Hei sinkkumiehet!

Syy on varmasti se, minkä toisessa ketjussa kerroit. Olet oikeassa! Ja ukkomiehillä ei ole mitään varsinaisesti menetettävää: se puheiden muk. homssuinen ja hoitamaton vaimo siellä kotona kuitenkin on. Ja tuskin ihan niin lätsähtäneekään.

Kiitos lähestymisvinkeistä. Mä yritän...

Kiinnostava näkökulma. Näin varmasti on: en ole konventionaalinen vaimokanditaatti; korkeampi status kuin mitä miehellä pelästyttää monet tavallisemmat.

Herkkäblondi kirjoitti:

Kiinnostava näkökulma. Näin varmasti on: en ole konventionaalinen vaimokanditaatti; korkeampi status kuin mitä miehellä pelästyttää monet tavallisemmat.

Silti panopuuksi ja jalkavaimoksi yritetään?

Herkkäblondi kirjoitti:

Kiinnostava näkökulma. Näin varmasti on: en ole konventionaalinen vaimokanditaatti; korkeampi status kuin mitä miehellä pelästyttää monet tavallisemmat.

Olennainen kysymys on miten statuksesi vaikuttaa siihen millaista statusta odotat mieheltä?

Status nostaa miehen markkina-arvoa, mutta ei naisen.

Siis en itse ole varsinaisesti mitenkään yrittänyt. Minulle on paremminkin näitä "työtehtäviä" tyrkytetty. Ylläpitoa, ulkomaanmatkaa, asuntoa jne. Toistaiseksi odottelen ja katselen ihan muuta.

Herkkäblondi kirjoitti:

Siis en itse ole varsinaisesti mitenkään yrittänyt. Minulle on paremminkin näitä "työtehtäviä" tyrkytetty. Ylläpitoa, ulkomaanmatkaa, asuntoa jne. Toistaiseksi odottelen ja katselen ihan muuta.

Lue lisää

Naisen kannattaa miettiä omaa käyttäytymistään jos miehet tarjoavat aktiivisesti näitä työtehtäviä, tuo touhu ei kuulosta siltä että sinua yrittäisivät iskeä miehet jotka ovat tosissaan...

121212121212 kirjoitti:

Olennainen kysymys on miten statuksesi vaikuttaa siihen millaista statusta odotat mieheltä?

Status nostaa miehen markkina-arvoa, mutta ei naisen.

Näin se mitä ilmeisemmin on. Naisella ns. status tms. ehkä paremminkin laskee tuota niin sanottua markkina-arvoa.

No, mä en odota mieheltä statusta, asemaa, tiettyjä tuloja tms. Olen aina elättänyt ja vaatettanut itseni ja maksanut laskuni. Mitäkö odotan. Että mies hoitaa omat laskunsa, ei tarvitse naista siivoojakseen, on kiva, auttavainen, rehellinen, luotettava.

Exkeittömiehelle! Minua näin lähestyvät miehet eivät ole tosissaan. Ainakin haluan uskoa niin! Mitä mun käyttäytymisesi tulee kuuntelen, mitä mulle puhutaan, keskustelen ja maksan omat juomani. Ihan mielellään otan käyttäytymisvinkkejäkin vastaan.

Herkkäblondi kirjoitti:

Näin se mitä ilmeisemmin on. Naisella ns. status tms. ehkä paremminkin laskee tuota niin sanottua markkina-arvoa.

No, mä en odota mieheltä statusta, asemaa, tiettyjä tuloja tms. Olen aina elättänyt ja vaatettanut itseni ja maksanut laskuni. Mitäkö odotan. Että mies hoitaa omat laskunsa, ei tarvitse naista siivoojakseen, on kiva, auttavainen, rehellinen, luotettava.

Lue lisää

Eli peruskaavan mukaan mennään?

Kun mies ansaitsee enemmän yhdistetään tulot ja tilit.
Kun nainen ansaitsee enemmän, molemmat maksavat omat laskunsa.

Mutta olet valmis hyväksymään alemman statuksen miehen, se on hyvä koska vaikuttaisi siltä ettei tasosi (nuoruus, kauneus) riitä statusmieheen.

Laskeeko status markkina-arvoa, kyllä ja ei. Sinänsä monelle statusmiehelle on plussa jos nainenkin tienaa, mutta jos ei saa statusmiehiä, muuttuu se miinukseksi koska aikas moni tavismies ei halua uranaista. Uranaisilla on tapana kuluttaa liikaa aikaa ja energiaa työhön, ihannoida oman firman johtajia ja muita statusmiehiä, jne.

Millaisesta statuksesta puhutaan? Tj muutaman kymmenen/sadan ihmisen yrityksessä, pikkupomo, hyvin palkattu konsultti, tms?

