Maisteletteko uusia makuja?
Mikä maistuu hyvältä?
Mitä ette laittaisi toista kertaa enää suuhuni?
Millaisia uusia makuja olette löytäneet viime vuosina?
Muistaako joku, kuinka monta kertaa uutta makua piti maistaa, jotta siitä voisi tulla herkku?
Muutamista susheista on tullut minulle uusia herkkuja. Odotan suurella mielenkiinnolla, kun näin lähimarketissa kolme tai neljä sellaista, mitä en ole vielä maistanut.
Wasabi on aika hurja mauste ja hennonmakuisiin säilöttyihin inkiväärisuikaleisiin olen myös ihastunut.
Mikä maistuu hyvältä?
Mitä ette laittaisi toista kertaa enää suuhuni?
Millaisia uusia makuja olette löytäneet viime vuosina?
Muistaako joku, kuinka monta kertaa uutta makua piti maistaa, jotta siitä voisi tulla herkku?
Muutamista susheista on tullut minulle uusia herkkuja. Odotan suurella mielenkiinnolla, kun näin lähimarketissa kolme tai neljä sellaista, mitä en ole vielä maistanut.
Wasabi on aika hurja mauste ja hennonmakuisiin säilöttyihin inkiväärisuikaleisiin olen myös ihastunut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Maistoin juuri äsken ruissipsejä joihin voitelin sulatejuustoa, joka on maustettu lakritsilla. Voin ostaa toisenkin kerran.
Toinen sulatejuusto oli maustettu kuningatarhillolla. Vaalean kotitekoisen sekasämpylän päällä se ei muuttunut ainakaan minun herkukseni. Saapa nähdä löytyykö sille juustolle käyttöä kotonani.
Muutama vuosi sitten kokeilin intialaista maustesekoitusta broilerivihannes "mössöön" ystäväni kehoituksesta.
Ensin haju tuntui jopa kuvottavalta, mutta maku ei.
En nyt muista, mitä tuo maustesekoitus pitää sisällään, mutta ilman sitä em. ruoka ei maistuisi "oikealta".
Suu tottui makuun heti, mutta hajuaisti tökki pari kertaa. Nyt en voisi kuvitellakaan laittavani ko. ruokaa ilman mausteseosta.
Kannattaa kokeilla uusia makuja ja jos niistä ei pidä muutaman kokeilukerran jälkeen, niin paras unohtaa koko juttu!
Minä en koskaan tule syömään raakaa kalaa, jos ei ole aivan pakko!
Oletko maistanut graavi-siikaa?
Päivän tai parin keveästi karkealla suolalla ( aavistuksellinen ripaus hienoa sokeria & mahd. tilliä) maustettuna muhineesta fileestä oikein ohuina, fileoimisveitsellä leikattuina viipaleina.
En ole, mutta graavilohta maistoin vuosikymmeniä sitten. Jos olisi ollut mahdollista, niin olisin sylkäissyt sen pois suustani.
Muutenkin kalan syömisessä olen aivan onneton tapaus. Jos yksikään ruoto sattuu suuhuni, niin syönti stoppaa heti.
Kuten+aikaisemmissakin+ruoka-jankutuksissa,+totean:
"Maito 3ltr. luomu rasvaton.SF"
Ostat vettä jota sinulla tulee hanastakin, samaan aikaan vetelet kirnu voita hah!
"maito-juuri-lypsetty"
Minä päätän, missä muodossa rasvani nautin.
Ja miten tuen tuotantoa.
-
Eikö ole vielä valittu patjaakaan hampaattomaan lutkutukseen?
Puolisokin puuttuu...
-
Miksi Tarja Halosella ei ollut nenää YLE:n maksetussa mainoksessa?
Juurihan Putin näytti sitä hänelle.
H.
Maistelen, mutta sen pitää olla nuorta lihaa.
Olen oikein huippujuntti näissä maustamisasioissa.
Ruuan pitää maistua aidolta itseltään.
Suolaa ja pippuria, siinä ne mun mausteet,
vaikka kaappi on täynnä kaikenmoista.
Mausteita on kyllä hauska ostaa, mutta siihen se jääkin.
Viimeksi sorruin yrttisekoituksiin, italialaiseen ja provenselaiseen.
Tuossa edellä graavisiika sai veden kielelle.
olen syönyt myös graavattua kuhaa, sekin oli hyvää.
Ilman sitruunoita pippuroita tillilöitä.
Yksi mauste, josta tykkään ja se vie tunnon joskus kieleltäni on inkivääri.
Inkivääriteenä sitä useimmin tulee nautittua.
Oletko maistanut ohuen ohuina suikale-viipaleina liemessä säilöttyä inkivääriä. On suht miedon makuista ja käytetään yleensä ainakin sushin mauste-lisäkkeenä. Ostin pieniä purkkeja ja lisään aina sushien päälle, jos ostan niitä kotiin. - Kannattaisi varmaan kokeilla muihin ruokiinkin.
Hyvä vinkki, täytyypä kokeilla, laitan usein uusia outoja juttuja ensin leivän päälle ja siitä ne sitten voivat siirtyä muihinkin ruokiin, jos ovat siirtyäkseen.
Inkiväärillä on tosi paljon terveysvaikutuksia, vaikka en sen vuoksi siitä tykkää, vaan ihan sen kirpeän maun vuoksi.
