Huomenta! Olen pohtinut toimeentulotuen kela-uudistusta lähinnä entisen ammattini (eläkkeellä oleva sosiaalijohtaja) perusteella.
Ihmettelen yleisesti sitä, että kela-uudistusta tiedotusvälineitä myöten kutsutaan uudeksi uudistuksesti. Kuitenkin jo vuonna 1990 - 1991 valittiin 17 kuntaa pilottikunniksi, joissa toimeentulotuki siirrettiin vuodeksi kelalle. Kokeilun tuloksia on ainakin tähän asti pidetty syystä tai toisesta pimennossa, vaikka siitä olisi ammennettavissa adekvaattia tietoa nykyuudistukseen todella paljon. Luulen, että viranomaiset haluavat vaieta tuosta kokeilusta, koska se toisi esiin hallituksen säästölinjalle soveltumatonta tietoa.
Kokeilun tulokset olivat kaikkien kyselyjen mukaan erittäin hyvät. Asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä ja myös sosiaalitoimen ammatillinen henkilöstö kykeni ihan oikeasti tekemään esimerkiksi ennakoivaa lastensuojelutyötä enemmän. Pitää muistaa, että tuolloin koko toimeentulotuki oli pääasiallisesti sosiaalityöntekijöiden tehtävä joka kuukausi erikseen ja etuuskäsittelijän virka oli melko harvinainen. Se alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla. Tietokonepohjaista (nykyisin esimerkiksi Pro Consona-ohjelma) toimeentulotukiohjelmaa ei ollut ja kaikki laskettiin laskukoneella paperille joka kuukausi. Tätä taustaa vasten sosiaalityöntekijät saivat valtavasti lisäresursseja, kun perustoimeentulotuki siirrettiin kelalle. Sen aikainen harkinnanvarainen (nykyinen täydentävä) toimeentulotuki myönnettiin kuitenkin sosiaalitoimistoista. Kela otti uudistuksen hyvin vastaan. Kunnissa oli lisääntyneiden resurssien takia mahdollisuus antaa kelalle sosiaalityöntekijä kuukaudeksi tai pariksi opettamaan toimeentulotuen laskennalliset perusteet ja kaikki meni hyvin. Itse asiassa tuolloin sosiaalityöntekijöitä oli aikaisempaan työmäärään nähden liikaa ja osan olisi voinut irtisanoa taloudellis-tuotannollisin perustein, mutta kun kyseessä oli kokeilu, niin kunnat eivät voineet menetellä näin. Nyt kunnat saisivat tuntuvia säästöjä sosiaalityöntekijöiden osittaisella irtisanomisella.
Miksi tuo kallis ja hyvin valmisteltu kokeilu kuitenkin haudattiin kaikessa hiljaisuudessa vuonna 1991? Selvitin aikoinaan asiaa sen verran, että sosiaali- ja terveysministeriö piti toimeentulotukimenojen kasvua aivan liian suurena. Tuon aikainen käytäntö oli, että jos kela huomasi tietokannassaan toimeentulotuen alikäyttöä, se informoi asiakasta siitä. Tässä mielessä vuo kokeilu oli täysin moraaliton: Se riitti perusteeksi palata nykykäytäntöön, kun ihmiset saivat lakisääteisen etuutensa. Se piti saada uudelleen piiloon "asiakkaiden itse keksittäväksi". Minun näkemyksen mukaan tuo päätös tuolloin oli Suomen sosiaalihistoria yksi pahimmista pelleilyistä. Toimeentulotuen alikäyttö oli yllättävän suurta ja johtui hyvin erilaisista tekijöistä. Sähköttömässä mökissä korvessa asunut pappa ei ollut kuullutkaan sanaa "toimeentulotuki" ja toisaalta häveliäisyyssyyt estivät yllättävän monen ihmisen hakemasta toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Kun se siirrettiin kelalle, sitä pystyi hakemaan hieman enemmän "anonyyminä" henkilönä, kuin haettaessa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Lähikontakteja kelan henkilökunnan kanssa ei tuolloin kuitenkaan voinut täysin välttää, koska sähköistä asiointia ei ollut.
Suomalaiset ovat aina eläneet työn kautta ja työn kautta ihmiset yhä edelleen asemoituvat yhteiskunnassa. Työttömyyttä suoranaisesti hävetään nykyisin hieman vähemmän, kuin 27 vuotta sitten, mutta työllä on yhä perin fundamentaalinen vaikutus ihmisen sosiaaliseen todellisuuteen nykypäivänäkin. Suomalainen mieltää itsensä ja toiset hyvin paljon työ kautta. Ihmisen arvon mittaaminen alitajuisesti tähän liittyen on myös kiinnostava asia: Usein vakuuttelemme olevamme liberaaleja sillä tavoin, että emme anna tietoisesti toisen ihmisen työttömyyden vaikuttaa asenteisiimme, mutta alitajuntamme saattaa silti pohtia naapurin todellisia syitä työttömyyteen, vaikka se olisi tapahtunut tuotannollis-taloudellisista syistä, jonka yhteydessä 500 muutakin sai lähteä.
