..vai haikaillaanko mennyttä vai odotetaano huomista sitku...................................
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 121
Vanhimmat
Minulle pidetään hautajaiset.
Sitten tuhkataan ja vesien vietäväksi.
Hautajaiset siksi, että haluan antaa viime-kunnioitukseni elämälle.
Samalla osallistujatkin saavat antaa.
Kukin tavallaan.
-
Ihminen tuskin minulle arvoa antaa, mutta elämä kyllä.
Miksi se muuten olisi minut luonut?
-
Eläimet ovat ihmistä varten.
Ihminen elämää varten.
-
H.
Ja haluat sitten saastuttaa ympäristöäsi vielä kuoleman jälkeenkin. Harmi, ettet halua parempaa jälkeen jäävillesi tarjota.
Maata voi lannoittaa, eikä pilata vesistöä vähääkään.
Jos ei ihminen sinulle arvoa anna kuka "pitää" ne hautajaisesi, maksetut miehetkö?
Kyllä se taas on makaronilaatikkopäivä, valitettavasti näin.
"Ancelina"
Kyllä minä mieluummin Kaalia.
Ilman Siirappia.
Se kun on toi DB2.
-
Maistaisin kyllä kaikkea mitä tarjoaisit.
H.
hunksz
Tehdään sitten kaksi kaalilaatikkoa, toinen siirapilla ja toinen ilman.
Minua ei DB2 vaivaa, kaikki muutkin arvot kohillaan.
Ei kannattaisi lupailla liikoja, se voi ikävällä tavalla kostautua.
Syöthän maitohappobakteereita, ne suojelevat pikku masua :)
Mitennii valitettavasti. Makaronilaatikko perinnepäivineen on hyvvää :).
No kun kaalilaatikosta tykkään enemmän.
Mutku ei ollut kaalia, mut sitku on, niin sitten sitä. Siirapilla :)
En haikaile menneisyyteen. Joskus joku muisto tökkää muistuttaakseen, että olen elänyt.
Tulevaisuus on pakote asioiden järjestelemiseen. Minun tuhkani, (kun tuo edellinen kirjoittaja niistä omista tuhkistaan mainitsi) olisiko niistä hyötyä jonkun puun juurelle, karkotteeksi vaikkapa tupajumeille. Meri olisi avantouimarille leposija, mutta märkä tuhka klimppiytyy, olisiko saastetta vai ravinnoksi kaisloille. Pähkäilyn tuhkastani siirrän tulevaisuuteen, sitku siltä tutuu.
Nykyhetki, lepoa eilisen paperien pyörityksestä, byrokratian rattaista.
Tulevaisuus on elämättä, menneisyys eletty. Voipi mietti mitä on vielä kokematta ja elämättä, mitä toivoo loppuelämältään.
Osaako aloittaja............................
Opettelussa on , elää tässä ja nyt eikä sitku. Menneet on menneitä, ne ovat muokanneet nykyisyttä ja tulevaisuuteenkin niill on vaikutuksensa. Koen olleeni jonkinlainen suorittaja ja siitä pitää pääst enempi poois ja nauttia nykyhetkestä. Kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Jokainen on saapunut "tässä ja nyt"-aikaansa omanlaistaan tietä. Minulla on "tässä ja nyt"-olo kuin autolla tieltä suistuneella, joka havaitsee selvinneensä pelkällä säikäyksellä. Ei näkyviä lommoja eikä ruhjeita eikä luita katki. Lumi vielä pöllyää, kun tultiin niin vauhdilla. Sisäisesti on menopeli hiushalkemia täynnä.
Mite se nyt sillai?
Mulla on se onkelma etten ole vielä ymmärtäny säihkähtää (kieltoreaktio?), ei kai sekää ihan normia ole vai onko näin et oikiasti kokee olevan jo kaiken koettu?
Ei kaikki ole koettu, ehei. Tää oli positiivinen säikäys ☺ Ensi reaktio itsellä ja ulkopuolisilla oli, että niin villistä lennosta ei hengissä selviä. Vaan selvisipä. Virustorjunnat New Uppdate ja haittaohjelmat Weks ja matka jatkuu taas entistä viisaampana .....
Aijjaa. Mää kyllä tarkoitin itteäni sill kaikenkoetulla. Et vaikka jottai vakavampaa sattuu ei osaa tai kykene hätääntymään kun tietää et kuitenkin elämän loppupäätä jo elellään tai ainaki reippaasti yli puolenvälin :D. Et miksei mulle siinä kuin muillekin....
Aijaa, sanon minäkin, kun en millään keksi muuta sanottavaa. Parista lauseesta en saanut kii.
Eipä se hetkauta, vaikka henki menisi. Kunhan ei kitumaan jää, se on tärkeintä.
Mutta on elämänhalua tallella ja uteliaisuutta seurata esim. omien lasten touhuja, puhun itsestäni.
Juu, myönnän että mulle sanomani oli selvä mutta ei välttämättä lukijalle. Siksi aijaatin :D.
