Mielestäni tätä asiaa ei tule edistää.
Mikäli halutaan varmistaa, että puoliso jotain perii, pitää vaan yksinkertaisesti mennä naimisiin tai rekisteröityyn liittoon. Tämähän on aina vaihtoehtona.
Avoliitto voi olla ihan tarkoituksellinen juuri tämän perimisoikeuden takia. Ja tarkoitan nyt esim. sitä, että vaikka avioliitossa olisi avioehto, erossa puolisolla olisi oikeus asuntoon ja kuolemantapauksessa oikeus asua yhteisessä asunnossa elämänsä loppuun asti. Täytyy olla mahdollisuus valita myös toinen vaihtoehto.
Monessa tapauksessa asunnon omistajalla voi olla halu pitää perintö verisukulaisilla tms, varsinkin, jos kyseessä on vaikkapa "myöhäisemmän iän suhde" tai vaikkapa leskeyden jälkeinen uusi parisuhde.
Mielestäni jos asiantila ei miellytä, ei kyseiseen suhteeseen tarvitse kenenkään mennä tai siinä olla.
Jos vielä höpsähdän jonkun kanssa kimppaan "vanhoilla päivilläni" menemään, en missään tapauksessa halua hänen perivän mitään muuta kuin sen, minkä testamentissa hänelle erityisesti osoitan.
Jos jotain muuta (/enemmän) haluaisin, menisin naimisiin.
Perintöveron määrä (%) tietysti voisi olla samaa luokkaa kuin se olisi aviopuolisolla.
Mutta ei oikeudet perintöön sinänsä.
Mikäli halutaan varmistaa, että puoliso jotain perii, pitää vaan yksinkertaisesti mennä naimisiin tai rekisteröityyn liittoon. Tämähän on aina vaihtoehtona.
Avoliitto voi olla ihan tarkoituksellinen juuri tämän perimisoikeuden takia. Ja tarkoitan nyt esim. sitä, että vaikka avioliitossa olisi avioehto, erossa puolisolla olisi oikeus asuntoon ja kuolemantapauksessa oikeus asua yhteisessä asunnossa elämänsä loppuun asti. Täytyy olla mahdollisuus valita myös toinen vaihtoehto.
Monessa tapauksessa asunnon omistajalla voi olla halu pitää perintö verisukulaisilla tms, varsinkin, jos kyseessä on vaikkapa "myöhäisemmän iän suhde" tai vaikkapa leskeyden jälkeinen uusi parisuhde.
Mielestäni jos asiantila ei miellytä, ei kyseiseen suhteeseen tarvitse kenenkään mennä tai siinä olla.
Jos vielä höpsähdän jonkun kanssa kimppaan "vanhoilla päivilläni" menemään, en missään tapauksessa halua hänen perivän mitään muuta kuin sen, minkä testamentissa hänelle erityisesti osoitan.
Jos jotain muuta (/enemmän) haluaisin, menisin naimisiin.
Perintöveron määrä (%) tietysti voisi olla samaa luokkaa kuin se olisi aviopuolisolla.
Mutta ei oikeudet perintöön sinänsä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
"tarkoitan nyt esim. sitä, että vaikka avioliitossa olisi avioehto, erossa puolisolla olisi oikeus asuntoon"
Mitä oikein tarkoitat?
Jos puolisoilla on avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus, ei mitään oikeutta asuntoon tule, jos liitto purkautuu avioeroon.
Kuolemantapauksen yhteydessä taas leskellä saattaa tosiaan olla oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallussaan riippumatta siitä, kumpi sen omisti ja minkälaisin osuuksin. Merkitystä ei tällöin ole myöskään sillä, oliko avioehtosopimusta vai ei.
Ja leskellähän saattaa olla paljon laajempikin oikeus ensin kuolleen jäämistöön eli hän saattaa periä kaiken ensin kuolleen omaisuuden, vaikka avio-oikeus olisikin kokonaan poissuljettu. Näin siis silloin, kun perittävällä ei ole rintaperillisiä ja hän ei ole tehnyt testamenttia.
Jos rintaperillisiä on, leski ei peri mitään.
Avioliittoa harkittaessa on aina syytä selvittää sen oikeudelliset vaikutukset.
Avoliittoa koskevaa sääntelyä ei olla muuttamassa eli sillä ei avioliitoin oikeudellisia vaikutuksia ole eikä tule.
Sori nyt vaan, mutta tiedän monta käytännön tapausta, joissa avio-oikeus oli täysin suljettu pois, mutta siltikään ei koskenut asuntoasiaa.
Sehän se tässä kökkö juttu onkin.
Toinen juttu, alalla on "guruja", joiden mielestä nimenomaan avopuolisoiden oikeutta periä tulisi laajentaa.
