Hei! Oon tässä pian 6kk tutkinut, katsellut ja vertaillut erilaisia koirarotuja. Iältäni olen 13.v, pian 14. Kokemusta löytyy esimerkiksi molossiroduista. Perheessämme on ollut koko ikäni ajan koko ajan edes 1 koira, korkeimmillaan 5 samaan aikaan. Asun puoliksi maalla omakotitalossa ja puoliksi pikkukaupungissa rivitalossa. Omaa koiraa olen alkanut harkitsemaan nyt kun ikää alkaa tulla, mutta vasta noin vuoden päästä ajattelin tosissani alkaa etsimään sopivaa pentua, kun rotu löytyy. Rodulle on pari vaatimusta. Se ei saisi olla yli 40cm, ei haukkuherkkä, ei itsepäinen, ei vietikäs eikä myöskään mikään trimmattava, tai pitkän/karkeakarvaisen turkin omistava. Luonteesta sen verran, että toivomuksena olisi uskollinen, ystävällinen, älykäs ja helposti motivoitava sekä pitäisi löytyä miellyttämishalua. Terve rotu etusijalla. Pitäisi tulla toimeen lasten, muiden ihmisten (lukuunottaen vieraat) ja koirien, sekä muiden eläinten (kissojen, hevosten, kanien yms kanssa), ja plussaa olisi jos rotu tykkäisi vedestä, ja pysyisi hyvin irtu esimerkiksi metsässä. Kaikkia vaatimuksia ei voi tietenkään täyttää ja ymmärrän sen. Karvattomuus ei haittaa. Harrastustoivomuksina olisi että koiran kanssa voisi harrastaa agilitya ja tokoa mutta varmaan ihan mihinkään kilpailutasolle ei olisi tarkoitus edetä. Eniten kiinnostaa näyttelyt ja matchshow:t. Rotuja, mitä olen miettinyt ovat esimerkiksi kooikerhondje, bostoninterrieri, manchesterinterrieri ja amerikankarvatonterrieri. Eli siis, ehdottakaa rotuja, kertokaa sopisiko mulle oma koira, ja kokemuksia saa kertoa edellämainituista roduista!
13.v ja koira?
omakoirako
1059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Bostonia meinasinkin tulla ensimmäisenä ehdottamaan :D
Pari muuta varteen otettavaa on cavalier ja venäjänbolonka. Ennen kuin ensimmäinen tulee huutamaan cavojen terveydestä niin rotu on tällä hetkellä yksi tiukimmin seulatuista roduista ja Suomen taso on verrattain korkea kasvattajien kovan uurastuksen ansiosta.
Juu, bolonkaa oon myös katsellut, ja kaikki muu siinä miellyttää vaikka turkki onkin aika vaikea. Cavalier on myös mukana tossa "harkintalistalla", vaikka aht ja manssi on kyllä ihan suosikkeja :). Kiitos asiallisesta vastauksesta, ja lisää saa kommentoida!
Heippa. Manssi löytyy täältä, ja se on ihana koira. Mutta noihin kriteereihin se ei taida sopia. Vahtivietti löytyy, samoin kuin saalisvietti - lähtee pupujen perään. Se on myös aika epäluuloinen vieraita kohtaan. Plussapuolista löytyy helppo motivointi, aktiivisuus, tekemisen halu. Sopii varmasti loistavasti agilityyn, ja myös hyvin tokoon (rally tai normi). Myös terveeksi mainostettu rotu. Mutta ei ihan helpoin koira ole. Maailman paras kuitenkin ;)
Vahtivietti ei juurikaan haittaa, ja saalisviettikään ei haittaa jos muuten rotu miellyttää. Saalisviettiä ilmeisesti voi "laimentaa" vähän, mutta kokonaan sitä ei todellakaan saa pois (tai ole tarkotuskaan saada), ja taitaahan saalisvietti helpottaa motivointiakin. Luonnetta saa löytyä, kunhan pysyy hallittavissa :)
Joo, no siis ei noi vietit mitään supervoimakkaita ole, ainakaan meidän manssilla. Joku taitavampi kouluttaja saisi varmaan ihan hyvin hallintaankin, luulisin. Ja tosiaan on hyötyä koulutuksessa erittäin paljon!
Oikeastaan suurin haittapuoli on meillä arkuus ja luulisin että vähän heikot hermotkin. (Lisäksi prinsessamaista oikuttelua ja herkkänahkaisuutta välillä..) Toisaalta kun on utelias koira, peloista pääsee myös yli jos jaksaa nähdä vaivaa. Ja kuulemma ei monetkaan manssit arkoja ole, meille nyt vaan sattu tämmönen. Silti hyvä tiedostaa tämä riski jos päädyt manssiin. Taitaa olla periytyvä ominaisuus, eli tutustu vanhempiin..
Onhan tää manssikiinnostus vaan kasvanut koko ajan :D Ollaan aikasemminkin otettu koirat paikoista, joita ollaan vanhempien kanssa katseltu vähän pidempään, ja joissa pentujen vanhemmat saa tavata sekä käydä kasvattajan luona tapaamassa tätä, sekä hänen omia koiriaan. Jos koiran joskus otan, niin tutustun myös pennun sukuun ja muuhun olennaiseen. :)
Meneeköhän näillä jo liian pitkäksi turkki... Mutta mitenkäs olisi japaninpystykorva tai sheltti? Sheltti sopii kuvaukseen kuin nenä päähän, kunhan katsoo hyvistä vanhemmista ettei saa arkaa räksyä. Hyvä moottori agiin ja tokoon myös tietysti, mielettömän mielyttämishaluinen ja fiksu otus, juuri sellainen lojaali kaveri.
Japsi taas on hyvin energinen seurakoira, joka leimautuu vahvasti omaan ihmiseensä. Reipas jokapaikanhöylä, jolla riittää paukkuja moneen lajiin. Fiksu otus, jolla kuitenkin löytyy hiukan enemmän sitä luupäisyyttä kuin vaikkapa sheltiltä. Haukkuherkkyydestä sen verran että japsilla on jonkinmoista vahtiviettiä. Ei ole mikän turhan räksyttäjä, mutta saattaa muutaman haukahduksen päästä jos vieraita tulossa. Tähänkin tietysti voi hyvin puuttua koulutuksella.
Japsi miellyttää näistä pienistä "seurakoirista" minua kaikista eniten, vaikka itse olenkin isompien käyttökoirien ystävä.
Molemmilla aika pitkä turkki, mutta muuten tosi kivoja rotuja! Shelttiä oon katsellut, ja tosiaan nuo vanhemmat pitää valita huolella, että saa kunnollisen koiran. Japsi on myös kiva, vaikka toi valkonen turkki on vähän ongelma esimerkiksi sateisissa näyttelyissä yms :D
Kamalaa jos täältä haet neuvoja.Soita liittoon.
Korkeus taitaapi mennä yli, mutta mitenkäs olis espanjan vesikoira, vaikka se nyt trimmattava rotu onkin? :) Iteltä löytyy sit taas lappari, joka ois kyllä luonteeltaan hyvä ja muutenkin hyvä harrastuskaveriksi, mutta sekin onpi liian korkea ja pitkäkarvainenkin...