Testamentille on tietysti tietyt muotovaatimukset ym.
Ja se tietysti paljon määrää, minkälaisia asioita ja miten testamentin tekstiin tulee.
Oletteko joskus törmänneet testamenteissa esimerkiksi jonkinlaisiin selityksiin, vuodatuksiin tms. eli esimerkiksi:
" Minut perii veljeni Uuno. Sisareni Elsa ei minua peri. On aina ollut ikävä ihminen ja pitänyt itseänsä muita parempana. Kiusannut minua ja muita. Hähää Elsa, et saa senttiäkään perintöä minulta."
Ja se tietysti paljon määrää, minkälaisia asioita ja miten testamentin tekstiin tulee.
Oletteko joskus törmänneet testamenteissa esimerkiksi jonkinlaisiin selityksiin, vuodatuksiin tms. eli esimerkiksi:
" Minut perii veljeni Uuno. Sisareni Elsa ei minua peri. On aina ollut ikävä ihminen ja pitänyt itseänsä muita parempana. Kiusannut minua ja muita. Hähää Elsa, et saa senttiäkään perintöä minulta."
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tällainen johdanto on hyvä testamenttiin laatia, jossa testamtntin tekijä selittää testamentin laatimisen tarkoitusta. Se vaikuttaa testamenttimääräysten tulkintaan.
En suosittele tällaisten johdantojen kirjaamista testamentteihin. Testaattori voi halutessaan kertoa taustoista vaikkapa jossain saatekirjeessä. Testamenttihan on asiakirja, joka saatetaan joutua esittämään esim. pankissa, asuntokaupassa ym. Tällaiset hähää-kommetit ovat asiattomia, eivätkä ulkopuoliset tahot tee niillä mitään.
Toki jos on tarkoitus tehdä rintaperillinen perinnöttömäksi, tarvitaan perusteluja, ja silloin ne ovat paikallaan.
Jos rintaperillisiä ei ole tai lakiosia ei loukata, ovat "avautumiset" itse testamentissa tarpeettomia.
"Testaattori voi halutessaan kertoa taustoista vaikkapa jossain saatekirjeessä."
Mikäpä olisi parempi tapa ilmaista tuntemuksensa, jos niitä kasvotusten on ollut vaikea Elsalle ilmaista, kuin kertoa ne viimeisessä tahdossaan. "Jokin saatekirje" ei välttämättä edes tule Elsan tietoon, mutta testamentti varmasti tulee, ja sen sanoma kirpaissee Elsaa sitä enemmän, mitä enemmän testamentti on esillä vaikkapa pankissa taikka asuntokaupassa. Eikä Elsan kostotoimista tarvitse välittää, maan poveen ne tuskin yltävät. Sama koskee pankinjohtajan tai kiinteistönvälittäjän suhtautumista - ja myös lain kouraa, jos Elsa muistamiset kunniansa loukkaukseksi kokisi.
"Jos rintaperillisiä ei ole tai lakiosia ei loukata, ovat "avautumiset" itse testamentissa tarpeettomia."
Kenen kannalta ovat, kenen eivät. Testaattoriha sen ratkaisee, ovatko ne hänestä tarpeettomia vai tarpeellisia. Tokihan ne perinnön kannalta tarpeettomia ovat, hän kun voi perusteluittakin määrätä omaisuudestaan.
Harvinaisia ap:n tarkoittavat testamentit varmasti ovat.
Joo, komppaan LW-:tä. Ei testamentti ole todellakaan oikea paikka ihmisten mollaamiseen. Kuka on niin katkeroitunut, että haluaisi jättää itsestään tuollaisen muiston juridisiin dokumentteihin, joita täysin ulkopuoliset ihmiset tulevat lukemaan??
Fiksummat ymmärtävät, että tuollainen mollaaminen kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin mollaamisen kohteesta. Vähän niin kuin tällaisilla keskustelupalstoillakin, heh.
Kyllä ne tunteensa pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla.
Eikä sitä paitsi ole minkäänlaisia takeita, että nuo herjaukset tulisivat Elsan tietoon, vaikka niitä kuinka olisi testamenttiin kirjailtu.
