minkälainen on suomenlapinkoiran luonne yleensä?
Lupsakka vai ärhäkkä?
Miten suureksi kasvaa?Säkä 50cm ?
Entäs ns. perän leveys? Onko ne aikuisena kuinka leveitä?
Ostin uros pennun
Lupsakka vai ärhäkkä?
Miten suureksi kasvaa?Säkä 50cm ?
Entäs ns. perän leveys? Onko ne aikuisena kuinka leveitä?
Ostin uros pennun
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on paimensukuinen lapinkoira, joka on siis vähän pienempi ja pitempi kuin varsinainen suomenlapinkoira.
Yleisesti lapinkoirat on lupsakoita, mutta saattavat olla melko ärhäköitä haukkumaan. Niillä kun on tarve ilmoittaa jos joku esim. on pihamaalla. Lapinkoirat, siis urokset, kasvavat narttuja isommiksi, vähän reiluun 50 senttiin. Meidän paimensukuinen jäänyt todella pieneksi, noin 42 senttiseksi. Suomenlapinkoirat on perästä karvojen takia aikasta 'ison' näköisiä.. niinkuin muutenkin koiruus on ison näköinen tuuhean turkin myötä :)
Aikaa ja ihmisen läheisyyttähän lapparit (kuten muutkin koirat) tarvitsevat. Kun opetat pennusta asti talon tavoille, niin saat varmasti hienon koiran, oli sitten narttu tai uros. Meillä ei ainakaan ole mitään suurempia koulutuksia koiralle annettu, vaan on oppinut ihan muutenkin.. :)
Meidän lapinkoira on tyttö, korkeutta 43cm ja painaa 14 kg. Luonteeltaan on ystävällinen lapsukka vähän laiskakin. Haukkumaan on kyllä kova, mutta on kuitenkin ystävällinen kaikille ihmisille ja eläimille. Enemmistö tapaamistani lappalaisista on ollutkin rauhallisia, ystävällisiä ja hyvin ihmisrakkaita otuksia. Muutamia vähän ärhäkämpiäkin olen onneksi tavannut, niiden kanssa kun on vauhdikkaampi harrastaa.
itselläni on nyt jo 6v paimensukuinen narttu, koirani on nartuksi isokokoinen ja lappalaiseksi todella dominoiva. Ollaan käyty lappalaisen kanssa tokossa ja jäljestämässä. Nuorempana narttu oli todella kova kokeilemaan. kokeili karkaamaalla, hihnassa räyhäsi vastaantuleville, ja nyt myöhemmin jopa kokeili murista kun otin palviluun pois. En uskoisi että monen lappalaisnartut ovan näinkään dominoivia mutta oma narttuni kokeili kaikkea kerran. Karkaaminen loppui kun menin juoksin karkuun ja menin piiloon, neidillä tuli hirveä hätä että olinko jättänyt hänet, se lähti etsimään, löysi, eikä sen jälkeen ole karannut. räyhääminen loppui ketjupannalla, koiralla kun on pitkät karvat ja ketku nipistää ilkeästi kun karvat jää väliin, eikä sen jälkeen ole räyhännyt. Ja kun koira murisi luusta, yksinkertaisesti otin poskista kiinni ja selätin. Lappalaiset ovat uskomattoman uskollisia ja ihmisrakkaita ja ennenkaikkea ne on todella mahtava kouluttaa. Ja oma koirani on ollut ihan ehdoton jäljellä! Onnea rotuvalintaan, se oli mitä parhain!
...on narttu,n.1.2 vuotta...aika räväkkä ollu ja hirveen kovapäinen,mutta kun on arvojärjestys kunnossa,niin ei ongelmia...