Lapsen oikeuksien päivä on 20.11., mutta kuka meillä tai maailmalla enää välittää lapsen oikeuksista. Suomessa vaaditaan lisää poliiseja ja aina vain kovempia rangaistuksia jopa niin, että maastamme on tulossa rangaistussiirtola.
Voivatko lapset rangaistussiirtolassa hyvin? Eivät voi. He ovat jatkuvassa vaaravyöhykkeessä sekä kotona että koulussa. Kotona lapsia odottaa varsin usein alkoholihöyryinen vanhempi tai elintasokilpailussa kiipeilevä elämäntapaintiaani. Koulussa on vastassa byrokraattinen rehtori-opettaja-armeija. Heille keksitään päivästä päivään lisää oikeuksia koululaisten kovempiin rangaistuksiin.
Luulisi, että ajan kuluessa ihminen viisastuu, kun tietoa on enemmän. Meillä Suomessa on menty selkä edellä puuhun. Ollaan palaamassa armottoman kovaan aikaan. Kohta kielletään jo huumorikin.
Missä on keskinäinen ymmärrys ja ymmärrys toisesta ihmisestä ja etenkin lapsista ja nuorista? Olemmeko palaamassa renessanssiaikaan, jolloin taiteilijat maalasivat pikkulasten kasvot aikuismaisiksi, koska silloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina? Ymmärrys ei tuolloin riittänyt siihen, että lapsi on lapsi eikä pikku aikuinen. Riittääkö ymmärryksemme nyt?
Meidän on syytä ottaa lapsen oikeudet ihan tosissaan: kuunnella mitä sanottavaa heillä on, olla aidosti yhdessä heidän kanssaan, vastata heidän kysymyksiinsä ja auttaa heitä kaikissa vaikeuksissa, mitä he joutuvat lapsina ja nuorina kohtaamaan.
Voivatko lapset rangaistussiirtolassa hyvin? Eivät voi. He ovat jatkuvassa vaaravyöhykkeessä sekä kotona että koulussa. Kotona lapsia odottaa varsin usein alkoholihöyryinen vanhempi tai elintasokilpailussa kiipeilevä elämäntapaintiaani. Koulussa on vastassa byrokraattinen rehtori-opettaja-armeija. Heille keksitään päivästä päivään lisää oikeuksia koululaisten kovempiin rangaistuksiin.
Luulisi, että ajan kuluessa ihminen viisastuu, kun tietoa on enemmän. Meillä Suomessa on menty selkä edellä puuhun. Ollaan palaamassa armottoman kovaan aikaan. Kohta kielletään jo huumorikin.
Missä on keskinäinen ymmärrys ja ymmärrys toisesta ihmisestä ja etenkin lapsista ja nuorista? Olemmeko palaamassa renessanssiaikaan, jolloin taiteilijat maalasivat pikkulasten kasvot aikuismaisiksi, koska silloin lapsia pidettiin pieninä aikuisina? Ymmärrys ei tuolloin riittänyt siihen, että lapsi on lapsi eikä pikku aikuinen. Riittääkö ymmärryksemme nyt?
Meidän on syytä ottaa lapsen oikeudet ihan tosissaan: kuunnella mitä sanottavaa heillä on, olla aidosti yhdessä heidän kanssaan, vastata heidän kysymyksiinsä ja auttaa heitä kaikissa vaikeuksissa, mitä he joutuvat lapsina ja nuorina kohtaamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.