Mikä on uusioperhe?

Monettako kertaa olet laittanut tän saman aloituksen?

Sitä se on eronneet akat kiertää eronneiden ukkojen keskuudessa. Kiertää ja kiertää... semmoisia on nyky suhteet, ei ole enää perheitä eikä pitkiä liittoja on vaan viikko siellä toinen täällä, vaihtuvuus on päivän sana.

No kierrätystä se on vaikka olisi yksikin kerta. Harvoin se siihen yhteen vaihtoon edes jää tai ainakin jonkinlaisia välisuhteita ehtii olla välillä.

Uusioperhehän se mitä suurimmissa määrin on, varmasti toivot itse kuin mitään entistä ei olisi ollutkaan, vaan ei totuus katoa jos sellainen avioliito tai avoliitto on ollut.
Kyllä tuon sanonnan kaikki tuntevat, älä edes yritä esittää mitään muuta. Ja lapset kyllä sen oppivat tietämään myös, kun kasvavat murrosikään. Varsinkin kiertävät kuin mustaliset ennen nyyttejänsä kanssa toisesta huushollista toiseen ja moneenko joutuvatkaan muuttamaan, ennen kuin pääsevät omilleen.
Tietenkin yrittävät päästä pois tuosta kierteestä ja jättävät vaikka koulunkäynnin mahdollisimman vähään, jotta saisivat jonkinlaista rahaa ja pääsisivät vaikka vuokra-asuntoon nostamaan tukirahoja, joiden turvin se elämä pitää aloittaa, ei siinä ainakaan omat vanhemmat kovin paljon lapsilleen painoarvoa laita.

Eli teidän lapsenne maksavat korkean hinnan noista uusperheistä.

Ei meilläkään kukaan tiedä mikä on uusioperhe. Jotenkin tulee rättien ja lumppujen keräys mieleen.
Onneksi meillä on ydinperhe, olemme aviopari olleet yhdessä vuosikymmenet, meillä on yhteiset lapset ja ei mitääääääään hinkuaaaaaaa erotaaaaaaa hei!
Tehkääs samoin jotka innostutte kierrättämään itseänne. Se ei ole sivistynyttä tapaa eikä lapsille hyvää esimerkkiä että isä hylkää ja lähtee jonkun naapurin miljan kanssa elämään onnellista laastarielämää.
On säälittävä lapsia jotka joutuvat tuon elämän elämään ja näkemään miten aikuiset eivät osaa sopia vaikka kiljuu kurkku suorana kun lapset riitelee. Itse eivät osaa. hyi kauhee

Joopa ei meilläkään, ollaan ydinperhe ja ei mitään hajuu muista systeemeistä. Lapset yhteisiä eikä ole missään lisälapsia eikä laastarisuhteita.
Olisi järkyttävää jos eläisimme kumpakin laastarisuhteessa, ei se olisi normaalia elämää. Hyi sanon myös minä-

Laastarisuhde se on suomeksi sanottuna. Ei ole virallista nimitystä sille että kaksi eronnutta ja täysin epätoivoista ihmistä, rahavaikeuksien vuoksi asuvat kimpassa, jottei kulut nouse liikaa, ja kaljaoille jää enempi rahaa.
Ei ole muita perheitä kuin ydinperhe, muut ovat keksittyjä olomuotoja, joita ei voi sanoa perheeksi. Eihän kukaan sano perheeksi sitäkään jos tulee naaprui kylään et sie kuulut nyt mun pehreeseen. Perhe tehdään ja siihen kuuluu yhteiset lapset ei phe ole epätoivoiset eronneet yhteen muuttaneet hyypiöt, jotka yrittää selviytyä ruokalaskusta.

Taitaa tulla vain paljon katkeruutta kun eroaa, vaikka hehkutetaan, miten ihanaa on nyt uuden kanssa, Kun menee alku ohi, huomaa, että ihan samaa, laskukasa , likapyykki, siivoushommat edessä ja lapsistakin on pidettävä huolta, nyt on sitten todella yksin niidenkin kanssa.
Sitä vain moni luulee, että onni on jossakin muualla, eihän se todellisuudessa ole, on vain opittava elämään sitä perhe-elämää, sillä siinä joutuu luopumaan todella siitä sinkkuelämästä ja siihen sinkku-elämään ei ole paluuta jos todella lapset ovat olemassa.
No jotkut eivät välitä edes lapsistaan ja niin lapset ovat sitten sijoituskodeissa tai jossain muualla hoidettavina, mutta en usko elämän kovin mukavaa olevan tuollaisella vanhemmalla, joka noin toimii.

On eri asia puhua erosta silloin kun eteen tulee mahdottomia asioita, ne ovat sellainen sairaus, joka asettaa perheen turvattomaksi, alkoholistin kanssa eläminen ei tahdo onnistua, ei huumeiden käyttäjän.
Ei elämä myöskään luista sellaisen ihmisen kanssa oikein, jonka elämä kulkee vain alapään kautta.