Saatekirje on ihan hyvä idea. Ja sitä ehkä täydentämään testamentin toimeenpanija. Juridiikka juridiikkana ja kränät erikseen.
Sopiihan sitä kompata ketä vaan, mutta testaattori sen omassa päässään päättää, mikä hänestä on soveliasta ja mikä ei. Ei sitä mikään yleinen "hyvä tapa" sanele, jos testaattori on riittävän omapäinen. Sehän on hänen viimeinen mahdollisuutensa purkaa vuosikausien patoumat. Voipa hän pilven reunalla nauraa partaansa, kun näkee Elsan lukevan tiedoksi annettua testamenttiaan. Eihän se mikään pyhä paperi ole, vaikka siihen kuolema liittyykin.
Sinäkö se ap:lle sanelisit, miten hänen pitäisi tunteensa pystyä käsittelemään? Kukin käsittelee ne itselleen parhaiten sopivalla tavalla.
Ja paras tae, että "herjaukset" (mikähän ap:n tekstissä täyttäisi kunnianloukkauksen tunnusmerkit?) tulisivat Elsan tietoon, on juuri testamentti, sehän tulee antaa todisteellisesti tiedoksi Elsalle, lapsettoman testaattorin sisarelle.
Kaikkea täällä keskustelupalstoilla näkeekin! Kysymys sinänsä oli ihan hyvä, mutta että joku alkaa tuolla tavalla suorastaan kehottaa patoutumien ja vanhojen katkeruuksien purkamiseen testamentissa!
Älkää hyvä ihmiset uskoko tuon 00530:n juttuja! Eikä kukaan järjellisesti ajatteleva varmaan uskokaan. Eivät juridiset asiakirjat ole sitä varten, että niissä purettaisiin jotain vanhoja kaunoja, katkeruuksia ja patoutumia.
Varsinkaan kun herjojen kohde ei välttämättä edes ole elossa silloin kun testaattori kuolee. Etkö sitä älynnyt ajatella, 00530?
Yhtä hyvinhän voisi vaikka kauppakirjaan kirjata syyt, miksi myy kohteen A:lle eikä B:lle. Tai vaikka avioerohakemukseen, miksi hakee eroa ikävästä puolisostaan. Mutta ei. Ei noin.
Terapia tai vaikka päiväkirjat on keksitty. Niitä voi käyttää, jos on ihmissuhde- tai mielenterveysongelmia.
"Eivät juridiset asiakirjat ole sitä varten, että niissä purettaisiin jotain vanhoja kaunoja, katkeruuksia ja patoutumia."
Voi hyvä tavaton tuota kaavoihin kangistumista! Juridiset asiakirjat! Kysymys on henkilön viimeisestä tahdosta, jossa hän oman vapaan tahtonsa mukaisesti voi ilmaista mitä haluaa, siitä riippumatta, katsotaanko tuo ilmaisu hyvien tapojen mukaiseksi vai ei.
Toki - jos lähtökohdaksi otetaan ns. "hyvä tapa", testamentti ei ole oikea instrumentti. Mutta jos testaattorilla ei eläessään ole ollut keinoa itseään ilmaista, niin kyllä hän sen halutessaan voi tehdä - muun ohessa - tuossa viimeisessä tahdossaankin. Saattaa tällainen purkautuminen sen kohteissa ja muissakin - vaikkapa pankinjohtajassa - herättää kielteisiä tuntemuksia - mutta mitä väliä, pilven reunalla niille on helppo hymähtää.
"Yhtä hyvinhän voisi vaikka kauppakirjaan kirjata syyt, miksi myy kohteen A:lle eikä B:lle. Tai vaikka avioerohakemukseen, miksi hakee eroa ikävästä puolisostaan."
Ei lainkaan "yhtä hyvin". Kuinka et oleellista eroa näe. Luepa vielä vaikkapa edellisen kappaleen viimeinen virke!
"Terapia tai vaikka päiväkirjat on keksitty. Niitä voi käyttää, jos on ihmissuhde- tai mielenterveysongelmia."
