Johtajuusongelmia?

Ei tarvi vielä huolestua mutta toimeen kannattaa silti tarttua. Kun tulee ylikierrostilanne päälle, tarraa poskivilloista kiinni, katso suoraan silmiin ja sano "perkele, nyt loppu" ja heti irrotettuasi "kiitos". Voit hoitaa nuo näykkimishommat myös pehmeästi toteamalla "tarvitset selvästi luun" sitten suurieleisesti marssit puruluuvarastollesi, ja otat yhden. Mutta et annakaan vielä, vaan istut alas mukavasti, kutsut koiran vierellesi ja sitten pidät luusta kiinni koiran järseissä sitä. Näin koirasi saa kaipaamaansa vierihoitoa. Sitten yksi mahdollisuus on tietysti komentaa koissu toiseen huoneeseen sillä mitä sinun täytyisi mielenrauhaasi menettää pikkuidootin takia.

Näitä kaikkia ja monia muita konsteja käyttäen pystyt pitämään vielä hyvin huolen siitä ettei piskisestäsi kasva kuriton julli.

Äläkä unohda kiittää aina käskyn jälkeen kun on sekunninkin ihmetellyt ärähdystäsi tai kehotustasi. Kiitosta voi ja oikeastaan pitääkin esittää koiraa kouluttaessa jo ennenkuin ihmisen mielestä edes mitään oikeaa kiittämisen arvoista on tapahtunutkaan. Ja muista että äänensävyllä on aivan uskomaton merkitys sille miten koirasi suhtautuu sinuun. Siis käytä kaikkea kuiskauksesta helvetilliseen karjaisuun saakka, mutta koskaan, siis milloinkaan älä menetä koissun kanssa hermojasi.

Kouluttaessasi sitä muista myös että vasta kolmivuotiaana koira on aikuinen. Siihen saakka se koettelee sun hermojasi ajoittain raastavastikin. Mutta sen jälkeen tulee - iso rauha

Koirasi on normaali pentu, luonteikas varmaan mutta ihan tavallista penturiekkumista tuo on. Jatkat vaan kouluttamista. E7O_1E:n neuvot toimii tai sitten ei. Esitän hieman vaihtoehtoisia näkemyksiä. Suosittaisin hyvin koiramaisia palautteita pennulle. Koirat eivät nimittäin takerru toisen poskivilloihin tuijottaakseen eivätkä kiittele toisiaan tottelemisesta. Sana "Kiitos" ei merkitse koiralle mitään. Jos se esitetään tyynnyttelevällä elekielellä, sillä vesitetään omaa auktoriteettia. En myöskään lähtisi palkitsemaan näykkivää pentua puruluulla. Yritykset hoitaa kurinpito "pehmeästi" tarkoittavat vaan koiran kannalta hyvin epäselvää kommunikointia. Elekielen pitää olla selkeää, jotta pennulla on mahdollisuus ymmärtää mitä ihmisen siltä haluaa. Puheenhöpötykset on ihmistä varten, eivät ne koiraa opeta.

Koirat suhtautuvat pentukoiran häiriköintiin välinpitämättömästi, elleivät halua leikkiä. Jos häiriköinti on sietämätöntä, pennulle rähähdetään pelottavasti, jolloin pentu yleensä alistuu ja esittää rauhoittavia eleitä. Sitten pentu vaan jätetään rauhaan, eikä anteeksipyydellä kurinpalautusta. Palkitseminen kuuluu uusien asioiden opetteluun mutta ei käytöksen rajoittamiseen. Korvan juuressa vaativasti räköttävän pennun voi ajaa pois, niin että uskoo kanssa. Kipeästi purevan pennun kanssa leikkimisen voi lopettaa siihen paikkaan ja lähteä pois. Jos tunkee väkisin syliin, työnnetään pois ilman että edes vilkaistaan tyyppiin. Joskus tarvii rähähdyksen tähänkin. "Pois!"-käsky on ihan käytösalkeita mitä jokaisen koiran tulisi oppia pennusta lähtein.

Rajoittamisen lisäksi ota päivittäin palkitsemiseen perustuvaa harjoittelua joka innostaa pentua. Harjoitukset on hyvä ottaa silloin kun pentu on aktiivisimmillaan (usein illalla) jotta pennun aktiivisuudelle löytyy oikea käyttö.

Jos siis huomioin pentua silloin kun se väkisin vänkää sitä huomiota niin sekö siis alentaa minun auktoriteettiä? Pentu tosiaan tekee tätä oikeastaan vain minulle ja ei myöskään näyki muita miltei ollenkaan. Tämä siis ihmetyttää.. Voiko se olla että tuo näykkiminenkin on huomionhakua? Se on kyllä vähentynyt huomattavasti mutta täysi huomioimattomuus tuntuu melkein mahdottomalta jos haluaa pitää vaatteet ehjänä..

Sillonkun se pentu änkee väkisin syliin sinun haluamatta niin työnnä pois ja ärähdä sille. Jos näykkii niin rivelistä kiinni ja ärähdys ja jos vielä jatkaa touhujaan niin sitten pikku painimatsi ja avot! Ärähdys= kielto, murahdus tai vastaava, riippuu miten torut sitä.

Onhan tuo aika normaalia...
En minä niinkään sanoisi uhmaamiseksi, kakarahan tuon ikäinen vielä on ja ihan kakaramaisuutta pikemminkin.

