19.01.05.kello 02:35.
Illalla en saanut unenpäästä kiinni.Olin sängyssä parisen tuntia ja kehoni oli oudon rauhaton.Nousin ylös ja hämärässä keittiössä istuskelin pöydän ääressä muistellen edeltävää päivääni.Aamulla herätessäni kello 6:20.parisängyn oikea puoli oli tyhjä,aamutoimien jälkeen kävin nuorimman tyttären huoneessa kyselemässä hänen tulevasta päivästään.Oli ollut aiemmin puhe,että olisi menossa Turkuun,yliopistoon tutustumaan.(avoimien ovien päivä).
Lähdin tunnin mittaiselle aamulenkille saadakseni kehoni käyntiin.Vaimo saapui samaan aikaan kotiin,vaidettiin muutama sana,kiersin lenkkini,kävin suihkussa ja pukeuduin.Vaimokin heräsi nukuttuaan vain tunnin.
Olin luvannut ystävällemme lähteä viemään tyttärensä autoa "hesaan"(200km).Yllätyksekseni vaimoni halusi lähteä mukaan.Matka,kuten myös päivä meni ihan mukavasti.Illansuussa kotiuduttuamme vaimo meni makuuhuoneeseen poistamaan univelkaansa.Jäin odottelemaan tytärtäni.Hän saapui ilta yhdeksältä,juteltiin kuulumiset ja sänkyyn menin joskus yhdentoista jälkeen alussa kirjoittamani seurauksin.
Kuulen vaimoni herätyskellon soivan ja katson keittiön kelloa,se näyttää vartin yli kahta.Käyn puolisoani vastaan,halaan häntä,kysyn keitänkö kahvin,ei,juon kahvin vasta kuuden jälkeen,kun tulen aamupostin jaosta ja ennen kuin lähden vanhainkodille aamuvuoron.
Lähtiessä toivotan turvallista työpäivää ja jään odottelemaan aamua jolloin hän poikkeaa kotiin hetkeksi ja saan nähdä oman kultani energisenä ja lähtevän taas hankkimaan perheellemme toimeentuloa,mikä on sairasteluni myötä siirtynyt pääosin hänelle.
Tämä kirjoitukseni yhdestä vuorokaudesta arjessamme on lähinnä siälläni olevan tunteen "kömpelö" kuvaus ja samalla kertomus siitä,kuinka tavallinen arkinen elämä voi olla myös aivan täysipainoista ja todella elämisen arvoista "laatuaikaa".Itsekkin olen vasta kuuden vuoden sairastelun jälkeen alkanut ymmärtämään kuinka paljon hyvää mahtuu vaatimattomaankin arkeen.
Illalla en saanut unenpäästä kiinni.Olin sängyssä parisen tuntia ja kehoni oli oudon rauhaton.Nousin ylös ja hämärässä keittiössä istuskelin pöydän ääressä muistellen edeltävää päivääni.Aamulla herätessäni kello 6:20.parisängyn oikea puoli oli tyhjä,aamutoimien jälkeen kävin nuorimman tyttären huoneessa kyselemässä hänen tulevasta päivästään.Oli ollut aiemmin puhe,että olisi menossa Turkuun,yliopistoon tutustumaan.(avoimien ovien päivä).
Lähdin tunnin mittaiselle aamulenkille saadakseni kehoni käyntiin.Vaimo saapui samaan aikaan kotiin,vaidettiin muutama sana,kiersin lenkkini,kävin suihkussa ja pukeuduin.Vaimokin heräsi nukuttuaan vain tunnin.
Olin luvannut ystävällemme lähteä viemään tyttärensä autoa "hesaan"(200km).Yllätyksekseni vaimoni halusi lähteä mukaan.Matka,kuten myös päivä meni ihan mukavasti.Illansuussa kotiuduttuamme vaimo meni makuuhuoneeseen poistamaan univelkaansa.Jäin odottelemaan tytärtäni.Hän saapui ilta yhdeksältä,juteltiin kuulumiset ja sänkyyn menin joskus yhdentoista jälkeen alussa kirjoittamani seurauksin.
Kuulen vaimoni herätyskellon soivan ja katson keittiön kelloa,se näyttää vartin yli kahta.Käyn puolisoani vastaan,halaan häntä,kysyn keitänkö kahvin,ei,juon kahvin vasta kuuden jälkeen,kun tulen aamupostin jaosta ja ennen kuin lähden vanhainkodille aamuvuoron.
Lähtiessä toivotan turvallista työpäivää ja jään odottelemaan aamua jolloin hän poikkeaa kotiin hetkeksi ja saan nähdä oman kultani energisenä ja lähtevän taas hankkimaan perheellemme toimeentuloa,mikä on sairasteluni myötä siirtynyt pääosin hänelle.
Tämä kirjoitukseni yhdestä vuorokaudesta arjessamme on lähinnä siälläni olevan tunteen "kömpelö" kuvaus ja samalla kertomus siitä,kuinka tavallinen arkinen elämä voi olla myös aivan täysipainoista ja todella elämisen arvoista "laatuaikaa".Itsekkin olen vasta kuuden vuoden sairastelun jälkeen alkanut ymmärtämään kuinka paljon hyvää mahtuu vaatimattomaankin arkeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajatuksia omastani, jos lähtis hankkimaan toimeentuloa mulle.
tuota otsikointia, ja varmaan moni sen peruusteella olettaa, että taas on joku reppana mies jätetty. Oikein mukava tarina, ei ihmeitä kommentteja kaipaa.
olen vastannut nykyisin kysymykseen:Mitä kuuluu?,että normaalia arkea ,onneksi.Kaikkea hyvää kuitenkin teille molemmille!
Teillä menee hyvin. Sanon tämän tosissani. Vaimosi on hengissä, mikä on hyvä asia. Ymmärrät elämää, mikä on vieläkin parempaa. Et vaadi mitään. Rakastat vain. Ei rakkaus vaadi vastarakkautta.