2t nostalgiaa

3-syl 2t kawat oli miesten pelejä. vaati miestä sillä ajaa, ja sen ajokunnossa pito söi miestä. Silti muistan hyvällä, koska voima oli raakaa ja vaikeasti hallittavaa, siinä tunsi osaavansa homman. Ja se ääni kierroksilla, jotain jäljittelemätöntä, alkukantaista. Kokemusta 500- ja 750 malleista. Matkapyöräksi niistä ei ollut, oli hankittava tuutti honda, se aito asia.

Oliko GT triple Suzukit samanmoisia vehkeitä,hienot äänet ja oikeastaan jopa hienompia ulkonäöltään mun mielestä mutta muita kokemuksia ei ole.
Kait noita helppo oli piristellä pikkasen tai enempikin oman maun mukaan,saati nyt nykytiedoin osin kun kaikkea löytyy..meinaan jos haluaa ja yksinkertaisia ruuvattavia.

Suzukista toki sai ja nykyään tietysti helposti ihan saman kokoluokan 2t triple Kawan veroisen menijän pikku paranteluin mutta kokonaisuutena ja ajatuksena nuo Susut oli paljonkin sivistyneempiä,kestävämpiä ja nätimmin käyviä kuin Kawasakit jotka oli enempi raakalaismaisia käytökseltään ja voima tuli kuin puun takaa pyssymies ,sen kummemmin varoittamatta,siinähän pitelit sarvista kiinni ja yritit pysyä satulassa,tiellä ja hengissä..

Pahat kielet väittivätkin Kawaa nestejäähdytteiseksi=)
Kolmesiipinen Kawa on varmaankin ainakin puheissa ja teoriassa himoittu vehje,käytännössä samat yksilöt viihtyvät hyvinkin pitkään nettimotossa ym myyntipalstoilla,ei tunnu uutta omistajaa löytyvän.
Tiedä onko sama asia myös Suzukeissa,ainakin niitä myydään halvemmalla Kawaan verrattuna.
Tietysti niitä on eri kokoisia kuten Kawasakejakin,Kawat lähtee 250cc ylöspäin eli 350/400,500 ja 750,Suzukeissa 380,550 ja 750 joka kylläkin poikkeaa näistä kaikista ainoana vesijäähdytteisenä.

mz- ts 125 oli kova peli.

Itsellä oli 175 PE Suzuki, ihan kelpo laite metsäisempään menoon.

Tuosta voi katsella meikäläisen vanhoja vermeitä: http://mattiviikate.blogspot.fi/

Tuosta kolumniani, siellä on kanssa kuvia parista vanhasta jos jaksaa kaivella: http://mattiviikate.newsvine.com/

Tuossa vielä suoralinkki siihen juttuun jossa on kuvia prätkistä kolumnissa: http://mattiviikate.newsvine.com/_news/2016/05/27/35598447-pictures-of-my-old-motorbikes-suzuki-gsx-r-1000-and-kawasaki-zx-9r

Mz ei valmistanut 3 pyttyisiä tuotantomalleja,tiedä oliko edes protoja mutta tässähän keskusteluissa Kawan ja Suzukin 3 sylinteriset savuntekokoneet jotka lähinnä lentokoneita ilman siipiä ja melkoisen äkäisiä vehkeitä jotka olivat "miehille jotka kulkevat omia polkujaan",ei oikein neiti-ihmisille tai muille munattomille=)
Niitä moni poika jopa viritteli jo silloin aikoinaan jolloin lentokorkeus kohosi siihen malliin että laskeutuminen tapahtui ajoradan ulkopuolelle enempi tai vähempi kivuliaasti.
Myöskään Suzuki PE 175 ei kuulu tähän kategoriaan millään muotoa,sorry, vaikka ihan oiva menopeli saattaapi muuten ollakkin.
Noissa 3 pyttyisissä mystisen repivä ääni joka aivan raastaa ihon kananlihalle.
Saastemääräykset,mukavuudenhalu,desibelien rajoittaminen ja hirveä kulutus tappoi nuo esihistorialliset aikansa himoitut vehkeet.

Noissa kawojen H1 ja H2 oli onnettomat rungot. Teho tuntui tuplaten mitä oikeasti takapyörässä oli. Haastavia ja kivoja ajettavia.

70-luvun pyörissä ei ollut ajo-ominaisuuksia eikä jarruja. Tuon ajan kokeneena sanoisin että turha niitä on kuolata, ellei sitten ole rahaa laittaa niitä olohuoneeseen nostalgian tuojaksi? Kestävyyskin oli mitä oli joka tasolla. Ehkä BMW oli paras ajettavuudeltaan ja laadultaan?

Ei kait tässä ajo tai käyttöpyörää kukaan ole hakemassa,ei edes aloittaja vaan kyseessähän enempi niinkuin harrastevehje jos moisen nykyään ostaa ja yhtä hyvin tänne voi siis laittaa muisteloja kenellä sellaisia on tai ollut.
Oletteko kuulleet että on moisiakin on jotka nykyään harrastaa näitäkin?
Ei kait tämän aiheen tajuaminen niin vaikeaa voi olla eikä tietääkseni BMW ole ikään valmistanut 3 sylinteristä ja 2 tahtista tripleä eikä Tuutti Hondastakaan sellaista saa ihan yhdessä päivässä tehtyä koska on 4 sylinterinen 4tahtinen.....eikä tehdastekoinen siis vaikka muokkaisikin.
Jos päteä halutaan niin olisitte kertoneet että ranskalainen Motobecane teki 70-luvulla 350cc ja 500cc 3sylinterisiä 2t triplejä ja ovat haluttuja,harvinaisia hienoja vehkeitä,olisi mennyt edes vähän lähemmäksi mitä kysytään...
Käyttöpyöräksi ei noilla ajatuksilla ole muuten myöskään kummastakaan noista mitä hehkutatte vai meinaatteko että ovat ihan nykyaikaa kaasarikoneineen kuin teknisene ratkaisuineen muutenkin ihan jarruista,suorituskyvystä,kulutuksesta ja ajomukavuudesta lähtien??
Sama juttu 80-luvun vehkeissä,tekninen kehitys on mennyt valtavasti eteenpäin joka ei ole sama asia kuin kestävyys,helppo halpa korjaaminen tai parempi ulkonäkö....
Kas kun ette ottanut TM testejä tähän verrokeiksi tai juuri myyntiin tulleita malleja jotka taatusti vielä "parempia",mitkä ne kriteerit sitten onkaan kenelläkin mutta ainakaan ne ei ole triplejä ja 2tahtisia eikä 70-luvulta.
Lukemisen ymmärtäminen ja sen sisäistäminen mitä kysytään kerrotaan on kova juttu eikä tässä kysytty teidän kenenkään ajokalustoa,mielimerkkejä tai malleja eikä mitään muutakaan ellei kerrottavaa kysytystä aiheesta.

