Moikka! Olen hieman päälle parikymppinen nainen ja sain juuri diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Mulla on kuitenkin mielialanvaihteluiden lisäksi erityisesti masennusjaksoihin liittyvää voimakasta ahdistuneisuutta, johon edes lääkkeet eivät tunnu tehoavan. Ahdistaa jopa pahimpina päivinä poistua ovesta ulos ja liikkua julkisissa.
Onko teillä muilla bipoilla ahdistuneisuutta ja miten se ilmenee? Voiko ahdistuneisuus liittyä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön jotenkin? Itselläni parempina kausina ahdistuneisuus on lievää, masennusjaksojen aikaan puolestaan vaikea-asteista ja rajoittaa toimintakykyä.
Onko teillä muilla bipoilla ahdistuneisuutta ja miten se ilmenee? Voiko ahdistuneisuus liittyä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön jotenkin? Itselläni parempina kausina ahdistuneisuus on lievää, masennusjaksojen aikaan puolestaan vaikea-asteista ja rajoittaa toimintakykyä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän tuota voimakasta ahdistusta on ainaa välillä ja uskon että se johtuu biposta. Ahdistus alkaa aina ennen masennusta ja se tulee voimakkaita purskeina jotka kestävät muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Sitten kun on kunnon masennuskausi päällä niin ahdistus on lievempää, mutta se voi kestää koko päivänkin.
Minulla on myös samat oireet ja siihen tarvitaan kyllä lääkitys, että voi elää normaalimpaa elämää.
Kannattaa käydä lääkärissä puhumassa oireista ja pyytää lääkitys, ilman sitä elämäsi on kärsimystä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on illuusio. Ei sellaista sairautta ole. Ongelmasi ovat elämässä, joten olisi ehkä fiksumpaa siirtää fokus "lääkityksestä" todellisten elämän ongelmien ratkaisemiseen. Selität jo nyt tuntemuksiasi kaksisuuntaisen mielialahäiriön kautta, mikä tulee viemään sinut loputtomaan hömpötyskierteesen nappein vaihdon ja itsesi tarkkuilun kautta. Katsot ohi maalin niin sanotusti, ihan niin kuin psykiatria virheellisesti opettaa.
Siinä on oikein mitätöinnin ja kieltämisen mestari!
Jokainen kokee elämän omista lähtökohdista käsin.
Lääkkeet parantavat elämän laatua ja ssa näkemään selkeämmin asiat oikeassa mittasuhteessa.
Illuusioharhainen on itse kaksisuuntainen. Bipolaarisuus on vakava-asteinen perinnöllinen MIELISAIRAUS, yhtä vakava on skitsofrenia.
Ja mielisairaus on metafora, joten....
Sain vasta 55vuotiaana tai luin omasta diagoonista omilta sivuilta kelan kautta lääkärilausunnosta nyt tytär tietää minua hävettää olen 3 lapsenlapsen mummo ja ikää 60v en oikein ymmärrä mutta kaikki taudin kuvat kuuluu minuun vaikea masennus sotkee kaiken onneksi koira vie ulos muuten en varmaan kävisi nyt painun tästä asiasta lääkäriin ja pyydän lääkettä mitä minulla ei ole.
itse epäilen et onko mullakin kaksisuuntainen. Koin jonkin aikaa sitten "masennusvaiheen" joka kesti reilu kuukauden. En tiedä tarkalleen mitä se oli, mutta ahdistuneisuus oli valtava. Ensin luulin et mul on joku vakava sairaus kun oli fyysisiä oireita, jotka näköjään johtui vaan henkisestä tilastani. Olin niin ahdistunut että olin kotona vaan, ruokakaupassa kykenin juuri käymään mutten tehnyt muuta. En pystynyt syömään (ei ollut nälkä) ja kaikki asiat vaan pelotti.
En koe olevani masentunut, mutta tämän ahdistuneisuuden myötä lievää masennusta näyttäis olevan. Nyt kaikki alkaa olla parempaan päin :)
onko täällä muita joilla olis näitä masennuskausia mut nää hyvät kaudet vois olla ns. normaaleja? tykkään kyl harrastaa, tehdä paljon töitä jne. Mut en käy ylikierroksilla.
Olet nuori, miten on tunne-elämäsi laita. Oletko saanut elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden?
Täällä kans tälläinen joka kokee hyvän kauden aika normaaliks :) Käyn töissä (teen ylitöitä), harrastan ym. Mutta nyt tää alkaa mennä vähän semmoiseks... et olen tuhlaillut jonkin verran. Mutta langat on vielä käsissä ja tiedostan et nyt pitää elää nuukemmin. Koin keväällä tosi pahan ahdistusvaiheen (n. 2kk) ja lääkityksen jälkeen olo parantunut ja nyt olen kyennyt olemaan täyspäiväisesti töissä. Pahassa ahdistusvaiheessa en tehnyt mitään, keitin kahvia ja söin mikroruoan vaikka ruokahaluni oli täysnolla.
Epäilen et tuo nyk. lääkitys on jopa saattanut laukasta sen kaksisuuntaisen... mut pystyn kyllä elämään normaalia elämää, jos tää hyvä kausi pysyy tälläisenä etten mene ihan ylikierroksille.
Mulla liittyy usein ahdistus sekamuotoisiin jaksoihin tai burn outiin, minkä päälle sitten jossain vaiheessa puskee mania. Ensin poltan itseni loppuun, mistä seuraa mielialaoirehdinta sekarin muodossa ja sitten pamahtaa kauhea mania, oikeastaan aina mennyt tällä kaavalla ja kahteen ensimmäiseen vaiheeseen liittyy tosi voimakasta ahdistusta. Luulen, että mania on oikeastaan mun psykologinen suojamekanismi kovaan ahdistukseen, vaikkakin varsin vahingollinen sellainen itseäni ja lähipiiriä ajatellen.
minulla on sairautena masennuspainotteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. johon kuuluu nopeat mielialavaihtelut, voimakasta ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä ja agressiivisuutta. pahinpana pidän ahistuneisuutta, joka minulla on nk hädän tunne tai ylivoimainen pelko, jota ei tiedä, mistä se johtuu. pahimpina aikoina olen turvautunut diapameihin. tällä hetkellä voin tosi hyvin onnistuneen lääkityksen ansiosta. lääkitykseni on ketipinor ja sepram. ilman lääkitystä olisin psykoosissa. minun tuntuma asiaan on, että aina pitäisi saada riittävä lääkitys ajoissa, eikä jäädä odottamaan pahinta oloa.
minulla tämä alkoi masennuksena ja meni vuosia oli paniikki ,yleisenpaikan pelko ahdistus sitten yhtä äkkiä tuli mania valvoin 5 vrk ja olo vain meni rajummaksi jouduin julkulan sairaalaan remmipetiin tietysti mutta karkasin siitä laittoivat tiukempaan. nykyisin helpompaa kun oikeat lääkkeet.tsemppiä sinulle elämääsi