Kyllä hengenmeno hetkauttaisi mutta kun elämässä on asioista joille ei mitää voi. Ne tulee silloin kuin huvittaa ja itse voi vain koittaa sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää.
Tässähä minä nyt enkä halua olla missään muualla, joskus on tilanteita jossa tekis miel haihtua. Menneistä on siellä mukavia muistoja joita kaipailen etenkin nuorena, ikä alkaa pikkuhiljaa rajoittamaan onneksi ei kokonaan. Lähipäivistä en odota enusteen mukaan suuria muutoksia mutta pitkänajan ennusteen mukaaan epävarmuus kasvaa.
Nii, ikävät tapahtumatkin saavat epävarmuuden tulevaisuudesta kasvamaan ja sitä varten pitäisikin elää tätä päivää täysillä eikä tulevaisuutta ootellen.
" pitäisi elää täysillä ? " minusta mielummin puoli täysillä näin talvella vähän kuin karhu, tulevaisuutta mitää hahmotella suunnitella se pitää mielen virkeänä.
Jos mulla olis koiruli vois olla vipinää, viime syksynä hinku koiraan mutta kun en saanu sitä pentua nii hinkuvinku laantui.
No ehkä se näin syöpään sairastuneella elämä näyttää erilaiset kasvonsa tässäkin asiassa :). Elää sellaista mieluisaa rauhallista tasapainoista elämää ilman mitään ylimääräisiä suoritteita. Se että nautit tästä päivästä ei sulje pois tulevaisuuden suunnitelmia ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät saisi estää tätä päivää elämästä täysipainoisesti. Eli ei kannata kaikkea säästää sinne tulevaisuuteen sillä voipi olla ettei sitä olekkaan.
Koiruli on tuonut inun elämääni paljon positiivista energiaa, siis elämän tässä ja nyt :) <3.
Luoja on tehnyt minusta sangviinikon ja tämä luonnetyyppihän elää tässä ja nyt. Yleensä sangviinikko on tunteella menevä, mutta siltä osin se toinen heikompi persoonallisuuspiirre koleerikko vaikuttaneen niin että olen järkityyppi tosin itsekuria voisi olla enemmän.
Jos on huolia niin kyllä ne mieltä rassaa ja ikävät sattumat masentaa, mutta onneksi se "tässä ja nyt" pitää jalat maassa. Tämä piirre on niin voimakas, että jopa unohdan liikaakin tulevat velvoitteet ja tehtävät rästiintyvät, jäävät viimetippaan ja saatan jopa myöhästellä.
Onhan se ihan hyvä ettei juutu menneisyyteen eikä haikaile liikaa tulevaisuuttaan vaan elää tätä hetkeä ja päivää.
Minä ole aina yrittänyt elää "laajennetussa tietoisuudessa" mitä tulee aikaan ja sen kulkuun. En ajattele ajasta vanana vaan ympyränä ja unohtamatta sitä mitä on ollut (katumatta mitään, mutta tunnustaen että toisinkin olisin voinut valita) suhtaudun levollisesti tulevaisuuteen, tuokoon se sitten mitä haasteita tahansa ja olen onnellinen siitä mitä minulla on nyt ja elän tätä aikaa.
(Kotikatuni varressa, alle kilometrin kävelymatkan päässä, on kylämme kirkko, jonka yhteydessä on hautausmaa, jossa on paljon tilaa. Joutsenet lentää senyli keväisin pesimispaikoilleen joelle, saarten kupeeseen. Merikotkat ja kalasääkset leijuvat mereltä tulevassa tuulessa sen yllä ja kun lumikanuuna puhaltaa niin haudat peittyvät kinoksiin. En tiedä onko se viimeinen pysähdyspaikkani, mutta ajatus siitä on turvallisuutta tuottava)
Tuo onkin jännä ajatus, mihin toivoo tulebasna haudatuki. Kotiseutuni olen jättänyt jo nelkyt vuotta sitten joten vaikka rippikirkon kupeessa hautausmaa on kauniin järven rannalla, tokkopa sinne. Tuhkaksi? Mihin sitten tuhkat? Vaikea sanoa.Jättääkö kreamatrioon :)?
Ajattelen elämäni aina janana, nyt hetki tässä pisteessä tarvotaan jalat maassa näissä nurkissa tässä kylässä, eilen oli oma pisteensä ja huomenna ihan uusi...
Menneisyyden seikkailuihin ja huippuhetkiin on mukava palailla surkeiluhetkinään.
Tulevaisuus on aina täynnä uusia seikkailuja, osin suunniteltuja ja osin tuntematonta.
Nyt edessä päin on tosin odotettu sitkuhetki, kunpa sinne asti selviäisi hengissä...
Toisaalta osaan ajatella, että jokaisella hetkellä on omat murheensa ja ilonsa....ei muuta kuin porskutella vaan....
Niin, kun voisi luopua niistä sitkuista.
Allakka täynnä tammikuuhun , onko se sitkua, josta haluaisin luopua. ei tosiaankaan, se on sitä seikkailua, jota elämältäni haluan.
