Saate: muiden ketjujen perusteella aloittajan tulee laittaa tähän jokin kimmoke/omakohtainen tai havainto.
Noo, näin. Haluaisin vaihtaa kyvyn satunnaiseen paikoilleenjymähtelyyn (= ikäänkuin mukamas meditointia) kykyyn satunnaiseen singahteluun.
Jokuhan sanoisi tuota tavoittelemaani kykyä impulssiivisuudeksi, mikä kuullostaa harkitsemattomuudella.
Oikeastaan kysynkin, miten usein vaihdatte suksien suuntaa?
Noo, näin. Haluaisin vaihtaa kyvyn satunnaiseen paikoilleenjymähtelyyn (= ikäänkuin mukamas meditointia) kykyyn satunnaiseen singahteluun.
Jokuhan sanoisi tuota tavoittelemaani kykyä impulssiivisuudeksi, mikä kuullostaa harkitsemattomuudella.
Oikeastaan kysynkin, miten usein vaihdatte suksien suuntaa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tässä iässä ladut ovat jo valmiita.
Iän tuoma viisaus estää nuoruuden rajattomat tyhmyydet.
Kysymyksesi sopii paremmin tuonne 30
H.
Caminante no hay camino...se hace el camino al andar (kulkija, tietä ei ole, tie tehdään kulkiessa. Vapaa käännös Machadon runosta) Valmiiden latujen hiihtäjä on paikalleen kuollut kelohonka, jossa ei enää virtaa mahla eikä kuivat oksat kelpaa enää muuksi kuin harakkojen pesientekoon.
"Valmiiden latujen hiihtäjä on paikalleen kuollut kelohonka?" Tuota tuota... noh, enivei, valmiit ladut sopivat useimmille. Suomessa on hyvä latuverkosto ja aina jossain päin on tarpeeksi lunta. Laduissa on valinnan varaa, voi valita vaativuustasoltaan itselle sopivimman. Opasteitakin on ja risteyksissä voi vaihtaa latua jos siltä tuntuu.
Laitan tuon kirjailijan nimen talteen, josko löydän. Mielenkiintoinen vinkki.
...sinne tänne satunnaisesti singahtelen...
aina ilman suksia, paljain jaloin vain kipaisen
Hellaakosken sanoin
"Tietä käyden tien on vanki
vapaa vain on umpihanki."
"rosaliin"
"Aika kuluu paljon muuttuu
moni jäinen mutru-suu.
Lempi leiskuu iän vanki
on enää jäljellä rauta-kanki"
Ällöö, miksi matkit, vaikka osaat itsekin.
Puss
H.
HyväH
Tuo ajatus on niiiin hyvä
varsinkin tämmöselle
joka alvariinsa meinaa jämähtää
milloin minkin tien poskeen.
Puss, puss, mut kun ei sytyttänyt,
mutta nyt vois... kun luin tuon sinun...
'vanha roosa'
Tykkään huonekalujen siirtelystä paikasta toiseen, tykkään ideoida ja toteuttaa ideoitani. Tykkään hypätä tuntemattomaan, tukkään matkustelemisesta. Mutta se ei ole luonteenpiirteen muuttamista tai jonkin peruskykyni vaihtamista, mielestäni sellainen on mahdotonta.
Jos nyt kuitenkin tarkoitat ailahteluja, ei ole enää mun juttu liian vanha sellaiseen.
Välikommentti: onko tämä kansallinen piirre, että jos tulee kutsu tai tarjoutuu tilaisuus, ei päätä asiaa heti. Täytyy nukkua yhden yön yli.
Tarvitseeko intoutuminen 24 h ja sitten on valmis uudelle ladulle.
Onko tämä suomalainen piirre? Hitautta? Viisautta?
Todella kolmekymppisenä olikin uhmakkaasti rohkeampi.
Mutta kun pitäisi pitää mieli avoinna. Pitäisi kohdata uusia asioita.