Eipä tässä kysytty tuotakaan,kysyttiin 70-lukuisista Japanilaisista 2t tripleistä.
Taatusti kilpakäyttöön tarkoitettuja yksittäiskappaleisia moisia on tehty monia muitakin,koska tai kuka ensimmäisen onkin toinen juttu.
Ilmeisesti puhumme nyt tehdastuotannossa olleista,kaupasta kuluttajana ostettavissa olleista ja 70 luvun malleista eikä DKW tainnut niitä ulos myydä liikkeistään?
Rahallahan saa teetettyä vaikka 5 tai 6 sylinterisenkin 2t taideteoksen,esim Kawan tripleistä onkin tehty moisia yksittäiskappaleita taitavissa käsissä vaan ei ne enää olekkaan triplejä eikä tehdastekoisia ollenkaan.
Motobecane sensijaan oli ihan myyntimalli!!
Varmaankin ulkonäkö on myyntimalleissa hyvinkin tärkeä tekijä kuten valmistuskustannuksetkin,huolto ym,kilpamalleissa niillä ei ole mitään merkitystä.
Suzuki käytti Ram Air systeemiä juurikin tuon keskisylinterin kuumenemisongelman ratkaisuun kuin tehonlaskun välttämiseen kuumissa olosuhteissa joka 2t ominaispiirre.
Aikalaiskokemuksia lukien ,testien ja jopa kilpakäytössä systeemi osoittautui hyväksi verrattuna siihen että sitä ei olisi,kuulemma kiinnileikkaantumiset väheni huomattavasti eikä tehonlaskua kuumana enää ilmennyt.
Tietysti voitelupuolikin oli oltava kunnossa,öljypumppu oikeilla asetuksilla,kunnon öljyä eikä pieni lisäloraus öljyä bensatankkiinkaan pahaa tehnyt varotoimenpiteenä.
Ram Air vaimensi myös merkittävästi kilinöitä,kolinoita ym melua joita 2t piisaa.
Ram Air systeemiä olikin tietysti alunperin testattu ja kehitetty kilpavehkeisiin joista tuli tuotantomalleihin.
Kyseessä siis ilmaa sylintereiden rivoituksiin ajoviimasta ohjaava ja ilmaa tehokkaasti pakkaava ohjainlevy,sama idea kuin muskeliautoissa ym käytetyt scoopit joissa ilma työntyy ajonopeuksilla pienellä ylipaineella ilmansuodattimen kautta kaasuttimeen antaen parempaa täyttöä eli lisätehoa ilmaiseksi.

Ei kysyttykään,olet oikeassa enkä juutuubista mitään saa katseltuakkaan mun yhteysnopeuksilla eikä mielenkiintoakaan moiseen.
En sekaannu enää tähän,en omistanut ikinä moista mutta lukisin mielenkiinnolla kysytystä aiheesta enkä puutaheinää siitä vierestä.
Moisista 5 ja 6 sylinterisistä oli kuvia juttu Classic Bike lehdessä muutama vuosi sitten,hienoja ja toimivia moottoreita näyttelytason pyörissä kiinni olivat taidolla ja rahalla loihtineet.
Kohde sama mutta niistä muokattuja kylläkin,sentään aika läheltä liippasi varrattuna tuutteihin tai boxeri bemareihin...
Motobecane yhteys ja vaikutteita aikalaisiinsa japskitripleihin löytyi myös jostain brittiläisestä mp lehdestä,täällä ei lie ensimmäistäkään moista mutta Etelä ja Keski-Euroopassa kylläkin ollut jopa myynnissäkin.
Valmistusmäärät olivat tietysti noihin verrattuna pieniä eikä voi suoraan verrata massatuotettuihin japskimalleihin.
Valinnanvaraa piisaa ja kaikille asioille löytynee harrastajansa saati että maku muuttuu tai laajeneekin eri merkkeihin moneen otteeseen elämän aikana.
Nostalgia on aina kova juttu ja nuoruudesta ne kumpuaa,ei siihen voi muut puuttua ja ymmärtää mitä kukin koki tai haaveili koska 20v,40v ja 50-60v ovat ihan eri ajassa nostalgia jutuissa.
Eiköhän aloittaja ole ihan itse päättänyt että hän haluaa tietoa juuri kysymistään malleista,ei mistään muista ja kysynee jos haluaa niistäkin tai muuten kaivaa netistä tms.
Missään ei lue että joku olisi ostamassa moista ja mitä se kenellekkään kuuluu jos onkin niin ei varmasti käyttöpyöräksi vaan harrasteeksi ja silloin sillä ei yhtään mitään väliä mitä kukin ruuvailee oli sitten muotimopo pappa tunska,idän laatua oleva jaawa,suomen yleisin mp=HD tai vaikka persoonaton nykyajan samasta muotista työnnetty muovimuna.
Eikö se ole pääasia ja hienoa että porukkaa vielä joka jostain prätkistä kiinnostanut eikä vain kännyn räpläämisestä tai pelaamisesta??

Aivan kuten kirjoitit,kaikkea muuta asian vierestä tulee ja tyrkytetään omia mielipiteitä tyystin muun merkkisistä ja ei edes 2t moottoripyöristä mutta täällähän näitä puupäitä piisaa jotka tosiaan ei edes lue mitä kysytään ja lienevät samat jutut vaikka mitä kuka kysyisi.
Motobecane mielenkiintoinen kommentti ja kuuluu 1970 lukuun,täyttää myös muut kriteerit paitsi että on Ranskalainen.
Valmistusmäärääristä sen verran että 350 mallia valmistettiin 779kpl ja isompaa 500 mallia vielä vähemmän,arviolta n200kpl ehkä.
Erittäin harvinaisia,tavoiteltuja ja hienoja laitteita keräilijöille.