"Sori nyt vaan, mutta tiedän monta käytännön tapausta, joissa avio-oikeus oli täysin suljettu pois, mutta siltikään ei koskenut asuntoasiaa."
Tuskinpa tiedät "monta käytännön tapausta".
Osituksen sovittelusta tuolloin on kysymys. Kuten täällä jo todettu, sovittelu on poikkeustapaus, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Tässä esimerkki kohtuuttomuudesta:
Puolisot tekevät avioliittoon mennessään molemminpuolisen avioehdon. Miehellä on pääosin velaksi ostettu asunto. Avioliiton aikana mies maksaa asuntolainaansa, vaimo synnyttää 4 lasta, hoitaa yhteisestä sopimuksesta lapsia ja kotia, käyttää tulonsa ruokaan ja muihin perheen menoihin. Erotaan 15 vuoden kuluttua, miehellä on tällöin velaton asunto, vaimolla ei mitään. Avioerossa lapset määrätään äidin huoltoon.
Olisiko kohtuullista, että mies pitäisi velattoman asuntonsa ja vaimo lähtisi kotoa tyhjätaskuna? Tuskinpa. Ositusta sovitellaan AL 103 b §:n nojalla.
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus."
Ap haluaisi välttyä em. kaltaiselta puuttumiselta hänen omaisuuteensa kieltäytymällä suhteen rekisteröimisestä. Mikään vedenpitävä konsti tuo ei kuitenkaan ole:
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta
"8 § Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:
1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;
2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;
3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai
4) muu näihin verrattava toiminta.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen."
Kannattaa vastata mieluummin tuonne muiden kommenttien perään. Näin keskustelussa olevat viestit pysyvät aikajärjestyksessä ja keskustelu säilyy luettavana ja loogisena.
"Tuskinpa tiedät "monta käytännön tapausta".
00530 uhoaa taas tapansa mukaan.
Sori vaan mutta tiedän.
Olen pahoillani, jos tunnen enemmän varakkaita ihmisiä kuin sinä.
Kuten toisaallekin vastasin, kysymys ei ollut vaimo"rukka" tapauksista.
Kohtuuton on suhteellista. Kyseisissä tapauksissa lopputulos oli todella kohtuuton varakkaamman kannalta, kun tiesi tosiasiat ko. suhteista.
Tässä ei ole nyt tarkoitus väitellä muutenkaan siitä, että onko kyseessä asunto, asuntoa vastaava arvo tai jokin muu asia, mutta mielestäni avopuolisoiden ei tule periä yhtikäs mitään. Tehdään sudenpalvelus niille, jotka haluavat parisuhteen ja asua yhdessä, mutta eivät avioliiton tuomia velvollisuuksia/oikeuksia. Pitäisi olla selkeä ero avo- ja avioliiton välillä ja sitä kautta oikeus valita, kummassa haluaa olla. Piste.
No siis tuo erohan on nimenomaan tässä nykyjärjestelmässä.
Jokainen voi valita, haluaako solmia avioliiton vai ei. Jos ei solmi aviolittoa, niin sitten ei tule sen oikeusvaikutuksiakaan. Ei tätä olla muuttamassa.
Mistä ihmeestä olet keksinyt, että avoliitto olisi jollain lailla avioliiton kaltainen?
"Olen pahoillani, jos tunnen enemmän varakkaita ihmisiä kuin sinä."
Saat ollakin pahoillasi asenteinesi.
Mutta enköhän minä kuitenkin ole ollut enemmän ositusten sovittelun kanssa tekemisissä kuin sinä, kun olen ko. asioita työni puolesta vuosikaudet hoitanut. Kun en minä tiedä "monta käytännön tapausta", niin tuskinpa sinäkään, vaikka muuta väität.
Kyseessä+lienee+ollut+sovittelu,+eli+katsotaan,+että+lopputulos+olisi+ollut+"kohtuuton".
Sovittelu on aina poikkeus ja tulee tosiaan kyseeseen vain, jos osituksen lopputulos olisi kohtuuton. Ei se asunto ole mitenkään erityisasemassa. Sovittelussa katsotaan aina kokonaisuutta.
Avopuolisoiden perintöoikeuden laajentamisesta on mahdotonta puhua, sillä avopuolisoilla EI OLE mitään perintöoikeutta. Ei siis voi laajentaa sellaista, mitä ei ole.
Linkitä aloittaja yksikin kirjoitus, oikeustapaus taikka lähdeteos väitteittesi tueksi. Vaikka eipä sellaisia taida löytyä.
Avopuoliso voi saada PK 8-luvun mukaista avustusta, mikä tarkoittaa eräänlaista perintöoikeutta.