Terapia ja päiväkirjat! HAH! Jos sinä olet noilla keinoin löytänyt helpotusta olemiseesi, niin hyvä sinulle. Kaikille nuo eivät sovi. Jollekin sopii se, että poistuu täältä hiljaa "hyvien tapojen" mukaisesti, jollekin taas se, että nyt vihdoin kertoo ilkeälle sisarelleen Elsalle, mitä hänestä on ajatellut, mutta jättänyt sanomatta.
klsj..., sinullahan on pointti, mutta eihän se vaikuta testamenttimääräyksen merkitykseen tai lainvoimaan, että kirjoitetaanko asiat siihen neutraalisti vai solvaen epäsuosiossa olevia sukulaisia. Onhan se tietysti testamentinsaajille noloa viedä kyseinen testamentti pankkiin ym, mutta eihän se ole silloin enää sen kuolleen ongelma.
"Joo, komppaan LW-:tä. Ei testamentti ole todellakaan oikea paikka ihmisten mollaamiseen. Kuka on niin katkeroitunut, että haluaisi jättää itsestään tuollaisen muiston juridisiin dokumentteihin, joita täysin ulkopuoliset ihmiset tulevat lukemaan??
Fiksummat ymmärtävät, että tuollainen mollaaminen kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin mollaamisen kohteesta. Vähän niin kuin tällaisilla keskustelupalstoillakin, heh.
Kyllä ne tunteensa pitää pystyä käsittelemään muulla tavalla."
Onko kysymys ihmisen "mollaamisesta"? Entäpä jos Elsa oli juuri tuollainen?
Ideahan lienee ollut juuri se, että "ulkopuolisetkin" ihmiset voivat lukea, millainen Elsa oli.
Vielä "fiksummat" ymmärtävät, että tosielämässä ei aina voi eikä pysty ilmaisemaan sanoilla/teoilla sitä mitä haluaisi.
Voisitko ajatella, että testaattori olisi ollut ihan älykäs, lainkuuliainen, moraalisesti korkeatasoinen, mukava, monien pitämä ihminen, jota esim. juuri tämä Elsa olisi terrorisoinut? Onko sinun mielestäsi "väärempää" tehdä tällainen selitys perinnöttömyydelle kuin se, että Elsa on mahdollisesti ollut testaattorille varsinainen hirviö tämän eläessä?
Eikö testamentti ole henkilön viimeinen tahto?
Ehkä testaattori vihdoin sai viimeisen sanan ja toi julki sen, että Elsa oli varsinainen k-pää huolimatta siitä, että muille näytteli muuta?
Jospa testaattorin viimeinen tahto oli myös kostaa Elsalle?
Ehkä joidenkin mielestä "moraalitonta" tai "huonoa makua" mutta liekö laitonta, mikäli olisi ollut kuitenkin todistettavissa, että Elsa oli toiminut testaattorin antaman "todistuksen" mukaisesti?
Olisitteko itse keksineet parempaa keinoa "näpäyttää"/"kostaa Elsalle?
Kaikki ne, jotka ovat jostain syystä käyneet lukemassa käräjäoikeuksien arkistojen tosielämällisiä dokumentteja vaikkapa osituksista tietävät, että kyllä sielläkin kaikenlaista materiaalia näkee, juuri näitä "vuodatuksia", ihan "kaikkien luettavissa" ja joskus jopa lyijykynällä ruutupaperille käsin kirjoitettuina. Kuinka ne eroavat tästä? "Yleisö" voi olla ihan yhtä laaja/laajempi kuin jollain testamentilla.
Täällä palstalla käy varmaan pääasiassa täysin hyveellisiä, ei kostonhimoisia keskustelijoita. (HAH HAH... uskokoon ken tahtoo)
Eikö kenestäkään olisi herkullista voida kostaa jollekin OIKEASTI TOSI K-PÄÄLLE haudan takaa, varsinkin jos se tuntuisi oikeasti ko. henkilön kukkarossakin?
