Aina kun joku ilmoittaa täällä haluavansa kissalleen pennut tai tarjoavansa kollia apuun, alkaa kauhea pulina. Oletteko te paikalle rientävät tahot olleenkaan tietoisia siitä että kissanpentuja syntyy maalla aivan luonnollisella menetelmällä jatkuvasti täysin ilman rotukirjoja, sienitestejä etc? Mahtaa teitä harmittaa kun ette pääse sinne väliin määräilemään siitä millaisia kissoja ihmiset saavat itselleen haluta!
Ne teille ratkiarvokkaat siamilaiset kissat ovat aikoinaan olleet roskien seassa pyöriviä villikissoja jossakin päin itää. Silloin ne olivat vielä hyvännäköisiäkin, kun ruumis oli normaalin muotoinen; ainoastaan väritys oli sellainen kuin siamilaisella nykyäänkin. Ns. "jalostaminen" on tehnyt tästäkin kissaparasta karmean rotannäköinen rumiluksen.
Persialaisille on saatu nenä uppoamaan naaman sisälle. Kuulema tämä huvittaa niitä jotka haluavat kissan muistuttavan ihmisvauvaa. Yäk sanon minä.
Karvattomat kissat olisi järkevä tyyppi toimittanut aikoja sitten eutanasian puolelle, eikä niistä kikkarakarvaisistakaan ehkä olisi niin väliksi.
Olisikin suotavaa että syntyisi edelleen terveitä ja hyvännäköisiä "maatiaisia". Tämän ilmeisesti pennuttamista vastustavat haluaisivat kieltää kokonaan, jotta jäljelle jäisi vain rumia ja mielenvikaisia rotukissoja. Ennenpitkää siamilaisetkin saadaan samaan kuntoon kuin lassie-koirat, eli aivot ovat minimaaliset kun kallo on niin pieni ettei sinne kunnon tavaraa mahdu.
Jos joku haluaa sekarotuisen, niin tuskin hän on sitä kiikuttamassa kisoihin pokaalinkiilto silmissään. Jos joku haluaa maatiaisen, niin tuskin hän kokee että se on karmea taakka josta jatkossa on vain vaivaa, rahanmenoa ja murhetta. Itse en suin surminkaan haluaisi rotukissaihmisten kanssa kilpasille ja riitoihin, vaikka muutama kookkaampi rotu kiinnostaisikin. Tuntuu sen verran nokkavalta ja itsetärkeältä sakilta. Ja paljon olisi sanomista kissaihmisissä noin muutenkin: jokainen kuvittelee olevansa kovakin ekspertti ja oikeutettu päättämään muidenkin asioista ja kissoista...
Mutta tämä nyt tällä erää ja eihän tämä kirjoitus tietenkään tänne saa jäädä...
Ne teille ratkiarvokkaat siamilaiset kissat ovat aikoinaan olleet roskien seassa pyöriviä villikissoja jossakin päin itää. Silloin ne olivat vielä hyvännäköisiäkin, kun ruumis oli normaalin muotoinen; ainoastaan väritys oli sellainen kuin siamilaisella nykyäänkin. Ns. "jalostaminen" on tehnyt tästäkin kissaparasta karmean rotannäköinen rumiluksen.
Persialaisille on saatu nenä uppoamaan naaman sisälle. Kuulema tämä huvittaa niitä jotka haluavat kissan muistuttavan ihmisvauvaa. Yäk sanon minä.
Karvattomat kissat olisi järkevä tyyppi toimittanut aikoja sitten eutanasian puolelle, eikä niistä kikkarakarvaisistakaan ehkä olisi niin väliksi.
Olisikin suotavaa että syntyisi edelleen terveitä ja hyvännäköisiä "maatiaisia". Tämän ilmeisesti pennuttamista vastustavat haluaisivat kieltää kokonaan, jotta jäljelle jäisi vain rumia ja mielenvikaisia rotukissoja. Ennenpitkää siamilaisetkin saadaan samaan kuntoon kuin lassie-koirat, eli aivot ovat minimaaliset kun kallo on niin pieni ettei sinne kunnon tavaraa mahdu.
Jos joku haluaa sekarotuisen, niin tuskin hän on sitä kiikuttamassa kisoihin pokaalinkiilto silmissään. Jos joku haluaa maatiaisen, niin tuskin hän kokee että se on karmea taakka josta jatkossa on vain vaivaa, rahanmenoa ja murhetta. Itse en suin surminkaan haluaisi rotukissaihmisten kanssa kilpasille ja riitoihin, vaikka muutama kookkaampi rotu kiinnostaisikin. Tuntuu sen verran nokkavalta ja itsetärkeältä sakilta. Ja paljon olisi sanomista kissaihmisissä noin muutenkin: jokainen kuvittelee olevansa kovakin ekspertti ja oikeutettu päättämään muidenkin asioista ja kissoista...
Mutta tämä nyt tällä erää ja eihän tämä kirjoitus tietenkään tänne saa jäädä...