Nuo oli aika rivakoita vehkeitä aikoinaan ja tietysti kunnossa olllessaan vieläkin,vertailukohdat kovasti muuttuneet kun nämä nykykyykyt ihan eri planeetalta ja kulkevat ilmeettömästi sen väh 200kmh ilman makua,hajua ja ääntä ollen mitäänsanomattomia kulkineita jopa katsellakkin.
Meillä kylillä oli Kawoja kuin Suzukejakin,oisko muistaakseni 350 ja 380 kooltaan.
Kulkivat niin ettei ainakaan CB 450twinillä -500 fourilla tai GS500-550 ollut mitään jakoa kiihtyvyydessä kuten ei nelitahtisissa oikein alle 650cc muillakaan mitä köyhälistösuomessa nyt yleensä oli.
Sporttiset italopyörät oli saavuttamaton unelma tai isommat japsitkaan tyyliin CB750 tai 900 Kawa,hinnat hirveät verouudistuksen myötä joskus -74 vissiinkin.
Niissä vajaatahti tripleissä on mahtavat äänet ja Suzuki oli paljonkin sivistyneempi kuin pikkasen laiskempikin vakiona.
Tokihan niitä viritettyä sai ja pikkasen kun rattaita muutti niin tilanne parani kovasti,saati että jos konepuoleen tai kaasareihin kajosi.
Nämä pikkukoneet hyötyi kovasti jo pienistäkin muutoksista,isot triplet kulki ns tarpeeksi muutenkin joskin GT380 ero 550 mitätön kas kun pienemmässä tiheäportainen 6v vastaan harvempi 5v ja pieni painoltaan kevyempi.
Huippunopeuksia tietty neltahtisetkin kelasi ihan hyvin ja jopa ehkä päihittävätkin nuo jos tarpeeksi pitkä suora tai matkaa enempi mutta vikkeliä olivat ja kuin ärsytettyjä ampiaisia kun kierrokset nousi" iskualueelle"=)
Isompia superpyöriä GT750 kuin 750 Kawoja oli aika vähän,liian kalliita olivat ja pikkuajoihin kömpelöitä,enempikin GT550 sekä 500 olivat passeli kompromissi kaikinpuolin ihan reissuun kuin kylille.

Hienoja ja miehekkäitä laitteita moiset,oikean moottoripyörän hajuisia,näköisiä ja tuntuisiakin ilman mitään katehömppää tai muuta muovikuorruketta jolla peitetään tietokoneajan tekeleiden se loppukin vähä silmänruoka mitä niissä ehkä on,yleensä ei ole.
Harrastevehkeeksi tulevia klassikoita niin täällä kuin muuallakin ja hinnat haluttavuus tullee nousemaan juuri siitä syystä että ovat mennyttä aikaa,nostalgiaa,erilaisia ja näitä ei enempää tule,ei edes retro 2 tahtisia eli nämä edusti vajaatahtisten loppuhuipennusta sylinterimäärälläänkin ja tämän jälkeen tuli yli 125cc 2t malleja markkinoille miltään tehtaalta hyvin vähän,myyntimäärät ollen enempi mitättömiä ja RR touhuihin kuin luokituksiin pääosin suunnattuja.

Eipä tullut ei,Suzukilta tuli RG250,400 ja 500 piikiluokan yläpuolelta luetellen,olivat vesijäähdytteisiä kaikki käsittääkseni,kovakulkuisia mutta ulkonäkö oli jo mitä oli eikä muovin määrää ollut säännöstelty milläänmuotoa.
Joitain enempi crossipyöriä on 2t tullut vielä 80 ja jopa vissiin 90-luvullakin markkinoille kait muiltakin japskimerkeiltä,hyvin vähän kumminkin eikä niitä voi näihin vanhoihin juttuihin verrata.
Honda NSR 250 ja 500 tulee ainakin mieleen 80-luvulta 2 tahtisista myyntimalleista ollen tietty vesijäähd nuokin jo.
Bimota 500 V-Due taasen kuuluu ainakin teoriassa myös joukkoon mutta on hyvin harvinainen eikä lie täällä yhtään kpl,liekö Italian ulkopuolelle pahemmin aikoinaan vietykään pienestä valmistusmäärästä ja kalliista hinnasta johtuen.
Piikkipuolella ehkä tunnetuimpia täällä oli vielä 80-luvun Kawasakin 1syl vesijäähd AR mallit 50-125cc ja Hondan vastaava NS,mutta ne kuin nuo muutkin on asian vierestä ja ihan eri aiheensa liittymättä puheena olleisiin 3sylinterisiin milläänmuotoa mitä tässä mainittu.
2 tahtisuus enää ainut yhdistävä tekijä,moottorien tekniikka tyystin erimoista näissä uudemmissa vanhoihin perinnepeleihin verrattuna.

oli aikoinaan 550gt tehoputkilla..ei kestänyt sen ajan ketjut..oli muuten lähtöjä..14l/100km..ei hirveen ikävä..oli vuosi -79

Tokkopa ajopyöräksi muutenkaan kenelläkään "ikävä"kuten muutakaan vanhaa autoa tai moottoripyörää kun tekniikka on mennyt kenen mielestä eteen kenen mielestä taaksepäin mutta kumminkin.
Nakupyörä merkistä riippuumatta on hyvinkin raskasta ajella edes 100kmh muutaman kymmenenkin km,ottaa meinaan tuuli vastaan rajusti ja käsiä venytellen olipa tyyntä tai tuulta mutta sellaistahan se silloin ja siihen asti oli ollutkin eikä siitä kukaan valittanut kun paremmasta ei tiedetty eikä niin jumalattoman kiire tai tarvinnut ajaa pitkiä pätkiä kovaa vauhtia,nythän 100kmh ei ole mikään nopeus tai vaikka 500km siivu jos katteet ja kunnon ajovarusteet mitä nykyään on kaikilla jotka matkaa ajavat.
Silloin oli nahka/farkkutakki,farkut ja bootsit ehkä jotkut ajohanskan tapaiset.
Alkeellisia ajopukuja toki oli ja nahkapukujakin tietty mutta ne ei pahemmin lämmittänyt mutta parempia kuin ei mitään vaan tosi kalliitakin olivat ken moisiin satsasi.
Nostalgiasta puhutaan ja halutaan,nykyketjut kehittyneet valovuoden 70-lukuisista kuin 80-lukuisistakin eikä paljon edes maksa enää,ovat lukon omaavia ja katkaistavia toisin kuin orkkisketjut GT alkujaan omasi eikä tokko niillä niin enää tarviisi revitelläkkään että ketjuja yrittäisi katkoa,museovehkeitähän nuo ja MR kilvissäkin monilla keillä onnekkailla moisia yhä on.
Aika usein eturattaan yläpuolella oleva moottorin lohkonpala omaa ylimääräisen kurkistusreiän josta ketjut,ratas tai molemmat tulleet ulos,alumiinivalun tms tapaistahan tuo pala on mutta uusia ja ehjiä käytettyjä löytyy ketä haittaa.
Silloin ei niin haitannut eikä varaosiakaan netistä tilailtu ympäri maailmaan.
Kulutuslukemat oli 2t kovaa luokkaa oli sitten 2 tai 3 sylinterinen ja varsinkin jos teki niitä rivakoita lähtöjä tai muuten rajuhko ajotyyli nopeudet.
Oli ne tuo kokoluokan monisylinterisissä (2-4syl )4t vehkeissäkin samalla ajotyylillä korkeahkoa luokkaa,ei senpuoleen.
Ikävä...hmmm...harrasteeksi oivia vehkeitä ja näyttäviä mutta mitä ikävä nyt kenellekkin on,ei niistä kuin muistakaan 40v vanhoista tietysti nykyajan käyttöpyöräksi ole kuten ei sen ajan autostakaan,sen vuoksihan ne harrasteita onkin ja halutaan kuka muisteloon ,kuka kokemuksia haluten,ulkonäkö tai kunnioituksesta legendaarisia kisajuttuja ajatellen.

