harrastaako täällä kukaan raunioita?
kertokaa kokemuksia niin huonoja kuin hyviä.
kertokaa kokemuksia niin huonoja kuin hyviä.
rauniot?!
koirienystävä
11526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on mielenkiintoinen harrastus ja meillä kyl sakemannityttö tykkäs...kävin sen alkeiskurssin nimittäin joskus hänen kanssaan. silloin oli näille kursseille ns. pääsykoe, jossa testattiin koiran sopivuutta (mm. paukkuarkuus) pitää olla vaan koiran tottis hyvin hanskas niin siä pärjää hienosti...pitäähän koirankin tietysti tykätä myös ihmisistä
ei kyllä ole se tottis niin kamalan hyvin hanskassa, mutta ollaan raunioilla käyty titon kanssa. olen vähän laiska sitä tottelevaisuutta opettamaan ainakaan niin että menisi kokeesta läpi. harrastuksen ja yhteisen hauskan vuoksi me sielä käydään. joskus oli kyllä suunnitelmissa tähdätä siihen kokeeseen, mutta saas nähä...
miksi te lopetitte?
Meillä on monta vuotta raunioharrastusta takana ja kyllä suosittelen kaikille. Itse jouduimme harrastuksesta luopumaan, kun perheestämme lähti auto :(. Meillä päin kuka tahansa saa koulutuksiin mennä, kunhan koiraa voi pitää vapaana. Itse lähdimme sinne sosiaalistamismielessä, koska rodullamme on taipumusta arkuuteen. Raunioharrastus oli loistava apu tehdä koirasta ihmisystävällinen. Ainut huono puoli lajissa on, hämähäkkien kanssa kököttäminen kaiken maailman onkaloissa.
Kyllähän se innostus siihen tottikseen olisi hyväksi, koska muutenhan ei ole mahdollisuutta kilpailemiseen. Ja muutenkin tottishan on kaiken koiraharrastuksen A ja O. Mutta kyllä tuo raunioharrastus on mukavaa ja ihanaa, tuleepa oikein ikävä sitä touhua :(
se tottis on tosiaan se A ja O . olenkin nyt talvella, kun on sieltä raunioilta taukoa, yrittänyt harjoitella Titon kanssa niitä liikkeitä. se nyt on vaan vähän semmosta "junnaamista" ja sitten jos itellä ei ole oikeaa fiilistä mistään harjoittelusta ei tule mitään.
raunioilla kyllä oppii joo sitä ihmisrakkautta, mutta varmimmin sitä oppii jos koira on vielä aloittaessa nuori. vanhempi arka koira ei siitä kovin useasti enää paljoa muutu. edellisen koirani kanssa aloitimme harrastuksen liian myöhään. ei tottunut rakastamaan ihmisiä enää. nykyinen koirani aloitti siellä käymisen jo pienenä ja se pitääkin ihmisistä kovasti.
Heipsan,
Me käydään rauniolla kesäisin melkein jokapäivä.
Koirat tykkää älyttömästi ja se on tosi hyvää liikuntaa!!!
Ei meilläkään se tottis niin kovin hyvin hanskassa ole, mutta sen verta hyvin että koiruus pysyy rukkasessa.
Myö treenaillaan kaveriporukalla ja ihan huvinvuoksi en ole ajatellut koskaan kisailla lajia.
Koiruus pysyy ketteränä ja hyvinvoivana, se on lähinnä se meidän tarkotus.
Käskyjä otataan aina joka väliin ja välillä tehdään tosi pitkiä etsintöjä...
se on hauskaa niin meistä ihmisistä kuin koiristakin!
Suosittelen kaikille!!!
Harrastus meillä aloitettiin jo koiran ollessa 4,5kk ja jo kuukauden päästä se veti niin ketteryys puolen kuin raunio puolen ongelmitta läpi. Arasta pennusta tuli itsenäinen ja itsevarma komea uros!!!
Nyt ei pelkää pimeitä kaikuvia onkaloita tai pressuja. Eikä pelkää mennä pimeään taloon missä on kaiken näköistä möskaa ja tavaraa...sinne se vaan kiipeää portaita ja välillä tikkaita pitkin ja suorittaa kunniallisesti tehtävänsä!