Suosittelen että suuntaat katseen sinne peräpöytiin. Katsele melko lailla selvin päin olevia, siististi pukeutuvia ja fiksusti käyttäytyviä miehiä. Aloitteen voi tehdä miten vain. Olet nainen, sinulta ei odoteta kympin suoritusta kuten mieheltä. Erityisesti ujommille miehille on melkeinpä plussaa jos nainen ei ole superitsevarma. Voit lähestyä kaverina ilman että "osoitat kiinnostusta", tms.

Kiitos vinkeistä ja vihjeistä. Tää on hyödyllistä ja opettavaista mulle.

Sanottakoon, että olen aik. jakanut tilini ja tuloni, ensin nyt jotakin muuta kuin elatusvastuuta. Iloa? Rauhaa? Tasapainoa?

Herkkäblondi kirjoitti:

Kiitos vinkeistä ja vihjeistä. Tää on hyödyllistä ja opettavaista mulle.

Sanottakoon, että olen aik. jakanut tilini ja tuloni, ensin nyt jotakin muuta kuin elatusvastuuta. Iloa? Rauhaa? Tasapainoa?

Lue lisää

Tienasitko silloin reippaasti enemmän kuin mies jonka kanssa jait tilit ja tulot?

Ja mikä oli ikähaarukka silloin vs nyt?

Herkkäblondi kirjoitti:

Exkeittömiehelle! Minua näin lähestyvät miehet eivät ole tosissaan. Ainakin haluan uskoa niin! Mitä mun käyttäytymisesi tulee kuuntelen, mitä mulle puhutaan, keskustelen ja maksan omat juomani. Ihan mielellään otan käyttäytymisvinkkejäkin vastaan.

Lue lisää

Monilla itsevarmimmilla miehillä on liki pettämätön vainu naisten suhteen, he pystyvät hyvin nopeasti näkemään naisesta mitä tämä on vailla ja miten naisen kanssa pääsee maaliin.

On silti naistyyppi, johon todennäköisesti sinäkin kuulut, jonka käyttäytyminen ei (ehkä) vastaa sitä mitä nainen oikeasti haluaa. Miehet tulkitsevat sinun kaipaavan seksiä herrasmiehiltä, vaikka kenties olet vailla jotakin muuta.

Ristiriita on käyttäytymisen tiedostamattomalla osa-alueella, ehkä vain näytät siltä että olet munaa vailla...

Taas paljon ajateltavaa mulle! Ja miehille myös: vaalea nainen on aina vähän niin kuin vailla ja puutteessa?

121212121212 kirjoitti:

Tienasitko silloin reippaasti enemmän kuin mies jonka kanssa jait tilit ja tulot?

Ja mikä oli ikähaarukka silloin vs nyt?

On aika lailla henk.koht. kys. Olin huomattavasti paremmilla tuloilla kuin mies.

Herkkäblondi kirjoitti:

Taas paljon ajateltavaa mulle! Ja miehille myös: vaalea nainen on aina vähän niin kuin vailla ja puutteessa?

Nää on niitä juttuja joita ei voi selittää, mies vain tietää sen kun näkee naisen joka on seksiä vailla. Ei muuten liity pelkkiin blondeihin.

Kiitos tsempistä! Ja ajatuksista: helposti tulee mielee, että itseä pitäisi muuttaa tms. Luopua joistakin periaatteista tms. Olet ajattelevainen ja kiva! Mukavaa päivää sulle filosofi.

Tarkoitatko siis sitä, että tämän vuoksi et halua tai rohkene sanoa naisille mitään tai lähestyä naisia? Tarkennatko hieman ajatustasi?

No kiitos, mä otan ton kohteliaisuutena!
Ihan kivoja miehiä täällä on, toivott. jossain livenä myös.

Ok! Pitää yrittää löytää ne. Toivott. peräkammarinpojat eivät ole täysin alkoholisoituneet ja masentuneet.

Herkkäblondi kirjoitti:

Ok! Pitää yrittää löytää ne. Toivott. peräkammarinpojat eivät ole täysin alkoholisoituneet ja masentuneet.

Kyllä ne useimmiten ovat. Se siinä vähän ongelma onkin. Toisaalta en ole itse sen parempi, olen nykyään yksinäisyyden takia itsekin alkoholisoitunut ja masentunut. Naisethan ottavat kovaa vauhtia miehiä kiinni näissä asioissa..
Tästä mulla on tullutkin kiivaita keskusteluja läheisten kanssa, että mä en kuulema saisi huolia toista samanlaista ku itse olen vaan tarvitsisin terveen työssäkäyvän miehen.
Mutta eikö sairailla ihmisilläkin ole oikeus seurustella? Ja mikä oikeus mulla on vaatia miestä joka ei ole masentunut jos itsekin olen nappeja popsiva mielialapotilas, joka on vähän väliä sairaslomalla? Ja kestääkö edes terve mies minua? Mähän flippailen vähän väliä.