Vastaukset 50
Vanhimmat
itselläni on 3 maatiaista ja silti suhtaudun maatiaisten pennuttamiseen hiukan nihkeästi. kodittomia kissoja on maailma pullollaan. rotukissojen kasvatuksessa on se järki, että kissoille on etukäteen tiedossa uudet kodit ja niistä taatusti pidetään hyvää huolta. ihmisiä, jotka antavat kissojensa vapaasti lisääntyä ja sitten ihmettelevät että minnes nämä pennut työnnetään, on liian paljon. jos maatiaisille saataisiin joku järjellinen rekiströintijärjestelmä niin sittenhän pennuttamisessa ei olisi mitään ihmeellistä. ja pennuttaminen sen takia kun ne pennut on niin söpöjä ja ihania on myös ihan järjetöntä...
Se, että ennenkin on jotain tehty jollain tavalla, ei tarkoita sitä, että se olisi se ainoa ja oikea tapa jokin asia hoitaa.
Kissoilla, kuten muillakin eläimillä on ryhmä erilaisia osa hengenvaarallisiakin sairauksia ja myös synnynnäisiä ongelmia. Nämä sairaudet ja synnynnäiset ogelmat eivät katso kissoissakaan rotua tai väriä. Maatiaisilla on omat vitsauksensa jotuen mm. pienistä hyvinkin sisäsiittoisista paikallisista kannoista. (sydänvaivoja/virtsatieden ongelmia yms)
Sieni on hyvin yleinen vaiva isoissa populaatioissa, joissa ei näistä tarpeellisista testeistä huolehdita. Sienitartunta on hyvin vaikea ja käsittääkseni kalliskin saada huushollista pois ja se tarttuu myös ihmiseen, joten on myös ihmisten etu kataoa, ettei sienitartuntaa ole, joten testit ovat mielestäni hyvinkin tarpeellisia.
Siamilainen on käsittääkseni (oikaiskoon joku tietävämpi) alunperinkin ihmisten jalostama rotu alunperinkin ei siis mikään roskiksia tonkinut otus. ;)
Persialaisten nenusta puhutaan paljon ja ihan täyttä potaskaa. Thänä mennessä omat kissani ovat pystyneet täysin syömään ja hengittämäänkin ja aivotkin noilla näyttäysi päässä olevan. (ainakin jonkinmoiset ;) )
Väitökseen Collieista on viitsi edes kommentoida, niin naurettava se oli.
Muuten tätä keskustelua kommentoimatta (en jaksa edes aloittaa...), siamilaisen mielenkiintoisesta alkuperästä kerrotaan allaolevassa nettiosoitteessa englanniksi. Upea kissa!
http://www.siamese.mundikat.nl/subweb/siamese/siamees/roots-e.htm
aina ole niin taatusti pidetään hyvää huolta...
Minun mielestäni on hienoa, että keskustelua syntyy. Vanhoja tottumuksia ja käsityksiä onkin syytä vähän "penkoa" ja tutkia nykytiedon valossa.
Jos aloittaneen mielestä maatiaisten "kasvatus" on niin hyvä asia, niin kerrohan miksi löytöeläintalot pursuavat kodittomia kissoja? Onko järkevää teettää lisää kissoja, kun joku sieltä löytöeläintalosta voisi saada itselleen lämpimän rakastavan kodin? Minulla ei ainakaan ole sydäntä sellaiseen.
Ihmisten todellakin täytyisi käydä seuraamassa muutamia kuukausia eläintalojen arkea, niin ehkäpä se pieni lamppu jossain vaiheessa alkaisi loistaa.
Parempia aikoja odotellessa...
että joku voi haluta teetättää pennut nimenomaan omalla kissallaan saadakseen sille kavereita tai sen näköisiä kissoja, ja pitää ne itse kaikki.
En ole tässä todellakaan puhunut sellaisista pöllöistä jotka vain haluavat nähdä kissan tiineyden ja muutaman kuukauden ihastella pentuja, ja sitten ihmettelevät että mihin ne tungetaan. Puhun sellaisista ihmisistä jotka haluavat koko pentuläjän itselleen ja sitten mieluiten leikkauttavat emon. Olen itse tehnyt niin, ja pariutuminen hoitui täysin vääräoppisesti kaikkien kissafanien mielestä, luonnonmenetelmällä eli siten että narttu sai olla pihalla vapaasti.
Mitä tulee tuohon kissatalojen kissapaljouteen voisin sanoa näin: tämä on ehkä karkea ja mauton vertaus, mutta yhtähyvin ihmisille voisi sanoa että maailma on täynnä orpoja lapsia, kun he haluavat nimenomaan oman lapsen omista geeneistään. Voihan joku haluta omia kissoja joilla on samoja geenejä kuin sillä yhdellä mikä heillä jo on!
En sitäpaitsi jaksa uskoa että se kissojen aids niin laajamittainen ongelma on. Vai onko se jotenkin yleistynyt viime vuosina?
Jos haluaa samannäköisiä kissoja kuin oma kissa on, miksi ihmeessä ei kloonaa sitä =D! Sehän jos mikä on eettisesti oikein ja onhan se niin mukavaa kun koti vilisee täysin samanlaisia kissoja - niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin samanlaisia.
Sano sinä orpolapsista mitä sanot, minä en aio koskaan hankkia lapsia, en myöskään adoptoida orpoa. Sen sijaan löytökissakodista aion ottaa useammankin kissan kun tilat sen sallivat. Enkä välttämättä pentua, vaan ihan kypsään ikään ehtineen hurmurin.