Voisi kuvitella, että tämä Elsa HALKEAISI kateudesta Uunoa kohtaan.
Jospa testaattorilla oli testamentata vaikkapa huvijahti, upea huvila Kuusisaaressa (Helsingissä, jos joku ei tiedä), kiva osakesalkku.....
Pitkälti toistakymmentä vuotta alalla, satoja kuolinpesiä nähnyt, enkä ole kertaakaan törmännyt testamenttiin, jossa läheisiä olisi haukuttu. Ja hyvä niin.
"Ja hyvä niin."
Tekisiköhän sinulle hyvää edes kerran törmätä? Vai järkkyisikö maailmasi? Luhistuisiko korttitalosi? Hyvä niinkin?
Perintölakimies kirjoitti:
Pitkälti toistakymmentä vuotta alalla, satoja kuolinpesiä nähnyt, enkä ole kertaakaan törmännyt testamenttiin, jossa läheisiä olisi haukuttu.
Vaikka sinä et olisi sellaiseen törmännyt, ei se tarkoita, että tuollainen testamentti olisi yhtään sen huonompi tai parempi kuin ne muut "sadat" johon olet törmännyt.
Eikö tärkeintä ole se, että testamentin tarkoitus täyttyy?
Helpompihan se on tietysti juristin (?) asioita hoitaa, kun tunteet pysyvät tapauksista kaukana. Mitä muuten mielestäsi tarkoittaa tässä läheinen? Tarkoitatko ehkä sukulainen? Esimerkin Elsa kun ei niin läheiseltä tuntunut.
Edelleen Perintölakimies kirjoitti:
"Ja hyvä niin."
Juristi/asianajaja, jolla korkea moraali / hyvä maku menee kaiken muun edelle!!!!
Oho! Olen satoja juristeja/asianajajia nähnyt, enkä ole kertaakaan törmännyt näin korkeamoraaliseen!
Solvaukset ja asiattomuudet vaikuttavat testamentin tulkintaan yhtenä elementtinä, mutta toisaalta voi jopa aiheuttaa testamentin pätemättömyyden osaksi tai kokonaan. Tulkinnallisesti ongelma tulee juuri siitä, että haistattelut antaa aiheen olettaa, että testaattori ollut mahdollisesti häiriintynessä mielentilassa tai nauttinut psyykeen vaikuttavia aineita.
Tuollainen riski tietysti on olemassa, jos testamentti kovin sekavan vaikutelman antaa. Senpä tähden sen, joka haluaa viimeiset terveisensä "rakkaalle" Elsalle testamentissaan kertoa, tulee pitää tolkku mielessä - ja ottaa todistajaksi henkilöt, jotka osaavat kertoa, että tolkku oli tallessa testamenttia tehdessä.
No eihän ne todistajat välttämättä enää elä, kun testamenttia luetaan. Nyt on 00530 kyllä pahasti metsässä ajatuksineen. Pidetääs poijjaat testamentit testamentteina ja avautumiset erikseen. Niin ei sitten tartte myöhemmin selvitellä.
Varsinkin jos testaattori ei ole eläessään ilmaissut mitään negatiivisia ajatuksia, ja sitten testamentti onkin täynnä solvauksia, niin voi herätä jopa epäilys siitäkin, että kyseessä on väärennös.
Ei tuollaisia testamentteja tosiaan tehdä. Sen verran on tullut niitä itsekin katseltua. Ja todellakin hyvä niin.
"Ei tuollaisia testamentteja tosiaan tehdä. Sen verran on tullut niitä itsekin katseltua."
Olenpa niitä minäkin erinäisen määrän katsellut, enkä ole tuollaista testamenttia nähnyt. Mutta jos joku tuollaisen testamentin haluaa tehdä, niin sehän on hänen oma asiansa. Tuskinpa hän jättää tekemästä sen takia, että "ei tuollaisia testamentteja tosiaan tehdä". Hän tekee, jos tekee. Jos tuollainen testamentti sitten eteen tulee, niin sen mukaan mennään. Ja pulinat pois.