Olin ihastunut yhteen mieheen joka oli ollut psykoosiosastolla ja sain kauhean moittimisen läheisiltäni siitäkin, että en saa seurustella "hullujen" kanssa. Kuitenkin mut itseni on kärrätty sairaalaan koska itse olin lähes psykoosissa.
Miksen mäki sitte ole hullu, jota muiden pitää varoa? Vai yrittävätkö läheiseni vihjailla mulle, ettei seurustelu ole mun kaltaisiani varten ollenkaan?
Ihmiset on kauhean julmia, mitä tulee syrjäytyneisiin ja masennuspotilaisiin.
Ikään kuin syrjäytyneiden kuuluisi pysyä erossa "normaalien" ihmisten jutuista, eikä saa edes haaveilla parisuhteista.

Mä tykkään vähän ressukkamiehistä koska en itsekään mikään kovaksi keitetty kokenut alfanaaras ole. Ja kyllä, jo nuorena ja nättinäkin kiinnostuin ujommista pojista.
Mua on aina viehättänyt herkät luonteet, myös ystävinä.
Tuntuu vaan, että on tosi vaikeeta löytää samanlaista seuraa (edes ystävänä) kuin itse on ja jos löytää, heihin ei tule mitään kunnon kontaktia. Aika loppuu ennen kuin ehtii mitään kunnolla tapahtua, kun molempi osapuoli on samanlainen ujo jahkaaja.
Kyllä just noita varattuja seksin tyrkyttäjiä tai pelimiehiä piisaa, mutta kun ei mua varten ole sellaiset. Heille on omat ottajansa.
Itse olen enempi herkkä, sielukas pohdiskelijatyyppi. Eikö meitä varten ole maailmassa enää mitään muuta kuin yksinäisyys?

On myös pakko ollut sisäistää se ajatus, että mun olis uskallettava olla itsekin aloitteellisempi jos meinaan herkkismiehen itelleni saada, mutta kaikki kontaktin ottaminen on mulle tosi vaikeaa. Tuomitsen itseni jo etukäteen kelpaamattomaksi.
Etenkin kun olen vuosien mittaan tullut vain erakkomaisemmaksi. Tuntuu, että masennukseni takia en kestä pienintäkään mahdollista torjutuksi tulemisen riskiä. Mitään tervettä itsetuntoa ei enää löydy. Näen itteni pelkkänä nollana.
Sori näin pitkä teksti, en osannut sepostaa tän lyhyemmin.
Ja otin tästä jo tosi paljon pois, että edes joku jaksaa lukea =D

yksinäisyyys kirjoitti:

Kyllä ne useimmiten ovat. Se siinä vähän ongelma onkin. Toisaalta en ole itse sen parempi, olen nykyään yksinäisyyden takia itsekin alkoholisoitunut ja masentunut. Naisethan ottavat kovaa vauhtia miehiä kiinni näissä asioissa..
Tästä mulla on tullutkin kiivaita keskusteluja läheisten kanssa, että mä en kuulema saisi huolia toista samanlaista ku itse olen vaan tarvitsisin terveen työssäkäyvän miehen.
Mutta eikö sairailla ihmisilläkin ole oikeus seurustella? Ja mikä oikeus mulla on vaatia miestä joka ei ole masentunut jos itsekin olen nappeja popsiva mielialapotilas, joka on vähän väliä sairaslomalla? Ja kestääkö edes terve mies minua? Mähän flippailen vähän väliä.

Olin ihastunut yhteen mieheen joka oli ollut psykoosiosastolla ja sain kauhean moittimisen läheisiltäni siitäkin, että en saa seurustella "hullujen" kanssa. Kuitenkin mut itseni on kärrätty sairaalaan koska itse olin lähes psykoosissa.
Miksen mäki sitte ole hullu, jota muiden pitää varoa? Vai yrittävätkö läheiseni vihjailla mulle, ettei seurustelu ole mun kaltaisiani varten ollenkaan?
Ihmiset on kauhean julmia, mitä tulee syrjäytyneisiin ja masennuspotilaisiin.
Ikään kuin syrjäytyneiden kuuluisi pysyä erossa "normaalien" ihmisten jutuista, eikä saa edes haaveilla parisuhteista.

Mä tykkään vähän ressukkamiehistä koska en itsekään mikään kovaksi keitetty kokenut alfanaaras ole. Ja kyllä, jo nuorena ja nättinäkin kiinnostuin ujommista pojista.
Mua on aina viehättänyt herkät luonteet, myös ystävinä.
Tuntuu vaan, että on tosi vaikeeta löytää samanlaista seuraa (edes ystävänä) kuin itse on ja jos löytää, heihin ei tule mitään kunnon kontaktia. Aika loppuu ennen kuin ehtii mitään kunnolla tapahtua, kun molempi osapuoli on samanlainen ujo jahkaaja.
Kyllä just noita varattuja seksin tyrkyttäjiä tai pelimiehiä piisaa, mutta kun ei mua varten ole sellaiset. Heille on omat ottajansa.
Itse olen enempi herkkä, sielukas pohdiskelijatyyppi. Eikö meitä varten ole maailmassa enää mitään muuta kuin yksinäisyys?

