niimpä niin, otsikko kertoo. poikaystäväni kertoi jättäneensä välimatkan takia ja että oltais vaan tosi hyvät kaverit. se sanoo mulle että *unohdettas* toisemme, mut mä en pysty siihen! mä rakastan mun poikaystävää! kesällä ajateltiin että nähtäis, en tiedä voinko mä enää sitä nähdä. se kerto tekstiviestllä että jättää mut! tosi raukkamaista eikö niin! mitä mun tässä vaiheessa pitäis tehdä ku en pääse tästä surusta yli!
kiitos kaikille ihanille ihmisille ketkä vastaa!
kiitos kaikille ihanille ihmisille ketkä vastaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voih...:(
ensinnäkin...surullista..mut koita jaksaa...:)
välimatka on usein syynä siihen että menee poikki.mutta on myös että se vahvistaa (niinkuin mulla ja poikakaverillani on 80km)
koita päästä surusi yli!!uskon että voit kuitenkin nähdä entisesi kesällä.eikä sitä tiedä vaikka vanha suola janottas sielä sitten...;) ja oliko pojalla ees muita vaihtoehtoja jättämiseen kuin tekstiviesti jos teillä on pitkä välimatka?ja tiedätkö syyn miksi hän jätti?
puhumalla asiat selviää.voimia sulle!:)
Kyllä, aika parantaa haavat. Se suru mitä tunnet tuntuu juuri nyt ylitsepääsemättömältä...mutta usko minua että kaikesta selviää. Suru pitää käsitellä ja jokainen käsittelee sen omalla tavalla. Olen itse pistänyt merkille että tuohon unotamiseen on ihan oma kaavansa...Ensin itketään perään ja halutaan ja toivotaan että kaikki palaisi ennalleen..sen jälkeen tulee vihaamisvaihe, kun toista mollataan ja toitotellaan itsellemme että kyllä minä parempaa ansaitsen. Sitten tulee se vaihe kun huomaat että et ole ajatellut häntä muutamaan päivään...sitten kuluu viikko ...kuukausi..ja yhtäkkiä huomaat että olet päässyt hänestä yli. Tämän jälkeen voit nauttia vapaastaolosta ja kenties alkaa miettiä uutta suhdetta.
Ei sinun tai teidän tarvitse unohtaa kaikkea, hyvät muistot kannattaa säilyttää..mutta sinun pitäisi unohtaa hänet poikaystävänä.
Myönnän itse, että tekstiviestillä jättäminen on raukkamaista jopa se että soittaisi ja kertoisi on parempi. Joillakin ei vain sitä kanttia riitä, tai sitten he pelkäävät että kuultuasi puhelimessa äänesi..he tulisivat toisiin ajatuksiin. Myös tekstiviesti on siitä helppo, että se ei ole niin henkilökohtainen ja se ei paljasta mitään tunteita...joten ehkä sitä säästyy itse mielipahalta. Tekstiviestillä jättäminen on tyhmää, mutta meitä on joka lähtöön. Kyllä jokaisen pitäisi osata käsitellä tunteensa ja pitäisi osata sanoa suoraan mitä mieltä on.
Kaukosuhteet eivät ole mitään helppoja seurustelusuhteita...jos tässä on siitä kysymys...Ainaskin mainitist välimatkan. Minullakin on aikoinaan ollut kaukosuhde ja se loppu myös sillä, että miestä kävi pelottaa ja jätti sitten tekstiviestillä. Olemme nykyään ihan ok. kavereita...mutta meidän suhde ei olisi ikinä toiminut, mutta senhän minä tajusin vasta myöhemmin. En sano, että teillä ei olisi voinut toimia...mutta se vaatii kyllä tietynlaisen henkilön ja se vaatii tietynlaista henkistä vahvuutta...ja sitä etä molemmat ovat valmiita tekemään todella paljon töitä suhteen eteen..ja valmiita tekemään kompromisseja.
Käsittele surusi ja menetyksesi ihan rauhassa..kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin..Usko pois!
Ei muuta kuin onnea Sinulle!
... Se kirpasee. Se on ihan sairas tunne, jos poika kertoo textarilla, tulee jotenkin halpa olo.. toisaalta se on pojalle aina helpompaa. No, sitten aiheeseen.