Ketjut oli todellakin alunperin noissa jostain syystä yksiosaisia eikä muita kuin alkuperäisiä Suzuki ketjuja saanutkaan ellei itse soveltanut muista mp ketjuista tai jotkut käytti jotain teollisuusketjuakin joka huono idea kestävyydeltään.
Yleensähän hiekkaisia ketjuja ei huollettu,kiristetty jos rasvattukaan kuten olisi pitänyt.
Ne jotka tekivät niin ja huolsivat pyöräänsä muutenkin kunnolla pääsivät helpommalla,tyhmä oppi (jos oppi )mutta ainakin kärsi kantapään kautta tässäkin.
Löysät ja kuluneet ketjut huonot rattaat oli tehokas keino päästä rassaamaan tiensivuun käpälät mustana ja tietty tuurilla vesisateeseen,yöllä ja keskelle korpea....
Osat oli tietysti tyyriitä eikä niitä saanut ihan kuin nyt,ne piti tilata ja maaseudulla odottaa päivätolkulla kun isommasta kaupungista liikkeestä tai maahantuojan varastosta lähettivät.
Vaihtamalla tiheämpää välitystä rattaisiin sai ketjuja katkottua ja niskaa naksauteltua vielä helpommin oli sitten 380,550 tai vesipuhveli750=)
Ai niitä aikoja.....perhana,onkohan torissa tai nettimotossa millaisia GT rojekteja?

Pisteet Suzuki Rg 500 Gamma, tehopakkaus.. saa lähteä nelarilla yrittää

Yllättävästi tuommoinen 3-pyttyinen Kawa leipoi keskisylinterin männän kesken ajon. Nopea kytkinkäsi pelasti kaatumiselta ja hetken jäähdyttelyn jälkeen otin keskimmäisen tulpan pois ja ajelin kotiin huoltoon kahdella pytyllä. Suzuki T500:lla tuli tehtyä oikein ulkomaan matka Ruotsiin ja Norjaan. Pirunmoinen tärinä siinä oli, ettei voinut puhua ajonautinnosta esimerkiksi Honda CB 500 Fouriin verrattuna.
Hienot äänet oli varsinkin Kawa 750cc kolmipyttyisessä, välillä joutuu Youtubesta katsomaan myös H1 500cc täyskiihdytystä. Halpaa on nykyään tämä virtuaaliajo toisen kyydissä eikä tärinä puuduta takapuolta kun on läppäri kourassa. Ei myöskään tule pikkulintuja suuhun tai ampiaiset pistä muniin farkkujen läpi, kuten kultaisella 70-luvulla.

Hah,tuo oli täyttä totta tuo kuvaus ötököistä ja tuki mieleen kuinka nippa nappa hermot piti ja tilanne selvisi ilman pöpelikköön ajoa kun ampiainen löysi tiensä t-paidan alle varmaan reilusti yli 100kmh nopeudessa ja oikein tunsi kuinka se käveli paidan sisällä iholla...ja lopulta pisti tietysti!
Piikki oli onneksi puolihuti ja jäänyt törröttämään niin pitkälle että sain nypättyä pois jahka oli pyörän saanut pysäytettyä ja repäistyä paidan päältä,joka lie vaikutti pikkasen oudolta liikkeltä huoltsikan pihassa sivullisien näkökulmasta.
Lintujen kanssa ei tullut ongelmia,kuulin juttua jossa jollain oli tullut lokki päin näköä ja naama mustana kun meni maanantaina töihin niin arvaa uskottiinko tuo selitys?
Silloin oli kesätkin niin lämpimiä että t-paita kelejä piisasi ja kivasti moinen nousi helmoista ylöspäin niin että paljas maha loisti=)
Nyt sataa kesäisin joko viikkotolkulla peräkkäin,on sellaista puolipoutaa tai yksinkertaisesti niin kylmä tuulikin ettei tarkene t-paitasillaan kuin postin hakea pikaisesti kävellen lootasta.
Talvet samanmoisia mutta loskan kera pimeitä ja vielä ankeampia.
Kawasakeissa moni vaihtoi etulokasuojan toisenmoiseen tai teki jonkinlaisen ilmanohjaimen tuon jäähdytyjutun vuoksi auttaakseen keskisylinteriä lämpöhalvauksissa joihin se oli taipuvainen kovassa ajossa ja kuumissa olosuhteissa.
Suzukeissa tuo oli tuolla ram-air jutulla hoidettu jo tehtaalta ja moista ratkaisua oli muistaakseni testattu 1969 Kanadassa jossain tehtaan ratapyörissä josta oli hyväksi havaittuna keksintönä siirretty vakiovarusteeksi noihin tripleihin.
Saas nähdä miten haluttavuus hintakehitys rupeaa näissä tripleissä ja vaikkapa T250-500,GT250 ja RD 250-400 menemään täällä,maailmalla ne on jo kovaa valuuttaa ja moisia harrastetaankin ja entisöidään ihan näyttelytasoon.
Tuntuu ettei täällä kukaan kovinkaan isoja rahoja ole valmis laittamaan edes 750 kuutioisiin,mitä sitten pienempiin 2t malleihin ollen enempi hupivehkeitä ja väliinputoajien juttuja joista oikein kukaan "oikea harrastaja" kiinnostunut.

oli 60 ja 70 viritetty garelli 100 ja jätti 350 jytäjammun ja tuutti hondan taakse nätisti. ja tyttöi sit istu ritikalla ku oli nopein pyörä ;=)

"60 ja 70 vieritetty Garelli 100"
En ymmärrä,eikä taatusti kovin moni muukaan onko nuo 60 ja 70 vuosilukuja vai miten Garelli 100 jotenkin liittyviä ja mikä on Garelli 100?
Ainoastaan sen ymmärsin että joku haluaa näytellä vanhoja vehkeitään.
Jos kyseessä on omat ja kalsareissa pidettävät vehkeet niin ketä kiinnostaa oli mies tai nainen,pidä hyvänäsi tai syötä kissalle mutta jos kyse on jostain 3 sylinterisestä 2t vehkeestä niin se on eri juttu.