On myös pakko ollut sisäistää se ajatus, että mun olis uskallettava olla itsekin aloitteellisempi jos meinaan herkkismiehen itelleni saada, mutta kaikki kontaktin ottaminen on mulle tosi vaikeaa. Tuomitsen itseni jo etukäteen kelpaamattomaksi.
Etenkin kun olen vuosien mittaan tullut vain erakkomaisemmaksi. Tuntuu, että masennukseni takia en kestä pienintäkään mahdollista torjutuksi tulemisen riskiä. Mitään tervettä itsetuntoa ei enää löydy. Näen itteni pelkkänä nollana.
Sori näin pitkä teksti, en osannut sepostaa tän lyhyemmin.
Ja otin tästä jo tosi paljon pois, että edes joku jaksaa lukea =D

Lue lisää

Varsin sympaattinen ja rehellinen kirjoitus.

Uskon todellakin että moni oikeasti miestä haluava KTN/ATN tekee itselleen hallaa vetämällä Marilyn Monroe-asenteella.

Tiedäthän: "en tarvitse miestä, en etsi ketään, ehkä jos olet aivan super tasoa ja näet vaivan tavoitellaksesi minua...saatan harkita asiaa".

Tuo on huippukysyttyjen naisten tapa seuloa pois kaikki paitsi tasokkaat ja aloitteelliset alfamiehet jotka metsästävät naista.

Useimpien naisten kannattaisi kertoa avoimesti että haluaisivat kovasti miehen. Sitä alfaa ei ole eikä tule, mutta betamies tai se kiva ATM ovat paljon kiinnostuneempia naisesta joka _haluaa miehen kuin jostain vaikeasta valloituksesta jossa yhdistyy Marilyn Monroen asenne ja tavisnaisen ulkonäkö.

Herkkäblondi kirjoitti:

Ok! Pitää yrittää löytää ne. Toivott. peräkammarinpojat eivät ole täysin alkoholisoituneet ja masentuneet.

Onhan ne tietysti, kun tollaset blondit ei tule kotoa hakemaan :)

Häikäistynyt olen! 😎

121212121212 kirjoitti:

Varsin sympaattinen ja rehellinen kirjoitus.

Uskon todellakin että moni oikeasti miestä haluava KTN/ATN tekee itselleen hallaa vetämällä Marilyn Monroe-asenteella.

Tiedäthän: "en tarvitse miestä, en etsi ketään, ehkä jos olet aivan super tasoa ja näet vaivan tavoitellaksesi minua...saatan harkita asiaa".

Tuo on huippukysyttyjen naisten tapa seuloa pois kaikki paitsi tasokkaat ja aloitteelliset alfamiehet jotka metsästävät naista.

Useimpien naisten kannattaisi kertoa avoimesti että haluaisivat kovasti miehen. Sitä alfaa ei ole eikä tule, mutta betamies tai se kiva ATM ovat paljon kiinnostuneempia naisesta joka _haluaa miehen kuin jostain vaikeasta valloituksesta jossa yhdistyy Marilyn Monroen asenne ja tavisnaisen ulkonäkö.

Lue lisää

Voi olla, että Marilyn Monroe-asenne jäänyt nuoruudesta. Ja nyt taas kun on sinkkuna, on tuo nuoren tytön asenne. Pitää miettiä! Kiitos näkökulmasta!

yksinäisyyys kirjoitti:

Kyllä ne useimmiten ovat. Se siinä vähän ongelma onkin. Toisaalta en ole itse sen parempi, olen nykyään yksinäisyyden takia itsekin alkoholisoitunut ja masentunut. Naisethan ottavat kovaa vauhtia miehiä kiinni näissä asioissa..
Tästä mulla on tullutkin kiivaita keskusteluja läheisten kanssa, että mä en kuulema saisi huolia toista samanlaista ku itse olen vaan tarvitsisin terveen työssäkäyvän miehen.
Mutta eikö sairailla ihmisilläkin ole oikeus seurustella? Ja mikä oikeus mulla on vaatia miestä joka ei ole masentunut jos itsekin olen nappeja popsiva mielialapotilas, joka on vähän väliä sairaslomalla? Ja kestääkö edes terve mies minua? Mähän flippailen vähän väliä.