Kun huomaa että iloitsee siitä että on rikkonut jonkun perheen, niin siitä saa henkutusta että kerrankin minä voitin ja osaisin tehdä jotian paremmin kuin se ex vaimo ja sain hänen miehen.
On aika säälittävää ja sairasta iloita tuosta asiasta että lapset jäivät isättömiksi ja pulaan.
Mutta kun ei ole itse kokenut sitä kun ei ole niitä lapsia eikä koskaan ollut seurustellut kenenkään kanssa niin ei voi tietää mitlä lapsista tuntuu kun menettää isän kokonaan ja vaimosta joka yksi joutuu olemaan äiti ja isä ja käymään töissä ja tekemään akki kun mies vaan laiskottelee eikä ota mistään vastuuta.
Syy on perheenrikojan joka omaa kateruuttaan kostaa viattomiin lapsiin.

Tottakai on lähtijä syyllinen kun joku on tullut väliin ja rikkonus hänen perheensä. Kyllä siinä tarvii kieetty ro ihminen useimmiten nainen joka rikkoo miehen perheen. Perheenrikkojat pitäisi saada vastuuseen 40 000 e/jätetty perheenjäsen sakkoa joka rikkoo toistenpehreen.
Aina siihenkuuluu ihminenjoka rikkooo, tuskin monikkan mies hylkää lapsiaanja vaimoon syyttä. Miehet on niin hyvä puhua ympäri, miehille vapaus lapsista on mannaa, naisille taas lapset ovat kaikki koko elämä.

Tästä eroamisesta ja uusperheistä vaahdotaan paljon ja jatkuvasti. Mikä on todellisuus, sitä eivät taida ymmärtää edes nämä eronneet itse, onko se ollut aluksi uhkailua, usein jonkin asian muuttamiseksi liitossa. Usein vielä oman tahdon vaatimus, jossa toista ei ajatella, eikä asiasta neuvotella. Siitä alkaa sitten kaikki suurenemaan, vaikka lopulta sitä tämä vaatija ei itsekään haluaisi. Sitten tulee se laastari suhteen etsintä, jotta pääsisi jollakin tavoin ulos tilanteesta.
No näitähän löytyy, nyt on varsin hyvä aika taas pikkujoulujen aikaan vielä perheen joulu täysin pilalle.
Se mitä tapahtuu tuon eron vuoksi, onkin sitten jo rankkaa asiaa, huhut lentää ja osin totuuskin. Kun sen laastarin kuulee olevan jo vaikka kuinka monen kanssa puuhaillut, monen perheen perustanut ja jättänyt, saatikka sitten muut elämäntavat, alkoholin suurkulutus, valehtelu, itsekeskeisyys.
Näitä ei taida kovin moni eronnut edes nähdä, kun mennään vain lujaa, viihteellä viihdytään ja matkustetaan vaikka velaksi, mutta nyt on vauhtisokeus.
Sääli todella. että ihminen noin näkemätön.
Entäs ne lapset, missä ne ovat kulloinkin, kun tiesin lapset viedyn täysin vieraalle ihmisille ja varsin pienet vielä.
Tässä jouduin juuri toteamaan, kuinka noin 4-vuotias selviytyy kotona 5-10 min yksin. Ei todella selviydy, vaikka on kuinka tiennyt, että aika on lyhyt ja voi leikkiä, kyllä itkut ovat päässeet ja pelko päälle. Tai sitten täysin vieraan ihmisen kanssa, pelkokerroin on varmasti 100.
Voitteko todella olla vapain mielin tuolla viihteellä tai muualla ja jätätä lapsenne, uskoen että muut pitävät heistä huolta.

Usko siihen että ero olisi ratkaisu ei saa minua vakuuttumaan, sillä näen enemmän tilanteen masennuksena ja sitä voidaan hoitaa. Ihminen näkee kaiken tuossa tilanteessa kaiken "mustana". no eihän parisuhde silloin toimi, silloin tarvitaan ihan muuta kuin ero ja laastarisuhde, jossa seksin ja menon voimin yritetään ulkoistaa tuo paha olo. Ei se auta, ei. Menee vain vieläkin huonommaksi, sillä tuossa menossa menee myös talous kuralle, on entistä enemmän murheita ja lisäksi alkaa tulla esiin sen laastarisuhteen vaatimukset ja muu puoli. Nyt sitten riidellään taas ja ei oel enää edes vähäistäkään apua kodin asioiden hoidossa, lasten hoidossa tai kasvattamisessa, saatikka sitten päiväkotiin, kouluun viemisissä tai missää muussakaan, nyt sitten on tehtävä vielä enemmän kaikki yksin.
Kuinka turha syy eroon alun pitäen olikaan. No harvoin on paluuta, joten olisko ehkä tarvis ottaa aina aikalisä ja tarpeeksi pitkä, jotta näkisi vähän tulevaisuutta ja ymmärtäisi, että uusi kumppani ei korvaa lasten isää tai äitiä koskaan. No monelle se ehkä on selvinnyt, sitä lienee kuitenkin hirveän vaikea tunnustaa, vaikka se juuri olisi sitä oikeaa rohkeutta, että näkee asiat oikein, ei valahtele edes itselleen, saatikka muille.

Uusioperhe, ei semmoista ole olemassa. Se liittyy parepinkierrätykseen, tarkoittavat varmaan uusiopaperia. Laastarisuhde on olemssa mutta eihän perhettä voi uusiokäyttää.