Täsmäpommitusta pasilaan :)
Sä et taaskaan löytänyt avaimiasi, et dösalippuas, et sontsaa etkä kulkulupaas. Sä seisot kaaoksen keskellä himassas ja tuijotat peilistä naamaa joka pitäisi meikata siten, ettei ne kalkkunat espoosta taas vinoilis sulle sun suttuisuudesta ja homssumaisuudesta. Sä vetelet kadonneita saappaita jalkaas ja juokset metroon toisten ihmisten jalkojen välistä. Olet jokapaikassa ensimmäisenä tai viimeisenä.
Et taida tietää mielipiteissäs sitä, että joukon keskellä on mielipiteettömyyden suuri areena jolla soittaa aina sama pilliorkesteri klassikkojaan. Mutta koska sä olet aina myöhässä tai etuajassa, joudut jokaisen aamun auettua puolustelemaan yksilöllisyyttäsi kuin se olisi jokin rikos tai rangaistus.
Katso sun pöytääs! Kerro mulle mikä on tuon arkin tarkoitus silloin kun kello on kahdeksan illalla ja koko rakennuksessa palaa vain sinun ja hätäuloskäytävien valot.
Kun olet ajanut viimeisen testin lävitse, korjannut ohjelman virheet, niin muut ovat ajaneet jo saunaan ja katselevat nyt bumtsibumia maila kädessään. Eikö sua tällainen yhtään vituta?
Safkalassa susta ei pidä kukaan, koska olet vain siirtoduunari. Projektien jälkeen sä katoat heidän maailmastaan johonkin heidän elämänpiirinsä ulkopuolelle ja lakkaat olemasta olemassa. Kukaan ei välitä susta, koska sä olet vahva yksilö jolla on vahvat mielipiteet elämästä, oikeudesta ja moraalista.
Koodarijuntti kauniaisista ei ymmärrä vähääkään siitä mitä maailmassa on, ja mitä siihen vielä tulee lisää. Hän keskittyy lätisemään seuraavan huoneen Liisasta jolla on jokin sielullinen ongelma - jota hän ei varmaan pystyisi itse ratkaisemaan. Tämä johtaa siihen että Liisa viedään vartijan toimesta pihalle.
Hänellä on varmaan lähtö huomenna, ja me saadaan hyvät sisäiset naurut kun joku lähtee roiniensa kanssa ulos itkua vääntäen.
Jokainen pitää sympatiat korkealla, mutta sisimpämme nauraa kuin hyeenalauma yössä.
Sinun ylitöinen ylimääräisduunisi on olemassa vain siksi, ettei talon oma väki osaa tehdä mitään muuta kuin jarrutella kollektiivisesti. Sitten astut kuvaan sinä, joka sitten istut iltaan kahdeksaan asti fiksaamassa muiden munauksia.
Ja koska homma on ylivoimainen, sun on pakko myötää sille projektivastaavalle että kiville menee. Aikaseinä tulee vastaan.
Se heittää pomolles meilin jossa kerrotaan ettei sun palveluksias tarvita, liian hidas. Seuraavana päivänä PV on viisastunut sen verran että peruu ideansa.
Sitten sä taas istut iltakahdeksaan ja päässäsi palaa jokin kummallinen valo.
Minusta kirjoitus olin hieman liian läpinäkyvä. Siitä puuttui jokin elementti jota yritin turhaan etsiskellä. Minä olin aivan tosissani yrittänyt kuvata tilannetta verbaalisessa muodossa, mutta minulla oli kovin kehittymätön kynä. Enhän ollut kirjoitellut kuin joulukortteja ja allekirjoituksia...noh, ehkä nyt hieman muistioita ja meilejä. Mutta kokonaisuudessaan minun oli myönnettävä itselleni etten oikein hallinnut tätä uutta ideaani.
Päätin kuitenkin pysyä ideassani luoda uusia väyliä yrityksemme organisaation eheyttämiseen ja sisäisen rakenteen selventämiseen. Oli äärimmäisen haastavaa asettua toisen ihmisen näkökulmaan seulomalla esiin hänen työhänsä liittyvät faktat ja työn hengen. Koettaa nähdä tuon ihmisen silmillä sen, jonka hän näkee ja kokee. Ideani oli organisaatiossamme täysin outo ja tuntematon, joten olin hieman varovainen sen kanssa. Moderniin yritystoimintaan ei kuulu tällainen, siitä asemasta käsin jossa minä itse olen. Siihen oltiin perinteisesti palkattu jokin ulkopuolinen taho joka vie työntekijät jonnekin metsään ja kertoo edessään suu auki seisovalle joukolle: että nyt on tosi kyseessä! Tehkää tiimityötä!