Olin ihastunut yhteen mieheen joka oli ollut psykoosiosastolla ja sain kauhean moittimisen läheisiltäni siitäkin, että en saa seurustella "hullujen" kanssa. Kuitenkin mut itseni on kärrätty sairaalaan koska itse olin lähes psykoosissa.
Miksen mäki sitte ole hullu, jota muiden pitää varoa? Vai yrittävätkö läheiseni vihjailla mulle, ettei seurustelu ole mun kaltaisiani varten ollenkaan?
Ihmiset on kauhean julmia, mitä tulee syrjäytyneisiin ja masennuspotilaisiin.
Ikään kuin syrjäytyneiden kuuluisi pysyä erossa "normaalien" ihmisten jutuista, eikä saa edes haaveilla parisuhteista.

Mä tykkään vähän ressukkamiehistä koska en itsekään mikään kovaksi keitetty kokenut alfanaaras ole. Ja kyllä, jo nuorena ja nättinäkin kiinnostuin ujommista pojista.
Mua on aina viehättänyt herkät luonteet, myös ystävinä.
Tuntuu vaan, että on tosi vaikeeta löytää samanlaista seuraa (edes ystävänä) kuin itse on ja jos löytää, heihin ei tule mitään kunnon kontaktia. Aika loppuu ennen kuin ehtii mitään kunnolla tapahtua, kun molempi osapuoli on samanlainen ujo jahkaaja.
Kyllä just noita varattuja seksin tyrkyttäjiä tai pelimiehiä piisaa, mutta kun ei mua varten ole sellaiset. Heille on omat ottajansa.
Itse olen enempi herkkä, sielukas pohdiskelijatyyppi. Eikö meitä varten ole maailmassa enää mitään muuta kuin yksinäisyys?

On myös pakko ollut sisäistää se ajatus, että mun olis uskallettava olla itsekin aloitteellisempi jos meinaan herkkismiehen itelleni saada, mutta kaikki kontaktin ottaminen on mulle tosi vaikeaa. Tuomitsen itseni jo etukäteen kelpaamattomaksi.
Etenkin kun olen vuosien mittaan tullut vain erakkomaisemmaksi. Tuntuu, että masennukseni takia en kestä pienintäkään mahdollista torjutuksi tulemisen riskiä. Mitään tervettä itsetuntoa ei enää löydy. Näen itteni pelkkänä nollana.
Sori näin pitkä teksti, en osannut sepostaa tän lyhyemmin.
Ja otin tästä jo tosi paljon pois, että edes joku jaksaa lukea =D

Lue lisää

Hullua ymmärtää parhaite toinen hullu. Mitä se muille ihmisille kuuluu, jos 2 ihmistä viihtyy keskenään?!

yksinäisyyys kirjoitti:

Kyllä ne useimmiten ovat. Se siinä vähän ongelma onkin. Toisaalta en ole itse sen parempi, olen nykyään yksinäisyyden takia itsekin alkoholisoitunut ja masentunut. Naisethan ottavat kovaa vauhtia miehiä kiinni näissä asioissa..
Tästä mulla on tullutkin kiivaita keskusteluja läheisten kanssa, että mä en kuulema saisi huolia toista samanlaista ku itse olen vaan tarvitsisin terveen työssäkäyvän miehen.
Mutta eikö sairailla ihmisilläkin ole oikeus seurustella? Ja mikä oikeus mulla on vaatia miestä joka ei ole masentunut jos itsekin olen nappeja popsiva mielialapotilas, joka on vähän väliä sairaslomalla? Ja kestääkö edes terve mies minua? Mähän flippailen vähän väliä.

Olin ihastunut yhteen mieheen joka oli ollut psykoosiosastolla ja sain kauhean moittimisen läheisiltäni siitäkin, että en saa seurustella "hullujen" kanssa. Kuitenkin mut itseni on kärrätty sairaalaan koska itse olin lähes psykoosissa.
Miksen mäki sitte ole hullu, jota muiden pitää varoa? Vai yrittävätkö läheiseni vihjailla mulle, ettei seurustelu ole mun kaltaisiani varten ollenkaan?
Ihmiset on kauhean julmia, mitä tulee syrjäytyneisiin ja masennuspotilaisiin.
Ikään kuin syrjäytyneiden kuuluisi pysyä erossa "normaalien" ihmisten jutuista, eikä saa edes haaveilla parisuhteista.

Mä tykkään vähän ressukkamiehistä koska en itsekään mikään kovaksi keitetty kokenut alfanaaras ole. Ja kyllä, jo nuorena ja nättinäkin kiinnostuin ujommista pojista.
Mua on aina viehättänyt herkät luonteet, myös ystävinä.
Tuntuu vaan, että on tosi vaikeeta löytää samanlaista seuraa (edes ystävänä) kuin itse on ja jos löytää, heihin ei tule mitään kunnon kontaktia. Aika loppuu ennen kuin ehtii mitään kunnolla tapahtua, kun molempi osapuoli on samanlainen ujo jahkaaja.
Kyllä just noita varattuja seksin tyrkyttäjiä tai pelimiehiä piisaa, mutta kun ei mua varten ole sellaiset. Heille on omat ottajansa.
Itse olen enempi herkkä, sielukas pohdiskelijatyyppi. Eikö meitä varten ole maailmassa enää mitään muuta kuin yksinäisyys?