Sun kannattaa olla paljon ulkona kavereiden kanssa, teette jotain todella hauskaa! Ainaskaan ei kannatta kotona istua. Itke surus pois ja katso maailmaa taas sinisin silmin!
Lumien sulettua tulee taas aurinkoinen olo, tai ainakin minulle. Et voi ainakaan koskaan kunnolla unohtaa rakastasi. En itse myös voi. Muistan kaikki suhteet... Mutta yli voit taistella ja uskon, et joku henkilö tulee kohdallesi, joka mullistaa kaiken ja voit taas rakastua!
Mutta sure ensin surut pois ja etsi joka paikasta jotakin aurinkoista. Aloita vaikka jokin todella hauska harrastus, tai mene leffaan, tai discoon/clubille ja jos saat kutsun, niin mene!
Voit saada kainaloosi jonkun todella ihanan uroksen ja samalla entisen poikakaverisikin muisto hieman himmenee. Mutta tietenkin aina voi aloittaa alusta, mutta jos se ei ole mahdollista, niin rohkeasti vaan uusia tuulia kohti!
Koeta jaksaa, vaikka se on varmasti vaikeaa. Aika kyllä parantaa haavat. Mutta mitä minä olen huomannut ystäväni kautta, ei välimatka ole este suhteelle. Asenne on este suhteelle. Heillä on lähes 200 km välimatkaa ja he näkevät aina viikonloppuisin, koska he itse järjestävät asiat niin, että he voivat tavata. Tämä on siis kiinni ihan asenteesta :/
Kerran minutkin on jätetty tekstiviestillä, ja se on kyllä todella raukkamaista. Jos toisesta on yhtään välittänyt, pitäisi välittää vieläkin edes sen verran, että edes soittaisi ja kertoisi. Mutta koeta nyt elää mahdollisimman normaalisti, tavata kavereita, käydä koulua niinkuin ennenkin, ja antaa elämän mennä eteenpäin. Tämä oli yksi kokemus josta opit jotain, ja löydät varmasti vielä jonkun jonka kanssa koet elämäsi rakkauden. :)
millainen ääliö jettää välimatkan takia? TEKSTIVIESTILLÄ!!!
melko ilkeä ihminen,
unohtaminen ei ainakaan minulta onnistuisi ilman uutta, sinun kaltainen ihana ihminen löytää itselleen uuden tuotapikaa:-)
Onnea:)
Niin, jättäminen (varsinkin tekstarilla) on paskamaista. mut me kaikki tullaan se jossain vaiheessa kokeen. no, mä voin kertoo oman juttuni: olin mielettömän kusessa yhteen jätkään, joka paljasti, et tunne on molemminpuolinen. siinä sit kihnuteltiin, mut ei oltu siis missään vaiheessa yhessä. nyt se ei enää tykkää musta, ja haluaa olla vaan kaveri, mutta. miten mä voin olla, jos se on mulle niin paljon enemmän? eli sama juttu. mutta kyllä se siitä. en sano, et meressä on paljon kaloja, tms, koska se ei TODELLAKAAN helpota.
Muistan omasta tapauksestani kuinka kerran seurustelin erään pojan kanssa. (ensirakkauteni)
mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin että hän jätti minut. Olin niin murtunut. Ajattelin että en pääse siitä koskaan yli. ex-poikaystäväni selitys tuolle jättämiselle oli se että hän halusi kokeilla muitakin kun kuulemma ensimmäistä kertaa hänestä tuntui että hänestä pidetään. Välimatka oli toinen syy. Asuimme yli 10km toisistamme eli viikonloppuisin emme toisiamme kovin usein nähneet. ja tiukat vanhempani joilla näytti olevan jotakin tätä kyseistä poikaa vastaa. Loppupeleissä suhde siis aika lailla kaatui siihen koska minä en koskaan päässyt hänen luo ja hän oli käynyt muutaman kerran vain meillä. Myöhemmin kuitenkin aloimme olemaan yhdessä uudestaan ja olinhan edelleen korviani myöten "rakastunut" häneen. Olimme yhdessä vaikka välimatkaa oli ja vanhempani olivat todella "ärsyttäviä" mutta kaikki meni hyvin kunnes seurusteltuamme yli puolivuotta (tosin siinä oli välissä reilun kuukauden paussi)
jätti tämä poika minut ja vielä jonkun toisen tytön takia. Olin siitä todella vihainen sillä tällä toisella tytöllä oli oikeastaan "huoran" maine ja tuo termi kyllä piti paikkansa hänen kohdallaan. Olin vihainen mutta myös surullinen siitä kuinka hän taas jätti minut. Tuntui että maailmani oli romahtanut. Aika kului ja tuli kesä ja sain kuulla että tämä pariskunta ei ollut enää yhdessä. ja niin alkoi tämä poika taas lähetellä tekstiviestejä minulle ja ajattelin että annan kaiken anteeksi ja yritetään vielä. Me yritimme ja kesällä kaikki meni oikeastaan ihan hyvin mutta syksyllä kun taas koulut alkoi ja tavallinen arki niin kaikki vain jotenkin lopahti. Mutta tällä kertaa me kummatkin tiesimme sen ja lopuksi me sovimme että tätä suhdetta on turha enää jatkaa ja päätimme olla siitä lähtien vain ystäviä. suutelimme viimeisen kerran ja se vuoden kestoinen rakkaustarina päättyi siihen.