Hah! Yamaha 350R5-72 veti keulan ilmaan vielä kolmosvaihteellakin ja kelasi helposti mittariin 175,se kiihtyvyys tosiaankin hauskaa.Kaverilla oli 350 Kawa,jota joutui kyllä "rassaamaan" huomattavasti enemmän kuin Jamppua

No siinä oli muisteloita joita oli mukava lukea ja jotka voi mielessään kuvitella tapahtuneeksi sen ajan ilmapiirissä ja elämänmenokin oli kovin toisenmoinen kuin nyt...parempi minun mielestäni kun naiset oli naisia ja miehet miehiä ilman välimuotoja,harrastuksetkin oli perinteisiä ja tyystin muuta kuin virtuaalimaailma,tv,kännyt ja muut väkisin väännetyt muotiviihdykkeet.
Lisää tämmöisiä jos muistuu mieleen,kovasti kiitos jo etukäteen 2 tahtibensan tuoksuisista ja leveiden farkkulahkeiden lepatuksesta=)

Perhana,näin moisen 3 pyttyisen kun kävin remonttihommissa ja tuli talon isännän kanssa prätkätkin puheeksi.
Marssittiin pihan poikki hänen verstaalleen ja siellä oli peiton allahan oli entisöity rumpujarrullinen 380GT Suzuki joka kuulemma vuosikertaa 1972.
Peittoa pois ja akkukaapeli kiinni,ryyppyä ja muutama polkaisu niin vehje räjähti käyntiin=)
Wau,ne äänet,kuin Warren ja moottorisahojen repivää vihlontaa ja räpätystä kunnon öljykäryn kera.
Hieno ja ei vissiin kovin yleinenkään näky enää,lie melko ripeänoloinenkin vehje silloin ??

Höpönlöpön,suorituskyvyssä 750GT ei ollut juurikaan nopeampi tai kiihtyvämpi verrattuna noihin pienempiin,kas kun ovat aikatavoin kevyempiä ja tuossa 380 mallissa on tiheäportainen 6v laatikko kun taas 550 kuin 750 ovat harvemmin välityksin ja 5v.
Huippunopeuslähteet pikkasen vaihtelevat mutta isoin on noin 10 mph nopeampi keskimäärin kuin nuo pienemmät joiden suorituskyky on lähes identtinen juurikin tuon vaihteiston eroavaisuuden vuoksi.
Virittämällähän noista kaikista taikoi ja taikoo aivan toisenmoisia suorituskyvyltään,sitten taas kärsii muuten hienon koneen sivistynyt käytös.
Helppo tapa on pudottaa pykälä kaksi pienemmän eturattaan niin kyllä kulkee eikä vaikuta huippuihinkaan kas kun esim 380ssa tuo 6 on ylivaihde.

Kokemuksesta voin sanoa että kun on omistanut niin gt380 kuin gt750 niin kiihtyvyys ei paljon poikkea ja jos pienempää pikkasen terästää vaikka tuolla rataskikalla niin vielä vähempi on eroa ja mutkateillä pienempi taipuu mutkiin reippaasti vikkelämmin,tuo 750 on nimittäin melkoinen möhkö kaupunkiajoon ja pikkuteille.
Matka-ajo onkin eri juttu ja 750 on erittäin hieno laite siihen,nuo pienemmät eivät ymmärrettävästi niinkään eikä niitä siihen ole tarkoitettukaan vaan ovat pienempään pätkäajoon huippuvehkeitä jos 2t motareista tykkää.
Kawasakit ovat luonteeltaabn tyystin erilaisia ja koko pyörän idea on painotettu suorituskykyyn,ajettavuus ja kestävyys ovat taka-alalla.
Puhutaan siis vakiopyöristä.
Virittelemällä noista kaikista 3 sylinterisistä saa muokatua helposti omaan mieltymykseensä passelin,jopa 2 sylinteristä saa vaikka minkämoisen katuraketin.

Eikähän ne jotka isoa kovaa ja kunnon ajo-ominaisuuksia haaveile osta suosista nykyaikaisen moottoripyörän jossa ajo-ominaisuudet kaikenkaikkiaan ovat valovuoden edellä näistä harrastepyöriksi luettavilta ja jo 80-lukuinen on historiaa kun vertaa 2000 luvun ajopeleihin vaikka 70-lukuisiin verrattuna nuo 80-lukuiset on paljonkin kehittyneempiä mutta senmyötä tietysti vähemmän harrasteystävällisiäkin korjaille kuin ulkonäöksellisesti ollen pääosin kuorrutettua muovia ilman kiiltotavaraa.
Muoviosien korjailu ei mieltä ylennä,tahtovat olla heppoisaa ja haurasta tyyriitä jos ehjiä katteenpaloja ym jahtaa maailmalta.
Pikkusenkin isompi korjailu uusien kulutusosien kera noissa ohittaa nopsaan pyörän arvon ken moista asiaa tuijottaa.
Eipä nuo kokonaiset pyörätkään paljoa maksa,jonkun aikanaan suht tehokkaan 80-lukuisen 500-750 kuutiosen muovisen japskinelarin saa jopa kahteen ja alle 3 tonniin,siis ehjän ajokuntoisen.
Vanhat 250 kuutioset 4tahtiset ovat kuin väärää rahaa,puhumattakaan piikeistä jotka vie pois hinnoissa olivatpa 2t tai 4t.

Projektit ja paljon ajetut ei edes vaihda omistajaa kun niitä huoli kukaan kuin varaosiksi.