On myös pakko ollut sisäistää se ajatus, että mun olis uskallettava olla itsekin aloitteellisempi jos meinaan herkkismiehen itelleni saada, mutta kaikki kontaktin ottaminen on mulle tosi vaikeaa. Tuomitsen itseni jo etukäteen kelpaamattomaksi.
Etenkin kun olen vuosien mittaan tullut vain erakkomaisemmaksi. Tuntuu, että masennukseni takia en kestä pienintäkään mahdollista torjutuksi tulemisen riskiä. Mitään tervettä itsetuntoa ei enää löydy. Näen itteni pelkkänä nollana.
Sori näin pitkä teksti, en osannut sepostaa tän lyhyemmin.
Ja otin tästä jo tosi paljon pois, että edes joku jaksaa lukea =D

Lue lisää

Kiitos erittäin hyvästä tekstistä. Ei ollut yhtään turhan pitkä. Todella totulta kuulosti. Kyllä meille masentuneille ja ujoille on kumppanin löytäminen miltei mahdoton tehtävä,varsinkin kun pitää itse itseään täysin kelpamattoana. Toivottavasti kuitenkin pystyisit selättämään sairautesi ja löytämään etsimäsi. Parempi kun et välittäisi niin paljon muitten mielipiteistä.

eiköhän ihminen määrää itsestään mitä haluaa, turha tyrkyttää omaa mielipidettä jos sitä ei ole kysytty

Ok!

No, sä olet mies parhaassa iässä. Löytyy siis melko iäkkäitä kiinnostuneita, mutta varm. myös sun ikäisiä ja kymmenen vuotta nuorempia. Onnea! Et tarvitse ketään haeskella! Mä yritän pitää silmät auki siis ihan kaikkialla.

Tapaavatko ihmiset ihan todella lenkillä, kaupassa, kahvilassa, tai vanhassa lempipaikassani, leffassa? Vanhan vitsin mukaan naiset eivät ole noissa paikoissa tullakseen miesten iskemiksi, vaan tekemässä mitä nyt ovatkin tekemässä... ja ihan vakavastikin, näissä paikoissa olen aina saanut olla ihan rauhassa. Tarkoitan kirjaimellisesti aina. No, joskus vuonna 2005 (kai, saattoi olla myös 2004) joku tyttö tuli juttelemaan, kun olin lenkillä ja samalla valokuvaamassa umpihangessa, mutta noin muuten on ollut rauhallisempaa.

Sen voin sentään uskoa, että työpaikoilla ihmiset tapaavat toisiaan, vaikka omalla kohdallani en ole koskaan onnistunut tutustumaan muihin kuin niihin työkavereihin, jotka ovat taas niin lähellä että on parempi pysyä työkavereina. Perheellisiähän he nyt joka tapauksessa olisivatkin.

Käytännössä siis jää baarit ja treffiskene, joissa minun kuplassani löydetään sinkkuja. Baarissa tosin pitäisi olla supliikki riikinkukko, joten omalla kohdallani kaikki pelkistyy treffiskeneen, eli nettitreffeihin ja tuttavien hyväntahtoisiin paritusyrityksiin. Muualla mikrosignaalit pyytävät jättämään rauhaan.

lord.boredom kirjoitti:

Tapaavatko ihmiset ihan todella lenkillä, kaupassa, kahvilassa, tai vanhassa lempipaikassani, leffassa? Vanhan vitsin mukaan naiset eivät ole noissa paikoissa tullakseen miesten iskemiksi, vaan tekemässä mitä nyt ovatkin tekemässä... ja ihan vakavastikin, näissä paikoissa olen aina saanut olla ihan rauhassa. Tarkoitan kirjaimellisesti aina. No, joskus vuonna 2005 (kai, saattoi olla myös 2004) joku tyttö tuli juttelemaan, kun olin lenkillä ja samalla valokuvaamassa umpihangessa, mutta noin muuten on ollut rauhallisempaa.

Sen voin sentään uskoa, että työpaikoilla ihmiset tapaavat toisiaan, vaikka omalla kohdallani en ole koskaan onnistunut tutustumaan muihin kuin niihin työkavereihin, jotka ovat taas niin lähellä että on parempi pysyä työkavereina. Perheellisiähän he nyt joka tapauksessa olisivatkin.

Käytännössä siis jää baarit ja treffiskene, joissa minun kuplassani löydetään sinkkuja. Baarissa tosin pitäisi olla supliikki riikinkukko, joten omalla kohdallani kaikki pelkistyy treffiskeneen, eli nettitreffeihin ja tuttavien hyväntahtoisiin paritusyrityksiin. Muualla mikrosignaalit pyytävät jättämään rauhaan.

