"Anteeksi, mutta oletteko te sattumalta nähnyt minun kättäni?"
"Kättänne?"
"Niin. Minusta tuntuu että olen pudottanut käteni jonnekin. Kävin tuolla ravintolanne vessassa ja nyt minulla ei ole enää kättäni."
"Kas kummaa. Se näköjään puuttuu kokonaan."
"Niin puuttuu. Ja minä olen varma että se oli minulla kun menin vessaan sisään."
"Ehkä te veditte sen vahingossa alas vessanpytystä?"
"Eihän se nyt sieltä mahtuisi menemään. Minä olin juuri pannut sepalukseni kiinni ja ryhdyin pesemään käsiäni, kun huomasin että toinen käsi puuttuu."
"Teille tuli varmaan kummallinen tunne...kun kädet eivät osuneet toisiinsa?"
"Huitaisin tyhjää. Niin. Ja kun raavin päätäni, minä raavin saippuat minun tukkaani....Katsokaa vaikka."
"Tosiaan. Ehkä teidän pitäisi kysyä narikasta onko kätenne siellä. Kenties joku ohikulkija on vienyt kätenne sinne. Niin minä ainakin toimisin."
"Ajattelin kysyä ensin tästä tiskiltä. Tännehän ihmiset yleensä tuovat kaiken jonka jokin toinen on kadottanut."
"Minä katselen vähän ympärilleni, kenties jokin toinen baarimikko on ottanut kätenne vastaan."
"Pyydän ikään kuin kättäni teiltä. Eikö totta."
"Avioliitot ovat nykyään yhä monimutkikkaampia, kun kädetkin ovat missä sattuvat."
"Ei ole...ei se ole täällä. Minusta tuntuu että portieeri voisi tietää yhtä ja toista niinkin suuresta kapineesta kuin käsi...onko siinä mitään erityisiä tuntomerkkejä?"
"No se on tämän pituinen kuin tämä toinenkin, taittuu kahdesta kohtaa jos ei ole jo alkanut jäykistyä, siinä on kymmenen...anteeksi viisi sormea ja kihlasormus nimettömässä."
"Aaaa! Olette naimisissa. Se onkin jo pahempi juttu jos sormus katoaa."
"Kauhistus! En tullut edes ajatelleeksi että se sormus oli siinä kädessä kiinni. Kauheaa."
"No kello teillä ainakin tuntuu vielä olevan tuossa toisessa kädessä."
"Luojan kiitos. Se on tärkeä rippikello. Minä sain sen rippilahjaksi ja jos se katoaisi..huh" Onneksi minulta hävisi se sormus."
"Onhan sekin kyllä aika tärkeä kapine."
"Tosiaan! Mitä minun vaimonikin nyt sanoo kun menen kotiin ilman sormusta. Hänhän luulee minun olleen vieraissa, vaikka olen ollut tuolla yhtiökumppanin kanssa liikelounaalla."
"Minä soitan heti portieerille....Häloo! Kuules! Onko sinne tuotu kihlasormusta? Täällä on eräs herrasmies jolta on kadonnut sormus...niin...kihlasormus. Ai ei! siivoojako. Niin , siivooja saattaa tietää minne sormuksenne on kadonnut."
Kauheaa jos se on pudonnut vahingossa pönttöön. Miten minä sen sieltä sitten saan pois?"
"Silloin minun on soitettava putkimies."
"kyllä tästä nyt tulee vaivaa. Mokomasta sormuksesta."
"Ei mitään hätää. Asiakkaan palvelu on meille erityisen tähdellistä. Olemme saaneet koulutusta tällaisiin kriisitilanteisiin."
"Onko teillä sormuskoiriakin jossain?"
"No ei nyt aivan. Meillä on hermorauniokoiria jotka haistavat ongelmat jo kaukaa."
"Ahaa! Kuinka ne toimivat tällaisessa tilanteessa?"
" Koirat päästetään irti ja ne etsivät hermorauniopotentiaalisen asiakkaan ja sitten ne nuolevat hänen naamaansa. Se on hyvin terapeuttista."
"kumpa saisinkin nyt oikein kivan koiran tähän lohduttamaan. Minusta tuntuu että minun elämäni perusteet ovat pahoin järkkyneet."
"Minusta te näytätte vielä aivan terveeltä ja suorituskykyiseltä ihmiseltä."
"Voi kiitos. Joskus vain tuntuu siltä että mikään ei pysy minussa kiinni."
"Koittakaa tuota."
"Mitä se on?"
"Pikaliimaa."
"Tosiaankin! Voin liimata itseeni kiinni sellaiset asiat jotka haluan pitää mukanani."
"Niin. Näin esineellistyneessä maailmassa voi liimata itseensä kaiken tarpeellisen kiinni:
Ajokortin, luottokortin, kulkuluvan...
Eihän ihminen muuta voi kadottaakaan."
"Niin. Ja jos minä oikein tarkoin ajattelen sitä sormustani, niin minusta sen voi vetää vaikka pöntöstä alas. Niitähän saa uusia kaupasta."
"Olette oikeassa. Asiakas on aina oikeassa."
"Minä taidan mennä takaisin pöytääni ja liimautua kiinni tuohon naiseen tuolla pöydässäni...kiitos. Te olette suuri ihmistuntija."
"Ei kestä. Tämä on vain minun työtäni."
"Kättänne?"
