Saimme jälleen lumipeitteen,
peittyi elämän jäljet.
Joitakin niistä kaipaamme,
monista luovumme suosiolla.
Elämän jäljet tai elämä itse,
kauneutta, hyvyyttä, katkeruutta.
Lumi toi myös valon, mahdollisuuden nähdä,
elämän polulla joskus harhailemme,
vaikka valoa olisi, emme silti näe.
Mikä estää näkemästä, ystävää, kauneutta,
elämisen mahdollisuutta,
emmekö uskalla kohdata hyvää elämää.
Lumen alla elämän juuret odottavat,
valon ja lämmön kohtaamista.
Kuin kaksi ystävää kohtaisivat,
sopivalla hetkellä kun aika on.
Siitä alkaa uusi elämä, valossa ja lämmössä,
kirkkaassa ajassa kohti korkeuksia tavoitellen.
Aurinko ja lämpö eivät säästele,
ne antavat rakkautta ja lämpöä kaikille.
Jos jäät varjoon elämässä voi taakkasi painaa,
siksi anna itsesi valolle ja rakkaudelle.
Onnesi tarttuu, sitä sinulta tavoitellaan,
se ei vähene koskaan, vain muuttuu rakkaudeksi.
Suuri rakkaus on kuin aurinko, auttaa kaikkia,
pienen verson se kohottaa taivaisiin.
Jos annat sille itsesi, nouset tunteiden kukkuloille, sieltä näet koko elämäsi.
Tummat ja kirkkaat raidat, sulassa sovussa,
kuin tunne ja rakkaus, kasvattaa ruusutarhan.
Siellä voin tuntea sen, mitä olen kauan etsinyt.
peittyi elämän jäljet.
Joitakin niistä kaipaamme,
monista luovumme suosiolla.
Elämän jäljet tai elämä itse,
kauneutta, hyvyyttä, katkeruutta.
Lumi toi myös valon, mahdollisuuden nähdä,
elämän polulla joskus harhailemme,
vaikka valoa olisi, emme silti näe.
Mikä estää näkemästä, ystävää, kauneutta,
elämisen mahdollisuutta,
emmekö uskalla kohdata hyvää elämää.
Lumen alla elämän juuret odottavat,
valon ja lämmön kohtaamista.
Kuin kaksi ystävää kohtaisivat,
sopivalla hetkellä kun aika on.
Siitä alkaa uusi elämä, valossa ja lämmössä,
kirkkaassa ajassa kohti korkeuksia tavoitellen.
Aurinko ja lämpö eivät säästele,
ne antavat rakkautta ja lämpöä kaikille.
Jos jäät varjoon elämässä voi taakkasi painaa,
siksi anna itsesi valolle ja rakkaudelle.
Onnesi tarttuu, sitä sinulta tavoitellaan,
se ei vähene koskaan, vain muuttuu rakkaudeksi.
Suuri rakkaus on kuin aurinko, auttaa kaikkia,
pienen verson se kohottaa taivaisiin.
Jos annat sille itsesi, nouset tunteiden kukkuloille, sieltä näet koko elämäsi.
Tummat ja kirkkaat raidat, sulassa sovussa,
kuin tunne ja rakkaus, kasvattaa ruusutarhan.
Siellä voin tuntea sen, mitä olen kauan etsinyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vau!
Tuollaisen kirjoittajan ruusutarhaan on varmaan tulijoita...todella koskettavaa ja herkän kaunista.
Lunta
taivaasta tippui
suurina repaleina.
Kauan
oli ollut elämäni
itkuna synkkänä.
Mennyt
surua täynnä
rakkaus poissa.
Rakkaani
lensi pois
kuinka iloa nähdä vois.
Vihdoin
lumi maahan satoi
elämäni valkeaksi taikoi.
Valkeana
kirkkaana mustani
lepoon peitteli.
Nousi
siipirikkoni tähtiin
auringon kotiin.
Lämpö
lumena tipahteli
itkuni pois lohdutteli.
Itkuni
jäätyneinä pisaroina
auringossa kimalteli.
kerrassaan ihanan koskettavasti laitettu sanoiksi monet ajatukset:) kiitos!!
Edellinen oli upea -- tämä nousee kaikkien yläpuolelle. Fantastinen näkemys...
Elämän jäljet peitteen alla,
hetken piilossa,
kenties itseltämmekin.
Sieltä ne tulevat takaisin,
puhkeavat, kuin kukka keväällä,
entistä ehompana.
Kauneutta, hyvyyttä, hellyyttä hehkuen,
toivottavasti katkeruus kaikki kateissa.
Valossa on hyvä nähdä polkumme tie,
joskus harhailemme, itseltämmekin lie.
Rohkeus puuttuu moneen asiaan,
ei uskalla antautua elämälle.
Pelkää elämän kauneuden kosketusta,
pelkää pettymisen tuskaa.
Täytyy rohkaista ottamaan askel,
kohtaamaan ystävä,
juuri sillä hetkellä jolloin sydän sanoo,
hän on minua varten ja minä häntä varten.
Ei pidä aikailla, ei epäillä, ei olla varjossa,
vaan mennä aurinkoon.
Antautua auringon lämmölle,
silloin aurinko paistaa molemmille.
Lämpöön saattaa jopa läkähtyä, mutta ei läkähdy.
Tunne on suurta, ihanan kaunista, mahtavaa,
lämmön tunnetta ystävää, rakastaan kohtaan!
sanoa, että runosi oli niin mahtava, että tuli valtava halu vastata siihen jotain :).
Siksi kirjoitin niinkuin kirjoitin.
kiitos, olen ollut tunteiden pyörityksessä viime päivinä.