Nyt kun tuota jälkeenpäin ajattelee niin eipä meistä koskaan ystäviä tullut vaikka niin sovimme. En oikein tiedä miksi. Ja vaikka silloin tuntui ettei siitä pääse koskaan yli niin kyllä siitä vain jotenkin pääsi. Tuli uudet ihmiset kuvioihin ja uudet kiinnostuksen kohteet.. Ja vaikka suhteissa ei aina hyvin käykään niin niistä oppii. Ja niitä oppeja osaa soveltaa seuraavissa suhteissa..
Tsemppiä sinulle elämässä ja koita pärjäillä..
Keskity uusiin ihmisiin ja älä ajattele liikaa edesmennyttä suhdettanne.. Ja älkää mielellään sortuko tuohon on/off- suhteeseen..
silloin kun tämä poika jätti minut niin molemmilla kerroilla hän teki sen tekstiviestitse..
Seuraava suhteeni jonka aloitin (pääsytäni edellisesti yli) meni hyvin mutta tunteet tätä poikaa vastaan minulla vain jotenkin hiipui. Jättäminen ei ollut kivaa mutta tehtävä se oli kuitenkin sillä en enää halunnut jatkaa suhdetta. Poika olikin jo alkanut ounastella jossakin vaiheessa että tulisimme eroamaan piakkoin ja kun oikea hetki sattui niin soitin ex-poikaystävälleni ja pyysin häntä luokseni että minulla on tärkeää asiaa. Istuimme sohvalla ja tarjosin kahvia ja aloin keskustella asiasta ja kerroin mikä suhteessamme ei nyt toimi ja miksi jne.. eli perustelin kaiken ja selitin miksi tämä ei toimi enää.. Niinkuin face the face. Sen jälkeen ex-poikaystäväni oli tietenkin murtunut mutta kiitti minua siitä että minulla oli kanttia tehdä se face the face niinkuin se pitääkin tehdä.
tekstiviestillä jättäminen on todella raukkamaista. Kyllä ihmisellä pitää olla rohkeutta kertomaan asiat päin naamaa niinkuin ne ovat..
kirjoitin äsken otsikon ja nimen väärinpäin....
pahoittelen..
Mut jätettiin 3-4 vuotta sitten samalla tavalla. Olin siis n. 15v. Poikaystäväni sanoi syyksi juuri tuon välimatkan, joka oli vaivaiset 25 km! Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, joten todella tärkeä. Kai tiesin alun alkaenkin että hän ei ole mulle hyvää seuraa eikä mikään ihana mies, mut silti mä tykkäsin hänestä ihan hirveesti. Mutkin jätettiin sillon teksiviestillä, joka oli mielestäni todella lapsellista ja pahensi asiaa entisestään. Mulla meni kauan, siis todella kauan päästä yli. Mut mitä useimmin siihen jätkään jossain törmäilin, sitä vakuuttuneemmaks tulin, että hän ei todellakaan ollut se oikea.
Lopullisesi pääsin yli vasta kun aloitin uuden seurustelusuhteen. Täytyy kyllä myöntää, että toisinaan kaipaan häntä vieläkin, vaikka hän olikin mua kohtaan todellinen kusipää. Mikä meitä naisia oikein vaivaa? =)