Minä olin kirjoittanut jo seitsemästä avainhenkilöstä oman näkemykseni, ja tunsin jonkinlaista imua kirjoittaa vielä lisää. On omituinen tunne ryhtyä pohdiskelemaan ja tarkkailemaan jotain tiettyä yksilöä yrittäen olla kuin tämän tuolilla, katsella tämän näkymää edessään.
Koin suuria empatian tunteita näin tehdessäni, ja tunsinkin jotenkin kohoavani ihmisenä korkeammalle ymmärtämällä muiden ihmisten erityislaatuisuuden ja yksilöllisyyden. Tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno ja jalostava.
Jutta tuli toimistooni kädessään mappi ja mapin päällä kahvikuppi. Hän oli kaksikätinen. Kykeni kirjoittamaan molemmilla käsillään kuin vettä vain. Minä olen aina pitänyt häntä todella ihanana ihmisenä ja erityisesti aloitteellisena ja huomattavaa vastuuta kantamaan pystyvänä työtoverina.
jutta oli minusta oikein hyvä osastonjohtaja. Valitettavasti hän vain antoi minulle potkut.
Olin sitä mieltä että Jutta ansaitsi ideani päätymisen silppuriin.
Sä et taaskaan löytänyt avaimiasi, et dösalippuas, et sontsaa etkä kulkulupaas. Sä seisot kaaoksen keskellä himassas ja tuijotat peilistä naamaa joka pitäisi meikata siten, ettei ne kalkkunat espoosta taas vinoilis sulle sun suttuisuudesta ja homssumaisuudesta. Sä vetelet kadonneita saappaita jalkaas ja juokset metroon toisten ihmisten jalkojen välistä. Olet jokapaikassa ensimmäisenä tai viimeisenä.
Et taida tietää mielipiteissäs sitä, että joukon keskellä on mielipiteettömyyden suuri areena jolla soittaa aina sama pilliorkesteri klassikkojaan. Mutta koska sä olet aina myöhässä tai etuajassa, joudut jokaisen aamun auettua puolustelemaan yksilöllisyyttäsi kuin se olisi jokin rikos tai rangaistus.
Katso sun pöytääs! Kerro mulle mikä on tuon arkin tarkoitus silloin kun kello on kahdeksan illalla ja koko rakennuksessa palaa vain sinun ja hätäuloskäytävien valot.
Kun olet ajanut viimeisen testin lävitse, korjannut ohjelman virheet, niin muut ovat ajaneet jo saunaan ja katselevat nyt bumtsibumia maila kädessään. Eikö sua tällainen yhtään vituta?
Safkalassa susta ei pidä kukaan, koska olet vain siirtoduunari. Projektien jälkeen sä katoat heidän maailmastaan johonkin heidän elämänpiirinsä ulkopuolelle ja lakkaat olemasta olemassa. Kukaan ei välitä susta, koska sä olet vahva yksilö jolla on vahvat mielipiteet elämästä, oikeudesta ja moraalista.
Koodarijuntti kauniaisista ei ymmärrä vähääkään siitä mitä maailmassa on, ja mitä siihen vielä tulee lisää. Hän keskittyy lätisemään seuraavan huoneen Liisasta jolla on jokin sielullinen ongelma - jota hän ei varmaan pystyisi itse ratkaisemaan. Tämä johtaa siihen että Liisa viedään vartijan toimesta pihalle.
Hänellä on varmaan lähtö huomenna, ja me saadaan hyvät sisäiset naurut kun joku lähtee roiniensa kanssa ulos itkua vääntäen.
Jokainen pitää sympatiat korkealla, mutta sisimpämme nauraa kuin hyeenalauma yössä.
Sinun ylitöinen ylimääräisduunisi on olemassa vain siksi, ettei talon oma väki osaa tehdä mitään muuta kuin jarrutella kollektiivisesti. Sitten astut kuvaan sinä, joka sitten istut iltaan kahdeksaan asti fiksaamassa muiden munauksia.
Ja koska homma on ylivoimainen, sun on pakko myötää sille projektivastaavalle että kiville menee. Aikaseinä tulee vastaan.