"Niin. Minusta tuntuu että olen pudottanut käteni jonnekin. Kävin tuolla ravintolanne vessassa ja nyt minulla ei ole enää kättäni."
"Kas kummaa. Se näköjään puuttuu kokonaan."
"Niin puuttuu. Ja minä olen varma että se oli minulla kun menin vessaan sisään."
"Ehkä te veditte sen vahingossa alas vessanpytystä?"
"Eihän se nyt sieltä mahtuisi menemään. Minä olin juuri pannut sepalukseni kiinni ja ryhdyin pesemään käsiäni, kun huomasin että toinen käsi puuttuu."
"Teille tuli varmaan kummallinen tunne...kun kädet eivät osuneet toisiinsa?"
"Huitaisin tyhjää. Niin. Ja kun raavin päätäni, minä raavin saippuat minun tukkaani....Katsokaa vaikka."
"Tosiaan. Ehkä teidän pitäisi kysyä narikasta onko kätenne siellä. Kenties joku ohikulkija on vienyt kätenne sinne. Niin minä ainakin toimisin."
"Ajattelin kysyä ensin tästä tiskiltä. Tännehän ihmiset yleensä tuovat kaiken jonka jokin toinen on kadottanut."
"Minä katselen vähän ympärilleni, kenties jokin toinen baarimikko on ottanut kätenne vastaan."
"Pyydän ikään kuin kättäni teiltä. Eikö totta."
"Avioliitot ovat nykyään yhä monimutkikkaampia, kun kädetkin ovat missä sattuvat."
"Ei ole...ei se ole täällä. Minusta tuntuu että portieeri voisi tietää yhtä ja toista niinkin suuresta kapineesta kuin käsi...onko siinä mitään erityisiä tuntomerkkejä?"
"No se on tämän pituinen kuin tämä toinenkin, taittuu kahdesta kohtaa jos ei ole jo alkanut jäykistyä, siinä on kymmenen...anteeksi viisi sormea ja kihlasormus nimettömässä."
"Aaaa! Olette naimisissa. Se onkin jo pahempi juttu jos sormus katoaa."
"Kauhistus! En tullut edes ajatelleeksi että se sormus oli siinä kädessä kiinni. Kauheaa."
"No kello teillä ainakin tuntuu vielä olevan tuossa toisessa kädessä."
"Luojan kiitos. Se on tärkeä rippikello. Minä sain sen rippilahjaksi ja jos se katoaisi..huh" Onneksi minulta hävisi se sormus."
"Onhan sekin kyllä aika tärkeä kapine."
"Tosiaan! Mitä minun vaimonikin nyt sanoo kun menen kotiin ilman sormusta. Hänhän luulee minun olleen vieraissa, vaikka olen ollut tuolla yhtiökumppanin kanssa liikelounaalla."
"Minä soitan heti portieerille....Häloo! Kuules! Onko sinne tuotu kihlasormusta? Täällä on eräs herrasmies jolta on kadonnut sormus...niin...kihlasormus. Ai ei! siivoojako. Niin , siivooja saattaa tietää minne sormuksenne on kadonnut."
Kauheaa jos se on pudonnut vahingossa pönttöön. Miten minä sen sieltä sitten saan pois?"
"Silloin minun on soitettava putkimies."
"kyllä tästä nyt tulee vaivaa. Mokomasta sormuksesta."
"Ei mitään hätää. Asiakkaan palvelu on meille erityisen tähdellistä. Olemme saaneet koulutusta tällaisiin kriisitilanteisiin."
"Onko teillä sormuskoiriakin jossain?"
"No ei nyt aivan. Meillä on hermorauniokoiria jotka haistavat ongelmat jo kaukaa."
"Ahaa! Kuinka ne toimivat tällaisessa tilanteessa?"
" Koirat päästetään irti ja ne etsivät hermorauniopotentiaalisen asiakkaan ja sitten ne nuolevat hänen naamaansa. Se on hyvin terapeuttista."
"kumpa saisinkin nyt oikein kivan koiran tähän lohduttamaan. Minusta tuntuu että minun elämäni perusteet ovat pahoin järkkyneet."
"Minusta te näytätte vielä aivan terveeltä ja suorituskykyiseltä ihmiseltä."
"Voi kiitos. Joskus vain tuntuu siltä että mikään ei pysy minussa kiinni."
"Koittakaa tuota."
"Mitä se on?"
"Pikaliimaa."
"Tosiaankin! Voin liimata itseeni kiinni sellaiset asiat jotka haluan pitää mukanani."
"Niin. Näin esineellistyneessä maailmassa voi liimata itseensä kaiken tarpeellisen kiinni:
Ajokortin, luottokortin, kulkuluvan...
Eihän ihminen muuta voi kadottaakaan."
"Niin. Ja jos minä oikein tarkoin ajattelen sitä sormustani, niin minusta sen voi vetää vaikka pöntöstä alas. Niitähän saa uusia kaupasta."
"Olette oikeassa. Asiakas on aina oikeassa."
"Minä taidan mennä takaisin pöytääni ja liimautua kiinni tuohon naiseen tuolla pöydässäni...kiitos. Te olette suuri ihmistuntija."
"Ei kestä. Tämä on vain minun työtäni."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hehhehheh... Olipas hyvä=)
Kerrassaan loistavaa tekstiä! Kosketti ainakin minun nauruhermojani :)
! Törkeää!