Pakkoruotsituksen taakasta

Milloin pääsemme eroon pakkoruotsituksen taakasta?

Joskus lapsena ajattelin, että ihan kiva, kun ruotsia opetetaan koulussa -- onhan se sentään maailman ainoa sivistyskieli, niin lapsi luuli.
Sitten aloin ajatella, että parantaakohan se ollenkaan maamme kilpailukykyä, kun opetetaan kaikille väkisin kieltä jota vain harva, jos kukaan, tarvitsee? Vai huontaako se sitä? Olisiko ehkä fiksumpaa opettaa nulikoille jotain tarpellista kieltä tai muuta oppiainetta? Tätä heräsin ajattelemaan 70-luvun alussa pian koulusta päästyäni, kun missään työpaikassa ei tarvittu ruotsia, mutta englantia kylläkin.

Edelleen ajattelin kuitenkin, että maamme kaksikielisyys on ihan kiva juttu. Mutta sitten alkoi sekin epäilyttää. Varsinkin kun sitä jatkuvasti kehuttiin suorastaan naurettavilla perusteluilla, jotka paremminkin ovat uskonnollista liturgiaa kuin logiikkaa. Eikä koskaan esitetty ensimmäistäkään todellista loogista argumenttia. Liturgiaa edustaa mm. väite, että kaksikielisyys on rikkaus...

No tokihan se on sitä, mutta kenelle? Ei ainakaan koko maalle eikä sen kansalle. Ruotsinkielisille se sitä varmaan on, ja jopa hyvinkin suuri rikkaus, sillä takaahan se lukemattomia hyvinpalkattuja työpaikkoja nimenomaan ruotsalaisille ns. Svenskfinlandissa, sekä huimia etuoikeuksia kaikkeen korkeampaan koulutukseen. Mutta muulle kansalle se on köyhdyttävä tuhlausautomaatti, varsinainen Kankkulan kaivos, johon vuosittain tuhlataan jopa miljardimäärin veronmaksajien rahaa.

Mitähän kaikkea sotien jälkeen ruotsiin ja pakkoruotsiin sekä kaksikielisyyteen syydetyillä miljardeilla olisi voitu tehdä? Vaikka mitä. Esimerkiksi vaikkapa valloittaa kuu? Tai rakentaa parempia vanhainkoteja? Palkata enemmän vanhustenhoitajia? Maksaa parempaa kansaneläkettä?

Mitä mieltä varttuneempi väki on näistä ajatuksista?