Kyllähän me osaamme vielä iloita, että pärjäämme. Kait.
P.S. Runoja saa laittaa ja saa lainata....
Ei yleistä luonteenpiirrettä, ei tapaa toimia voi omia suomalaiseksi.
"Tavuviiva"
Runoille on oma ryhmänsä.
H.
Valotan hieman kommenttiani.
Hollantilainen mieheni sisko ei ole saanut päätettyä, milloin hän viettää pyöreitä syntymäpäiviään. Jahkailu on kestänyt jo yli puolivuotta. Juhlat pitäisi olla ensi keväänä, mutta ne siirtyy ja siirtyy.
Onko se intoutumista jos yhden yön unet tarvitsee ennen kuin innostuu.
Ehei, se on harkintaa ja vakaata asian märehtimistä.
En usko että ne mitään kansallisia piirteitä, ei me kaikki mitään hitaita hämäläisiä olla. Enempi ihan persoonakohtaista toimintatapaa se on. Luulen.
Minen jaksais yhtä yötä jotain uutta innostavaa asiaa märehtiä, suin päin vaan mukaan. Jos jokin asia ei heti sytytä niin ei se mitään innostavaa edes silloin ole, jotain yhdentekevää, viittikö edes paneutua koko asiaan.
Nytkin oli sähköpostissa, nyt olis sitä ja tätä, tule mukaan, toisiin menen heti ja toiset saa unohtua.
Innostus ja uteliaisuus ovat varmaan veljeksiä. Ihania molemmat, kuin lahjoja, ne kun joskus oikein rassaavat ja täyttävät mielen niin ei edes unta saa.
Liiasta intomielisyydestä saa joskus maksaa, meinaan, että jos liian heikoille jäille tuppautuu, mutta avaa se usein myös ihania uusia porttejakin
Okei. Riimikin suvaitaan.
"Tavuviiva"
Noinko vaikeaa on olla kateellinen?
H.
No, olen tällaista kuullut ja itsekin aistinu esim. Turkissa, missä kaupankäynti on kulttuuria: omenateetä, tinkimistä jne jne.
Jossain vaiheessa ostaja päättääkin vielä miettiä, niin saattoi saada jonkin pahaäänisen litanian. Tämä on tosin ajalta miesten nahkapusakat. Ei ollut shoppailukulttuuri eli saanko katsella.
Hahhahhaa
Ehkäpäehkäpä
"Tavuviiva"
Väkinäinen nauru saa minussa aikaan säälin.
H.
Lopeta sääli,ei aihetta. Ja eikös aloittaja ole kuin puheenjohtaja eli sanonpa, että asiaan iso H ja aiheeseen.
En voi laulaa Pasi Kaunistoa, että koskaan et muuttua saa. Tosin hänellä on ihan mukava ääni ja laulaa puhtaasti.
Ja vielä, älä stressaannu, isänpäivä ei ole tänä viikonloppuna eli kerkeät treenata menun monta kertaa.
Siitä, että lihaan jää painauma on tärkeää. Joo. Mutta jos ihmiseen jää painauma, on liikaa nestettä ja saattanut syödä jotain liian suolaista.
Mutta nyt asiaan
No nyt olet jymähtänyt tai lähetätkö usein saman postin kaksi kertaa. Mitens pankkiasioissa, siirrätkö kaksi kertaa. Olen huolissani.
Minä pruukaan elää maissa maiden tavoilla. Ihania muistoja Tunisiasta ja Turkista. Tinkaaminen minun mielipuuhaani ja aina lähti jotain kivaa mukaa .
Juurikin näin maahan mennään, mutten osaa tehdä mitään sympatiaostoksia. Enkä oikeastaan vuosikymmeniin ole matkoilta hankkinut ns. matkamuistoja. Jos todella tarvitsen jotain, niin sitten.
Olen laiska raahailemaan mitään extraa.
Suksien suunta vaihtuu harvoin ja harkitusti, en singahtele juuri ollenkaan.
