Olen 35-vuotias nainen Tampereelta ja olemme mieheni kanssa halunneet kauan omaa lasta. Muutama vuosi sitten miehelläni todettiin sairaus, jonka myötä hän ei voi saada omia lapsia. Olemme olleet mieheni kanssa 7 vuotta naimissa ja ilman lapsia meidän parisuhteemme ei tunnu oikealta perheeltä.
Viimeisen lapsettomuushoitojakson jälkeen (joka oli raskas ja kallis) olen alkanut jo vakaasti miettimään mieheni pettämistä (siihen olen ajatellut mieheni isoveljeä , koska meillä oli kymmenen vuotta sitten vakava suhde), vaikka rakastankin miestäni paljon. Minusta tuntuu, että tämä prosessi on ollut raskaampi miehelleni, kuin minulle. Silloin yhdessä päätimme, että aloittaisimme adoptio prosessin.
En olisi uskonut, että siitä tiestä tulee näin kuoppainen. Olemme kyllä kuulleet monilta tuttaviltamme ja sukulaisiltamme, kuinka heidän mielestä toisen lasta ei voi rakastaa samalla tavalla kuin omaa ja se kirpaisee, koska he kyllä tietävät ettei mieheni voi lasta saada.
Pitäisikö minun siis adoptoida vai pettää rakastamaani miestä?
Viimeisen lapsettomuushoitojakson jälkeen (joka oli raskas ja kallis) olen alkanut jo vakaasti miettimään mieheni pettämistä (siihen olen ajatellut mieheni isoveljeä , koska meillä oli kymmenen vuotta sitten vakava suhde), vaikka rakastankin miestäni paljon. Minusta tuntuu, että tämä prosessi on ollut raskaampi miehelleni, kuin minulle. Silloin yhdessä päätimme, että aloittaisimme adoptio prosessin.
En olisi uskonut, että siitä tiestä tulee näin kuoppainen. Olemme kyllä kuulleet monilta tuttaviltamme ja sukulaisiltamme, kuinka heidän mielestä toisen lasta ei voi rakastaa samalla tavalla kuin omaa ja se kirpaisee, koska he kyllä tietävät ettei mieheni voi lasta saada.
Pitäisikö minun siis adoptoida vai pettää rakastamaani miestä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tai pettää miehen luvalla:))
adoptoi sellaista lasta, joka on "viranomaisten" perättömin lausumin, selvityksin vieraannutettu tarkoitushakuisesti omasta/ omista vanhemmistaan eli ota lapsen taustat selville. Itselläni takana kohta jo 10 vuotta lapsen äidin ja Raision kaupungin "viranomaisten" tarkoitushakuista "viranomais"vieraannuttamista mm. tuomioistuimessa.
Tarkoitatko sijaisvanhemmuutta vai adoptiota?
Mikäli haluat biologisesti oman lapsen, ehdottaisin pettämisen sijasta yhteydenottoa spermapankkiin. Silloin miehellesi voisi olla helpompaa hyväksyä tilanne kuin että lapsi olisi tosiasiassa hänen veljensä.
Mutta olen myös sitä mieltä, että yhtä lailla adoptiolasta voisi rakastaa täydestä sydämestä, vaikkei lapseen olisikaan verisidettä. Prosessi on tosin pitkä ja monimutkainen, niin kuin mainitsit. Voimia päätöksentekoon.
Mutta jos haluaisi pariskunnan lapselle omia piirteitään, niin miehen veljeltä voisi niitä saada, sillä ovathan he sukua toisilleen.
oletteko koskaan ajatelleet jos aloittaisitte sijaisperhe toiminnan?
Osta apteekista neulaton ruisku. Sillä miehen veljen mällit sisään.
Miksi tuo asia pitäisi tehdä pettämällä, eikö sitä voisi tehdä ihan sopimalla?
Jos nyt pettäisit, miehesi kuitenkin tietäisi että olet pettänyt häntä (kun kuitenkin tietää ettei voi saada lasta). Se nyt tuskin ainakaan auttaisi asiaa mitenkään.
Itselläni oli aikoinaan (onneksi perusteettomaksi osoittaunut epäily) etten ehkä voisi saada lasta. Itse olisin oikein mielelläni ratkaissut ongelman veljeni avulla. Oispahan ollut ainakin samaa perimää ja geenivirtaa kuin itselläni (itseasiassa veljeni ja minun puolen vuoden ikäerolla syntyneitä lapsia on monesti luultu kaksosiksi).
Veljen apua voi pyytää myös ihan "muumimukimenetelmällä", jos luomuteko tuntuu ajatuksena pahalta. Eikä tätä tarvitse kenenkään muun kuin teidän kolmen tietää.
Ja se, etteikö biologisesti vierasta lasta voi rakastaa kuten omaa biologista, on kyllä ihan huuhaata tai vähintään ihan ihmisestä kiinni.
Adoptioprosessi se vasta raskasta touhua onkin.