin luullut että kyseessä on joku törkeä tyyppi joka hylkäsi koiransa ja sujuvasti valehteli numerosta johon löytäjä soitti!Ja niin ihana koira,osasi näköjään avata ovet ihan itse,pitihän sille syöttää koko paketti lenkkiä.
Kyllä olin hänelle kiitollinen!Yhdessä hekotettiin asialle kun väärinkäsitys selvisi,mutta kielsin antamasta enempää herkkuja mestaripummaajalle.
Eräs tuttu haki koiran myöhemmin polkupyörällä ja vei sen veljelleni.Oli ravannut kuin unelma pyörän vieressä 2 km.
Kukaan ei kysynyt multa oonko vienyt koiraa pyörän vierellä.Oisin voinut kertoa ettei se osaa..kaataa koko pyörän,kokeiltu on monta kertaa!
Kun koira pääsi takaisin veljeni luo,oli heti mennyt tassulla kokeilemaan ovenkahvaa..Takalukossa oli ja pysyi siihen asti kun kaverin seur. päivänä hain!
Onneksi kaikki päättyi onnellisesti,ja jatkossa pysyi ovetkin takalukossa hoitopaikassa.
Nyt on ystäväni jo vihreillä niityillä,mutta aina välillä näitä tulee mieleen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihania ja fiksuja. Meidänkin haukulla on omat suloiset tapansa. Ja kyllähän nekin ikävän tietää nahoissaan. Iloinen tarina =)
Vähän samanlainen juttu sattui tutulleni jonka sakemannilla oli samoin ollut oma tapa avata ulko-ovi ja lähteä omille teilleen.No naapureille koiran ulkoilu ei ollut tullut yllätyksenä ja sitä olikin yritetty houkutella kotiutumaan (ok-talo) avoimesta ovesta mutta eihän ollut tietty fiksu koira enää sisälle mennä, kun uloskin oli päässyt no sisälle oli heitelty makkaraa .y.m.s. eikä koira silti muutakuin heiluttaa häntäänsä, sen verran kauempana ettei kiinni saa.No lopulta oli joku hakenut melkoisen halon pinosta ja heittänyt sen sisään ja eikun koira sukkana perään ja ovi kiinni.
Varmaan oli omistajalla ollut ihmettelemistä, että mistä on halko ilmestynyt eteiseen.
Eräs omista kasvateistani oli myös lähtenyt retkilleen, käynyt moikkaamassa naapurin pystykorvaa ja uimassa se oli käynyt läheisessä kuralammikossa ja kuljeksinut muuten vaan naapurustossa jotka olivat soittaneet poliisin joka oli soittanut omistajille jotka sitten etsimään ja huhuilemaan sakunarttua ympäristöstä ennnenkuin olivat älynneet mennä kotosalle, jossa ruskean liejun tahrimalla päiväpeitteellä neiti oli maannut niin viattoman näköisenä jotta.
Meilläkin Rita avaa ovet. Meillä asuttiin rivitalossa, jossa aina oli ovi takalukossa, joten ei sitä sen kummemin ajateltu.
No, muutimme kerrostaloon, ja muutamien viikkojen päästä sitten tulin koulusta kotiin, ja omat kakarat ne siinä ovella häntä heiluen olivat. Ulko-ovella nimittäin...
No, minä virittelin siihen vessanlukon oveen, ja sitten huoltomies kävi takalukonkin korjaamassa.
Sitten rita päätti, että kaikki pitää avata. Vessan ovi sepposen selällään (käännetään nykyään ulkopuolelta kuusiokolo-avaimella lukkoon lähtiessä), makuuhuoneen ovi on avattava tottakai, ja myllättävä sänky, josko olisimme peiton alla.. (vessan lukko väärinpäin siihenkin oveen..) Ja keittiö; jokainen kaappi, mihin rita ylttää, vetolaatikkoineen, on avattava. (siivouskaapin ovessa käsiraudat, keittiön vetolaatikkoihin keppi / harjanvarsi tms.. , muihin oviin hakasia jne)
Eli en tiedä, mikä ovenavausvietti tuolla on. Ei pelkästään ulospääsy-halu, vaan ihan "pakkokatsoamitäkaikkiallaon"-halu...