00530 on tällä kertaa täysin oikeassa. Asiattomuuksia ei sinänsä tule kirjoittaa mihinkään asiakirjaan. Toki hyviä tapoja on kunnioitettava. Mutta ei ap:n kertoma teksti ollut kovinkaan ihmeellistä haukkumista, kuten täällä jotkut asian ilmaisivat.
Jos testamenti tekijä on sitä mieltä, että joku häntä on loukannut ja ollut muutenkin k-pää, kyllä sen voi kertoa testamentissa, niin ei jää epäilyksiä testamentin tulkinnasta. Tällaiset "avautumiet" eivät todellakaan aiheuta testamentin pätemättömyyttä.
Tulipa mielenkiintoista keskustelua aloituksestani!
Komppaan kyllä tässä keskustelussa eniten 00530aa.
Esimerkkinihän oli:
" Minut perii veljeni Uuno. Sisareni Elsa ei minua peri. On aina ollut ikävä ihminen ja pitänyt itseänsä muita parempana. Kiusannut minua ja muita. Hähää Elsa, et saa senttiäkään perintöä minulta."
Mikä tässä on herjausta?
Mikä tässä viestii siitä, että testaattori olisi mielenvikainen?
Kuka pystyisi edellä kirjoitetun perusteella hakemaan testamenttia pätemättömäksi?
Entäpä jos mielenvikainen on ollut nimenomaan Elsa (esimerkiksi pahanlaatuinen narsisti, manipuloija ja valehtelija)? Ehkäpä testaattorilla oli painavat syyt olla ilmaisematta mielipidetään eläessään?
Ideahan tosiaan on se, että Elsa saa asian varmasti tiedoksi. Ja että niin saa moni muukin. Miksi testaattorista tässä tehdään se ikävä ihminen? ;P
No, mutta lisään vielä, että kyllä joskus testamenteissa itsessään olisi ihan hyvä kertoa, miksi joku ei perintöä saa. Ja nimenomaan testamenteissa eikä saatekirjeissä. Eihän tuon selityksen tarvitse olla ihan noin "railakas" kuin esimerkissäni, mutta joissain tapauksissa voisi olla ihan paikallaan.
Aloittaja itse kertoi laatineensa tekstinsä esimerkinomaisesti jolloin eittämättä se aiheuttaa sen, että on pohdittava sen annetun esimerkin valossa tilannetta puoleen jos toiseen, jotta kysyjälle kävisi selväksi ne mahdolliset ongelmat, jotka sen tyyppisestä testamentista voivat seurata.
Kuitenkin itsessään varsin outo asetelma, jos aikuisikään ehtinyt kokee tarpeelliseksi ilmaista tuntojaan mainitulla tavoin, mutta onhan niitä tilanteita elämässä, että joutuu lähtemään täältä varhain ja siltä varalta voi tietty tehdä testamenttia ikävuosiin katsomatta ja siinä mielessä ymmärrettävämpää nuoremman henkilön kohdalla, sillä yleensä kun testamenttia aletaan sorvaamaan vasta eläkevuosien koitettua, ei siinä vaiheessa enää sisarussuhteet paljoa paina, siis normaalisti.
/yleensä kun testamenttia aletaan sorvaamaan vasta eläkevuosien koitettua, ei siinä vaiheessa enää sisarussuhteet paljoa paina, siis normaalisti./
miten niin ei sisaruussuhteet paljoa paina? ja mikä on mielestäsi normaalia? voihan olla vaikka niin, ettei kenellekään perheen lapsista ole lapsia. kukas silloin on lähin sukulainen jos ei oma sisko/veli?
Normaalia on aikuistua lapsuusperheestään oli sitten omaa perhettä tai ei, ja ihminen kasvaa henkisesti aikuiseksi vastuun tai vastoinkäymisten kautta paitsi sitten niiden kohdalla, joilla on psyykessä sen laatuisia vinoumia, ettei kasvulle ole edellytyksiä.
Jos sinusta aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa, että jotkut ihmisuhteet eivät ole enää tärkeitä, niin olet kovin paljon eri linjoilla kuin minä.