Onkos sattunut kirjoitusvirhe, vai tosiaanko väität, että koirasi on 5,5 kuukauden vanhana mennyt ketteryysosuuden ja raunio-osuuden läpi? Eihän tuon ikäistä saisi vielä edes hypyyttää!
Ja vielä treenaatte joka päivä... Milloin koirasi saa pitää vapaapäivänsä? Ei hyvänen aika, kaikennäköistä...
en edes huomannu tota ensilukemalla.
en kyllä minäkään usko viisikuisen koiran suoriutuvan kaikista tehtävistä raunioilla. sitäpaitsi mikä kiire se on opettaa kamalalla vauhdilla kaikki. koirallehan on parempi oppia hiljakseen.
kyllä oma koiranikin kävi jo noin neljäkuisena harjoituksissa, mutta pääasiassahan se on sellaista totuttelua asioihin. enkä suosittele minäkään pennun hypyttämistä.
Kyllä meilläkin nuorena saatetaan aloittaa, mutta kyseessä on juuri tuota tutustumista ja maalimiehistä kivojen tekemistä (makkararinkiä, kulettelua alueella samalla syötellen). Mutta sanotaan että noin vuoden ikäisenä aloitetaan tosi treenit, ehkä vähän aikaisemmin, tietysti koirasta riippuen. Tätä ennen joitain helppoja harjotuksia.
...me todella aloitettiin koulutus pentukurssilla 4kk...tämän kurssin aikana käytiin myös radalla...ja tästä innostuin.
Ja luulin taas että jokainen yhtään koiria tunteva tajuaa ilman kirjoittamista että alle 2 VUOTIASTA koiraa (uros kyseessä) ei saisi hypyttää.
Eli luulin teidän tajuavan ilman erikseen sanomista että ketteryys osa mentiin "täydellisesti" läpi ottaen huomioon koiran iän herranjestas!
eli mentiin yli sillat ja läpi putket sun muut...
koko ajan koiran molemmilla puolin oli varmistajat.
Piiloon mentiin paikkoihin mehin ei tarvinnut hyppiä tai pomppia...
Koiran itseluottamus nousi kokoajan ja näin askel askeleelta etinimme...
Ja mitä tulee siihen joka päivä harjoittelemiseen niin
A) Me ei harjoitella koskaan tosissaan, vaan leikin varjolla ja pieniä aikoja kerrallaan.
Välillä sitten yksi vähän pitempi piiloleikki.
B) kirjoitin muistaakseni että MELKEIN joka päivä
tietenkin on väli päiviä sanoohan sen jo järkikin!
ja C) koirani on konnon energia pakkaus iso ja roteva uros saku...tuhoaa paikkoja jos ei saa tuhlata loppumatonta energiaansa sallittuun...
...eli me joustaan ja leikitään ja riehutaan ja temmelletään...tämä ei viellä ymmärrä näitten lepopäivien päälle...mutta sellaisiakin toki on, silloin riehutaan vain vähän vähemmän.
...ja näin ollaan säilytty hajotetulta kodilta tai tavaroilta.
olen meinaan törmännyt sellaisiinkin ihmisiin jotka eivät ymmärrä sitä pentuajan varovaisuutta vaan hypyttävät ja muutenkin hätäilevät liikaa. jotkut vievät jo ihan pikkuisina raunioille kompuroimaan.
se on totta, että energiat saa kulutettua koirasta helposti raunioilla. itsekin kävisin useammin itsekseni harjoittelemassa, mutta ei minulla ole ketään maalimiestä. koiralliset tuttavani eivät ole harrastuksesta kiinnostuneita ja ohjatut treenit on kerran viikossa.
omalla koirallani tuli...olikohan se noin puolitoista vuotiaana joku outo takapakki. se ei uskaltanut mennä raunioitten vaikeimpiin osiin puhumattakaan tunneleista. se on kuulemma tyypillistä nuorilla koirilla, että tulee sellaisia kammoja. nyt koiran ollessa kolme vuotta ei pelkää mitään paikkaa ja etsii todella hyvin.onneksi meni ohi tuo "kammokausi".
...aina kannattaa pitää ensiapulaukku mukana.
Siellä nimittäin sattuu ja tapahtuu.
Meillä ollan pahimmilta haavereilta vältytty.
Mutta pintanaarmuja, venähdyksiä yms. yms. on monasti sattunut.
Ainakin pimeät märät syksy illat ovat petollisia.