Kaikki jotka on harkinnut tekevänsä itsemurhan

Kaikki, ketkä olette joskus harkinneet itsemurhaa:

Miksi olisitte tehneet sen?

Itse saatan tehdä itsemurhan, koska olen koko ajan yksinäinen, minulla ei ole kavereita, eikä tule koskaan olemaankaan.

Paranneltu versio aloituksesta.

Älä vitussa tee semmosta

Jos asiaa miettii, niin tottahan se on että: "itsemurha ratkaisee kaikki ongelmat".

Kai sinulla on joku ihminen jolle voit puhua iloista ja suruista

Hei. Onko sinulla lähipiirissäsi ihmistä, jonka kanssa uskaltaisit keskustella pahasta olostasi? Jäin miettimään syitä miksi koet että itsemurha ratkaisisi ongelmasi. Johtuuko se yksinäisyydestä vai johtuuko se jostain muusta? Moni asia ratkeaa juttelemalla. Rohkaise mielesi ja mene juttelemaan joko läheisellesi tai esimerkiksi koulukuraattorille tunteistasi. Juttelemaan pääsee myös terapiakeskuksiin ja esimerkiksi seurakuntaan. Älä jää yksin pahan olosi kanssa, apua on saatavilla.

Jaa... No elämässä tuli muutoksia ja kaverit jäi, olin yksin, eikä perhekkään tuntunut muulta kuin taakalta.
Minulla kuitenkin kävi tuuri sillä kun olin sitä tosissani suunnittelemassa joskus 11/12-vuotiaana löysin sattumalta niin hyvän kaverin, jollaista en tule koskaan toista löytämään. Se yksi kaveri riitti mulle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla kävisi yhtä hyvä tuuri, mutta hieman kasvettuani tajusin kuinka säälittävää itsetuhoisuus ja itsemurha on.


Jos kaipaat juttuseuraa niin minulle voi tulla juttelemaan, mutta kukaan ei ole niin yksinäinen, ettäkö itsemurha olisi ainoa ratkaisu sillä jos tosissaan on niin yksinäinen ei silloin edes kaipaa seuraa.

Ennen itsemurhaa kannattaa hakea apua. Itse käyn terapeutilla.

Tein eilen itsarin, täällä taivaassa on ilmanen giganen netti.
Helvetissä ei ole kuulemma nettiä ollenkaan!

siksi että kaikki on perseestä, vaikka saisinki apua niin se ei auta mitää. valitettavasti. vihaan itteäni niin paljon enkä tuu koskaan pääsemään tästä eroon, ja tiedän että kaikki muutki vihaa yhtä paljon. en tuu ikinä kuitenkaan saavuttaan mitään so whats the point

No mulla oli aika pitkään itsetuhosia ajatuksi jostain kutosluokalta ysiluokalle asti. Sitten vaan ajattelumaailma muuttui ja keskityn nykyään paljon enemmän siihen mitä itse haluan tehdä elämälläni, aion hakea oikikseen kun oon päässy lukion läpi. Tosin helppo mun on puhuu kun ei mua oo koskaan kiusattu tai mitään, itsetuhoset ajatukset johtu vaan kroonisesta masennuksesta jolle ei kai ollut mitään erityistä syytä mutta pääsin siitä eroon melkein kokonaan lääkkeillä ja terapialla.

Ase mielessä 24/7 :(

Hei!
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia niistä kannattaisi pyrkiä puhumaan jollekin. Koulussakin terveydenhoitaja, psykologi ja koulukuraattori ovat sinua varten, heillä on vaitiolovelvollisuus ja voit puhua heille luottamuksellisesti kaikesta. Yksin ei kannata jäädä noiden ajatusten kanssa. Saat varmasti apua, kun rohkeasti puhut ja haet apua. Terveyskeskuksen päivystyksestäkin saa apua, jos tilanne pahenee illalla tai yöllä. Auttava puhelin ja Tukinetti auttavat myös jos et tahdo suoraan tilanteestasi puhua, vaan anonyymisti.
Tärkeintä on, ettet jää yksin noiden ajatusten kanssa. Jokainen ihminen on arvokas ja apua on saatavilla.
Terveisin Susanna ja Päivi