Tuli tässä mieleeni turattuani ISA-väylää jonkin aikaa, että siihen tarvitsisi jonkinlainen debuggeri kyhätä jolla näkee signaalien tilat.
Ideatasolla tuli mieleeni, että nykyään löytää SRAM-välimuisti piirejä vanhoista 386/486 laudoista kannoilla. Näitä on tullut käyteltyä ja toimintalogiikka on ihan ymmärrettävä: 1. Osoite linjalle 2. data linjalle 3. Write/kirjoitus pulssi.
Nuo piirit tuppaa toimimaan prosarin taajuudella, eli mennään heittämällä tuonne 40-50MHz kieppeille asti - ja pena-emoilla jopa sataan megahertsiin. Nyt jos teen osoitedekooderin ISA-väylään ja annan sillä lähtökäskyn laskuripiirille, joka laskee esim. 2..10x ISA-väylän taajuudella saan samplattua 32k SRAM:iin dataa hyvinkin pitkältä pätkältä 8-bitin leveydeltä. Todellisuudessa maksimiaika, mitä voisi kuvitella tarvitsevansa on 10uS eli n. 100 ISA-kellojaksoa. Yhtä hyvin voin tietysti ottaa rinnakkain useampia SRAM:eja ja saada enemmän signaaleja talteen.
Väylän lukuoperaation jälkeen luen datat piiriltä ulos esim. sarjaportin kautta ATMega128:lla, jossa on suoraan sopiva signalointi tuollaiselle SRAM:lle.
Ilmeisesti ennen aikaan näitä tällaisia laitteita kutsuttiin periskoopeiksi?
Ideatasolla tuli mieleeni, että nykyään löytää SRAM-välimuisti piirejä vanhoista 386/486 laudoista kannoilla. Näitä on tullut käyteltyä ja toimintalogiikka on ihan ymmärrettävä: 1. Osoite linjalle 2. data linjalle 3. Write/kirjoitus pulssi.
Nuo piirit tuppaa toimimaan prosarin taajuudella, eli mennään heittämällä tuonne 40-50MHz kieppeille asti - ja pena-emoilla jopa sataan megahertsiin. Nyt jos teen osoitedekooderin ISA-väylään ja annan sillä lähtökäskyn laskuripiirille, joka laskee esim. 2..10x ISA-väylän taajuudella saan samplattua 32k SRAM:iin dataa hyvinkin pitkältä pätkältä 8-bitin leveydeltä. Todellisuudessa maksimiaika, mitä voisi kuvitella tarvitsevansa on 10uS eli n. 100 ISA-kellojaksoa. Yhtä hyvin voin tietysti ottaa rinnakkain useampia SRAM:eja ja saada enemmän signaaleja talteen.
Väylän lukuoperaation jälkeen luen datat piiriltä ulos esim. sarjaportin kautta ATMega128:lla, jossa on suoraan sopiva signalointi tuollaiselle SRAM:lle.
Ilmeisesti ennen aikaan näitä tällaisia laitteita kutsuttiin periskoopeiksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi herran pieksut eihän ISA väylää ole juuri käytetty sitten 90 luvun. edes PCI väylää enää harvemmin vaan nykyään on PCI-E väylä.
Ongelma noissa uudemmissa väylissä on harrastajan kannalta se, että tarvitaan lähetin/vastaanotin chip, jolla muunnetaan signalointi "paikallistasolle". Tämä taas käytännössä vaatii aina driverin kirjoittamista. ISA-väylässä signalointi on vielä täysin hyödynnettävissä ilman ihmeempää puljaamista konkreettisella tasolla.
Tahtoo siis sanoa, että elektroniikka-harrastuksen kannalta PCI alkaa olla hieman hankalasti hyödynnettävä väylä. PCI-express menee vielä siitäkin hankalammaksi: Pitää käytännössä olla oma puolijohdetalo, jotta saa signaloinnin tehtyä "aidolle" PCI-express:lle - ja mieluusti kavereita inttelillä tai jollain muulla cpu-firmalla.
Nopeutta riittää, mutta helppokäyttöisyys meni pesuveden mukana noissa uudemmissa.
ISA-väylä tarjoaa kuitenkin riittävästi nopeutta useimpiin harrastajatason tekemisiin joissa kirjoitinportin käytöstä loppuu yty/puuttuu signaaleita. Itse asiassa sen hanskaaminen mahdollistaa myös PCI:n hyödyntämisen: Sopivalla silta-piirillä saa oman henkilökohtaisen ISA-väylän omalle suunnittelulleen käyttöönsä - jossa väylän saattaa nostaa vielä jopa 33/66 MHz:iin asti. Aika harva kortti kun tarvitsee oikeasti jatkuvaa datavirtaa hirvittävällä bitratella.
Ja onhan siinä pieni kolvausharjoituskin tiedossa, jos tarvitsee alkaa juottamaan PCI-väyää tukevaapiiriä kiinni 100 pinniä/peukalon pään kokoiselle alalle.
Väylätekniikka mikä koneesta löytyy on nykyään siis yhdentekevä - sitä ei voi hyödyntää itse! :)