Miksi ihmiset eivät eroa sovussa vaan usein toisesta jää katkera,joka sitten piinaa vuositolkulla ja tekee kiusaa joka käänteessä.Katkera ihminen ei näe että lapset kärsivät tilanteessa eniten,eikä exä niin kuin ilmeisesti on tarkoitus.Esim.äiti joka ei ole missään vaiheessa hoitanut äidin velvollisuuksia tunnollisesti vaan on aina ajatellut vain itseään,eron jälkeen muuttelee tapaamis aikoja mielivaltaisesti niin että,isä ja lapsi eivät tapaa välillä kuukauteen.Isä asuu muutaman sadan kilsan päässä lapsesta ja pitäisi tätä luonaan viikonkin kerrallaan mieluusti.Äiti sanoo ajattelevansa lapsen parasta kun ehdottaa tapaamisiksi jokatoista viikonloppua,kun on kuulemma lapselle haittaa jos on viikon äidistä erossa!Isästä siis voi olla vaikka kuukauden erossa eikä siitä ole mitään haittaa kenellekkään!Itse olen nainen ja tämä kertomukseni isä on eräs sukulaiseni,suututtaa vaan kovasti tuollainen käytös sukulaiseni exältä kun tiedän että tämä isä osaa hoitaa lapsen todella hyvin,jo lapsen ollessa vauvaikäinen tältä isältä ei mennyt sormi suuhun hoitohommissa toisin kuin lapsen äidillä!Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?Kertokaa miten voisin auttaa sukulaismiestäni.
Pistää vihaks!
Hellu
1293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaatia pitää tapaamisia ja sopia ajoista. Sossu ja lakitupa auttavat jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen. Minun kohdalla onneksi äiti tietää mikä on ja haluaa pysyä lapsensa elämästä pois. Onko sekään oikea tapa, sen näkee joskus myöhemmin.