Vielä lisätäkseni seuraavan;
"Mahtaa teitä harmittaa kun ette pääse sinne väliin määräilemään siitä millaisia kissoja ihmiset saavat itselleen haluta!"
Kuka haluaa sairaan, aidsia ja muita sairauksia kantavan kissanpennun, jonka rokotuksista, madotuksista ja ravinnontarpeesta ei ole huolehdittu?
En minä ainakaan. Sinäkö haluat? Kuka muu haluaa?
Saatiin kyllä paljon aikaiseksi!
Paha mieli tuli minullekin, kun oikeasti otin asioista selvää, ja tajusin millaisesta informaatio pimennossa ihmiset [sis. minäkin] elävät. Pienin paha se ne testit on ottaa, kun kyynel silmäkulmassa nuorta kissaa uneen ikuiseen tuudittaa.
...että jos testauttaa kissansa ja sillä todetaan jokin tauti, että pakotetaanko ihminen sitten välittömästi lopettamaan ko. eläin?
Olen jotenkin sellaisessa käsityksessä että aids-kissakin voi elää varsin pitkään.
sillä kissalla ei tulisi teettää pentuja joille se tauti tietoisesti siirretään jos käytetään sairasta tai testaamatonta kissaa.
Tästähän tässä on kyse.
Suuri kissa-asiantuntija on puhunut. "Mielenvikaisia rotukissoja"... Johan taas meinasin kuolla nauruun :DDD Huhhuh näitä kiihkoilijoita :DDD
"Tämän ilmeisesti pennuttamista vastustavat haluaisivat kieltää kokonaan, jotta jäljelle jäisi vain rumia ja mielenvikaisia rotukissoja."
Ja tämän sinä saat kun hulluja kirjoittelet kiukuspäissäsi. Minun mielestäni kaikki kissat ovat kauniita rotuun, tai roduttomuuteen katsomatta. Ja yhtäkään mielenvikaista kissaa en ole eläissäni nähnyt, joten tuollaiseen en usko. Sama juttu koirienkin kanssa. Aika tunteetonta ja ennenkaikkea sivistymätöntä sanoa rotukissoja rumiksi ja mielenvikaisiksi. Tekstiäsi kun alkaa oikein tulkitsemaan, niin huomaa pari muutakin seikkaa, jotka saavat nyt jäädä mainitsematta. Käytöstapoja pitäisi sentään aikuisilta ihmisiltä odottaa, sen sijaan vihanpuuskassa kirjoitellaan mitä sylki suuhun tuo.
En ollut vihan- enkä kiukunpuuskassa, päätin vain esittää mielipiteen josta arvasin että sitä ei sulateta.
Toki kauneus on katsojan silmässä. Mutta kai minulla on oikeus pitää tietynlaisia eläimiä rumina? Ja jostain "kumman" syystä nuo mielestäni rumat kissat ovat aina jotain huolella vaalittuja rotukissoja jotka olisivat jo aikaa sitten hävinneet jos luonto olisi saanut hoitaa hommansa.
Ja mitä tulee siihen mielenvikaisuuteen, niin sattumalta tällä palstalla oli jokunen aika sitten erään epätoivoisen ihmisen kirjoitelmia siitä kuinka hänen pitkäkarvainen (persialainen?) kissansa on aivan umpihullu ja hyökkäilee ihmisten kimppuun. Tällainen vaikutelma minulle ainakin jäi.
Vakituiset kirjoittajat varmasti muistavat tapauksen?
Ja Ted Bundy oli sarjamurhaaja, näin ollen kaikki miehet ovat sarjamurhaajia... Hyvä logiikka sulla, kun yksi kissa on tietynlainen, niin kaikki kissat ovat samanlaisia. Sitä paitsi kissa ei ollut edes mielenvikainen, sillä vain oli niin voimakas reviirivietti, ettei sietänyt muita kissoja reviirillään, siinä ei ole mitään mielenvikaista, täysin luonnollista kissalle.
Tämä kyseinen tapaus oli jotain aivan muuta kuin kissan mielenvikaisuutta. Joskus joillekin ihmisille on helpointa tavallaan "luvallisesti" päästä eläimestä eroon, kun keksii sille jonkin vaivan, jolle ns. ei voi mitään.
Itselleni tuli muutamia vuosia sitten myös mielenvikaiseksi kuvattu koira ja se koira oli kyllä oikein kohdeltuna jotain aivan muuta kuin luonne vikainen.
En siitä persialaisesta millään keksityllä syyllä yrittänyt päästä eroon niinkuin täällä joku väitti. Eläinlääkäri kyllä näki mitä se persial. oli saanut aikaiseksi kädelleni. Aika vaikea olisi ollut elää jatkossa kenet se repii seuraavaksi, enkä enää edes ilmaiseksikaan olisi kenellekään antanut.(minulta meni satoja euroja ja lääkärikulut ja antipiootit kahteen kertaan ja ratkaisu ei ollut helppo). Voisitko laitta sähköpostiosoitteen, että voin laittaa kuvia kädestäni. En osaa laittaa kuvia tälle palstalle jos sinä laittaisit.- Ei se ollut luonnollista, en ymmärä miksi se ei hyväksynyt minua. Huonosta kohtelustakin täällä joku syytti!