Löytyypä noita euromerkkejäkin samoin ilmiöin,tietty tarjontaakin niistä enää 80-luvulla oli täällä vähempi ja varsinkin kulttipyörä HD uudemmat mallit ,n10-20v vanhat,kärsivät valtavasta ylitarjonnasta,hinnat on mitä on ja vaikea päästä eroon muuta kuin pilahintaan koska tuotu aivan liian paljon varmaan sen vuoksi kun niitä ei ennenmuinoin vielä 80-luvulla montaakaan kpl täällä näkynyt ja nekin harvat tyyriit oli mitä oli eri mallien osista kasailtuja vanhuksia vaan nyt on läjäpäin.
Niin on tuotu läjäpäin myös montaa muuta merkkiä mallia laidasta laitaan elikkäs valinnanvaraa piisaa ihkauudet päälle.
MR ikäiset orkkikset ja kuntoiset HD onkin eri juttu kuten toki moni moni muukin merkki japskeista alkaen.

Ostamani talon kellarista löytyi muun rojun seasta 2 moottoripyörän aihoita joista toisen sinisessä tankissa nimi Kawasaki ja näyttää olevan 3 sylinterisen koneen jäänteetkin rungossa kiinni.
Ilmajäähdytys ja toisessa sivuposkessa numerot 350.
1 sylinteri puuttuu ja kaikki kaasuttimet.
Se toinen,melkein yhtä puutteellinen raato taasen näyttää olevan myös ilmajäähdytteisen 3 sylinterisen ,mutta Suzukin jäänteet.
Jonkinsortin keltainen ja siinä ei ole edes sivuposkia joista numeroja etsisi,tyyppikilvessä lukee muun numerosarjan kera kumminkin luku 380.
Tässä moottori ainakin näyttää omaavan enemmän hyödynnettävää kuin Kawasakissa,jopa sylinterit kaasuttimet kiinni ja tuntuu kone pyörivänkin.
Molemmissa huonot putket,jotkut virivirit näyttäisi olevan eikä nämä nyt ihan priimakuntoisia muutenkaan ole,hyvät aihiot ehkä kumminkin ja suht täydellisetkin.
Kumit lontossa molemmissa,ketjut puuttuu ja Suzukista mittaristo.
Nurkkia en ole vielä raivannut perinpohjin,ehkä puuttuvia osia löytyy tai ehkä ei.

Kannattaakohan näihin satsata vai pistänkö samantien romukuormaan,en ole näin vanhoja prätkiä aiemmin ruuvaillut,2tahtijutut jäi mopoihin eikä mitään tietoa koko vehkeiden taustoista tai mitä ne aikanaan edustaneet.
Paperit tms varmaan löytyy talon ex-omistajalta tai ainakin saa todistuksen niiden Suomi taustasta jne.

Selevä,kiitos tiedoista ja arvioista,ovat pikkasen minun tietämykseni ulkopuolella nuo isommat 2t vehkeet moottoripyörinä ja varsinkin nuo 3 sylinteriset joista ei mitään kokemusta.
Laitellaan projekteina edullisesti tarjolle tai osinakin,mutta vähimmin vaivoin kaikille osapuolille kun ottaa kokonaan toisen tai molemmatkin jämät niin ei tarvi mitään kuntoarvioita antaa tai tehdä osien kunnosta toimiiko vai ei ,mitä vikoja tms,metriäkään en kummallakaan ajanut tai tiedä noiden vikakertomuksia historiaa.

Tänään tuli vastaan ja sattumalta näin vielä samana päivänä myöhemmin kaupan parkkipaikalla samaisen pyörän,tuommoisen 2t triple Suzukin.
Erikoisen hienon näköinen veteraani mp,molemmilta puolen 2 vaimenninta,ehta poljinkäynnistys ja ilmajäähdytys RamAir kannella rumpujarrut.
Senverta utelias että odottelin kun kuski tulee että pääsee juttuun=)
380J ja v1972 ,entisöity ja museorekisterissä,ollen vanha Suomi pyörä.
Hienoa työtä oli tehty,harvemmin moisia ainakaan minä aikapäiviin nähnyt ja ne äänet kun kaveri lähti...
Terävää räpätystä sinisen savun kera.....tuli niin nuoruusajat mieleen,tuommoisiahan ne silloin oli mutta pääosin twinejä,harvemmin noita 3 sylinterisiä tuolla maaseudulla ainakaan näki olipa Kawa tai Suzuki.
Ihan veti kylmät väreet,mitähän tommoinen joku maksaisi,lienee vuosimalleissakin hintaeroja ja löytyykö moisia helpolla mistään jos rupeaisi laittelemaan ellei ihan suht valmista kohtuuhintaan löydä.
Oikein hyvin kelpaisi joku tuollainen pienemmän pään edustaja,sirompia ja kevyempiä eikä varmaan silti paljon hitaampiakaan kun ihan harrastevehkeenä ajatellaan ja halvempia harvinaisempiakin jopa laiteltuina kuin ne malliston huiput.

Kiva pyörä,hinnat kovaa kyytiä nousussa maailmalla niin näissä kuin GT550 jotka suorituskyvyiltään käytännössä hyvin lähellä toisiaan koska pienempi on kevyempi ja omaa 6 vaihdetta kuten GT250(sama laatikko).
Kaikki kun eivät saa tai halua vesipyssyä,iso ja raskas tyyriskin ellei ihan raatoa osta mutta sittenhän sitä rahaa palaakin pitkässä ajanjuoksussa enemmänkin,osat ei ole ilmaisia ja varsinkin kiiltotavara,tankki,mittarit,vaimentimet jne on tyyristä tavaraa orkkiksena käytettyinäkin,NOS kama vieläkin hinnakkaampaa.
GT550 on 5vaihteinen ja pidemmät porrastukset ollen myös painavampi.
GT380:sen kutosvaihde on ylivaihde mutta vaihtamalla piikin kaksi pienemmän eturattaan tai takaratasmuutoksella saa kutosesta normaalin ajovaihteen ja toki myös kiihtyvyys paranee mutta huiput jää ennalleen ellei jopa kohoa koska jaksaa nyt 6vaihteella ottaa kierroksiakin.
Hinnat?
Kallein GT380 on tietysti J malli 1972 eli se ensimmäinen jossa vielä rumpujarrut ja tumma lakkaus moottorissa,lohkoissa olevat tekstit on kohokirjaimin metallissa eikä tarroin kuten 1974 eteenpäin ym pikkueroja esim kaasuttimien vaijerisysteemeissä sekä vaimentimissa jne.
GT550 sama juttu omaten myös rumpujarruversion v1972 ja suht samat muutoksekin kuin pikkuveljellään.
Mitä näistä sitten joutuu maksamaan?
Näiden kahden mallin hintaeroja ei käytännössä ole,samoissa mennään ja jonkinmoisen ajokuntoinen mutta lähinnä kunnostusprojektin alku projekti lähtenee 2000-3000 tuhannesta ja museokilpisestä entisöidystä joutuu jopa 5000 euroa pulittamaan,varsinkin tuosta J mallista ehkä joku maksaa enempikin maailmalla mutta myös äärettömän hienosti säilynyt orkkispyörä tai hienosti entisöity , olipa vm mikä tahansa ,kiinnostaa noissakin hinnoissa vielä nostalgianhuumassa.
Vaikka näitä tehtiinkin aikoinaan paljon ja olivat halpoja suosittuja niin kato on käynyt kovasti eikä näitä latolöytöinä löydy kuin USA/Kanada tuonteina jossa niitä piisaa koska sinne valtaosin vientiinkin ja ainahan niitä sitten säästyykin jos paljon ollut olemassa.
Sieltä niitä tuodaan Eurooppaan kaikenkuntoisia ja myydään kovaan hintaan mm Englannissa jossa ovat haluttuja eikä omaa kantaa juuri ole alunperin.
Nostalgiaa jos mikä ja mennyttä aikaa joka ei palaa,herättää monissa muistoja ja omistushaluja yhäkin koska ovat hienon näköisiä,kulkevia,yksinkertaisia ja ne äänet....