Sitten alkaa surkeilu, allakassa vain yksi merkintä, raavi siitä sitten seikkailu,
itse asiassa se on sitten miekkailu.... vastaan.
Se on sitkua sitten jos se estää sinua siihen asti elämästä, ymmärrätkö?
Tämäon hyvää aikaa.
Elämä on liian lyhyt, vanheneminen kauhistuttaa.
Menneisyyttä on mukava väliin muistella.
Ei elämä osaamista tarvii,
Ihminen kuuluu eläinkuntaan, ja on laumaeläin.
Tässä iässä on viisainta yrittää tehdä siinä laumassa olonsa mahdollisimman viihtyisäksi, niin ne tekee muutkin eläimet.
En minä tähän muuta osaa.
Maksimaalinen mukavuus tässä hetkessä on minunkin toiveeni ja päämääräni/tavoitteeni, tosin mahdollisuuksien rajoissa.
On aikoja kun on vähän itselleen vihainen....miksi et elä vahvemmin nyt ja tässä....
mutta mikä sitä omaa luonnettaan muuttaa ja elämäänsä kovin kääntää ja säätää.
Haikailusta ....haikailen tuota pojan perheen kääpiösnatseria aina kun katson sinun laittamia kuvia.....se pinkki-harmaa talviasu oli ihana.....
Tuo meidän koko nautseri pakkaus on niin ihana persoona :). Pieni koko iso ego :).
Pää-asia et elää itsensä näköistä elämää.
Suunnittelun aikajänne on lyhentynyt. Varauksia vaativat tekemiset suunnittelemme korkeintaan puoli vuotta eteen päin.
On kuitenkin menemiseen liittyviä tapoja joista tiedämme niin pitkälle eteen päin kuin fysiikkamme ja nupin toiminta sallii.
Kaukomuistin säilyminen on viheliäinen asia! Yrittäessäni hidastaa rappeutumista tulee aina välillä mieleen miten helppoa jotkut asiat olivat 50 vuotta sitten.
Kyllä meitillä se on mennyt tää elämä siihen,
et on max 30-senttimetriä enää jäljellä, siitä max 100-senttimetristä.
Toiset elivät vaan 50 senttimetriä, ja kyllästyivät leikkiin
Et onhan tässä kiva kattella ja seurailla tätä SUURTA huijausta ihmisyyttä vastaan.
Hyi, miten tylsä ajatuksenakin olisi elää ilman menneisyyttä ja ilman tulevaisuutta.
Tässä vain tätä hetkeä, kun istuu koneen vieressä ja pureksii kananmunanäkäriä ja juo jäähtynyttä kahviaan.
Ei ei ei ... Ei vielä niin dementoitunut vaikka tuleehan sekin aika ehkä joskus (toivottavasti se on kaukana vielä), että elää vain sitä käsillä olevaa hetkeä.
Opetella? Miksi jotain niin kamalaa pitäisi opetella? Ei se ole oikeasti elämää.
Ei kai se nyt sitä tarkoita, että pitäisi elää ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Oikeasti ei voi elää, kuin nyt.
Kaikki muu on haikailua.
Menneisyyttä et takaisin saa ja tulevaisuutta, et voi etukäteen elää.
Käsittäisin, että kun elää kiinni hetkessään, tajuaa, että joka hetki tekee itselleen menneisyyttä ja elää hetki hetkeltä tulevaisuuttaan samanaikaisesti ja se on nyt.
Ja tekee siitä parhaan mahdollisen.
Muuten, kun tässä useimmissakin ketjuissa on tuo kuolema ollut tapetilla, muistui mieleen sellainen, että jotkut äveriäät olisivat halunneet tuhkastaan tehtävän timantin.
Sitähän minäkin, että kyllä siinä elää jo tulevaisuuttaan samalla kertaa, kun sitä näkäriä puree, ellei sitten kesken syönnin kupsahda. Tietäähän sen jo syödessään, ellei ihan dementoitunut ole, että vessaan menohan siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin.
Eu ilman vaan kanssa, kuitenkin tätä hetkeä tässä ja nyt eikä sitten kun esim jään eläkkeelle tms. Siis aina oottais jotain hetkeä minkä jälkeen alkaisi elää tätä elämää.
Ihmisellä ei ole muuta tällä hetkellä, kuin tämä hetki.
Vaikka kuinka haikailisi/harmittelisi menneisyyttä ja sitkuttelisi tulevaisuutta, kumpaakaan ei voi elää nyt.
Tulevaisuuden suunnitelmia pitääkin ihmisellä olla, pitää vain tiedostaa, että se eletään sitten, kun on sen aika. Ei niin, että kaikki ajatukset kiinnittyvät sitkuun ja aika vierii sitkutellessa ja hetki jää käyttämättä, ´elämättä´.
Elämän aika on aina, eli nyt.
"Elämän aika on aina, eli nyt."
Just näin. Pitää elää nyt täydesti eikä osottaa jotain tulevaisuudessa olevaa olotilaa.
