Jos olen oikein ymmärtänyt, jälkeä ei voi ajaa talvella koska koiruus seuraa askelten hankeen jättämää painaumaa, ei hajua? Miten siis järkätä ulkona nenätyötä koiralle talviaikaan?
Ja kaikki vinkit tervetulleita... Kiitos! =)
Ja kaikki vinkit tervetulleita... Kiitos! =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
sakemanni-sekoituksellani ei ole vielä otettu jälkeä, mutta olen lenkeillä mennyt siltä aina piiloon jos se menee mielestäni liian kauas. Kyllä se ainakin kuono maassa kiinni menee ja haistelee jälkiä, koska siinä vaiheessa kun olen poikennut polulta piilopaikkaani, se kyllä osaa kääntyä oikeaan suuntaan. Se ei siis ota vainua ilmasta. Täällä länsi-rannikolla ilmat eivät ole olleet kovinkaan talviset, joten ei se aina mitään painaumia seuraa.
Tein ekalle sakulleni pentuaikana noita, piiloutumisharjoituksia, sillä seurauksella, että sellaiset osiot, joissa koiran tulisi sitten koetilanteessa "irrota" ohjaajasta.(esineruutu, eteenmeno) kärsivät liiallisesta laumavietistä, koira ei arvannutkaan "jättää" minua.
taas ei ole liiallista laumaviettiä. Koira on tullut minulle aikuisena, eikä olla ehditty tässä vielä viettää aikaa yhdessä kun muutama kuukausi. Siitä ei tule kisakoiraa koskaan. Ihan kotikoira vaan, mutta silti olen yrittänyt ottaa sillä tottista ja ajattelin sitä jälkeä kokeilla myös joskus.
Peltojäljestä?
Olen joskus alunperin metsään suoraan opetetulle koiralle ottanut (siis valmis jälkikoira jo)lumella jälkeä silläkun oli paha tapa käydä nuuskimassa vähän edempänäkin eli poikkesi jäljeltä, olin sitä jo kesän mittaan "utsinutkin", että narttu taitaa "shoppailla" omiaan, kun ei se jäljentekijä kyllä ole (todennäköisesti) joka puunjuureen kuseksinut, no asiaan siis narttu jäljelle ja sellasen "keltasen" paakun vierestäpä se oitis poikkesi nuuskimaan kesken töiden ja pääsin sille siitä mainitsemaan, siis se ei yksinkertaisesti tiennyt ettei sellainen käytös ole sallittua, seuraavan paakun kohdalla se vain vilkaisi minua ja jatkoi jäljenajoa ruokakupilleen.
No ainakin niitä esineiden ilmaisuja voi harjoittaa, esim. tiputtelemalla lenkillä menomatkalla (metsäpolku) jälkikeppejä polulle ja sitten palatessa seuraa koiran käytöstä josko se hiffaa kepin ja kuinka se alkaa käyttäytyä näiden kohdalla, tällöin voi jo alkaa rohkaisemaan koiraa ilmaisuun ja makupalat sitten valmiina siitä kepin tuonnista.
Eli t.s. opettelet sitä kuuluisaa koiranlukutaitoa.Tietty n'm' kepit kannattaa tehdä koiralle jo kotosalla "merkittäviksi", leikkimällä niillä sen kanssa sisällä, tuomisesta makupalaa ja kepit pois, (ne on ohjaajan leluja),jotta se ne tunnistaa sitten ensikerroilla siellä polulla, upea seurata suurinpiiretein kysymysmerkiksi äljähtävää koiraa (täh meitin keppi, täällä!?)
Toki ne sitten kokeessa ovat vieraan jättämiä, mutta koiralle on tullut selväksi, että keppi jossa on ihmisenhaju on se merkittävä.Onpa joskus tuotu kokeessa (vääriä) keppejäkin joku ammoin kuljettu koejälki on mennyt oman jälkemme päältä ja sinne silloin jäänyt jälkikeppi on ilmaistu.
Kaikista niistä kehutaan vaikka eivät sitten koetulokseen kelpaiskaan.