Avopuolison oikeus avustukseen tuli lainsäädäntöön vuoden 2011 avoliittolain mukana, ja asiasta ei tietääkseni ole edes hovioikeus-tason ratkaisuja, joten sen perintöoikeuden merkittävyys on vielä epäselvä. Mutta kyse lienee korkeintaan käyttöoikeudesta asuntoon iäkkäiden tai kauan yhdessä olleiden avopuolisoiden kohdalla (aikaisemmin kihlakumppaneille samaisena avustuksena on tosin annettu jopa asunto omistusoikeuksinkin).
"Linkitä+aloittaja+yksikin+kirjoitus,+oikeustapaus+taikka+lähdeteos+väitteittesi+tueksi.+Vaikka+eipä+sellaisia+taida+löytyä."
Jos nämä kaverisi eivät ole menneet oikeuteen asti, niin sitten he ovat tehneet jonkilaisen keskinäisen sopimuksen. Ja sopiahan ihmiset voivat ihan mitä lystäävät.
Ja avioehtosopimushanei siis vaikuta puolison perintöoikeuteen.
Et siis pysty linkittämään mitään keskustelua vai? Jos googlaamalla löytyisi, niin pystyisit kyllä linkin laittamaan.
Kovin+yksvakaa+näytät+olevan+suhtautumisessasi+asiaan:
No kokemukseni mukaan harvoin kaksi varatonta tekee avioehtosopimuksen.
Lisäksi, tarkoitatko että mies koko ajan salaa maksaa asuntoaan eikä vaimo tiedä siitä mitään? Ihan kun pitäisit naisia ihan tyhminä. Kai nyt "normaalisti" tällaisessa tilanteessa (vähäiset tulot, vähäiset varat) mietitään, mitä rahoilla tehdään ja mihin ne laitetaan. On ne tienannut kuka vaan. Jos tässä on ongelmia, on hyvä erota jo ennen lasten tekemistä!
Kun lapsia ruvetaan tekemään, on tiedostettava, mitä avioehto tilanteeessa tarkoittaa. Ko. tilanteessa on joko tehtävä uudenlainen avioehto tai peruutettava koko avioehto sinänsä. Tässä kai nyt on aikuisista täysijärkisistä ihmisistä kysymys? Pitääkö heitä paapoa joka mutkassa? Kai jokaisen, joka nimensa johonkin paperiin allekirjoittaa, pitäisi tiedostaa, mitä se tarkoittaa.
Mistä muuten päättelet, että lapset lähtevät nimenomaan naisen matkaan?
Voihan isäkin heistä huolen pitää.
"Et siis pysty linkittämään mitään keskustelua vai? Jos googlaamalla löytyisi, niin pystyisit kyllä linkin laittamaan."
Googleta Urpo Kangas niin sieltä löytynee.
Eihän Urpo Kangas mitään tuollaista kantaa ole esittänyt!! Sen verran olen häntä kuunnellut, että taatusti tietäisin.
Sen sijaan Urpo on kehottanut ihmisiä käyttämään itse omaisuutensa niin, että perittävää ei jää kenellekään.
Keskustelua tästä asiasta on esiintynyt aina silloin tällöin.
Ei nyt jatkuvasti tosin.
Viimeksi muistaakseni jossain "laatuiltapäivälehdessä" tai "hessussa" tms.
Muistikuvani oli, että kommentin avoparien perintöoikeuden parantamiseen olisi antanut ko. proffa, mutta voin muistaa väärinkin. Joku alan guru hän oli.
Yritin nyt etsiä sitä artikkelia, mutta googlekaan ei aina kaikkea löydä.
Palaan asiaan, mikäli löydän noita tekstejä.
En nyt osannut laittaa kirjanmerkeiksi, kun en tiennyt niitä myöhemmin tarvitsevani. ;/
No kappas vaan.
On myös mahdollista, että olet ymmärtänyt täysin väärin, mistä on keskusteltu. Kukaan muu meistä keskustelijoista kun ei ole tainnut tuollaiseen uutisointiin törmätä.
Itse ainakaan en muista koskaan kuulleenikaan, että joku olisi ehdottanut avopuolisolle perintöoikeutta. Ainakaan kukaan oikeustieteilijä.
Tietysti jollain tällaisilla keskustelupalstoilla ovat maallikot saattaneet heitellä omia ajatuksiaan.
"No+kokemukseni+mukaan+harvoin+kaksi+varatonta+tekee+avioehtosopimuksen."
Jos ei halua avioleskensä aikanaan saavan hallintaoikeutta asuntoon, voi ennen avioliiton solmimista antaa osan asunnostaan kolmanne osapuolelle, esim. aikuisille lapsilleen.
Minä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, joku ero on avo- ja avioliiton välillä kannattaa pitää. Jokainen saa sitten valita kumman haluaa.
No niin olemme me kaikki muutkin.
Ja Suomen laki.
Avoliitto ja avioliitto ovat täysin eri asioita.
Aloittajalla menee nyt iloisesti sekaisin avioliitto, avioehtosopimus, osituksen sovittelu ja avoliitto sekä perintöoikeus.