Ei ole kauhean hyvä idea kärsiä täydesti tässä ja nyt. Jos on oikein vaikea tilanne elämässä, niin helpottaa ja antaa uskoa selviytymiseen, kun ei stressaa täydesti siinä hetkessä vaan osoittaa jotain tulevaisuuteen, jossa tämä asia on eilistä, mennyttä. Voi hyödyntää entisiä kokemuksia ja muistaa, että asioilla on taipumus järjestyä tavalla taikka toisella.
Vaikeakin asia pitää elää täydesti tässä ja nyt koska jos sitä ei elä, se voi jäädä kummittelemaan. On tätä tässä ja nyt elämistä nähdä tulevaisuus positiivisena ja elää tässä ja nyt siihen pyrkimiseksi. Ei saa jättää elämäti.
""""Ihmisellä ei ole muuta tällä hetkellä, kuin tämä hetki."""
Aika pessimistisen kuuloinen ajatus.
Kyllä jokaisella vielä täysissä järjisään olevalla on tallella koko eletty elämänsä ja toiveita tulevaisuudestaan.
"""Elämän aika on aina, eli nyt."""
Tämäkö siis on sitä sinun elämäsi elämistä, ettei """hetki jää käyttämättä, ´elämättä´"""? Palstalla kirjoittelu? No sittenhän tässä jokainen paikalla oleva osaa elää oikein täyttä elämää, täysin rinnoin. Mitä opettelemista tässä sitten enää ...?
Just ni, siis tällä hetkellä, on tämä hetki.
Ei se vesitä mennyttä eikä tulevaisuutta, eikä ole pessimistiä, päinvastoin.
Ei mitään tarvitse opetella, vain oivaltaa.
Jos jaksat katso noita mun muita kommenttejani, kenties saat kokonaisuuden kerättyä niistä.
Kyllä kivussa hekumoimisen ja vaikeasta asiasta stressaamisen voi keskeyttää ja ajatella jotain muuta välillä. Voi jopa itsesuggestiolla vähentää tai poistaa kivun tunnetta. Hetken helpotus auttaa jaksamaan. Eikä tule kummittelemaan kipu eikä stressi tuon takia, ettei tuskissaan vinkunut viimeisen päälle.
Häh? Kivussa hekumoiminen ja vaikeasta asiasta stressaaminen? Minä kyllä puhun ainakin omasta puolestani ihan taviselämästä ilman sen kummempia kipuja ja stressejä. Ei kai se sitä tarkoita et jos elää muulle kuin työllekin ja nauttii elämästä tässä ja nyt koksa elämä on takoitettu elettäväksi eikä suoritettavaksi :D.
Ei kivussa tarvitse hekumoida, eikä vaikeissa asioissakaan. Niitä voi toki hallita erilaisilla keinoilla, mitkä taitaa, sekin on hetkessä elämistä, että hetkessä käyttää keinoja mitkä ovvat käytettävissä.
En tiedä, enkö minä ymmärrä vai mikä on, mutta minusta tuntuu, että tämän aloituksen idea ei selkiä kaikille. Vai olenko ihan väärässä?
Eppu samalta minustakin tuntuu et ei sillain avaudu kaikille niin kuin sen tarkoitin. Enkä osaa tämän kummemmin enää tätä avata.
@siilimuori4 ja @eppu2
Miten se nyt muka on tässä ja nyt. hetkessä elämistä, jos keskittyy ajattelemaan, että sit ku on ens eikä tässä ja nyt kivussa hekumoi ja vaikeasta asiasta stressaa vaan keskeyttää sen.
Kipu ja stressi kuulunee taviselämään.
sit ku on ens viikko
Nyt en kyllä saa ajatuksestasi tai kysymyksestäsi ollenkaan kiinni ja jätänkin tämän aiheen ainakin tältä illalta tähän.
Ok. Aina ei ymmärrä toista. Sekin on ymmärrettävää.
Jonkun kirjoittajan ajatuksen juoksu aukeaa tuosta vaan, heti. Toisen ei millään.
Ei ole riidan aihe tämä ☺
Ei niin. Todetaan että ollaan eri megaherzeillä :). Ainakin tässä asiassa.
Taitaa olla kysymyksessä se ikäpolvien välinen kuilu.
Tekeekö kymmenen vuotta "ikäpolven"?
@ent.siivoojaparka taisit taas osua naulan kantaan.
Kyllä kymmenen vuotta tekee tässä iässä usein sen, että toinen työssäkäyvä ja toinen eläkeläinen.
Heti tuli BINGO, kun toinen alaikäinen @hmp.f lens kommentoimaan ☺ Hyvinhän @hmp.f kirjoitti!
Eläkeläisellä on liikaakin aikaa elää tässä ja nyt ja kuunnella kroppansa kolotuksia.
Minä tarkoitin @hmp.f kirjoittaman lauseen loppuosan tilannetta. Kun on tosi paha tilanne tai ainakin itsestä tuntuu, että tilanne on toivoton, niin "tässä ja nyt"-hetkessä täysillä eläminen ei ole hyvä. Just siinä hetkessä ei nää valoa tunnelin päässä ja moni on päätynyt jopa itsemurhaan.
