Tutustuin kesällä yhteen todella mukavaan ruotsalaispoikaan. Meillä synkkasi loistavasti, ja alkukaveruuden jälkeen olemme nyt seurustelleet 5 kuukautta. Välimatkakaan ei ole ylivoimainen, kun sitä on alle 300 kilsaa. Pohjoisessa asutaan kummatkin, eli autolla pääsee kätevästi, ja pojalla on korttikin. Tulevaisuutta ollaan nyt mietitty, kun olen ensi vuoden abi ja edessä on väkisinkin muutto. Haluaisin opiskella kotoisalla suomen kielellä kun tuo ruotsi ei oikein suju, mutta sitten täytyisi muuttaa Helsinkiin. Jätkäni pysyy Pohjois-Ruotsissa näillä näkymin seuraavat 3 vuotta, emmekä näkisi kuin ehkä kerran kuukaudessa ja silloinkin vain päivän tai parin ajan... Voisin tietty muuttaa Ruotsiin, mutta luulempa ettei opiskelusta siellä tulisi mitään. Haluan kuitenkin enemmän kuin mitään muuta pitää meidän suhteen kasassa. Niinpä tahtoisin kuulla kommentteja kaikilta ja etenkin niiltä, jotka itse ovat kokeneet raastavan pitkän välimatkan ja viikkokausien erot... Voiko se onnistua muutenkin kuin yksittäistapauksissa?
kaukosuhde
jenny
4161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No mulla on tossa samanlainen suhde jo takana päin..Eli mulla oli poikakaverini kanssa 200 km välimatkaa ja kun molempia alkoi tuo lukio työllistää kovasti (minä abi ja hän toista vuotta lukiossa), niin tapaamiset harvenivat syksyllä pelkkiin viikonloppuihin n.kahden-kolmen, jopa neljän viikon välein. Eli kuukauden taukokin tuli jossain vaiheessa. Yksi kouluvuosi jaksettiin noita monien viikkojen odotuksia, puhelinkeskusteluja kaiken kiireen keskellä, viestejä yömyöhään, väsyttäviä junamatkoja toisen luo, raastavia eroamisia sunnuntaisin, ikävän tuskaa kaiken aikaa... Ja kun toisena syksynä meistä kumpikaan ei enää oikein jaksanut sitä..
Minä olisin vielä halunnut yrittää mutta poikaystäväni ei enää halunnut. Hän sanoi,että ei tämä tunnu seurustelulta kun nähdään näin harvoin... Tämä siis varoittavana esimerkkinä sulle ja sun kullalle. Varo, ettei teille käy näin..tai siis näin voi käydä kun on tuota välimatkaa. Mun mielipide on nyt sellanen tän kaiken läpikäyneenä, että kaukosuhde ei onnistu, ellei pääse pian muuttaa samaan kaupunkiin sen oman rakkaan kanssa... Meillä ois ollu enää vuosi jäljellä ennen muuttoa samaan kaupunkiin, mutta poikki meni, ei voi mitään.. :(
mulla on kans hiukan samankaltasta kokemusta. 350 kilsan välimatka, suorat juna ja bussi yhteydet. päätettiin yrittää. lukio oli molemmilla edessä, 3 vuotta olis täytynyt jaksaa... eka vuos meni ihan hyvin, kesä oli ihana. syksyllä tuli pieni morkkis kun oltiin totuttu oleen yhdessä, joulun alla mun teki mieli panna poikki mut ajattelin sinnitellä sentään joulun yli... en halunnut pilata sen juhlamieltä. meiän oli tarkotus tavata uutenavuotena ja mä olin sillon suunnitellut sanovani sille hyvästit, mutta jätkäpä ehti ensin. se sano sitä samaa, että kun on saanut olla yhdessä eroa ei kestä... mulla on kauhee ikävä ja jätkä on pyytäny takas, mutta mä sanoin sille et katotaan sit kun meil on yo-tutkinto jos sillon vielä kiinnostaa. meille välimatka oli liikaa, vaikka oltais nähtykin vähintään joka toinen viikonlopu.
mul ja mun ex jätkäl oli 153 km ainaki välimatkää se asuu turussa ja mä tampereel!ollaaa tunnettu 8kk ja ollaa oltu kolme kertaa yhe eka 7viikkoo toise kerra 3viikko ja kolmanne keraa 2viikkoo!nähtii vaa pari kk välei!ku pääsen ysilt ni muutan turkuu!me ollaa suunniteltu kaikki et ku oo 16 tehää ekä muksu yhteensä 8 lasta ja mennää naimisii häät on unelmat...muty sen pikku veli vihaa mua yli kaiken!
Juttele sen äijän kanssa ei kukaan muu osaa ratkasua antaa.