Itse opetan pennulle jo hetimiten ei-sanan. Ja niin aukottomasti, ja tarpeen tehostaen, että kun se sanotaan, niin menee jakeluun. Eli mulle homma lähtisi ihan kiellolla, jota myös vaaditaan tarpeen vaatiessa tottelemaan.
Mulla on jokainen koira tähän mennessä ängennyt syliin, jos niille paikka tulisi. Huonekaluille ei, koska niille on pääsy kielletty. Paitsi pienet pääsee syliin, MUTTA vasta kun on oppinut, että niille ei mennä. Mutta kylläjos lattiatsolla olen, niin kyllä syliin tungetaan ja muutenkin halutaan huomiota. En millään muotoa sitä koe uhmana tai huonona, päinvastoin. Ja pääasiassa ne huomioin, kun tulevat ottamaan kontaktia. Mutta ei aina, ei voi edes. Silloin vaan ilmaisen, että nyt ei tai riittää.
Näykkimiseen kielto, jota siis totellaan. Tarvittaessa siihen yksilölle passeli pakote.

Ja ei tuo huono neuvo ole, että tarvittaessa vaikka poskista kiinni ja madonlukua. MUTTA, kun se tehdään, pitää olla todella vakuuttava.
Välttämättä kaikessa ei kannata verrata ihmistä koiraan. Ihminen ei koskaan osaa olla niin taitava, kuin lajitoveri, joten eri juttuja meidän on välillä tehtävä, kuten monessa muussakin.
Kyllä minä myös "kiitän" melkein aina koiraa, kun se tottelee. Sillähän juuri merkataam toivottu käytös ja vahvistetaan sitä ;) Ja kaikki sanat merkitse silloin, kun koira tietää niiden tarkoituksen. Ei minun auktoriteettini vielä ole kärsinyt kiitoksesta. ja uskallan väittää, ettei se ihan pieni ole koskaan ollut...

Mutta nyt vaan, paljon kivaa yhdessä tekemistä, josta hyvää suhdetta ja koira saa purkaa energiaansa. Selvät säännöt ja jämptiyttä ja johdonmukaisuutta. Siitä ei tingitä, mitä määrätään.

Kiitos kaikille vastauksista :)

Tuosta ei sanasta pentu innostuu jollain tapaa hirveästi noissa huomionhaku tilanteissa. Olen itse tulkinnut sen niin että sille kelpaa mikä tahansa huomio, hyvä tai paha. Koska kyllä muissa tilanteissa tuntuu ei käsky menevän läpi, ei vaan tässä. Kannattaako silloin torua ollenkaan? Tai esimerkiksi jos kerran sanoo ei tiukasti ja sitten ollaan huomioimatta kunnes koira rauhoittuu? Vai oletteko sitä mieltä että pitää vaan "rankaista" koiraa jos ei tottele ei käskyä myös siinä tilanteessa? Pari kertaa olen tarttunut niskavilloista mutta sitten heti kun päästää niin koira kiihtyy samalla tavalla kuin ennen toruja..

Ei sana toimii hyvin muissa tilanteissa. Mutta ei näissä kun koira käy ns ylikierroksilla. Eli siis luulisi että silloin ymmärtää sanan merkityksen mutta ei vaan syystä tai toisesta tottele?

Penikka käyttäytyy kuin enkeli silloin kun on rauhallisessa mielentilassa mutta heti kun on vähänkään ylimääräistä energiaa niin tämä pirullinen vekkuli astuu esiin.. :D

Vanhanaikaista puhua johtajuudesta!

Paljon paremmin koiran kanssa pärjää, kun sisäistää, että on ikäänkuin koiran vanhempi, eikä mikään pomottaja.

Miten hyvä vanhempi toimisi ko. tilanteessa?
Sama pätee koiraan.

Joo, kierroksilla käyvä on eri, kuin normi. Mutta asiaa ei ole sisäistetty riittävästi, jos se toimii vain normisti. Verrataan vaikka koiraan, joka haluaa lähteä "saalin perään", se käy kierroksilla. Kun ei saa, niin kiellon teho tulee siinä aika hyvin mitatuksi.

Sana johtajuudesta saisi ihan oman keskustelun. Mutta en ihan käsittänyt tuota "miten hyvä vanhempi toimisi". Koira ja ihminen kun ovat eri lajia. Mutta siihen kohtaan voisi laittaa sitten kysymyksen, että mitä se hyvä vanhempi tekisi, jos koira vapaana ollessaan tosissaan haluaa lähteä vaikka jahtaamaan kissaa ym.?

"Riveleistä" en ottais kyllä kiinni. Sekin on huomion saamista sen koiran mielestä, koska sille kelpaa myös huonolaatuinen huomio. "Ignooraaminen"/poistuminen tilanteesta voisi olla toimiva keino.

Johtajuusongelma on silloin kun johtaja ei osaa opettaa/kouluttaa, eikä se ole ollenkaan koiria syy eikä koirasta johtuvaa. Koira on koira, ihmisen haluamat käytökset ihmisen on kärsivällisesti opetettava koiralle, ei ole itsestään selvää että eläin käyttäytyy ihmisten normien mukaan, eikä mitenkään luonnollistakaan.

Johtaja menee nyt vain peilin eteen ja kertoo rehellisesti itselleen että hänellä on vielä opettelemista ja harjoiteltavaa koirankoulutustaidoissa.

Pentu tekee tuollaista hakeakseen rajoja. Se testaa mihin asti voi mennä sinua ärsyttäessään. Pahinta mitä voit tehdä, on että menetät hermosi. Rauhallisesti ohjaa koiran ärsyttävä toiminta muuhun hommaan ja kiellä tarvittaessa napakasti ja päättäväisesti, mutta ei vihaisesti. Tarttuminen, fyysinen kurittaminen ja pelottelu saavat aikaan sinua pelkäävän koiran. Pentu rauhoittuu myös ajan kanssa, nyt se vasta opettelee sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä, mutta tärkeää on asettaa rajat lempeästi.

Railakkaita pentuhetkiä hetkiä toivotellen :)