@hmp.f "Tuo hetkessä eläminen, uskon että se onnistuu täysin rinnoin vain, jos on tavallaan joutunut tekemään inventoinnin elämästään, että mitä kaikki voisi menettää. Jos ihminen menettää liikaa... en tajua miten hetkessä voi mitään kaunista enää ollakaan."
Väitätkö että eläkeläiset olisivat joku homogeeninen joukko?
Tosi paha tilanne juurikin laittaa inventoimaan elämän. Se tilanne nimenomaan pitää elää tässä ja nyt, pitää myös osata tarvitessaan hakea apua. ei pahaa tilannetta saa jättää elämättä. se on tilanteen kannalta väärin sanovat toiset, paha tilanne pitää elää oikein, niin kuin toiset ajattelevat sen oikein elettävän.
@siilimuori4
Älä hosu.
Mitähän tämäkin on muuta kuin sekavaa hosumista..."Väitätkö että eläkeläiset olisivat joku homogeeninen joukko?"
Lue ja vähän edes mieti, mitä toiset kirjoittaa.
@hmp.f kirjoittaa hyvin ottaen huomioon, että hän voisi hyvässä lykyssä olla lapseni - minulla oli kuukautiset ollut jo hyvän tovin, kun @hmp.f kohdusta maailmaan tullessaan parkaisi ensi kerran.
Kiitos, enmilläänkeksi, mutta vähän.... ärsyttää! Koska ikä on mukamas ollut joku viisauden, kirjoittamistaidon, empatian, "kuuntelemisen", tai yhtään minkään muun ominaisuuden tae? Hä? Ei se takaa edes harmaita hiuksia.
Ite kirjoitti että "eläkeläisillä on' eli yleistit........
Menneisyys on kerättyjä kokemuksia, itsemme rakennusainetta. Olemme tässä ja nyt matkamme summa.
Siitä, mikä ei ole mennyt putkeen, pitää oppia ottaman. Juuttua ei pidä menneisyyteen.
Sitkuttelukaan ei ole minun juttuni.
Toki jokainen mielessään järjestelee tulevia asioita sujuvasti toimitettavaksi. Minä käyn toimeen aina, kun on asian aika.
Tässä ja nyt, kun istun ja tätä kirjoitan, tiedostan koko ajan miten hyvin on kaikki juuri nyt.
Nimenomaan sitä pitäisi elää jokaisessa hetkessä juuri nyttässä :)
No eikö me kaikki eletä "juuri nyttässä", jotka täällä ollaan?
Kyllä minä ainakin elän ihan tässä niinkuin sinä ja eppukin sormet näppäimillä vaikka silti suunnittelenkin kaikenlaisia tulevia asioita; "sitku" ja "sitku" ja "sitku" ...
Kaikkea vaan ei voi tehdä nyt ja heti vaikka haluaisikin. Pakko vain alistua siihen, että "sitku".
Ei veikkosten ole. Jos elät tätä päivää odottaen et sitten teen sitä ja tätä ja tuota kun se ja se asia on saavutettu, tämä päivä jääpi elämättä täydesti. Mut sehän on henkilökohtainen asia, Minä puhun vain omasta puolestani. Haluan elää enemmän täydesti tätä päivää huolimatta siitä että jotkut asiat väistämättä ovat ovat sitten tulevaisuudessa.
Tottakai jokainen suunnittelee tulevaisuutta, mutta niinkuin ei pidä juuttua menneisyyteen, ei pidä myöskään juuttua tulevaisuuteen (sitku), vaan ne suunnitelmat eletään sitten, kun on niiden aika.
Eli ei tämän hetken elämää jätetä elämättä sen takia, että kaikki ajatukset kiinnittyvät sitkuun, pahimmassa tapauksessa sitä ei ehkä tulekaan.
Joo, no elä nyt tätä päivää oikein täydesti istumalla netillä ja jankuttamalla samaa asiaa aamusta iltaan.
Käytä kaikki aikasi ja keskittymiskykysi tähän hetkeen, ettei päiväsi mene hukkaan menneitä ja tulevia ajatellessa, sillä tätä arvokasta päivää ja hetkeä ei tule uudestaan.
Älä ihmeessä jätä tätä hienoa tilaisuutta siiheksi, että "sitku" jäät eläkkeelle. Aikasi elää tätä täyttä elämää on nyt!
Kun ei ymmärrys riitä niin se ei riitä :D.
Juuri niin, ettei käytä aikaansa ja ajatuksiansa vatvovalla menneitä ja tulevia, vaan yrittää tehdä elämästään parhaan mahdolisn tässä ja nyt.
Menneisyyttämme muistakaamme rakaudella, sillä niin olemme valinneet, tulevaisuutta odottakaamme ,koska valintoja sielläkin teemme.
Juuri niin, mikään hetki minkä elämme, ei palaa, niinkuin sanoit, tätä arvokasta hetkeä ja päivää ei tule uudestaan.
No niin niin niin.
