Lapin Alueen Kummitustalot/vastaavat

Sodankylän torin vieressa on kolme hylätyä taloa joissa on paljon kirjotusta ja sellasta sinne on viety penkejä ja se toimii kesäsin nuorten tupakka paikana

"Sama vika Atsingissa", näinhän sanoi jo Päätalon joku nuoruuskaveri (Kurtti Väini?!). Missä tämä Aatsinki sitten on??

Ranualta löytyy todella aktiivinen kummitustalo (poltergeist).

Jos joku haluaa harrastaa vanhoissa ja hylätyissä rakennuksissa vierailemista elämysmielessä, kannattaa niihin mennä yöllä ja yksinään.

Enkä nyt tarkoita mitään yötöntä yötä, vaan sellaista aikaa vuodesta, kun on öisinkin pimeää ja hiljaista.

Tässä vaiheessa on tietenkin sanottava, ettei hylättyihin rakennuksiin meneminen ole turvallista päivällä, saati sitten yöllä. Sinun lisäksesi siellä saattaa olla ihan kuka tahansa, ihan lihallisessa olomuodossaan ja sen mukaisissa tarpeissaan.

Toisaalta hyvin harva viitsii viettää aikaansa luotaantyöntävissä ja hylätyissä rakennuksissa. On siis hyvinkin mahdollista, että olet siellä tosiaan yksin. Mikäli siellä kuitenkin on joku, täytyy hänen olla jotenkin outo.

Suosittelen riskeistä huolimatta kuitenkin yksinään menemistä ja vieläpä yöllä, koska ihmisen aistit toimivat silloin eri tavalla kuin seurassa ja päiväsaikaan.

Kokemus tulee ainakin olemaan jännittävä ja erikoinen. Oman säväyksensä tuo jo suljettuun laitokseen sisäänpääseminen. Joudut kenties murtautumaan sinne.

Kun koluat jonkun suljetun kunnalliskodin/vanhainkodin/hoitolaitoksen kerroksia ja varsinkin sellaisen kellareita taskulampun valossa, et voi olla miettimättä paikan historiaa, mitä kaikkea näkemissäsi huoneissa onkaan voinut tapahtua.

Ikkunat ovat luultavasti peitetty vanereilla tai laudoilla. Kuun valoa saattaa pilkistää läpi sieltä täältä. Kellarikerroksessa, jos sellaista on, ei valoa paista senkään vertaa. Tunnet vain hiljaisuuden painon ja hylätyn rakennuksen tunkkaisen tuoksun.

Taskulamppusi valokiila paljastaa ympäristöä vähän kerrallaan ja kuuloaistisi terävöityy ennenkokemattoman tarkaksi. Saatat jopa kuulla oman sydämesi lyönnit. Omien askeleittesi äänet kaikuvat koruttomilta seiniltä ja kaikki näyttää lohduttomalta, hylätyltä ja kuolleelta.

Kaikki mitä taskulamppusi valokiilassa näet, on omiaan nostattamaan niskakarvasi pystyyn, kaatuneita sänkyjä, romua, sotkua. Välillä saatat huomata seinään kiinnitetyn piirroksen, jossa suurempi ihmishahmo pitää kädestä kiinni pienempää ihmishahmoa. Karu ympäristö saa kuvan herättämään pikemminkin levottomuutta kuin hellyyttä. Kaikki on vain jotenkin väärin.

Kerran minulle sattui tällaisella retkellä, että kuulin ensin yhden kumahduksen, kuin kiviseinään olisi lyöty painavalla lekalla. Yritin huhuilla, että oliko rakennuksessa mahdollisesti joku muukin. Vastausta ei kuulunut. Sen sijaan kumahtelua alkoi kuulua enemmänkin ja kiihtyvällä tahdilla.

On sanomattakin selvää, että korjasin luuni nopeasti ja ryntäsin ulos. Jostain syystä kumahtelua ei ulkona enää kuulunut. En tosin viitsinyt viettää kovin pitkää aikaa korva rakennuksen ulkoseinässä kiinni, vaan painelin tukka pystyssä kotiin.

Luonnollisin selitys kokemukselleni on, että rakennuksessa oli joku toinen henkilö tai porukka, joka päätti aamuyöllä alkaa moukaroimaan seinää jostain syystä. Hylätyissä rakennuksissa saattaa olla ihan minkälaisia kulkijoita tahansa. Mitään muuta meteliä tämä henkilö taikka porukka ei kuitenkaan pitänyt.

Olisi ehkä pitänyt tutkia rakennus läpikotaisin, mutta jos siellä oli joku moukarin kanssa, lienee parempi etten häntä kohdanut.

Rakennuskompleksi purettiin muutama vuosi sitten. En sen vuoksi kerro tarkemmin, missä se sijaitsi tai mihin sitä aikoinaan käytettiin.

Tuolla aatsingin vanhainkodin ulkopuolella on/oli vanha saunarakennus jossa kerrottiin kummitelleen kun siellä pestiin vanhusten ruumiita kun he kuolivat ja palasivat kummittelemaan.