mä luin noita juttuja ja oli useita tapauksia joita on satutettu kun ne on jätetty. mut mua ei oo jätetty kun ei oo ees otettu mut mua on silti satutettu.
mä ihastuin tai oikeestaan rakastuin ystävään ja se sanoi kyllä heti ei mut silti se anto mun koko ajan ymmärtää et sillä on tunteita. ja mä olin niin rakastunu etten huomannu että se vaan leikki mun tunteilla. kun sen sit monen vuoden päästä tajusin ja tein siitä leikistä lopun niin yli pääseminen oli vaikeeta. mun sydämeen jäi pysyvät arvet ja sen jälkeen en oo osannu miehiin luottaa. mulla on ollu pari vuotta yks hyvä kaveri(mies) ja se on ollu mun tukena ja yrittäny ymmärtää et mun on ollu vaikee luottaa siihenkään kun kaikki miehet on aina vaan kadonnu mun elämästä. sit kun sain luottamuksen siihen kaveriin vihdoin ja viimein niin sit se alkoi pitään mua vaan roskakorinaan eli se soittaa vain silloin kun joku on satuttanu sitä....se kaataa vaan kaiken mun niskaan ja mun pitää kantaa ne.
nyt mä en todellakaan enää osaa luottaa. mä kadotin koko luottamuksen ja tuntuu ettei ykskään mies voi musta ikinä välittää. se ystävä pitää vieläkin yhteyttä mut musta on tullu niin katkera etten enää pysty ees sähköpostia sille kirjottaan tai jos kirjoitan niin se on tyly. musta on tullu kylmä ja katkera enkä enää tiedä mitä teen. en halunnu sitä ystävää menettää mut en kestä olla vaan roskakori! sori tää on pitkä viesti...koittakaa ymmärtää jotain!
mä ihastuin tai oikeestaan rakastuin ystävään ja se sanoi kyllä heti ei mut silti se anto mun koko ajan ymmärtää et sillä on tunteita. ja mä olin niin rakastunu etten huomannu että se vaan leikki mun tunteilla. kun sen sit monen vuoden päästä tajusin ja tein siitä leikistä lopun niin yli pääseminen oli vaikeeta. mun sydämeen jäi pysyvät arvet ja sen jälkeen en oo osannu miehiin luottaa. mulla on ollu pari vuotta yks hyvä kaveri(mies) ja se on ollu mun tukena ja yrittäny ymmärtää et mun on ollu vaikee luottaa siihenkään kun kaikki miehet on aina vaan kadonnu mun elämästä. sit kun sain luottamuksen siihen kaveriin vihdoin ja viimein niin sit se alkoi pitään mua vaan roskakorinaan eli se soittaa vain silloin kun joku on satuttanu sitä....se kaataa vaan kaiken mun niskaan ja mun pitää kantaa ne.
nyt mä en todellakaan enää osaa luottaa. mä kadotin koko luottamuksen ja tuntuu ettei ykskään mies voi musta ikinä välittää. se ystävä pitää vieläkin yhteyttä mut musta on tullu niin katkera etten enää pysty ees sähköpostia sille kirjottaan tai jos kirjoitan niin se on tyly. musta on tullu kylmä ja katkera enkä enää tiedä mitä teen. en halunnu sitä ystävää menettää mut en kestä olla vaan roskakori! sori tää on pitkä viesti...koittakaa ymmärtää jotain!
Vastaukset 5
Vanhimmat
-
Ootko sä yrittänyt puhua sille? Ettet sä halua olla sen "roskakori"?
Mustakin tuntuu joskus..(vaikka tää ei tähän kuulukkaan..)et kaikki kertoo vain mulle murheistaan...
Kaikki kaataa ne mun päälleni...siitä tulee sellanen ihmeellinen olo...etten mä jaksa enää kantaa niitä taakkoja!Miksi ne mulle lykätään?
Mut oon myös huomannut,et mä annan kaikkien ihmisten kertoa niistä,en sano mitään vastaan...
Musta on toisaalta kiva juttu,että muhun pystytään luottamaan niin paljon,että niistä pystytään kertomaan mulle...
kyllä mä oon sille sanonut että en halua olla roskakori. ennen me puhuttiin vaikka mistä. ei tarvinnut kummallakaan olla ongelmia vaikka soiteltiin. kuhan vaan juteltiin joskus jopa tuntikin. mutta nykyään se ehkä ilmoittaa sillon tällön et kunnos on tai sit et kaikki menee päin helvettiä.
en mä tiedä miten mä sen sille kertoisin kun se ei ikinä ymmärrä.
se ihastu muhun ja sen jälkeen kaikki meni pieleen. nyt sillä on joku ja koskaan sillä ei muka oo aikaa. en mä osaa enää puhua sille.
ja jos soitan niin aina sillä on kiire.
en mä vaan jaksa tällasta ystävyyttä. ennemmin mä luovutan ja lähden käveleen.
en mä tiedä mitä teen.
oon niin heikko etten pysty vaan lähtemään.
mä sekoan....
Eli sä oot kertonu sille kaiken..eli myös sen ettet sä jaksa sellasta ystävyyttä..et sä et vaan kestä enää?
Mulla oli kans joskus sellanen "ystävä".. (miespuolinen)joka oli mun kans aina sillon kun sillä oli vain aikaa..
Eli aika vähän..sillä oli aina jotain muuta tekemistä...se oli kauheen kiireinen..mä en kestäny sitä..
Ja nyt..se ystävyys on kuivunu,mua ehkä ihan pikkasen kaduttaa,se oli kuitenkin ystävä joka ymmärsi mua kaikkein eniten..ja se sai mun mielen aina paranee...nyt mulla ei oo sitä ystävää enää..
Mä oon aina uskonut et keskustelemalla siitä asiasta kaikkia kohtia lukuun ottaen..
Ni et se helpottas...
Mut kaipa mä oon liian nuori..tollasta ymmärtämään..
kiitti viesteistä.....ehkä mun pitäs kunnolla selvittää sen kans välit mut kun sillä ei oo aikaa kai edes siihen ja siitä tulee aina riita....en mä tiedä mitä teen....kaipaan vaan sitä.