Ennustan toimeentulotukimenojen huomattavaa tasaista kasvua 2007 alusta lähtien. Jonkin verran toimeentulotuen myöntämiskäytäntö saattaa vaikuttaa alkuvaiheessa akselilla "luotaan pois työntävä kerjääminen" - "nomaali perustulo". Tyon 1990-1991 kokeilun perusteella toimeentulotuen alikäyttö kuitenkin lisää huomattavasti toimeentulotukimenoja. Vaikea sanoa, kumpi menolisäys on suurempi: Vuonna 1990 vai vuonna 2017. Toimeentulotuen maksuperusteet ovat jonkin verran muuttuneet ja toimeentulotuki on suhteellisesti laskettuna vuonna 2017 suurempi, kuin vuonna 1990. Toisaalta entisessä mallissa oli yllättäviä "aukkoja" nykyiseen lakiin verrattuna. Esimerkiksi asumiskustannukset maksettiin hyvin usein sataprosenttisesti. Tämä mahdollisti yksin asuvan vuokralaisen asumisen hyvin usein (hieman kunnasta riippuen) kaksiossa tai jopa kolmiossa. Toimeentulotukimenojen todellisen kasvu huomataan vasta käytännössä. Ensimmäiset johtopäätökset voidaan tehdä jo vuoden 2017 aikana.
Ihmettelen yleisesti sitä, että kela-uudistusta tiedotusvälineitä myöten kutsutaan uudeksi uudistuksesti. Kuitenkin jo vuonna 1990 - 1991 valittiin 17 kuntaa pilottikunniksi, joissa toimeentulotuki siirrettiin vuodeksi kelalle. Kokeilun tuloksia on ainakin tähän asti pidetty syystä tai toisesta pimennossa, vaikka siitä olisi ammennettavissa adekvaattia tietoa nykyuudistukseen todella paljon. Luulen, että viranomaiset haluavat vaieta tuosta kokeilusta, koska se toisi esiin hallituksen säästölinjalle soveltumatonta tietoa.
Kokeilun tulokset olivat kaikkien kyselyjen mukaan erittäin hyvät. Asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä ja myös sosiaalitoimen ammatillinen henkilöstö kykeni ihan oikeasti tekemään esimerkiksi ennakoivaa lastensuojelutyötä enemmän. Pitää muistaa, että tuolloin koko toimeentulotuki oli pääasiallisesti sosiaalityöntekijöiden tehtävä joka kuukausi erikseen ja etuuskäsittelijän virka oli melko harvinainen. Se alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla. Tietokonepohjaista (nykyisin esimerkiksi Pro Consona-ohjelma) toimeentulotukiohjelmaa ei ollut ja kaikki laskettiin laskukoneella paperille joka kuukausi. Tätä taustaa vasten sosiaalityöntekijät saivat valtavasti lisäresursseja, kun perustoimeentulotuki siirrettiin kelalle. Sen aikainen harkinnanvarainen (nykyinen täydentävä) toimeentulotuki myönnettiin kuitenkin sosiaalitoimistoista. Kela otti uudistuksen hyvin vastaan. Kunnissa oli lisääntyneiden resurssien takia mahdollisuus antaa kelalle sosiaalityöntekijä kuukaudeksi tai pariksi opettamaan toimeentulotuen laskennalliset perusteet ja kaikki meni hyvin. Itse asiassa tuolloin sosiaalityöntekijöitä oli aikaisempaan työmäärään nähden liikaa ja osan olisi voinut irtisanoa taloudellis-tuotannollisin perustein, mutta kun kyseessä oli kokeilu, niin kunnat eivät voineet menetellä näin. Nyt kunnat saisivat tuntuvia säästöjä sosiaalityöntekijöiden osittaisella irtisanomisella.
Miksi tuo kallis ja hyvin valmisteltu kokeilu kuitenkin haudattiin kaikessa hiljaisuudessa vuonna 1991? Selvitin aikoinaan asiaa sen verran, että sosiaali- ja terveysministeriö piti toimeentulotukimenojen kasvua aivan liian suurena. Tuon aikainen käytäntö oli, että jos kela huomasi tietokannassaan toimeentulotuen alikäyttöä, se informoi asiakasta siitä. Tässä mielessä vuo kokeilu oli täysin moraaliton: Se riitti perusteeksi palata nykykäytäntöön, kun ihmiset saivat lakisääteisen etuutensa. Se piti saada uudelleen piiloon "asiakkaiden itse keksittäväksi". Minun näkemyksen mukaan tuo päätös tuolloin oli Suomen sosiaalihistoria yksi pahimmista pelleilyistä. Toimeentulotuen alikäyttö oli yllättävän suurta ja johtui hyvin erilaisista tekijöistä. Sähköttömässä mökissä korvessa asunut pappa ei ollut kuullutkaan sanaa "toimeentulotuki" ja toisaalta häveliäisyyssyyt estivät yllättävän monen ihmisen hakemasta toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Kun se siirrettiin kelalle, sitä pystyi hakemaan hieman enemmän "anonyyminä" henkilönä, kuin haettaessa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Lähikontakteja kelan henkilökunnan kanssa ei tuolloin kuitenkaan voinut täysin välttää, koska sähköistä asiointia ei ollut.