Lue lisää

Täytyy kai olla valppaana, tosin epäileväinen olen mäkin. Tuntuu, että oikeesti vain leffoissa tavataan kahviloissa ja kirjakaupoissa. Mutta avaan siis nyt suuni. Katsotaan miten käy. Mä olen se, joka kyselee kaikkea.

Mun nettitreffikokemukset olivat vähän surkuhupaisia, ja poistuin aika nopeasti takavasemmalle. Ja oikeesti sieltäkin mä löysin jonkun rikkaan naimisissa olevan "Envoi erota, mutta ostan sut" -elättäjän. Todellakin: aina saa sitä mitä ei tilaa! Mutta täytynee yrittää uudelleen, olla kärsivällisempi ja rohkeampi. Kiitos tästä ideasta.

lord.boredom kirjoitti:

Tapaavatko ihmiset ihan todella lenkillä, kaupassa, kahvilassa, tai vanhassa lempipaikassani, leffassa? Vanhan vitsin mukaan naiset eivät ole noissa paikoissa tullakseen miesten iskemiksi, vaan tekemässä mitä nyt ovatkin tekemässä... ja ihan vakavastikin, näissä paikoissa olen aina saanut olla ihan rauhassa. Tarkoitan kirjaimellisesti aina. No, joskus vuonna 2005 (kai, saattoi olla myös 2004) joku tyttö tuli juttelemaan, kun olin lenkillä ja samalla valokuvaamassa umpihangessa, mutta noin muuten on ollut rauhallisempaa.

Sen voin sentään uskoa, että työpaikoilla ihmiset tapaavat toisiaan, vaikka omalla kohdallani en ole koskaan onnistunut tutustumaan muihin kuin niihin työkavereihin, jotka ovat taas niin lähellä että on parempi pysyä työkavereina. Perheellisiähän he nyt joka tapauksessa olisivatkin.

Käytännössä siis jää baarit ja treffiskene, joissa minun kuplassani löydetään sinkkuja. Baarissa tosin pitäisi olla supliikki riikinkukko, joten omalla kohdallani kaikki pelkistyy treffiskeneen, eli nettitreffeihin ja tuttavien hyväntahtoisiin paritusyrityksiin. Muualla mikrosignaalit pyytävät jättämään rauhaan.

Lue lisää

Kyllähän todennäköisimmät paikat on juuri baarit ja netti. Muutama tuttu on löytänyt harrastusten kautta. Salin lisäksi löytyy yksi kuoropariskunta ja yksi partiopariskunta. Ei ihan lähipiiristä mutta tiedossa on että kaksi yh-ta on löytänyt toisensa kun lapset pelasivat samassa joukkueessa.

Salia lukuunottamatta näissä on yhteistä se että kyseessä oli isompi yhteisö jonka sisällä sitten tutustuminen alkoi. Aika vaikeaahan sitä on mennä jotakin yksittäistä hölkkääjää iskemään kesken lenkin.
Jos nainen vinkuvan hengityksen takana kuullessaan kääntyy ja verkkokalvoille piirtyy kuva räkä poskella tarpovasta hölkkääjästä yli 20% rasvoilla saattaa ennemmin vauhti kiihtyä kuin käydä mielessä että himmailempa vähän josko sillä olisi mielessä jokin hauska aloitusrepliikki.

Onkohan nyt liian henk.koht.? Joku toinen paikka ja aika näille.

Herkkäblondi kirjoitti:

Onkohan nyt liian henk.koht.? Joku toinen paikka ja aika näille.

Nuo vaikuttavat asiaan.

Ok! Tota silmäpeliä mä en selvästikään osaa. Opetellaan!

Mun pitää opiskella teoriaa, koska käytäntö ei suju ollenkaan. Osoittaako sä itse siellä baarissa naiselle kiinnostusta?

Herkkäblondi kirjoitti:

Mun pitää opiskella teoriaa, koska käytäntö ei suju ollenkaan. Osoittaako sä itse siellä baarissa naiselle kiinnostusta?

En minä yleensä tee muuta kuin haen ihan kohteliasta katsekontaktia. Toki joskus tulee mentyä juttelemaankin mutta se menee yleensä humalan piikkiin.

Apua! Vähän paha paikka! Älä vielä mee sinne.

Kiitos konkreettisista ja selvistä ohjeista.
- Ruokakauppa: Osaan ruokakaupan hyvin, mutta, mutta mietin kysymyksiä.
- Sali: Käyn salilla mutta en puhu salikieltä. Olen harrastelija! Talja? Penkkipunnerrus? Mä istun ihan vaan niissä laitteissa...
Luulen, että miesten treenejä ei koskaan saa häiritä?
- Sählyt ja muut kiekkopelit: Nostan kädet pystyyn. Siellä mä en ole.
- Sauna: Olis kyllä ihan paras paikka tavata!

