Kirjan markkinointi

Miten voi pilata maineensa, jos sellaista ei ole?

Itsestäni tuntuisi, että kaikki markkinointi on hyvästä.

Ja lukukokemus on aina subjektiivinen. Jos kyseessä on julkaissut kirjailija, niin kyllä teos on ainakin julkaisukynnyksen ylittänyt. Eli ei se ainakaan luokattoman huono ole.

Millä tavalla lukijat eivät voi luottaa kirjailijaan? He uskovat markkinoinnin perusteella, että kirja on hyvä, vaikkei se ole?

Kenen mielestä kirja ei ole hyvä? Sinun? Mitä jos kirjoittajafaceryhmäläiset oikeasti pitävät tästä kirjasta ja kehuvat sitä siksi?

Mahtaa sua nyt v-ituttaa.

Kaikki kirjailijat kerjäävät huomiota ja tekevät itsestään numeroa. Katso vaikka Sofi Oksasen tai Tuoma Kyrön official-sivuja: minäminäminäminä.

Kirjojen markkinointi voi todellakin mennä yli, mutta joku puolinimetön kirjailijanalku ei todellakaan ole siihen ainoa syypää.

--

Ja muutenkin: aloituksessa on tunnistettavissa pitkään jatkunut ajojahti yhtä kirjailijaa kohtaan. Minusta tuntuu, että sinun pitäisi jutella häntä kohtaan tuntemastasi kaunasta jonkun kanssa.

Ei ole Jonna Mononen, jos sitä luulette. Minä kysyin neuvoa. En hauku ketään!!

Jokainen tätä keskustelupalstaa vähänkin pidempään seurannut tietää, ketä kirjailijaa tässä tarkoitetaan, ja nämä vihjailevat "minä kysyn vain neuvoa" -tyyliset aloitukset ovat toistuneet samanlaisena kuukaudesta toiseen.

Olen lukenut kyseisen nuoren miehen molemmat kirjat, eikä kummassakaan ole todellakaan mitään hävettävää. En tiedä mistä katkeruutesi kumpuaa, mutta suosittelen, kuten ylempänä jo joku neuvoi, että etsisit jostain apua vihaasi. Tuo ei nimittäin vaikuta enää normaalilta. Katkeruutesi häiritsee selvästi omaa elämääsi ja samalla meitä muita palstan lukijoita. Mitä jos keskittyisit negatiivisuuden sijasta hyviin asioihin elämässä, niitäkin löytyy, kunhan katselee ympärilleen. Kyseiselle kirjailijalle toivotan jaksamista.

Ja sitten vielä neuvo kysymykseesi: On ihan okei linkata saamansa kritiikit omalle facebook-seinälleen ja muutenkin hehkuttaa saavutuksiaan. Kaikki kirjailijat tekevät niin. Jokainen määrittää itse rajansa. On tosi helppo lopettaa jonkun ihmisen julkaisujen seuraaminen, jos ne pännivät kovasti. Se on vain pari klikkausta hiirellä.

Mä en on seurannu palstaa niin tarkasti että tietäisin kenestä on puhe mutta tuli mieleen että mitä jos aloittaja vaan on niin vanha ette ymmärrä nykymenoa? Monelle vanhukselle nää sosiaaliset mediat yms menee ihan yli ymmärryksen eikä ymmärretä miten siellä pitää käyttäytyä.
Yleisesti ottaen Suomessakin on onneksi nykyään ymmärretty markkinoinnin merkitys ja sitä tehdään. Kustantaja varmasti on onnessaan jos kirjailija itse mainostaa itseään.

1. Esikoiskirja ilmestyy ensi käväänä.
2. Tutkin, millä tavalla kirjaa kannattaa mainostaa.
3. Yritän löytää rajan, jota ei saa ylittää.

Multakin ilmestyy kirja ensi keväänä ja aion mainostaa kaikilla tavoilla, jotka tuntuvat itselleni sopivilta. En ole vielä nähnyt missään rajan ylittävää mainostusta missään ja kuka sellaiset rajat ylipäätään määrittelee? Itse en esim. lähtisi "pakkomyymään" kirjaa sukulaisille ja tuttaville, mutta mainostus on erikseen. Omakustannekirjailijat joutuvat ymmärrettävästi tekemään paljon varsinaista suoranaista myyntiäkin.

Pitääkö kirjan myydä itse itsensä vai pitääkö kirjailijan myydä itsensä?
Molempia tapoja käytetään ja niiden risteymiä.
Ilkka Remes on kirjamyynnillä mitattuna suosittu kirjailija, mutta harva tietää, miltä hän näyttää.

Max Seeck vei kirjansa huutokauppakeisarille ja Aki sanoi kiitos ja lupasi lukea sitten kun kerkee. Tämän näki kaikki televisio ohjelman katsojat. Oliko hyvää vai huonoa mainostamista?

Mainos voi olla hyvä ja halvalla hankittu, mutta myös kirjan pitää olla hyvä. Kirjailija voi edesauttaa uraansa mainostamalla itseään, mutta jos yleisö ei pidä kirjailijan kirjoista, niitä ei pitkässä juoksussa osteta. Suomessa on kasakaupalla kirjailijoita jotka ovat saaneet vuosikymmenten myötä tunnettuvuutta, mutta heidän teoksiaan myydään yhteensä vähemmän kuin jotakin ihkivanhaa klassikkoteosta. Lähtökohta on siis päälaellaan. Hassunhauskasti nimetty leipä myy kun sitä mainostetaan televisiossa tarpeeksi. Kirjaan ja kirjailijaan panostetut mainosponnistelut eivät valitettavasti luo kysyntää jos kirja on huono. Mikä on sitten huono kirja? Sellainen joka ei myy. Onko jokaisella kirjalla oikeus syntyä ja päätyä kansiin? Yhtä suuri oikeus kuin jokaisella jääkaapilla päätyä verkkokaupan valikoimiin. Ostatko seuraavaksi Lada-merkkisen jääkaapin jos mainosmies kehuu sitä toimivaksi? Et osta! Sinä ostat saksalaisen supermerkin, sillä muuten sulatejuusto pilaantuu, ja mainosmiehen kauppaama hassunhauska leipä maistuu suussa ihan Tervolta.

Koska markkinointi on vastannut todellisuutta?


Joka kerta olen pettynyt, kun olen lukenut suurten kustantamojen kehuttuja ja jopa palkittuja kirjoja.

Ilkka Remes , TUomas Kyrö ja moni muu toistaa itseään, hieman samaan malliin kuin eput. Rahalähde on löytynyt.

Toiset kehittyy taitelijoina, niin kuin Ismo Alanko. Toiset jää paikolleen.