Rex-kissat eivät ole sen kummallisempia kuin rex-marsut, -rotat, -kanit jne. Ne eivät ole millään tavoin sairaita eikä niitä olen ylenpalttisesti jalostettu. Rexithän ovat tuoreita tapauksia kun verrataan vaikka siamilaiseen, joka puolestaan on yksi vanhimmista kissaroduista (ja muuten kotoisin entisen Siamin alueelta).
Karvaton kissa (sfinx) ei ole ruma. Erikoisen näköinen kyllä, mutta ei minun mielestäni missään nimessä ruma. Mitä taas tulee karvattomuuteen, syntyy ihan tavallisiin maatiaispentueisiinkin silloin tällöin karvattomia yksilöitä.
Miksi sitten valehtelit kissasta minulle, kun soitin kissasta? Kerroit sen olevan todella kultainen ihmisille ja ainoastaan vähän karsastavan leikattua naaras kissaasi, joka on ihan normaalia käytöstä nuorelle leikkaamattomalle kissalle.
Jospa lopettaisit nyt sen peen puhumisen?
Toinen juttu on taas se, että missä tilanteessa mahdolliset naarmut käsiisisi tulivat. Jos menit kissakärhämään sekaan, niin silloinhan tapahtunut hyvin mahdollisesti oli vahinko. Koskaan ei pidä mennä pistämään raajojaan tappalevien eläinten väliin, siinä on itse hyvin helposti muhjuna eläimen sitä tarkoittamatta.
Sinulle käsittääkseni pariltakin taholta suositeltiin uroksen leikkauttamista, jotta kiistat loppuisivat. Leikkaamiseen et vain millään suostunut, miksi?
Kyllä kissalla karvat pitää olla. eihän se ole kunnon kissa jos ei karvoja edes ole.
itse en henk.koht. välitä tippaakaan rotu kissoista. kyllä maatias kissat on niitä parhaimpia ja luonnekin on kiltti. itselläni on kaks täysin ihanaa, mahtavaa maatiaskissa!
ja toiseks rotat nekin on ihan minkänäköisiä sattuu ei mitään stantardi värejä ja kuvioita vaan mitä emosta ulos tulee sitä rakastan yhtä paljon kuin muitakin.
Eli taas yksi kissa-asiantuntija: maatiasilla on kiltti luonne, rotukissoilla ilmeisesti sitten ei. Voi taivahan talikynttilät, kyse on luonteesta ei rodusta, ja onhan maatiaisetkin oma rotunsa, eurooppalainen kissa.
yhden raadellun käden ja se oli todella pahan näköinen. Silti ei raatelun kohde ollut viemässä kissaa piikille (ei ollut hänen kissansa) eikä omistajakaan. Kyseessä oli tilanne jossa leikkaamaton uros kimpaantui näyttelyssä aivan totaalisesti ja repi tämän naisen käden. Tämä samainen nainen, samana päivänä vei kissan vielä tuomarin pöydälle ilman minkäänlaista ongelmaa.
Tätä tilannetta selvitettiin ja todettiin, että oli jokin selkeä syy-yhteys tuollaiseen käytökseen ja lopulta epäilykset kohdistuivat sähkönpoistajan käyttöön. Tämä nainen ei ollut kissan omistaja, vaan oli ottanut sen mukaansa Tallinnaan näyttelyyn omistajan puolesta. Omistaja vaan ei epähuomiossaan ollut muistanut kertoa, ettei hän koskaan suihkuta nestettä suoraan kissan turkkiin vaan kampaan.
Selitys tuolle käytökselle oli ilmeinen, uros sai nestettä joko silmiinsä (kirvelyä) tai nesteen haju sai sen raivostumaan. Tuon tilanteen jälkeen kissa rauhoittui ja jatkossa käyttäytyi aivan nätisti.
Itse nuoren uroksen kanssa näyttelyissä käyneenä, tiedän miten jokin tilanne saattaa laukaista kollin rajun käytöksen muutoksen. Normaalisti kiltti kissa, saattaa saada raivarin ilman mitään selkeää syytä. Silti siihen käytökseen on AINA jokin syy, yleensä se ei ole kissan mielenvikaisuutta vaan ihan jotain muuta. Jopa sairaus (kivut) saattavat saada kissan reagoimaan väärällä tavalla jos se luulee ihmisen aiheuttaneen kipua. Eläin ei ajattele kuten ihminen (mieti syitä ja seurauksia) vaan reagoi heti. Omistajat eivät vaan useinkaan osaa tulkita käytöstä vaan pitävät sitä osoituksena eläimen mielenvikaisuutena. Hormonitoiminta vaikuttaa eläimen käytökseen todella vahvasti ja ihmettelen kyllä lääkäriä joka on ensimmäisenä pistämässä kissan untenmaille jos näkee omistajan raadellun käden.