Tässä iässä sellainen antaa naurettavan ja höpsön vaikutelman.
"Ancelina"
Minä jotenkin kaipasin sinua.
Olet muistaakseni kertonut että teillä pääsee talosta hiihtäen vain ulos-päin.
Kotiin sitten haetaan :)
Huggista
H.
Jotenkin ei nappaa tuo vaikutelman antaminen. Ainahan joku ajattelee jossakin jotakin. Koen olevani itsenäinen. Ja nuo kutsut ja tilaisuudet tarjoutuvat ystävien tai lähisukulaisten kautta, jotka eivät ole naurettavia tai höpsöjä. Missä iässä tämä tällainen ajattelu alkaa? Että ei muka voi vaikutelman takia.
No tietenkin on asioita: täytyypä vetäistä muistista. Olin alle kolmenkympin ja Sokoksen kulmalla tuli nainen vastaan, jolla oli kuin hiilellä vedetyt kulmat, minihame ja pattipolvet. Ajattelin, että tuollaista tyyliä en halua sitten kun.....(edelleen meikkaan, mutta maltilla)
Ja jos ei tempaudu vaikkapa uuden musiikki-genren lumottuun maailmaan, on elämyksiä köyhempi - ei opi uutta.
P.S. kävin tänään runoissa ennen aloitusta ja siellä oli pari niiin tutunoloista sivupersoonaa. Voin olla väärässäkin. Ei huonoja...
Jokainen taaplaa tyylillään, mikä sopii minulle, ei sovi jollekin toiselle.
Runojuttu meni ohi, en käy muilla palstoilla, en edes lukemassa runoja.
hunksz
Ketähän sinä et kaipaisi, jos hän muutaman päivän on poissa.
Aina on vähintään kaksi latua, oli sitten iso asia tai pienempi asia. Joskus latuja voi olla useampiakin.
Kysymys on vain valinnasta.
Kun elämässä pysäkkejä tulee vastaan, pitää vaan miettiä, mihin kyytiin lähtee.
Isot laivat kääntyvät hitaasti, pienet sukkelammin.
Vaihtaisin mieluusti päättämättömyyteni ja loputtoman pähkäilyn nopeaan ja tarkkaan reagointiin. Ai kun olis kivaa kun hommien suunittelu tarkoittaisi että työ ln puoliksi tehty. Kiitos etukäteen.
Hiihtelystä, luistelutyylilläni sukset osoittaa usein eri suuntiin. Joskus myös ojaan, mutta puskiin en vielä ole joutunut.
Miksi latumerkinnöissä on helppo kohta ja samalla ladulla vaikea kohta? Pitääkö mennä puskien kautta helposta helppoon.
Kun ja kun lähden tänä talvena pertsakoimaan, joudun ottamaan tämän huomioon.
Hienoja kirjoituksia, outoja sanoja. Hyvä kun kieli elää.
Ehkä kuuntelen musiikkia ja tästä kiitän hunksia.
Iso H katosi muualle, kun en salli ketjunryöstöä. Taisi hovi kadota mukana.
Niin kävin tässä välillä opettelemassa uusia asioita ja eilen illalla taas brush-up juttuja. Mieleenpalautusta. Nämä ovat sellaisia jymähtämisenesto-opiskeluja. Ja kun näitä tehdään pienissä ryhmissä, tulee muitakin ulottuvuuksia. Ihailen niitä itseäni kymmenen vuotta vanhempia, joilla muisti ja ajatus pelaa hyvin. Tuon tatsin haluaisin säilyttää jatkossa. Oikein hyviä esimerkkejä meille hieman nuoremmin.
So, don't give up.
P.S. Efter Nio. Mielenkiintoista.Löydättekö areenasta mm. J.Ziliakkus puhuu mielenkiintoisia asioita, mitä mekin olemme jonkin aiheen syrjästä kukin hieman omalla tavallaan, ohimennen livauttaneet varovasti esiin.