Suomalaiset ovat aina eläneet työn kautta ja työn kautta ihmiset yhä edelleen asemoituvat yhteiskunnassa. Työttömyyttä suoranaisesti hävetään nykyisin hieman vähemmän, kuin 27 vuotta sitten, mutta työllä on yhä perin fundamentaalinen vaikutus ihmisen sosiaaliseen todellisuuteen nykypäivänäkin. Suomalainen mieltää itsensä ja toiset hyvin paljon työ kautta. Ihmisen arvon mittaaminen alitajuisesti tähän liittyen on myös kiinnostava asia: Usein vakuuttelemme olevamme liberaaleja sillä tavoin, että emme anna tietoisesti toisen ihmisen työttömyyden vaikuttaa asenteisiimme, mutta alitajuntamme saattaa silti pohtia naapurin todellisia syitä työttömyyteen, vaikka se olisi tapahtunut tuotannollis-taloudellisista syistä, jonka yhteydessä 500 muutakin sai lähteä.
Ennustan toimeentulotukimenojen huomattavaa tasaista kasvua 2007 alusta lähtien. Jonkin verran toimeentulotuen myöntämiskäytäntö saattaa vaikuttaa alkuvaiheessa akselilla "luotaan pois työntävä kerjääminen" - "nomaali perustulo". Tyon 1990-1991 kokeilun perusteella toimeentulotuen alikäyttö kuitenkin lisää huomattavasti toimeentulotukimenoja. Vaikea sanoa, kumpi menolisäys on suurempi: Vuonna 1990 vai vuonna 2017. Toimeentulotuen maksuperusteet ovat jonkin verran muuttuneet ja toimeentulotuki on suhteellisesti laskettuna vuonna 2017 suurempi, kuin vuonna 1990. Toisaalta entisessä mallissa oli yllättäviä "aukkoja" nykyiseen lakiin verrattuna. Esimerkiksi asumiskustannukset maksettiin hyvin usein sataprosenttisesti. Tämä mahdollisti yksin asuvan vuokralaisen asumisen hyvin usein (hieman kunnasta riippuen) kaksiossa tai jopa kolmiossa. Toimeentulotukimenojen todellisen kasvu huomataan vasta käytännössä. Ensimmäiset johtopäätökset voidaan tehdä jo vuoden 2017 aikana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No tätä on tullut itsekin mietittyä. Voisiko olla että osittain luotetaan siihen, että harkinnanvaraista ei jakseta hakea kun se jää edelleen kuntien vastuulle? Mutta oletus on silti että "kalliiksi" tulee. Tämähän on edellisen hallituksen hyväksymä, lähes maagisen mahtava uudistus. Ihmettelen edelleen, että miten tämä saatiin survottua läpi.
Täällä on perinteinen tukiaspolitiikka lähtenyt siitä, että hakemisen täytyy olla mahdollisimman vaikeaa. Joka kuukausi samoja lappuja lähetellään uudestaan ja työllistetään turhaan käsittelijää. Maksupäivä on aina kuin lottoarvonta, vaikka lakia asian suhteen löytyy. Ja nyt tämä kaikki on ohi? Kela maksaa tunnollisesti ajallaan ja sillä on paljon enemmän tarvittavaa tietoakin valmiina. Hakeminen on helppoa ja kivaa. Ei tämä voi olla totta?
Hyvä kirjoitus ja kannanotto.
Omasta näkökulmastani tuo tukien alikäyttö on kuulostanut melkoisen kenkulta. Kun itse jouduin pakosta hakemaan toimeentulotukea ensimmäisen kerran, kävelin sossuun allapäin ja häpeissäni, koska näin meille tavallisille työtäpelkäämättömille oli opetettu. Vain luuserit hakevat fattasta rahaa.
Tukien hakeminen oli työläs prosessi silloin ja on sitä edelleen.
Kun ihminen syystä tai toisesta putoaa yhteiskunnallisesta statuksestaan eikä pysty huolehtimaan enää taloutensa tasapainosta, on erityisen kurjaa joutua vielä mieltään pahoittamaan. Etuuskäsittelijätkin ovat toki ihmisiä, hyvine ja huonoine päivineen, mutta valtion budjettiin korvamerkitty tukiraha ei ole almujen antoa! Meistä ikäihmisistä aivan liian moni häpeää silmät päästään huonoa jamaansa ja pelkää pikkukunnan virkamiesten terävää kieltä ja empatian puutetta.
Toivon sydämestäni, että toimeentulotuen siirto Kelaan vapauttaa häpeän lieat, ja että todella vähävarainen saa sen hänelle kuuluvan rahan helpommin. Muuten väestössä kytee aikamoinen pommi, aivan liian moni jättää terveytensä hoitamatta rahan puutteen vuoksi.