Olen itsekin mennyt kahden kissan tappeluun ja saanut kulmahampaat läpi peukalon kynnestä, kahdesta kohtaa ja toiset kulmurit vastapuolelta. Mieli teki heittää kissa seinään, mutta tiesin kissan vain reagoineen minun väliin tuloon kuten sen kuuluu tehdä luonnossakin.
silloinen käden raatelu sattui tilanteessa jolloin annoin eka kerran olla samassa huoneessa noin 15min, ja puh.soi,jolloin hetkeksi unohdin kissat keskenään tätä tutustuttamista oli tehty netissä olevien ohjeiden mukaan. Sen Jälkeen vein kisun sijoituskotiin, että löytäisin uuden kodin. Kerroin tuolloin jo aikoja sitten että mieheni sairastaa pahanl.syöpää eikä saa saada mitään infektiota. Mutta sekin katsottiin karsaasti, että kurjalla tilanteellaniko yritän kissoja pennuttaa. Siellä sijaiskodissa ei ollut mitään ongelmää ja tuli emännän viereenkin nukkumaan. Kuten kerroin ei ollut ihmisten kanssa ongelmia vihasi jostain syystä vain minua ja vanhempaa kissaa. Ja tämä emäntä pyysi etten leikkauttaisi kissaa, koska hänen pokansa oli kiinnostunut ihastunut kisuun ja lapset. Ja poka otti kisun "ilmaiseksi" eläinlääkärikulut vain , koska olin juuri poistattanut takut ja laittanut rokotukset kuntoon. Pääasia oli minulle, että siinä vaiheessa kisu saisi hyvän kodin. Mutta tämä poka (40) ottikin toisen kisun ja jouduon hakemaan kisulin pois,siitä se ongelma alkoi uudestaan kun toin kisun meille jossa oli jo se toinen kisu (sanoin kai sinulle että AINOAKSI lemmikiksi). Ja tuli toimeen ihmisten ja lasten kanssa, ei vain minun eikä vanhemman kissani kanssa, joka onkin mysteeri. En minä mitään ole valehdellut! Mutta se, että kisuli oksensi ja ripuloi oli minulle jo siinä vaiheessa liikaa koska mieheni sai sen pahan infektion ja luulin sen tarttuvan kissasta kun oli hänen sylissään! Että arvaapa mitkä tunnontuskat olisin saanut jos itsekkäästi olisin pitänyt kissan??? Ihmisen elämä tietääkseni ja oma mies on tietysti numero yksi. Ja sitten vielä se jos olisikin sattunut, että taas uusi omistaja olisikin ottanut toisen kissa ja repinyt jonkun? Olisin joutunut siitäkin vastuuseen, vaikka olisin sanonutkin, että ainoaksi kissaksi. Ei kai se vastuu siihen lopu. Ja kysyin tosiaan eläinlääkärin mielipidettä, se oli nähnyt käteni. Tiettysti olisin ollut onnellinen jos joku olisi kisun halunnut.(ollut parempi hoitaja kuin minä). Jos olisin ollut yksin, mutta vastuullani on sairas mies, Ja sitten vielä sekin, että luin täältä netistä että ei kollikissan luonne ollut muuttunut vaikka oli leikkauttanutkin kissan. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista,mikä liittyy eläimiin. Mutta MIEHENI HENKI kuitenkin on arvokkaampi kuin edesm.kisulin vaikka onkin joka päivä mielessä.
Ja nyt minulla on persialainen ½v. ja onnellisesti nukkuvat vierekkäin ja vanhempi kissa hoitaa ja nuolee kuin omaa pentuaan. Ei mitään kärhämää ole ollut. Sulassa sovussa alusta asti. Ikäviä vain nämä huonot kokemukset. ja vielä ikävempiä tyhmät ihmiset, jotka melkein kävisi kimppuun jos pääsisivät kaiken lisäksi. Kisut ovat miehelleni tärkeitä niinkuin minullekin melkein kuin lapsia. Mutta kai -se tuomitseminen on niin mukavaa!
Se ensimmäinen persialainen ei siis ollut mielenvikainen, vaan oli vaan tavallista reviiritietoisempi yksilö. Se on täysin normaalia kissalle, tosin jotkut eivät ole noin tiukkoja.
Kun kissat tappelevat, EI KOSKAAN pitäisi mennä käsinensä sinne väliin, voi käydä juuri noin. Sekään ei taas todista kissan mielenvikaisuuden puolesta, ainoastaan väliin menevän ihmisen tyhmyydestä. Tappelun voi lopettaa muilla konsteilla, kissakirjoja lukemalla oppii paljon.
Reviiritietoinen kissa ilmeisesti oli. Toisaalta tuollainen käytös on aikamoisen normaalia mielestäni, jos kissat saivat tutustua vain 15 minuuttia. Hyvin usein nämä alkuerimielisyydet menevät kyllä ajallaan ohitse ja vieläpä näyttävät (ja varsinkin kuulostavat) paljon pahemmilta kuin oikeasti ovatkaan. Kissojen pitäisi itse saada välinsä setviä, ihmiset aiheuttavat näissä tilanteissa sekaantumalla yleensä vain ongelmia.
On melkoisen odotettavaa, että aikuinen leikkaamaton kolli kissa suhtautui eritavalla aikuiseen narttukissaan kuin nyt sinulla oleva pentu. Tokihan aikuisuus vaikuttaa niin yksilön käytökseen, kuin muidenkin kissojen käytökseen sitä kohtaan. (lue: naaras kissasi oli paljon helpompi suhtautua pentuun kuin aikuiseen reviiritietoiseen täysissä voimissa olevaan urokseen)
Leikkauttaminen olisi tilannetta todennäköisesti helpottanut ja varsinkin aika. Leikkauta ihmeessä se uusi kolli poika nyt sitten ajoissa ennenkuin miehistyy ja ongelmat taas alkavat..