Tuskin pystyt myöskään päättämään siitä, mikä on tässä maailmassa normaalia ja mikä ei. Se mitä se on sinulle, ei ole välttämättä jollekin muulle.
Jotenkin ihmetyttää tämän psyyken tuominen tähän asiaan.
Ja oman perhemallin tyrkyttäminen.
Kuten täällä on kirjoitettu, kukin taaplaa tyylillään.
Mielestäni jos on aina kovin normi, ei välttämättä ole kauhean kiinnostava.
"Jos sinusta aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa, että jotkut ihmisuhteet eivät ole enää tärkeitä, niin olet kovin paljon eri linjoilla kuin minä."
Sillä tavoin se vaan menee, että kun vanhemmat ovat kuolleet, jäljelle jää vain oma ydinperhe, oli se millainen hyvänsä ja sisarukset elävät omaansa, mutta toki niillä ihmissuhteilla säilyy erityinen merkitys koko elämän ajan, vaikka monasti välit sisaruksiin katkeavat lopullisesti perinnönjaossa. Kannattaa tarkastella omia vanhempiaan tai heimoaan tästä näkökulmasta.
"Sillä tavoin se vaan menee, että kun vanhemmat ovat kuolleet, jäljelle jää vain oma ydinperhe, oli se millainen hyvänsä ja sisarukset elävät omaansa, mutta toki niillä ihmissuhteilla säilyy erityinen merkitys koko elämän ajan, vaikka monasti välit sisaruksiin katkeavat lopullisesti perinnönjaossa. Kannattaa tarkastella omia vanhempiaan tai heimoaan tästä näkökulmasta."
Ilmeisesti sinun heimollasi on näin käynyt (viittaan kommenttiisi "Sillä tavoin se vaan menee") ja sisarukset ovat vieraantuneet.
Niin ei kuitenkaan käy kaikilla.
Sillä tavoin se vaan siis ei aina mene.
Monissa perheissä sisarusten välit ovat hyvin tiiviit, oli heillä "omia" perheitä tai ei. Ja jo aikuistuneiden sisaruksienkin lasketaan kuuluvan perheeseen.
Perhekäsityksiä kun on monenlaisia.
Mutta lopetan nyt tästä asiasta jankkaamisen tähän.
On turha väitellä ihmisen kanssa, jonka mielestä joka asiassa on olemassa vain yksi ainoa "totuus".
Ja senkin takia, ettei erilaiset perhekäsitykset ole tämän ketjun aihe.
Viimeiseen tahdonilmaukseensa toki kukin kirjoittaa, mikä itselle tuntuu tärkeältä. Aloituksen kaltaiset nälväykset kuulostavat minun korviini lapsellisilta, mutta ehkä ne olivat juuri sitä, mitä testaattori halusi sanoa. Miltä sitten tuntui siirtyä tuonpuoleiseen katkeruus sydämessään?
Haluaisin osata laatia testamenttini niin, että mahdolliset selitykset siinä auttavat pahiksia näkemään oman iljettävyytensä ja korjaamaan tapansa. Silkka herjojen heittely kertoisi vain minun kaunoistani. Asiallista minusta olisi esimerkiksi sanoa: Sisareni se-ja-se ei ole tervetullut hautajaisiini eikä saa edes selata läpi, saati kopioida tai anastaa mitään päiväkirjojani, kirjeitäni, valokuviani tai muuta henkilökohtaista irtaimistoani. Hän omi itselleen vanhempiemme kyseiset paperit, vanhempien tunnearvokkaimman perinnön, ja esti sisaruksiltaan pääsyn niitä tutkimaan. Sen lisäksi hän uhkasi tarjota koko aineiston maakuntamuseolle (ikäänkuin museoita kiinnostaisi tavallisten ihmisten paperit ja ikäänkuin perillisten kiinnostus niitä kohtaan olisi sopimatonta). Jätän kaiken irtaimistoni veljelleni se-ja-se, ja hän voi halutessaan tuhota tarpeettoman materiaalin, kuitenkin varjellen niitä em sisareltamme.