Mitä siis lopultakin oli tarkoituksesi kritisoida?
Olisikohan kyseessä se, että aloittaja muistelee sitä muutaman vioden takaista virheellistä keskustelua, joka käytiin kun laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tuli voimaan?
Täältä voi vielä kerrata, mistä tuossa laissa on kyse.
http://oikeusministerio.fi/fi/index/toimintajatavoitteet/arkielamaanliittyvatsaannokset/avopuolisoidenyhteistaloudenpurkaminen.html
LW+kirjoitti+"Aloittajalla+menee+nyt+iloisesti+sekaisin+avioliitto,+avioehtosopimus,+osituksen+sovittelu+ja+avoliitto+sekä+perintöoikeus."
Turhaa pöhinää.
Nykyisinkin tilanne on se, että avopuolisot voivat keskinäisin sopimuksin määrätä, että lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta ei sovelleta heidän avoliittoonsa. Sääntely ei ole pakottavaa.
Tällainen keskinäinen sopimus ei ole enää voimassa toisen avopuolison kuoleman jälkeen. Tässä ketjussa puhuttiin nimenomaan perimiseen liittyvistä asioista.
Kyllä se sopimus kuule on voimassa kuoleman jälkeenkin. Ei se mihinkään katoa.
Ihan kaikesta ei voi sopia.
Avopuolisot eivät nimittäin voi pätevästi luopua oikeudestaan vaatia omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea pesänjakajan määräämistä. Näiltä osin laki on siis pakottava ja menee sopimuksen edelle.
Tämä on tiedossa, mutta jos on sovittu, että avoliittolakia ei sovelleta suhteeseen, ei pesänjakajan määräämisellä ole mitään merkitystä ko. parin erotessa.
Tottakai sillä on sillä merkitystä! Silloinhan pesänjakaja jakaa omaisuuden. Tuo on hyvin merkittävä asia, jos osapuolet eivät saa tehtyä sopimusta keskenään.
Omaisuuden erottelun, kun avoliittolakia ei sovelleta, osaavat osapuolet tehdä itsekin, kun mitään hyvityksiä ei anneta kummallekaan osapuolelle. Tällöin he ovat kuin kaksi toisilleen tuntematonta eikä sovelleta mitään yhteisomistusolettamaakaan.
Pesänjakaja haetaan silloin, kun osapuolet eivät pysty sopimaan omaisuuden jakamisesta.
Avopuolisot eivät siis voi sopia, että avoliittolakia ei sovellettaisi. Se soveltuu aina avoliittoon, jos kriteerit täyttyvät. Sen sijaan avopuolisot voivat sopia jotakin muuta kuin mitä avoliittolaissa määrätään eli lain säännökset ovat osin dispositiivisia.
Kannattaa ehkä tutustua asiaan ennen kuin kommentoi.
Öö... mitähän kuvittelet sovellettavan, jollei yhteisomistusolettamaa?
Varallisuusoikeuden yleisiä periaatteita...?
Niin... ja kun siellä asunnossa on telkkari, jota molemmat väittävät omakseen, niin miten pesänjakaja ratkaisee kumman omaisuutta se on?
(Yhden pisteen vihje: mikä minun nimimerkkini on?)
>>Avopuolisot eivät siis voi sopia, että avoliittolakia ei sovellettaisi. Se soveltuu aina avoliittoon, jos kriteerit täyttyvät. Sen sijaan avopuolisot voivat sopia jotakin muuta kuin mitä avoliittolaissa määrätään eli lain säännökset ovat osin dispositiivisia.<<
Kommenttisi on tyypillistä nillitystä ja kaiken lisäksi virheellistä.
Pakottavaa on ainoastaan pesänjakajan määräämistä koskeva lainkohta.
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 2 §
"Tämän lain säännöksistä voidaan sopimuksella poiketa.
Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen ei kuitenkaan voi pätevästi luopua oikeudestaan vaatia 4 §:ssä tarkoitettua omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua pesänjakajan määräämistä."
Ko. laki on siis tahdonvaltainen, mikä tarkoittaa sitä, että avopuolisot voivat syrjäyttää kaikki muuta lainkohdat kuin mitä 2 §:ssä on mainittu (4 ja 7,2 §:t).
Mitään aineellisia ohjeita omaisuuden jakoon mainitut säännökset eivät sisällä. Avopuolisot voivat siis sopia, että mitään avoliittolain aineellista sisältöä ei sovelleta heidän suhteeseensa. Pakottavasti jää jäljelle ainoastaan menettelysäännökset siitä, että omaisuuden erotteluun ryhdytään pesänjakajan suorittamana.
Niin ollen on aivan oikein todeta, että avopuolisot voivat sopia, että ko. lakia ei sovelleta heidän suhteeseensa.