Olen ehkä jonkun mielestä tyly, mutta oikeasti olen sitä mieltä, että jos perheessä on noinkin suuria ongelmia (isoja sairauksia yms), niin ehkäpä ei kannattaisi ottaa kissoja jatkuvasti lisää. Ongelmia ei kukaan voi ennakoida ja niistä eläimistäkin on vastuussa, jos ne kerran kotiinsa ottaa. Oli sitten tilanne mikä hyvänsä. Aina on varauduttava siihen, että uuden ja entisten lemmikkien välillä alku ei menekään täysin kivuttomasti.
Eurooppalainen on oma rotunsa.
http://www.kissaliitto.fi/eur.php
mitään jolla tuomitsin sinut? Kerroin toisesta tilanteesta, jossa ymmärrettiin mikä aiheutti kollin reaktion. Minulla on tapana sanoa asiat suoraan jos minulla siihen on aihetta ja teen niin AINA puhelimessa tai päin kasvoja. Ihmettelin lääkärin halua lopettaa kissa vain sen käden näkemisen perusteella - sitähän me emme voi varmasti tietää, mitä olet lääkärille kertonut.
Olen ollut kissojen kanssa tekemisissä lähes 40 vuotta - siitä tuo nimimerkkini. Luulen tuntevani kyseisen eläinlajin suhteellisen hyvin. Sisäkissoja minulla on ollut yli 20 vuotta ja rotukissoja (paperillisia) myöskin lähes 20 vuotta. Vanhin kissani on tällä hetkellä 19 v, maatiainen ja huippukunnossa kuten muutkin kissani.
Käsissäni tunnen jo kissan käytöksen, miten se reagoi tilanteisiin. Voi sanoa, ettei kovin moni kissa minua tule repimään, ei varsinkaan jos pääsen tutustumaan sen sielunelämään vähänkään. Mutta jos menen tilanteeseen yllättäen, voin itse ymmärtää asettuvani alttiiksi tietylle käytökselle - näin tekevät mm. assistentit joka hemmetin näyttelyssä. Ei kukaan voi antaa takuuta, ettei kissa saa raivaria, aina se tilanne ratkaisee miten kissa käyttäytyy.
Miksi tuo henkilö halusi kissan leikkaamattomana, miksi suostuit antamaan sen leikkaamattomana? - eikö sinulle selvästi kerrottu mikä olisi viisainta (puhelimessa). Netistä saa millaisia ohjeita tahansa, riippuen millainen on ohjeen antaja. En luottaisi liikoja netissä pyöriviin "tietoviisaisiin" vaan vankan kokemuksen omaavaan kasvattajaan.
Minulle kissat ovat niin tärkeitä, että jopa mieheni aikoinaan totesi äidilleen "minä kyllä tiedän kuka lähtee jos hän alkaa oireilla astmallaan". Minulle jo useita vuosia olleet kissakaverit olivat niin tärkeitä, etten missään nimessä olisi niitä hävittänyt sen vuoksi, että huusholliini tuli mies josta en voinut sanoa, onko hän siinä päivän, viikon, kuukauden vai pidempään. Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitäisi jättää puoliso ja ottaa kissat kainaloon, vaan asennetta millä asioita ylipäätään ajatellaan.
En tiedä miten altis miehesi on pöpöille, mutta minun mieheni isä kävi kyllä kylässä jo syöpään sairastuttuaan, eikä sitä kyläilyä häneltä kukaan koskaan kieltänyt. Meillä sentään kissoja on hiukan enemmän kuin 1-2:)
Kommentoimatta tuota alkuperäistä viestiä haluaisin itsekin ilmaista ihmetykseni...
Sen ymmärrän, että tietämättömiä neuvotaan, mutta miksi kyselijät leimataan heti välinpitämättömiksi ja vastuuttomiksi idiooteiksi ja heille vastataan sen mukaisesti? Onneksi asianmukaisia neuvojakin löytyy paljon, mutta jotkut asiat (esim. juuri tuo pennutus) näyttää tuovan tunteet joillain pintaan ja heidän viestejään lukiessa tulee tunne, että näppäimistö on saanut kyytiä heidän kirjoittaessaan naama punaisena... Voisi sitä pipoa välillä vähän löysätäkin tai keksiä jotain muuta ajankulua, tuollainenhan vain nostaa verenpainetta...
Turhan usein hommat menevät tappeluksi, josta ei kellekään ole mitään hyötyä. Ei ymmärrä. Kiitos kuitenkin niille, jotka jaksavat pysyä asialinjalla.
Jos joku sanoo ettei kissaa saa pennuttaa siksi että löytöeläintalot on kissoja pullollaan, niin hän on ilmeisesti samalla sitä mieltä ettei ihmisten pidä tehdä lapsia kun maailmassa on kodittomia orpoja tungokseen saakka?
Miettikää vähän mitä puhutte. Mielipiteitä saa esittää mutta ne pitää pystyä (fiksusti) perustelemaan.
Itseasiassa minä OLEN sitä mieltä, että miksi pitää tehdä lapsia kun maailma on pullollaan orpoja. Mikä niissä omissa geeneissä on niin ylivoimaisen ihmeellistä, että niitä on vaan tungettava eteenpäin? Paljon inhimillisempää ja lapsirakkaampaa olisi adoptoida joku raukka, joka on menettänyt vanhempansa ja elää ehkä todella huonoissa oloissa.