Joskus siivutan inkivääriä termariin ja kuumaa vettä vain päälle, sitä teetä on helppoa juoda pitkin päivää.
Sellaista tuoremehua ostan silloin tällöin...missä inkivääriä mukana....poika maistoi sitä kerran...sanoi että maistuu homeelle....
Ou nou, toivottavasti poikasi rohkeana maistaa myös toisen kerran,
jospa se ei sitten enää homeelta maistuisikaan...
En maistele, olen erittäoin epäileväinen ja ennakkoluuloinen. Pysyttelen perinteissä ja jo hyväksi havaituissa, näin ei ainakaan pety.
Tykkään sushista, wasabista, inkivääristä mielellään kylmän valkoviinin kanssa.
Olen ihastunut tamarinditahnaan, se sopii noihin mun väsäämiin tofu-kookomaito ruokiin. Kuten tietty kaikki itämaiset mausteet.
Joskus puhtaat maut, kuten lanttu, on aivan ihanaa unissa kypsytettynä.
Olikos se 11 kertaa, kun uutta makua joutuu maistamaan ennen kuin tottuu, jos ei heti tykkää.
"talvi.va"
"Älä tuu droppaa mun tunnelmaa".
Sama sävelin:
https://www.youtube.com/watch?v=j8WjCATTuk4
Puhtaista mauista (kauhee sana) olen samaa mieltä, lanttu on iki-ihanaa.
Uuniin kun laittaa isoja lohkoja juureksia ja hitaasti antaa uunissa kypsyä, välillä valelee vaikka voilla...vallan ihanaa ruokaa.
Niin on, suomalaiset juurekset ovat ihania. Mä hyppyyttelen itseäni maustamattomuuden ja mausteisuuden elämyksissä.
Ja jos tekee riistapataa, mihin laittaa juureksia, jotka maustuu liemessa.. nam. Kyllä ruoka on ihana nautinto :)
Muistaakseni seitsemän kertaa.
Makea, suolainen, karvas, hapan ja umami...kaikki maut ovat yhdistelmiä noista perusmauista. Näkö- ja hajuaisti täydentävät ja kompensoivat makuelämystä.
Aistimme varoittavat myös pilaantuneesta, ravinnoksi sopimattomasta ja haitallisesta ruuasta, muta melko usein, jos ei oteta huomioon nyt aivan noita perusmakuja, niin makumieltymyksemme ovat eri aistien yhteispeliä. Makutottumukset ja mieltymykset opitaan jo hyvin pieninä, lapsuudenkodissa ja perheen ruokatraditiot ja makutottumukset luovat sille perustan. Ne periytyvät sukupolvelta toiselle. Pienetkin lapset voi opettaa syömään maustettua ruokaa, pitämään voimakkaista mausteista.
***
Eri ruokakulttuureille on ominaista mausteet, tuoksut, koostumus jotka tuntuvat usein vierailta ja jopa vastenmielisiltä jos ei ole tottunut niihin.
***
Minulla on jonkinlainen vastenmielisyys intialisin mausteihin. Siis tuoksuihin, koska ruuassa ne sitten on ok, jos eivät liian tulisia. Ennakkoluuloni perustuu kait siihen urbaaniin legendaan että aikaisemmin (vieläkin?) voimakkaita mausteita käytettiin säilöntään (estämään esim lihan ja kanan mädäntymisprosessin) ja katuravintoloissa varsinkin peittämään raaka-aineiden heikon laadun tai tuoreuden. Mene ja tiedä. Vanhat myytit istuvat tiukassa.
"intialisin" lue: intialaisiin
"Paloma.se.co"
Marinadi aloitukseni sopii sinulle paremmin.
Älä ole noin ujo :)
H.
Lapsuuden kodin vaikutus makutottumuksiin.
Laopsuuteni kodin pöperöt olivat yksinkertaisia. Peruna ja läski hallitsivat. Ainoat mausteet olivat suola ja maustepippuri.
Kyseenalaistin valtaosan lapsuuteni kodin "opeista" ja niiden joukossa irroittauduin myös sen makumaailmasta.
Ensimmäinen järkytys oli sveduihin mennessäni laivan katkarapuleipä. Täysin uusi maku minulle mutta maistui helkutin hyvälle.
Blekingessä oli opeteltava niiden läskipannukakkuihin, ruskeisiin papuihin, omenahilloon porsaankyljysten kaverina, rusinaiseen joulun ruisleipään jne.
Palattuani Suomeen olin kesätöissä ravintolan portsarina jolloin sain syödä toisten jätöksiä ja tutustuin mm. medium fileisiin, madeirakastikkeeseen yms 60-luvun raflaruokiin.
Avioiduttuani oli selvää, että minä käsittelin lihat koska hintasyystä ostin ruhon neljännekset tai puolikkaat. Kävin myös lahtaamassa lampaita ja lankoni toimitti minulle yliajamiaan ja elokuun kuutamolla pienoiskiväärillään ampumiaan rusakoita.
Ruuan laitosta muodostui harrastus jota olen täysimittaisesti toteuttanut kotiuduttuani täysin 16 vuotta sitten.
Viakka olen sitä mieltä, että kaikkea kannattaa kokeilla kolmasti niin espanjalaiste callos saa jäädä kahteen kertaan. Mitään muuta ei tule mieleeni.