Älä hyvä ihminen hukkaa aikaasi ajattelemalla menneitä ja tulevia. Keskity vain jankuttamaan samaa, että nyt on elettävä tätä päivää. Tuotakaan hetkeä ei tule uudestaan, kun kirjoitit tuon arvokkaan jankutuksen. Se on elämää, se.
Junamme kulkee nyt tässä asiassa eri raidetta.
Tässä asiassa huomaan olevani Siilin kanssa samalla raiteella.
Niin olettekin.
Olette kumpikin aivan huippuexperttejä selittämään jotain kaikille tuttua ja päivänselvää asiaa oikein yksityiskohtaisesti käännellen, väännellen ja jankuttaen asiantuntijan elein.
Ja sinä vanha kyylä akka
Ja sinä aloitat inkuttamisen kun sinulta loppuu ymmärrys.
Kyllä Sinä tuossa asiassa lyöt meidät kirkkaasti laudalta!
Minkäs sitä iälleen voi.
Eikös tämä yli kuuskymppisten oma palsta olekin.
Teitä nuoriakin täällä näyttää olevan, mutta yrittäkää edes teeskennellä olevanne aikuisia.
Sitkun on kevät, haluan Italiaan, Firenzeen.
Piti keväällä mennä, mutta tuli estot.
Minen enää ikinä lähde ruåttia tai Norjaa tai Viroa kauemmas.
Minulla ei estoja olen aivan estoton vallaton jätkä ja aloin uumoilla, että jos jossakin yli suomen rajojen vielä kävisin, niin Partseloonassa voisi käväistä. Vetäisiköhän vertoja Firenzelle? Italia on "nähty" (lainausmerkeissä).
Enpäs ole käynyt Barzeloonassa, no siellä olisikin Gaudin pytinki. Hienoahan sekin olisi nähdä - sitkun vasta seuraavaks, jos ei tule estoja taas....
P.S. mitä Italiasta olet katsastanut ja mikäs paras kohde mielestäsi on siellä?
Ellei ihminen ole umpidementikko tai muuten muistisairas, niin ei tarvitse edes haikailla mitään kun ne menneisyyden niin vittumaisuudet kuin valoisuudet, tasatahteina ilmestyy mieleen kuin internetin hyppyikkunat. Sieltä pohjattomasta laatikosta niitä nousee muistojen häiveitä mikä vahvempana mikä lantattuna. Eikä niitä saa takaisin arkikäyttöön, ne on kerran käytetty.
Nii, kuka nyt haluaisikaan elää menneessä vaan tässä ja nyt tämän htken antamissa mahdollisuuksissa ja puitteisiia, unelmissa ja askareissa.
Ja muita vaihtoehtojako ei ole kuin joko tai?
Mieti ja pohdi sitä, ehkä se sinullekin jossain vaiheessa omanlaisestisi avautuu.
Viiksimiehet hyvän asian puolesta :)
https://www.youtube.com/watch?v=7hh7ExNUBmI
Elän sikäli menneessä,että kun on joku kinkkinen juttu,kysyn ääneen edesmenneeltä mieheltäni neuvoa. Esim. Koiran hoito. Kun koiran isäntä joutuu polvioperaatioon melko pian, pärjäänkö minä muutaman päivän kahden koiran kanssa Em.mies sanoo sisimmässäni, että" elä sie hötkyile etukäteen, asioilla on tapana järjestyä. Hyvin se männöö" Kumma kyllä kun itseltä kysyy,saa parhaan vastauksen. Ja rauhoittavan. Elän kysymyksilläni menneessä, mutta tuon ne nykyaikaan ja tulevaan. Edesmennellä miehellä oli aina rauhoittava vaikutus ja harkitseva tyyli. Yritän niistä muistoista ammentaa itselleni voimaa ja levollisuutta tähän hetkeen. Ja huomiseen. Lesken
Nii. Eli sinä elät tässä hetkessä nyt sulkematta pois menneisyyttä. Käytät menneisyyttä siis elämiseen tässä ja nyt, eikö :)?
Asia on kuitenkin niin että toiveita ja unelmia pitää olla oli ikä mikä tahansa tosin ikä muovaa toivot.
Henki elää se ei kuole.
Totta. Toiveet ja unelmat voi koittaa elää todeksi nyt.
Mikä kiire?
Miten sinä esmerkiks elät todeksi ensi kesän nyt?
Miten sinä pystyt elämään todeksi myöhäisvanhuutesi nyt?
Vai eikö niistä saisi ollenkaan olla mitään toiveita ja unelmia, koska niitä ei voi elää todeksi nyt ja heti?
Pitäisi vain keskittyä tähän arvokkaaseen hetkeen, kun painaa lähetä-nappia, koska tämä hetki ei tule takaisin?
Sie et saa kii siitä mitä mie tarkoitan enkä mie siun ajatusenjuoksuistas. Ei ensimmäinen kerta joten jätetäähän tää jankutus ja hyvvee yötä ;).