Sitten jos jostain syystä päätyy lapsia itse tekemään niin tokihan pitää testit tehdä perinnöllisten sairauksien varalta, eikös juu...
Oletkos joku uusi uljas arjalainen, vai muuten vaan tyhmä?
Niin, no minullahan ei lapsia ole, eikä tule juuri samaisen asian takia. Ja vanhemmat, joiden suvuissa kulkee erinäisiä sukusairauksia tulisi sääliä tulevaa lastaan sen verran, että jättäisivät tekemättä. Itsekästä sanon minä. Kylläpä on mukavaa, minunkin suvussani on kaikki mahdolliset taudit, mitä olemassa edes on. Syöpään kuolen lähes 100 % varmuudella. Omalle lapselleni en sellaista toivo.
Entäpä ne vanhemmat, jotka saavat raskauden aikana tietää esimerkiksi monivammaisesta lapsesta? En yhtään kadehdi tilannetta.
Perustelu: löytöeläintaloilla on nimenomaan satoja maatiaiskissoja vuosittain ilman kotia, (riippuu tietenkin paikasta) rotukissojen määrä taas on häviävän pieni. Mitä se kertoo? Sen, että kalliista rotukissoista pidetään huoli, kun taas kadonneen navetassa syntyneen maatiaisen tilalle voi ottaa aina uuden, ilmaisen.
Siksi vastustan maatiaisten pennutusta, tämä ihana "rotu" ei kuitenkaan koskaan häviä maan päältä. Niin paljon välinpitämättömiä ihmisiä löytyy. Jos ne joskus uhkaisivat hävitä, niin hyväksyisin tiettyjen tahojen suorittavan pennutusta.
Rotukissoja saa mielestäni pennuttaa niin paljon kun asiallista kysyntää on. Paitsi persialaisia en ymmärrä, ihmisen itsekkyyden irvikuva.
Voisitko ystävällisesti selittää, miksi näet persialaisen ihmisen itsekkyyden perikuvana?
Jos jalostukseen viittaat, persialainen on yksi vanhimmista olemassa olleista kissaroduista, ja sen varsinainen jalostus on aloitettu huomattavasti myöhemmin! Luepa mm. täältä: http://www.surok.fi/rotuesittelyt/per.htm
Olet nyt tainnut uskoa liikaa urbaaneja legendoja?
Viitasin kyynelkanaviin ja hengitysteihin, tekee pahaa katsoa kun otukset ovat täysin ihmisen päivittäisen huolenpidon armoilla. Aina ne ei tätä kuitenkaan saa. En usko, että tiehyet ovat olleet niin lytyssä alusta asti.
En puhu urbaanilegendoista, vaan niistä yksilöistä, joita olen nähnyt. Mamin sohvaperunoilla on varmasti hyvä olla, mutta kun niitä omistajia on jopa rotukissoilla moneen lähtöön. Silloin käy erityisen sääliksi niitä rotuja, jotka ilman päivittäistä ihmisen apua menevät nopeasti todella huonoon kuntoon.
Eli urbaanilegendoista on kyse kuitenkin..
Hengitysteissä ei ole yleensä mitään vikaa, ja hyvin harvan kyynelkanavista on haittaa.
Jos ruokintaa, hiekkalaatikon putsausta ja silittelyä ei lasketa (katsoppas! kaikki kissathan näitä tarvistevat!) ainoa päivittäinen hoito on persialaisella turkin harjaus, eikä sitäkään tarvitse turkin laadusta riippuen päivittäin tehdä. Aivan kuin pitkäkarvaisella maatiaisella!
Joillakin yksilöillä silmät vuotavat, mutta suurin osa osaa itse pestä nesteen pois. Niiltä, joilla nenän viereen kertyy karstaa ja likaa, mami putsaa sen pois.
Tutustupa vielä vähän lisää rotuun.
Mikä tahansa kissa alkaa oirehtia ilman päivittäistä hoitoa, jos ei muuten niin seuran ja hellyyden puutteesta!
En siis henk.koht. tarkoittanut loukata persialaisten omistajia, itseäni ei vain rotu eikä sen jalostus miellytä. Kumma kun itse olen nähnyt vain rohisevia, kuorsaavia, vuotavia jne. perskejä, paitsi tietysti näyttelyissä.
..jatkossa kannattaa ilmaista vain oma mielipide, eikä levitellä asioita, jotka eivät edes pidä paikkansa.
Niin luulin tekeväni.
Lepakkoahan tuo nykyään muistuttaa korviensa takia.
ja paskat! rotilla ja lepakoilla on aivan eri näköiset ja kokoiest korvat. kato vähän tarkemmin
todennut, että hyväksyn pennutukset maatiaisellakin jos se tehdään terveillä (siis testein todetuilla) kissoilla ja hoidetaan ne pennutkin kuten rotupuolella tehdään (rokotukset, madotukset jne.).
Tästä otetaan kulukorvauksena vaikka 50-100 e/pentu mutta todellisten kulujen mukaan, eikä kuten usein sekoituspentueissa ylihintaa vain "erikoisen näköisistä tai jotain rotua muistuttavista" pennuista. Vai mitä olette mieltä 350 e hintaisista sekoituksista joille ei ole testejä tehty ja samalla rahalla saisi jo lemmikkitasoisen paperillisenkin kissan, jonka vanhemmat on testattu.