Huomaan, että sulla on sana hyvin hallussa ja nää lähestymisasiat myös. Heitänkin sulle kopin: Anna sä mulle harrastelijalle apua siellä kuntosalilla. Niissä laitteissa on kaikenlaisia säätöjä ja toimintoja, joita vois yhdessä katsoa? Tai kerro mulle kaupassa, mitä jouluolutta tms. mun viini-ihmisen pitäis ehdottomasti ostaa. Tai kun seuraavan kerran menet saunaan, kerro mulle! 😊

Helppo näitä ohjeita on kirjoitella; oikeassa elämässä sitten se jäätyminen kyllä helposti meikäläistä uhkaa.

Yksi käytännön vinkki jonka olen ihan oikeasti nähnyt toimivan. Salilla oli treenikaveri saanut sarjansa loppuun ja istuskeli siinä ja palautteli kun neito käveli ohi; pisti lapun käteen jossa luki "kahville?" ja alla puhelinnumero.
Oikein hyvä tapa; ei tarvitse miettiä aloitusta eikä tarvitse pelätä että keskeyttää miehen treenit. Lisäksi se ratkaisu jää sitten sille kaverille soittaako vai ei.

Mutta jos noista muista kopin ottaa niin tuskimpa salilla pitkään noita säädeltäisi vaan siirryttäisiin vapaiden painojen puolelle. Viineistä en tajua mitään joten ottaisin varmaan sinua kädestä ja mentäisiin paikalliseen alan markettiin kysymään ammattilaisen neuvoja.

Jos vanhat merkit pitää kutinsa niin keskiviikona olisi saunapäivä.

184 kirjoitti:

Helppo näitä ohjeita on kirjoitella; oikeassa elämässä sitten se jäätyminen kyllä helposti meikäläistä uhkaa.

Yksi käytännön vinkki jonka olen ihan oikeasti nähnyt toimivan. Salilla oli treenikaveri saanut sarjansa loppuun ja istuskeli siinä ja palautteli kun neito käveli ohi; pisti lapun käteen jossa luki "kahville?" ja alla puhelinnumero.
Oikein hyvä tapa; ei tarvitse miettiä aloitusta eikä tarvitse pelätä että keskeyttää miehen treenit. Lisäksi se ratkaisu jää sitten sille kaverille soittaako vai ei.

Mutta jos noista muista kopin ottaa niin tuskimpa salilla pitkään noita säädeltäisi vaan siirryttäisiin vapaiden painojen puolelle. Viineistä en tajua mitään joten ottaisin varmaan sinua kädestä ja mentäisiin paikalliseen alan markettiin kysymään ammattilaisen neuvoja.

Jos vanhat merkit pitää kutinsa niin keskiviikona olisi saunapäivä.

Lue lisää

On mun vähän vaikea uskoa, että jäädyt. Salilla vapaat painot: voisin kokeilla. Käsikättä markettiin: mielellään lähtisin. Ke sauna: sovittu.

Mietin tota lappujuttua! Hyvää yötä, olet kiva ja saat mut nauramaan.

Mikä on heti? Mitä on vonkaaminen? Miten nää liittyvät tapaamiseen ja kommunikointiin? Täsmennätkö hieman?

Kiitos! Siispä ulos, luontoon, lenkille.

En etsi nyt ketään. Stressi estää sen.

Kiitos ajatuksista. Otan opikseni!
Ymmärsinkö nyt oikein: Mies lähtee baarista miltei kenen vaan mukaan, jos tiedossa on seksiä. Tuo öinen kumppani ei kuitenkaan käy seurustelukumppaniksi. Mies haluaa siis jotenkin valloittaa ja metsästää?

Luulen, että meille naisille aloitteentekeminen on vaik. Mä olen nyt miettinyt, että hyvin voisin sanoa salilla jotakin kivanoloiselle miehelle. Sitten kuitenkin odottaisin, että mies melko pian pyytäisi kahville tai lasilliselle. Jos mies ei reagoisi, tuumisin, että ei ole kiinnostunut.

On se myös vaikeaa miehille.

Ehkä jos joku uppo-outo kiinnostava nainen tulisi juttelemaan niitä näitä, niin en seuraavaksi vielä rupeaisi ehdottelemaan, van pari salikertaa menisi jutellessa muuta ja vähän haistelemalla tilannetta, mutta jos nainen tuntuisi oikeasti kiinnostuneelta, saattaisin strategisen liikkeen tehdäkin.

Näin juuri! Hyviä vinkkejä saatiin. Kiitos miehet teille!
Hymyillään kun tavataan - ja kysellään. Mukavaa marraskuuta mukaville miehille!