Loppuelämä tässä vai edessä?

Siivoillessani aloin ajattelemaan taas että mikä ajaa 35v. miehen haikailemaan jtn. uutta taas elämääni. Parisuhteessa olen ja myös onnellinen. Oikeasti. Se ei vaan täytä kaikkia vaatimuksiani. Siis ainakin 95% onnellinen. Tykkään lähteä seikkailemaan ja kohdata maailman meret ja vuorten huiput. Toisin sanoen olenkin miettinyt riittääkö 95% elämään kun olen aina elänyt 100% lasissa. Nykyinen tyttöystävä on Thaimaalainen ja asuu siellä ainakin toistaiseksi. Kohta tulee 2 vuotta kimpassa ja pitäisi alkaa tekemään päätöksiä.

Siis kysymys kuuluukin ilmeisesti, miksi sitoutuisin loppuelämäkseni johonkin ihmiseen kun voin valita itselleni vaikka reilu kaksikymppisen kuvankauniin naisen maailmalta. Ts. elää ns. vapaana miehenä ja seurustella, unohtaen avioliiton tms. kahlitsevat asiat.
Olen elämää nähnyt myös aika paljon ja siinä määrin sen raadollisuuttakin että pumpulit ovat karisseet pilvilinnoista jokseenkin.

Jokainen on oman onnensa seppä. Haluaisin vaan kuulla asiallisen mielipiteesi sitoutuako vai lennellä seuraavalle oksalle. Kenties sitoutumiskammoa kelläpä sitä ei olisi. Täysin inhimillinen tunne. Loppuun vielä että olen raamikas, komea, urheilullinen, mukava kaveri. Näin vaikka itse sanonkin. Kai siis siksi tuon ilmaisin että valinnanvaraa löytyy.
Joka tapauksessa meni miten meni, kaikille tasapuolisesti hyvää alku-talvea!