Onko muita

Minun pitkäaikaisimmat ystävät ovat asuneet äitinsä luona tai lähellä äitiä.Myös itse kuulun tähän joukkoon mutta en näe mitään luuseri ilmiötä.
Varsinkin yksinäisten kannattaa pitää toisistaan huolta iästä riippumatta.
Muistan jo lapsuudesta että äidin äitini luona asui enoja jotka asuivat peräkammarissa ja pitivät talosta huolta.
Kun he kuolivat niin talo rappeutui eikä suku enää kokoontunut kesänviettoon maaseudulle ja minunkin elämä alkoi kutistua kaupunkielämään jasiihen liittyviin ongelmiin.
Nyt tuli mieleen sellainen ehkä 70-luvun piisi että: "Pidä huolta.....jokainen joka apua saa sitä tajuu myös antaa"
Itse en ole saanut apua asumisongelmissa mutta haluaisin rahoittaa sitä että edullisia yksiöitä ja tukiasuntoja rakenettaisiin mutta en ole löytänyt tällaisia mahdollisuuksia auttaa sosiaalista asuntotuotantoa.

Jos äitisi asuu "vanhainkodissa", jollaisia ei ole enää olemassakaan, niin sellaisiin ei millään ilveellä eikä konstilla oteta ketään muuta asumaan hänen kanssaan. Siis sellaista joka ei sinne kuulu.

Vertaistukea en pysty antamaan kun vieroitettiin äidin tissiltä jo aikanaan ja olen elänyt itsenäistä elämää noin kuusitoista vuotiaasta asti.

Kiinnostaa kuitenkin syyt jotka johtivat tilanteeseen että et kykene hoitamaan asioitasi itse ja varsinkaan sen vertaa kuin kasikymppinen äitisi?

Epäilin heti aluksi että tämä on hunoa pilaa mutta kun on olemassa myös oikeasti ns.peräkammrin poikiakin jotka asuvat kotona koko ikänsä ja jossain vaiheessa on siipiään kokeiltava.
(Viiskymppisenä ei enää opikkaan lentämään jos ei ole koskaan harjoitellut,kun ei ole tarvinnut.)
Suluissa mainittu on pelkkää huhupuhetta ja neuvoisin opettelemaan alkeita ennen kuin äidistäsi aika jättää.
Jos sinulla on vähänkin fyysistä terveyttä jäljellä niin pitää pärjäillä vielä jopa neljä kymmentä vuotta ilman äitiä.