Purkaminen on äärimmäisen helppoa olipa laite ihan mikä tahansa "kelloista keinutuoleihin ja kaasuttimiin " ja lukemattomia on ne projektit jotka ovat jääneetkin sille asteelle kunnes heivattu lopulta kaatopaikalle koko kasa tai kierrätykseen nykyään,mitä nyt jäljellä sitten muutaman muuton tai useampien vuosien sinnetänne varastoinnin jälkeen onkaan enää.
Näin on käynyt harvinaisuuksille ja vähempi harvinaisille vehkeille yhtä hyvin ,nyttemmin moni aikoinaan suht harvinainenkin olisi todella erikoinen ja himoittu laite,olipa kyse 2 tai 4 pyöräisistä.
Perintöjutuissa ja perikuntien toimesta on mennyt ja menee yhä ihan ehjääkin vehjettä tai kasassa olevaa täydellistä ja hyvää projektia.
Laatikkopyörä on hyvä puhdetyö jos aikaa ja on kätevä käsistään,täytyy osata rakennella toisten purkamasta ja ehkä puutteelisestakin kasasta taas toimiva pyörä,ei ihan läpihuutojuttu monellekkaan varsinkin koska pyörä on saattanut olla aikoinaan jo hyvin huonossa kunnossa eli joutuu uusimaan hyvinkin paljon osia,teettämään koneistuksia ym eli lopulta siitä kasata ei löydy paljonkaan kelpuutettavia osia rungon lisäksi,noin kärjistetysti sanoen.
Voi tietysti löytyä huolella ajan järjen kanssa puretun ja osat laitettu omiin pusseihin jotka numeroitu tms ja mukana dokumentteja purkamisesta kuin kuvia pyörästä ennen purkuakin sekä jopa projektiin osteltuja uusia osia saattaa tulee mukana,ehkä jopa parin pyörän verrankin,onhan näitä tämmöisiäkin tapauksia.
Seiskytluvun japskipyörä on oiva laite harrastaa,entisöidä ja kunnostella,osia löytyy vielä joko hyvin tai kohtuullisen hyvin,riippuu tapauksesta mutta USA tosiaan Ebayn kautta kultamaa löytää jos vaikka mitä,sinnehän ne suurin osa tahtoi mennä monesti euro kuin japskipyöristäkin.
Tuon ikäiset pyörät on teknisesti jo tarpeeksi nykyaikaisia monillekkin että niillä ajelee huvikseen mutta silti persoonallisia ilman kammottavia muovikuorrutuksia ja ruiskuja ym monimutkaisuuksia tekniikassa joten niitä pystyy ihan korjailemaankin jos perustiedot ja työkalut halut.

Onko tämä aihe tyystin unohtunut ja hautautunut jo??
Eikö oo kenelläkään tähän mitään muisteloita,kommentteja tai kokemuksia,jopa mahdollisesti
löytänyt nämä uudestaan nyt vanhemmiten taas joko ihan ajoon kesäharrasteeksi,projektiksi tai haaveeksi???
Meinaan kun kevättähän tuo ainakin kalenterin mukaan kohta pukkaa jos tänäkään vuonna sitten muistaa tänne saapua...

Eiköhän niitä rupee tippumaan jahka äijät sulaa kevätauringon noustessa korkeemmalle,on nääs jo
rumasti sanottuna karvapallimiehiä ne jotka noilla ajoivat aikoinaan ja joilla tietoakin ynnä muisteloita mistä ammentaa.
Poikaiset ei näistä tiedä mutta kuulleet lienee nekin kauhujuttuja ajo-ominaisuuksista jotka ei oikein kuuluneet vakiovarusteeksi ainaskaa Kawoissa ja jokamiehen kalloon ymmärrettävästä selkeästä tekniikasta jota pysty korjaamaankin vaikkei tiedemies laboratoriovarustuksella kuten nykyään oltava ja joissa korjaus on enempikin osien vaihtelua autojen tapaan ja josko vikaa tulleepi niin matkakin tyssää hinurin ootteluun.
Tottahan nää uudet kovakulkusia on jo keskikokosetkin ,hienoo älytekniikkaa jos myös ne ajo-ominaisuudetkin viimeisen päälle mutta rumia, personattomia ja mauttomia.
Kustomipuolelta ja retromalleista löytyy kiinnostavimmat,kunhan laittaa painorajan ettei tartte nosturia tontille tonnikeijun kaaduttua.