Näitä asioita pyritään valottamaan, vaan nämä käännetään AINA maatiaisvastaisuudeksi, rotukissojen omistajien näkemykseksi vaikkei se edes pidä paikkaansa.
Mitenkä moni kasvattaa sekoituksia tietäen niiden menevän helposti kaupaksi koska ovat erikoisen näköisiä tai muistuttavat rotukissaa (yleensä norskia). Ja mitenkä moni ostaa sellaisen jotta voi antaa tuttujen luulla kissan olevan "kallis puhdasrotuinen". Tiedän, että moni haluaisi väittää vastaan "en minä ainakaan", vaan ihminen on ihminen, ei siitä mihinkään pääse - homosabiens on luotu kadehtimaan toisella olevaa, jopa luuloteltua asiaa:)
Ikävä kyllä nuo terveet maatiaisetkin alkavat olla kohta harvinaisia, sen verran olen kuullu nyt juttuja sairastamisista. Osa noista olisi voitu estää testaamalla, osa rokottamalla ja osa oikealla ruokinnalla. Muistakaa, että rodutkin ovat lähtöisin jonkin alueen maatiaisista joten sieltä ne sairaudetkin on mukana tulleet. Osa niistä on vastikään saatu diagnosoitua ja osa on tiedetty jo vuosia sitten. Tietoa tulee kokoajan lisää ja se pitää osata hyödyntää. Vapaasti lisääntyvillä kissoilla se ei ole mahdollista ja siellä ne sairaudet liikkuvat edelleenkin eteenpäin.
Osalla näyttää olevan sellainen luulo, että VAIN rotukissat on sairaita ja niihin se virhe on pompannut jostain "ilmasta käsin", olisiko tullut papereiden mukana;). Nykyisin maatiaisilla on tavattu yleistyneen FIV ja FeLV jotka rotukissoilta on saatu karsittua lähes kokonaan testeillä pois.
Sieni on todellakin työläs hoidettava, kallis hoidettava ja tarttuu ihmisiin ja muihin talouden eläimiin. Nim. eilen saatu puhdas sienitestitulos:)
Mamma puhuu asiaa! Minäkään en ole sitä vastaan, että testatuilla maatiaisilla pentuja teetetään, päinvastoin.
Nyt vähän tyhmä kysymys. Mitä ne FIV ja FeLV on? Jos saisin lyhyen selonteon. Olen aika tuore kissavauvan omistaja ja suoraan sanottuna en ole perehtynyt näihin kissasairauksiin (koirapuoli tutumpi). Miten oireilee? Pitäisikö minun testata kissani niiden varalta? On kyllä ihan vain tavallinen maatiainen. Ei ole tarkoitusta pennuttaa ja mietinkin tässä juuri, että mikä olisi sopiva ikä steriloida meidän neiti. Ikää on nyt vähän vajaa 8kk. Kiitos jo etukäteen, jos vaan joku viitsisi hiukan valottaa. Rokotukset ja madotukset on kyllä kaikki tiedossa ja hoidossa.
FeLV = leukemiavirus FIV = immunikatovirus (kissan aids). FeLV tarttuu kissojen paritellessa tai emolta pennulle. FIV syljen ja veren välityksellä.
FeLV:n oireet vaihtelevat kissasta (ikä, vastustuskyky, muut sairaudet) riippuen. FIV:ssä on kolme vaihetta, ja oireet riippuvat vaiheesta. Akuutissa infektiossa imusomukkeet suurenevat, kroonisessa vaiheessa vastustuskyky laskee ja seurauksena monenlaisia tulehduksia ja oireita. MM. suutulehdus, kielitulehdus, hampaiden irtoamista, nenä- ja muiden onteloiden tulehduksia, suolistotulehduksia, silmän sidekalvon tulehduksia, kroonisia ihotulehduksia, äkkikuolemia, abortteja, kasvaimia, käytöshäiriöitä jne.
Kumpaakin voi kissa käsittääkseni kantaa oireettomana, tämän vuoksi naaras testataan ennen joka siitosyritystä, ja uros ainakin kerran vuodessa. Muussa tapauksessa kissoja ei säännöllisesti kaiketi testata?
Tauteihin on olemassa rokotteet, mutta niitä ei käytetä kovin yleisesti. Syystä en ole varma, tehokkuutta kuulema epäillään, ja siitä seuraavia mahdollisia reaktioita?
Sterilointi jakaa mielipiteitä harrastajien sekä asiantuntijoiden parissa. Yleensä suositellaan yli 6kk ikää ja kahden kilon painoa. On tutkimuksia, joiden mukaan varhaisemmasta leikkaamisesta ei ole vaikutusta kissan kehitykseen, mutta itse pidän tutkimuksia hieman kyseenalaisina, sillä ne on suoritettu 90-luvun alkupuolella, enkä ole uudempaa tietoa löytänyt.
Minulla on kolme kissaa kaksi kotikissaa ja yksi rotukissa. Kaikki ovat rakkaita ja rakastettuja. Rauhallisin ja kiltein kissa on se rotukissa.