Se heittää pomolles meilin jossa kerrotaan ettei sun palveluksias tarvita, liian hidas. Seuraavana päivänä PV on viisastunut sen verran että peruu ideansa.
Sitten sä taas istut iltakahdeksaan ja päässäsi palaa jokin kummallinen valo.
Minusta kirjoitus olin hieman liian läpinäkyvä. Siitä puuttui jokin elementti jota yritin turhaan etsiskellä. Minä olin aivan tosissani yrittänyt kuvata tilannetta verbaalisessa muodossa, mutta minulla oli kovin kehittymätön kynä. Enhän ollut kirjoitellut kuin joulukortteja ja allekirjoituksia...noh, ehkä nyt hieman muistioita ja meilejä. Mutta kokonaisuudessaan minun oli myönnettävä itselleni etten oikein hallinnut tätä uutta ideaani.
Päätin kuitenkin pysyä ideassani luoda uusia väyliä yrityksemme organisaation eheyttämiseen ja sisäisen rakenteen selventämiseen. Oli äärimmäisen haastavaa asettua toisen ihmisen näkökulmaan seulomalla esiin hänen työhänsä liittyvät faktat ja työn hengen. Koettaa nähdä tuon ihmisen silmillä sen, jonka hän näkee ja kokee. Ideani oli organisaatiossamme täysin outo ja tuntematon, joten olin hieman varovainen sen kanssa. Moderniin yritystoimintaan ei kuulu tällainen, siitä asemasta käsin jossa minä itse olen. Siihen oltiin perinteisesti palkattu jokin ulkopuolinen taho joka vie työntekijät jonnekin metsään ja kertoo edessään suu auki seisovalle joukolle: että nyt on tosi kyseessä! Tehkää tiimityötä!
Minä olin kirjoittanut jo seitsemästä avainhenkilöstä oman näkemykseni, ja tunsin jonkinlaista imua kirjoittaa vielä lisää. On omituinen tunne ryhtyä pohdiskelemaan ja tarkkailemaan jotain tiettyä yksilöä yrittäen olla kuin tämän tuolilla, katsella tämän näkymää edessään.
Koin suuria empatian tunteita näin tehdessäni, ja tunsinkin jotenkin kohoavani ihmisenä korkeammalle ymmärtämällä muiden ihmisten erityislaatuisuuden ja yksilöllisyyden. Tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno ja jalostava.
Jutta tuli toimistooni kädessään mappi ja mapin päällä kahvikuppi. Hän oli kaksikätinen. Kykeni kirjoittamaan molemmilla käsillään kuin vettä vain. Minä olen aina pitänyt häntä todella ihanana ihmisenä ja erityisesti aloitteellisena ja huomattavaa vastuuta kantamaan pystyvänä työtoverina.
jutta oli minusta oikein hyvä osastonjohtaja. Valitettavasti hän vain antoi minulle potkut.
Olin sitä mieltä että Jutta ansaitsi ideani päätymisen silppuriin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä sä vaan stondaat kaikessa rauhassa jänkhällä ja mutustelet jäkälää, vaikka voisit olla iso stara Hesan taiteilijapiireissä. Jumalauta että toi sun turkki ja noi sarvet tekis vaikutuksen kuppiloiden ja kahviloihin kundeihin ja gimmoihin. Ja toi sun tapas seisoa luontevasti kahdella jalalla. Vittu, äijä, sä olet oikea phenomeneon. Pelkkä sun olemukses on todella repäisevä performance.
Moni artisti antais vaikka oikean kätensä ja vasemman pallinsa saadakseen olemukseensa edes aavistuksen sun habituksesi raa'asta animaalisuudesta, mutta sä otat vaan lunkisti ja oot niin kuin sussa ei olis mitään ihmeellistä. Noin tajuttomaan vaatimattomuuteen ei moni pysty.
Mitä sä täällä lappalaisien parissa elämääs hukkaat kun sä voisit olla ihmisten ilmoilla hard core artisti? Sun ei edes tarvistisi tehdä mitään. Riittää kun olisi oma ittse. Kriitikot ylistäis sua, apurahaa tulis ovista ja ikkunoista ja bimbot jonottais sun oves takana päästäkseen sun porkattavakses. Hankkisit vaan managerin keräämään rahaa ja keskittyisit olemaan oma repäisevä itsesi.
Siis niinku vittu, toi sun porojuttus on cooleinta mitä on nähty sitten Elviksen toisen tulemisen.