Kissan lopettaminen

Täällä ei kukaan näe kissaa, vaan mielipiteet joudutaan perustamaan sille, mitä kerrot. Kysy siis asiasta mieluummin eläinlääkäriltä.

Jos kissa selvästi kärsii, niin asiaa ei pitäisi edes kysyä. Ei eläimen saa antaa kärsiä kun eutanasia on vaihtoehto.

Jos kissa valittelee, sillä on kipuja...niin kirjoituksestasi olettaisin.Jos kissa ei nauti elämästään, on sairas,kipuileva, minä veisin eläinlääkärille.Ja miettisin vaihtoehdot valmiiksi.Ei se vanha kissa enää nuorru,jos on sairauksia, kaikki ei parannu.

No, eläinlääkäriltä vastattiin, että itse tiedän parhaiten, kun näen kissan kotona päivittäin... Olemme käyneet siellä vähän aikaa sitten ja eläinlääkäri sanoi, että "niin kauan kuin se pärjää".

Eihän se parane; tauti on etenevä, lisäksi sillä on ollut sydämessä sivuääni ja virtsakiviä - kaikkia näitä hoidetaan lääkityksillä ja ruokavaliolla, mutta ehkä tosiaan alkaa olla aika luopua siitä!

Aivan vastaava tilanne oli meillä keväällä, muuttotouhut painoi päälle, kissa oli vanha (16v) ja sen näköinen ettei siitä enää tule kalua leikkaamallakaan (kasvain takaraajassa) se söi hyvin ja liikkui miten liikkui, eutanasia oli sen pääteasema.

Kannattaa miettiä nauttiiko kissa vielä olostaan vai onko kivuliaita päiviä jo enemmän. Omani vein lopetettavaksi kun sen munuaiset olivat jo melkein finaalissa, monta vuotta hoitui lääkkeillä. Kun katselen viimeisten viikkojen kuvia tajuan että se olisi pitänyt päästää lähtemään jo paljon aikaisemmin. Luopuminen oli vaan hiton vaikeaa ja olin itsekäs. Kun päätös oli tehty , jatkuva epävarmuus ja hoitostressi helpotti. Tosin tilalle tuli ikävä joka pikku hiljaa helpottaa.

Eläinlääkäri ei saa varsinaisesti ehdottaa lopettamista tai painostaa omistajaa siihen.

Sinuna kyllä veisin kissan piikille. Se nyt on fakta, että kissa alkaa olla vanhahko eikä enää nuorru, nivelreuma ei mihinkään parane eikä elämänlaatu ole entisellään.

Kissa lopetettiin helmikuussa. Siitä tulee nyt kaksi kuukautta ja tunnen edelleen valtavaa syyllisyyttä sekä myös surua A) kissan sairastamisesta ja sitten 2) sen lopettamisesta.

Yhtäältä tunnen, että tein väärin, koska en antanut sen elää enää, mutta toisaalta tunnen syyllisyyttä siitä, että en lopettanut sitä aikaisemmin, koska se oli pitkään huonossa kunnossa. Tiedän, että nämä ovat toistensa vastakohdat, mutta silti tunnen yhtä aikaa syyllisyyttä molemmista!

Lisäksi juuri noin siinä kävi eli Evidensian eläinlääkäri painosti minua ankarasti lopettamaan kissan ja tuntui jopa että hänen mielestään syyllistyin eläinrääkkäykseen. Suoraan hän ei sitä sanonut, mutta hän oli erittäin aggressiivinen minua kohtaan.

En ollut yhtään varautunut siihen silloin, vaikka olin asiaa jo harkinnutkin, mutta nyt oli tarkoitus vain hoitaa turkkia ja leikata kynnet - kissan voinnissa ei ollut tapahtunut mitään äkillistä heikkenemistä, joten olen jälkeen päin kyseenalaistanut hätälopetusta, kun kipulääkitystäkin olisi voinut lisätä.

Ehkä minäkin olen näissä ajatuksissani itsekäs ja olisin halunnut pitää kissan vielä pari kuukautta tai edes muutaman viikon, mutta eläinlääkäri melkein huusi minulle puhelimessa, että tällä viikolla päätös on tehtävä, ja olin niin shokissa, että en voinut muuta kuin suostua siihen ja todella paha maku siitä kyllä jäi...

Kiitos kannustuksesta!

Tänään kissan kuolemasta on kulunut tasan 10 kk - itse asiassa juuri tähän aikaan olin eläinlääkäriasemalla viime helmikuussa ja muutamaa minuuttia ennen klo 16:ta kissan sydän löi viimeisen kerran.

Edelleen on vähän ajatus, että sen olisi voinut pitää vielä vähän kauemmin, mutta toisaalta: se olisi pitänyt kuitenkin jossain vaiheessa lopettaa ja kyllähän se huonosti voi, mutta kaipuu on kova - päin vastoin, tuntuu että ikävä vain kasvaa ajan kuluessa!

Se nukkui minun vieressäni ja kehräsi minulle, tuntuu että petin sen, kun en pystynyt auttamaan, vaikka kaikkeni tein ja kovasti sitä rakastin, nytkin itken kun kirjoitan tätä ja en tiedä, kuinka kauan menee, että selviän tästä menetyksestä yhtään.

Tuosta lopetuspäivästä on edelleen päällimmäisenä mielessä se, kuinka tökerösti Kouvolan Eveidensiassa asia hoidettiin, vaikka yritän painaa sitä jonnekin pois - tulen aina muistamaan ihanan kissani ja uusia en ota.