Joskus aikoinaan olin uudessa elämäntilanteessa (vaimo pullautti tyttövauvan)joutunut vaihtamaan Suzuki T500 pyöräni pyykkikoneeseen,,no se oli jo syksyä kuitenkin,mutta seuraavana kesänä laskeskelin että lomarahoista pystyn jonkunlaisen kaksipyöräisen ostamaan. Tiukkaa "Hesarin" viikonlopun lehtien seurantaa,,niin löytyikin Yamaha Xs 650-72 josta olin aivan innoissani,,ainut "vika" hommassa,että hakumatka n:550km! Soittelin useamman kerran ja koitin luonnollisesti udella "mopon" kunnosta ja kilometreistä. Eihän se auttanut kuin hypätä junaan,kypärä ja rotsi laukussa.Helsingissä tietenkin "maalaisena" meni tovin,ennenkuin Bengt "Hiko" Haikolan firma löytyi,,ja eikun kaupanhierontaan,,ja koeajolle.Luonnollisestikin ensitöikseen eksyin!! Noh,neljän tunnin päästä kuitenkin jatkamassa kauppojen hierontaa,ja niinhän siitä kaupat tulikin,vaikka 7vuotta "vanhasta" pärrästä sanomisia löytyikin.
Ja kotimatka alkoikin ruhtinaallisessa vesisateessa,ettenkö sanoisi että "ajovarusteeni" buutsit,jamekset ja rotsi,,ei hanskoja,olivat keliin nähden luvalla sanoen "heikot".Alkoi olla pakko"jokatoisella" huoltoasemalla pysähtyä,,mennä vessaan pesemään kuumalla vedellä käsiä ja läpimärkiä sukkia,,nehän taas jonkunmatkaa olivat aivan ok...kunnes n: 300 märän kilometrin jälkeen ihmeekseni alkoikin keli kuivamaan. siinä ajaessa ihmettelin epämääräistä "käryä" ajoittain,,kunnes huomasin etulampusta tulevan savua.HImmasin tienposkeen,ja tutkimaan juttua,,onneksi sain kolikolla avattua lampunkehyksen ruuvit.Johtosarjahan siellä lähestulkoonsa paljaille kupareille kärtsänneenä,,levittelin piuhoja ja kiskoin erilleen,,etteivät ottaisi kosketusta,,ja niin vaan jatkamaan matkaa..Kotimatkan kestoaika taisi olla luokkaa 11tuntia,,
Ettenkö sanoisi että kohtuullisen poikki olin paukatessani kotona vetämään unta kuulaan.
Eihän ne aina ole "Loistoreissuja" kaikki.

Tämmöisiä muisteluja lisää kiitos!
Kyllä näitä nuorisokin lukea voi heittelemättä mahtavia älynväläyksiään kulku tai kulkemattomuudesta,palataan asiaan kun ne kyykkiset on 40-50 vuotiaita niin verrataan niitä sitten noin v 2050 pyöriin ,ok?
Jytärit on hienoja pelejä ja vanhimpien arvokin pysyy,niitäkään ei nettimoto pursua ja varmaan helppo nakki myydä harrasteeksi toisin kuin vaikka harrikan joita satoja tyrkyllä=)
Tuo nimimerkkikö?...joo,jäi sormi ketjun väliin ratashommissa ja jäljet yhä näkyy 70-luvulta,en suosittele kokeilemaan.

Suzukit 3-pyttyiset Gt550-73 Lime Green oli 21 vuotta. Edelleen Gt550 JJ-660-73 musta 3-3 tehareilla ampiaissatula, Gt380-73 MR pun. Vesipyssyt Gt750-73 CandyLavender MR, Gt750-73 3-1 teharilla kyllä ampuu !, Gt750-76 2 kpl, toinen aivan alkuperäinen, toisessa Allspeed 3-3 kromatut teharit. Sport carrierit takatelineet 380, 750 2 kpl. Lisäksi 2kpl gt550 kasausta vailla. Toisesta alkuperäinen LimeGreen-73 ja toisesta katteellinen 550-73. Muitakin 2t on vielä...

No siellä on sukisukeja talli täynnä ja parhaasta päästä 2 tahtareissa oli juurikin nuo 3 sylinteriset joita näyttää löytyvän tallistasi joka mallia mitä valmistettiinkin,siis 380-550 ja 750.
Miten,millainen käytännön ero ajettavuuksissa ja suorituskyvyissä on koska onhan 750 paljonkin painavampi ja kömpelämpikin toki kuin pikkuveljensä ja entäs nuo 380-550 toisiinsa nähden verrattuna,toisessa 5v ja toisessa 6v sekä paino kompensoi kait aikatavoin noin 10hv tehoeroja(vakiona)?
Ääni noissa kaikissa vetää ihan karvat pystyyn,hienoja ovat katsella ja kulkupuolikin riittänee museovehkeiksi kovasti.
Ainut mikä ei oikein minun juttu on nuo teharit,alkuperäiset vaimentimet(4) on tyylikkäät ja jos moisia ei löydy niin Higspeedin teharit ehkä justiinsa menettelee ulkonäöltään,joo tiedän ettei orkkisputkia häävisti enää mistään ainakaan priimoja löydy pikkurahaan..

Mul oli ensin satapiikki Honda,73 ostin Kouvolan mopedi aitasta 650 jamahan.2pyttynen 4 Tähtinen.En muista mitään negatiivista siitä.Itse toin hankaluuksia poliiseille.

Ajelin viimekesän Suzukin T500 pyörällä. Kaksi sylinterinen 2tahtimoottori, rumpujarrut edessä ja takana. Ostin hetken mielijohteesta kun oli mielestäni kaunis muodoiltaan. Tuorevoitelun toiminnan tarkistin, vaihdoin kampiakselin stefat, huolin keulan ja tarkistin jarrut. Sitten ajamaan. Kaikki toimi välttävästi, olkoonkin että moottoritie ajelun jälkeen seuraavalla käynnistyksellä ilmeni toisen sylinterin sytytys ongelmaa. Tulppien lämpöarvo muutoksella sen sai pois eikä kesän ajeluissa enää ilmennyt vaikka lyhyttä työmatkaa tai useamman tankillisen pitkää reissua ajelikin. Kaasuttimet synkronoin ja tyhjäkäynti seokset säädin lämpöisenä ensimmäisellä reissulla tankkaamisen jälkeen käynnistämisen yhteydessä. Tulppien lämpöarvon kun sain kohdalleen niin sitten paransin hiukan moottorin luonnetta suuttimia kaasuttimista poraamalla. Tyhjäkäynti suuttimet porasin 0.2 mm. vakioita isommiksi ja pääsuuttimet 0.1mm. isommiksi. Näillä muutoksilla pyörä kulki kuin sukkasillaan matka-ajossa ja rekkojen ohitukset oli varsin hymyilyttäviä tilanteita. Varustin pyörän myös tasasuuntaajalla ja elektronisella jännitteensäätimellä jolloin sai vaikka puhelinta ladattua. Erittäin huoltovapaata ajelua. Ei mitään ongelmia ja helppo saada myytyä.