En todellakaan ole ymmärtänyt sinun ja epun höpötyksistä sitä pointtia, että mitä tässä nyt pitäisi sitten opetella ja miksi ja mitä varten.
En tunne yhtään normaalia ihmistä, joka eläisi ihan pelkästään menneessä tai tulevassa. Kaikilla ihmisillähän on myös nykyisyys, tämä päivä.
Voihan niitä jossain suljetuilla psyykeosastoilla olla sellaisiakin, jotka elävät jatkuvasti omissa maailmoissaan. Mutta menkää sinne saarnaamaan. He tuskin lukevat tätä palstaa ja ketjuasi, koska eivät osaa elää tätä päivää näin hyvin kuin te olette oppineet elämään ja käyttämään aikanne tälleen hyödyllisesti.
Aivan. <sinulla on sinun elämäsi aja ajatuksesi siitä. minulla omani. Ei niden tarvitse kohdata mutta ehkä ei kannattaisi alkaa jankuttamaan muiden ajatusten oikeellisuudesta. Minä pyrin tietynlaiseen pehmeyteen ja rauhaan, sinä vaikutat kovalta naiselta.
Vieläkö sinä eilisiä pohdit?
Vaikutat juuttuneen menneeseen.
Jankuti inkuti :D.
Mutkun sit on vielä sellaisia muisteluita, miten asioita tehdään erilailla nyt verrattuna ns. entisaikaan->kehitys.
Tuossa selasin kuuskytluvun italiankielen oppikirjaa, mikä löytyi vaatehuoneen laatikosta, ja huvitti, miten siinä puhuttiin liiroista ja shekeistä jne
Miten muoti - niin pinnallista ehkä - on muuttunut. Tuttujen kanssa ainakin verrataan: levenevät lahkeet, klonttikorot, jersey...jne
Millaidia "pikkuautot" perheillä oli.
Tässä meillä 60 on yhteisiä naurunkin aiheita.
Miten koulu on muuttunut periaatteineen, ilmiöineen jne.
Ja paljon paljon muuta.
Saa sitä käväistä menneisyydestä, mutta tärkeänä pidän otetta tähän päivään.
Tuo viimeinen lauseesi kertoi siitä. että ymmärsit aloituksen tarkoituksen, lisäisin vielä, että saa sitä visioida tulevaisuuttaankin, kun pitää otteensa tähän päivään.
Ilmaisit asian hyvin.
Komppaan Eppua ja Tavuviivaakin :).
Tässä ja nyt on helppo tapa elää, huoleton. Mun mielestä se tuo nautintoa peruselämään, ettei se tarvi olla mitään Suurta tai Elämystä jotta nauttisi elämästä. Ihan tavallinen arkikin on kaunis. Tarttuu kiinni siitä ohikiitävästä.
Ja hetken kauneus piilee myös siinä, että jos sattuu vaikka paskahetki, niin sekin on kohta ohi, ja seuraa uusi pask..eiku hetki :)
Eppu kirjoitti hyvin menneisyydestä: Takaisin en palaisi, ei vaikka maksettais, mutta en sitä muuttaisikaan. Se on mun jalkakivi, tukeva, heilumaton ja halkeamaton.
Sitkun. Kyllä minussa vähän sitä vikaa on. Mietin kaikki ennalta, varaudun ja teen backup suunnittelmia. Joskus se ottaa minussa vallan, ja pitää palauttaa itteäni tähän hetkeen. Ja kun katselen iskän vanhenemista, miten vapaus hiljaa kapenee, en voi olla välillä murehtimatta omaakin tulevaisuutta.
Tuo hetkessä eläminen, uskon että se onnistuu täysin rinnoin vain, jos on tavallaan joutunut tekemään inventoinnin elämästään, että mitä kaikki voisi menettää. Jos ihminen menettää liikaa... en tajua miten hetkessä voi mitään kaunista enää ollakaan.
Bingo hmp.f, Näin juuri kuten kirjoitit, näin juuri :).
Voitinksmää, jos kahvipaketin, niin oisko sitä tummaa :)
Rapsuja vintiölle. Meidän dogi sai märkäkohdun, parantelee itteään tuossa toista päivää. Oli rankka yö kun se vaan piti matalaa murinaa, enkä tiennyt että haluanko sen loppuvan, tarkoittaako se sitten että voimat on loppunut. Aamulla keksin niksin - jos on kiire keittiöön kun jääkaappi avataan, ei ole mikään piipaa-hätä :))
"humps"
Jaa että näinkin alas pitää lapsen vajota päästäkseen kirjoittamaan lenpi-aiheestaan, pimpistä.
Friidun leskeys ottaa koville .
Ihan nimmareittensa välistäkin höpöä.
H.
Joo päävoittokaffipaketin :)
Miten se märkäkohtu oireili?