Sisareni se-ja-se ei myöskään saa tulla vierailulle, jos olen sairaana ja kyvytön puolustamaan itseäni. Hän osoitti isäni kuolinvuoteen vierellä niin halpamaista halveksintaa kuolevaa kohtaan, että en halua sellaista ihmistä lähelleni pois lähtiessäni.
Ihmisen omaa toimintaa voi kuvata. Nimittely on asiatonta.
Aloitukseni oli vain keksitty esimerkki.
Kyse ei ollut minusta henkilökohtaisesti.
Eikä kenestäkään tuntemastani ihmisestä.
Aloituskommenttini oli kieltämättä "raflaava" ja erikoinen. Silti en koe, että aloituskommenttikaan olisi ollut niin "herjaava" kuin monessa viestissä tässä ketjussa on annettu ymmärtää. Sitä olisi ollut mielestäni esimerkiksi Elsan nimittäminen k-pääksi, pedofiiliksi tms. vastaavaksi.
Tai mikäli Elsa olisi oikeasti kuin enkeli ja kyse olisi valheesta.
Minusta on ollut erikoista, että jotkut ovat suhtautuneet asiaan esimerkiksi vihjaamalla, että testaattori olisi mielenterveysongelmainen tms. tai että hän ei saisi purkaa mahdollista "katkeruuttaan" ko. tavalla. Mielipiteitähän saa olla, mutta mistä kukaan voi tietää kenenkään toisen elämästä. Mitä enemmän elämää näkee, tietää, että todellisuus on tarua ihmeellisempi.
OmatViimeSanat kirjoitti "Haluaisin osata laatia testamenttini niin, että mahdolliset selitykset siinä auttavat pahiksia näkemään oman iljettävyytensä ja korjaamaan tapansa."
Onhan se näinkin. Tosin moni "pahis" tuskin tapojaan muuttaa eikä se välttämättä monia kiinnostaisi enää pilven reunalta.
Enemmänhän tässä lienee oikeasti sanottuna keskusteltu siitä, saako jollekin henkilölle kostaa todella ikävän käytöksen ja olisiko "sallittua" tehdä se tällä tavalla. Ehkä on parempia tapoja hoitaa asia, mutta varmasti myös pahempia.
"Miltä sitten tuntui siirtyä tuonpuoleiseen katkeruus sydämessään?"
Mistä tiedät, oliko testamentin tekijällä nimenomaan "katkeruutta sydämessään", kun testamentin laati? Ehkäpä hän pääsi katkeruudestaan juuri tällä tavoin ja saattoi jättää viimeisinä aikoinaan kyseisen asian ajattelemisen kokonaan; olihan hän hoitanut sen "pois päiväjärjestyksestä".
Ja jos hän tosiaan oli katkera, luuletko, että tuollaisen testamentin tekemättä jättäminen olisi poistanut katkeruuden?
"Aloituksen kaltaiset nälväykset kuulostavat minun korviini lapsellisilta"
Ap:
"Sisareni Elsa ei minua peri. On aina ollut ikävä ihminen ja pitänyt itseänsä muita parempana. Kiusannut minua ja muita. Hähää Elsa, et saa senttiäkään perintöä minulta."
Mikähän tuossa sinun tekstiisi verrattuna on lapsellista / asiatonta / nimittelyä? Ehkä tuo "hähää". Muutenhan siinä on vain lyhyesti kerrottuna se, mihin sinä käytät paljon sanoja.
"Sisareni se-ja-se ei myöskään saa tulla vierailulle, jos olen sairaana ja kyvytön puolustamaan itseäni. Hän osoitti isäni kuolinvuoteen vierellä niin halpamaista halveksintaa kuolevaa kohtaan, että en halua sellaista ihmistä lähelleni pois lähtiessäni."
Tämän paikka ei ole testamentissa. Testamentissa (jälkisäädöksessä) määräät siitä, mitä sinun kuoltuasi tehdään, et siitä, ketkä voivat eläessäsi luonasi vierailla. Siitä voisit lausua hoitotestamentissa https://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitotestamentti.