Juttu menee näin. Olen ollut yhdessä jo pitempään mitä mahtavimman miehen kanssa. Oleskelen paljon hänen luonaan, nukun yöt, siivoan, kokkaan jne. Koiralle on oma häkki ja minulla ollu jo vuosia oma avain. Virallisesti osoitteeni on muualla, ei ole vaan tullut muutettua kaikkia tavaroita, ei sen kummempaa.. Ongelmana on hänen äitinsä. (Ylläri..) miesystävä tahtoo pitää yhteyden avoinna äitiinsä ja perheeseensä, tämä minulle ok, olenhan itsekin "perhe-ihminen". Äiti kuitenkin vihaa minua ylikaiken. Puhuu pahaa ja keksii omiaan kylillä ja puhuu pojalleen. Minusta on jo kaikenmaan kuvitelmia jotka on jo niin absurdeja että enää miehen kanssa vain nauretaan. Emme ole kasvotusten nähneet pitkiin aikoihin, mutta hän saattaa ajaa autolla pihaan ja huutaa huorittelua ja haistatuksia ja lähteä pois. Uhkaa ampua koiran ja puhkoa auton renkaita. Hänellä on myös avain taloon ja usein tuleekin tavaroitani penkomaan ja polttamaan/hävittämään kun olen itse poissa. Kerää "todisteita" minua vastaan. Kertokaa rakkaat ihmiset, onko tämä jo kotirauhan rikkomista vaikkei ole "virallinen kotini"? Onko noille tavarantuhoamisille jokin oma nimikkeensä? Usein hän uhkaa soitolla poliisille ja ties mille tahoille saadakseen häädettyä minut pois. Olisi kiva olla jokin oma tieto jo valmiiksi tästä kaikesta ja rikosnimikkeistä. Kiitos jos joku osaisi kertoa jotain suuntaa antavaa tietoa.
Kotirauhan rikkomistako?
kahdentulenvälissä
563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksi ainakin kertomuksesi perusteella näyttää selvältä: tuo mitä mahtavin miehesi on äitinsä tahdoton vätyspoika. Vähintäänkin kunnon mies tuossa tilanteessa ottaisi äidiltään avaimen pois.
Kun asunto on miehen etkä ole siellä kirjoilla, kotirauhan rikkominen arvioidaan miehen kantilta. Jos kaikki kertomasi on hänestä ok, ei hänen äitiään voida kotirauhan rikkomisesta syyttää. Se on asianomistajarikos ja asianomistaja on asunnon haltija.
Sinä ehkä voisit tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, jos vain todistajan puheista saat. Mieskin käy, mutta todistaa hänen ei tarvitse, jos ei halua.
"Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon."
Toinen mahdollisuus olisi vahingonteko.
"Joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Tuossa tilanteessa on olemassa vain yksi ilmoitus poikakaverille.
Nyt pitää laittaa mami kokonaan jäähylle vähän pidemmäksi aikaa, tai meidän suhde on taputeltu. Poika sitten päättää, onko hän sinun poikaystävä, vai äidin poika.
Juttujen nostaminen vain useasti lisää vettä myllyyn, ottaen huomioon, että pojan äidin remmi lyö tyhjää aika huolella.
Kuten kerrottu, niin kotirauhan rikkomisessa asianomistajana on tekijän poika, joka tuskin lähtee käräjöimään ja vaatimaan äidilleen rangaistusta.
Uhkailut kohdistuvat esineisiin, koira on rikosoikeudessa esine ja esineet omistaa uhkaajan poika, ellei auto ole sinun. Pojan pitäisi taas vaatia äidilleen rangaistusta.
Kunnianloukkausta ja vahingonekoa teot tietysti sisältävät, mutta niissä taas tekijän poika olisi todistajana. Vaikka tekisit poliisille niistä rikosilmoituksen, niin tuskin Suomessa on yhtään syyttäjää, joka lähtisi viemään asiaa käräjille.
Ns. kylähullut ovat aina keskuudessamme, niille ei lain voimalla voi mitään, eivätkä ne koskaan lopu, aina tulee uusia.
Lähde heti pois! Juokse!!!!! Tilanteesi ei tule parantumaan ennen kuin mami kupsahtaa. Näköjään miesyställäsi ei ole "munaa". Siis jos kertomuksesi on totta.
Siinä saattaisi auttaa, jos pistäisi kovan kovaa vastaan ja antaisi takaisin korkojen kera 'lain rajoissa' tietenkin, sillä sopivasti valittu kahvittelutuokio kahden kesken voi ihmeesti selventää tilannetta hieman änkyräisemmällekin, kunhan keinot ja höysteet valitsee riittävän huolella.