Se nuoli ittensä ihan kymmenen minuutin välein. Oli vähän vetämättömässä kunnossa. Olin jo aikaisemmin miettinyt KOHDUN (ei pimpin, hunksz) poistoa sille, vanhemmalle koiralle kannattaa tehdä. Ei teillä ole vielä sellaisia huolia moneen vuoteen. Mun toinen koira, ja kummallekin käynyt samoin, suunnilleen saman ikäisinä. Ja muuten, vehnä ollut pahaksi kummallekin myös, kuten myös kissalle. Kyllä se laadukas, viljaton ruoka kannattaa pitkällä tähtäimellä. Vaikka on vähän kalliimpaa, niin säästää pitkän pennin lekurilaskuissa.
Kai tässä on vähän samaa kuin ihmisellä, vehnä ja sokeri synnyttää hiivaa, joka synnyttää erilaisia tulehdustiloja.
Sori kun poikkesin aiheesta...
Voisit vähän pimp your texts, hunksz.
Onko pimppi sinulle jotenkin tabu vaikka sit itsekin väliin kirjoituksissasi viljelet. En näe eroa onko pimppi naisen vai narttukoiran. Musa-aloituksessasi bverhota pimpinkaipuusi muihin höpinöihin ja jankutuksiin ;).
Ei haittaaa, koiran elämä on tätä päivää, jota aloituskin koskee. Meidän koiruli syö nyt hypoallergeenista kuivanapua ja sitten yksi kolmesta ateriasta pakasteraakaruokaa. Napatyrätsekkaus ensi viikolla ell:n toimesta, toivottavasti ei tartteis leikata.
Sori, tämä oli tarkoitettu hunksuttimelle, ei sulle :).
siis ei hmpf:lle
Jos vaatii leikkausta, niin helpotuksen vinkki toipumiseen - nykyisin löytyy näköjään vaikka mitä kaulurivaihtoehtoa. Koska omalle koiralle pitää olla se kaikkein suurin parabolilautanen, se on tuskastuttavaa. Nyt löytyi puhallettavia kaulureita, ja jopa vähän niinku kokovartalosukkia, ei pääse nuolemaan haava.
Yritettiin eilen tyttären kanssa ommella pyjaman kahdesta t-paidasta, vähän meni mönkään, yöllä koira oli karannut siitä :) Eiku uusiks.
Meidän tirrile sopii varmaan tarvittaessa 50 cm potkupuku :)
Eläkkeelle jääminen helpotti tässä ja nyt elämistä. Työpäivien jälkeen ei paljon muuta voinut kuin suorittaa se vapaa-aikakin.
Sitku-elämää on se, että sitku klo on sitä ja sitä lähden lenkille. Lenkin jälkeen pakkaan yhden kaapin tavarat. Kaukaisin sitku on parin viikon päässä oleva muutto. Etsittävä uusi avanto, järvi tulee olemaan lähempänä kuin meri. Noh, simmottista :)
Tuo on totta. Kun on työelämässä, aika vierii työvuorosta toiseen ja niistä elpyessä ja vapaapäiviä odotellessa. Ei hyvä jos työ vie niin kaiken voiman et ei työpäivän jälkeen jaksa tehdä mitää yimääräistä.
Noin konkreettisesti ilmaisten, sitku on sitä, että: klo12 ajattelen, että lähden lenkille klo14.
Istuu tuijottaa kelloa kaksi tuntia, kun silläkin välillä voi tehdä muuta.
Ei hetkessä eläminen tarkoita, etteikö elämäänsä voi suunnitella eteenpäin ja sitten toteuttaa suunnitelmiaan.
Kiitos aloittajalle.
Täällä kirjoittajat tuskin ovat ansiotöissä on tosin muutamia. Ei mennyttä haikailla on muistot jotka ovat opettaneet tavalla tai toisella.
Tuleva on aina esillä, eläkkeet eivät paljon nouse, itselläni on laskenut melko paljon on ollut tiedossa.
Niin. Minu ei talous niinkään huoleta, olen oppinut elämään vähällä ilman kerskakulutusta. Satsaisin tässä nyt nyt muuhun elämisen laauun, siihen mikä ei ole rahassa mitattavissa
Aika moni kirjoittikin, että jos on vapaa työelämän velvoitteista. eläkkeellä, jotenkin voimissaan ja varoissaan, "sitku" ei ole kovin ajankohtainen asia.
Kelaaminen, menneisyyden tarkastelu, taas on minusta melkein tervehdyttävää tässä elämänvaiheessa. Voi ihan reilusti surra sitä, mikä jäi toteutumatta, iloita siitä mikä meni nappiin.
Ja melkein sanoisin, että tässä elämämänvaiheessa elämä pakottaa elämään nykyhetkessä, voimat ja terveys asettavat rajat ja ellet niitä kunnioita, löydät sen edestäsi,
Tietysti, ihminen voi linnoittautua omiin asemiinsa ja esiintyä besserwisserinä ikään ja kokemukseen vedoten ja olla näkemättä sitä, että aika ajoi hänen ohitseen monessa asiassa. Tätä kai voisi myös pitää kyvyttömyytenä elää tätä hetkeä...
tässä ja nyt,
-
Tässähän mä ny ,
katotaan huomenna olenko elossa,
Niin, mikä pahan tappaisi.
Nii, päivä vain ja hetki kerrallansa :).