Oletteko seuranneet tsunamin liittyviä tapahtumia?
Seurasin itse niitä myös Internetistä löytyneistä lähinnä thaimaalaislähteistä, joissa käsiteltiin uhreja pitkine nimiluetteloineen. Niillä käytiin myös keskustelua uhreista, ilmaistiin toive, että ehkä sittenkin ihminen on elossa; väliin käytiin dramaattistakin keskustelua toivon ja epätoivon välillä.
Kyseisen onnettomuushan jätii tunnetusti paljon uhreja, joita ei voitu ehti eikä ole vieläkään voitu tunnistaa. Jos DNA-tutkinnat jätetään sivuun, monien uhrien tunnistaminen on ollut kiinni hyvin pienestä.
Erään ruotsalaistytön osoitti menehtyneeksi ranteessa ollut kultakoru, jossa oli hänen nimensä. Monissa tapauksissa uhrin auttoi tunnistamaan sormus, jossa oli puolison nimi.
Lieneekö vieläkään tunnistettu vainajaa, jonka bikinin yläosassa luki Pori Jazz?
Vainajien kuviahan on näytetty paljon. Ensimmäisten kuvien uhrit olivat aika normaalin näköisiä, mutta myöhemmin kuvattuja oli jo vaikeampi katsoa samoin kuin tunnistaa. Niiden katosmisestahan monet varoittivatkin etukäteen.
Tuntui oudolta nähdä ihminen kahdessa eri kuvassa, toisessa hymyilevänä, iloisena, ja toisessa tummuneena ja lähes tunnistamattomana ruumiina.
Vainajan kasvojen näyttäminen ei kuulu meikäläiseen kulttuuriin. Elokuvassahan voidaan näyttää kuollutta, mutta siinä ei olekaan todella kuollut kyseessä. Ortodoksisessa kirkossahan, ainakin Venäjällä, vainajaa pidetään kirkossa arkku auki.
Thaimaassa ehkä kuolleeseen suhtaudutaan toisin. Läntisen kulttuurin edustajat olivat yllättyneitä nähdessään vapaasti kuvia vainajista.
Muuten, onko siinä loppujen lopuksi mitään pahaakaan?
Seurasin itse niitä myös Internetistä löytyneistä lähinnä thaimaalaislähteistä, joissa käsiteltiin uhreja pitkine nimiluetteloineen. Niillä käytiin myös keskustelua uhreista, ilmaistiin toive, että ehkä sittenkin ihminen on elossa; väliin käytiin dramaattistakin keskustelua toivon ja epätoivon välillä.
Kyseisen onnettomuushan jätii tunnetusti paljon uhreja, joita ei voitu ehti eikä ole vieläkään voitu tunnistaa. Jos DNA-tutkinnat jätetään sivuun, monien uhrien tunnistaminen on ollut kiinni hyvin pienestä.
Erään ruotsalaistytön osoitti menehtyneeksi ranteessa ollut kultakoru, jossa oli hänen nimensä. Monissa tapauksissa uhrin auttoi tunnistamaan sormus, jossa oli puolison nimi.
Lieneekö vieläkään tunnistettu vainajaa, jonka bikinin yläosassa luki Pori Jazz?
Vainajien kuviahan on näytetty paljon. Ensimmäisten kuvien uhrit olivat aika normaalin näköisiä, mutta myöhemmin kuvattuja oli jo vaikeampi katsoa samoin kuin tunnistaa. Niiden katosmisestahan monet varoittivatkin etukäteen.
Tuntui oudolta nähdä ihminen kahdessa eri kuvassa, toisessa hymyilevänä, iloisena, ja toisessa tummuneena ja lähes tunnistamattomana ruumiina.
Vainajan kasvojen näyttäminen ei kuulu meikäläiseen kulttuuriin. Elokuvassahan voidaan näyttää kuollutta, mutta siinä ei olekaan todella kuollut kyseessä. Ortodoksisessa kirkossahan, ainakin Venäjällä, vainajaa pidetään kirkossa arkku auki.
Thaimaassa ehkä kuolleeseen suhtaudutaan toisin. Läntisen kulttuurin edustajat olivat yllättyneitä nähdessään vapaasti kuvia vainajista.
Muuten, onko siinä loppujen lopuksi mitään pahaakaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.silikonitieto.net/artikkeli.phtml?ID=29
Ajankohtaisia eivät liene nuo thaimaalaisten listat.
Mm. menehtyneiksi on ollut merkittyinä pari suomalaista, jotka eivät olleet KRP:n esittämässä ja nyttemmin poistamassa kadonneiksi ilmoitettujen luettelossa.
Eri keskustelupalstoille on ilmestynyt kirjoittajia, jotka ovat kysellet osoitteita, joista voi saada etenkin videoaineistoa tsunamin tulosta. Tällaisia onkin olemassa.
Tätä ovat monet paheksuneet, koska näkevät siinä pyrkimyksen nauttia ihmisen kamppailusta elämästä ja kuolemasta.
Voihan näinkin olla, mutta joukossa on ollut paljon sellaisia, jotka ovat auttaneet löytymään kateissa olevia, useimmiten valitettavasti menehtyneitä ja edesauttamaan tunnistamista. Tämän paljastavat monet keskustelupalstat tämän aiheen ympäriltä.